Tulevaisuus syntyy tänään

Olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia siitä, kuinka väkivalta on
kasvanut nuorison keskuudessa. Tuskin löytyy ihmistä, joka ei olisi viime
aikoina kokenut huolta tai jopa hätää lasten tulevaisuudesta maassamme.
Lasten pahoinvointiin voimme etsiä monia syitä ja niitä löytyykin lukuisa
määrä, jos katsomme kuinka monet lasten hyvinvointia edistävät asiat ovat
joutuneet yhteiskunnassa säästötoimenpiteiden kohteeksi. Puolet lapsen ja
nuoren elämästä kuluu koulussa. Koulujen hyvinvointiin olisikin
sijoitettava aiempaa enemmän sillä koulukiusaaminen on kasvanut
kestämättömiin mittasuhteisiin. Tähän on aika puuttua. Uskon kiusaamisen
ja väkivallan kertovan sisäisestä pahoinvoinnista, jonka hoitamiseksi on
olemassa keinoja. Kouluihin tarvittaisiin terveydenhoito- ja
kuraattoripalveluja. Tällä hetkellä kouluista puuttuu voimavaroja hoitaa
lasten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.
Elämme yhä enemmän aikaa, jossa yhteisöllisyys on mennyttä historiaa ja
yksilöllisyydestä on tullut vallitseva trendi. Uskon tämän olevan yksi
tekijä pahoinvointiin, sillä ihmisen on kovin vaikea elää ja selviytyä
elämästä ilman toisia ihmisiä. Viime aikoina on jopa tehty
tutkimustuloksia siitä, kuinka yhteiskunnassamme kalvaa rakenteellinen
välinpitämättömyys. Tämä heijastuu juuri siten, ettei kukaan enää välitä
tai puutu lähimmäisensä apua tarvitsevaan tilanteeseen. Meidän tulisikin
taistella tätä vallitsevaa välinpitämättömyyttä vastaan ja omalta
osaltamme ryhtyä aktiiviseksi yhteisen hyvän puolesta. Jo se, että kysyy
tutun kuulumisia ja juttelee jonkun paikallisen nuoren kanssa rohkaisevin
sanoin, voi muuttaa heidän viikkonsa kulkua valoisampaan suuntaan. Omakin
päivä voi piristyä kummasti kun näkee hymyn lähimmäisen kasvoilla.

Kun luen lehtiä, huomaan siellä vallitsevana piirteenä sen, että
uutisointi koskettaa aina kielteisiä asioita. Median vastuu tuntuu
kadonneen, sillä kuinka voidaan nähdä rakentavana jatkuva pelon ja
huonojen uutisten levittäminen? Usein ihmettelenkin, eikö tosiaan mitään
hyvää ole tapahtunut vai eikö siitä sitten uutisoida, kun lehti ei muuten
myy? Olemme tottuneet moniin asioihin ja ennen pitkää huonotkin asiat
alkavat tuntua luonnollisilta, kun ne ovat vallitsevasti esillä. Tiedämme
väkivallan juurtuneen televisiotarjontaan, lasten vapaa-ajan
viihdemateriaaliin, peleihin ja elokuviin. Kuitenkin turhan usein
vaikutuksia ajattelematta jätämme television sulkematta, vaikka katsomamme
ohjelma on kaikkea muuta kuin rakentava. Kuitenkin on muistettava, että
meidän tulisi ruokkia mieltämme oikein ja vastuullisesti. Mitäpä, jos
jättäisimme väkivallalla otsikoissaan mässäilevän lehdenkin väliin?  Media
on turruttamassa yhteiskuntaamme suuntaan, joka alkaa muistuttaa Orwellin
kuvailemaa painajaista. Tähän on vastalääke olemassa. Otamme aktiivisesti
vastuun ympäristöstämme, emmekä hyväksy kaikkea, mitä media syytää. Uskon
tämän esimerkin vaikuttavan myös nuoreen sukupolveen. Isovanhemmat ja
vanhemmat voivat siirtää lapsillensa välittämisen perinnön.
Maanviljelijänä tiedän, että siemenestä kasvaa aikanaan kasvi kun sitä
hoitaa. Tämä laki koskee myös työtäni kansanedustajana ja pappina, teot ja
sanat ovat kuin siemeniä joista aikanaan kasvaa satoa. Lapset ja nuoremme
ovat maaperä jolle on aika kylvää hyvä siemen, välittämisen ja
huolehtimisen malli, sillä he ovat Suomen tulevaisuus!