Porvoon valtiopäivät 200 vuotta

Olen osallistunut launataina 27.3. 2009 Porvoon valtiopäivien 200-vuotistilaisuuteen Porvoon tuomiokirkossa. Tapahtuma halusi muistuttaa tasan 200 vuotta sitten Venäjän keisarin Aleksanteri ensimmäisen koolle kutsumista maapäivistä, joille kutsuttiin neljän säädyn edustajat. Nimitys valtiopäivät tuli tapahtumalla vasta myöhemmin Suomen kansallisen heräämisen aikaan. Kaikki säätyjen edustajat eivät kuitenkaan olleet mukana. Joko poisjääneet eivät halunneet tai uskaltaneet tulla ajan epävakaissa oloissa, jolloin Suomen sota oli vielä päällä vaikkakin miehittäjä jo piti hallussaan lähes koko Suomea. Myös muita syitä on voinut olla poisjäänteihin.

 

Valtiopäivät eli silloin maapäivät kuitenkin pidettiin ajan oloissa loistokkain järjestelyin ja keskeisin paikka oli Porvoon tuomiokirkko.

Keisari myös majoittui Porvoossa. Nyt korostetaan voimakkaasti tapahtumaa Suomen itsenäisyyden alkuna yllättäen tuolloin saavutetun autonomian myötä. Mikä oli Yrjö Sprentportenin osuus todellisuudessa jää minulle kysymykseksi, johon haluan historian kirjoista etsiä lisävastauksia. Ruotsin kuningas Kustaa kolmanteen pettynyt upseeri oli loikannut ulkomaan pakomatkansa jälkeen Venäjän puolelle. Nyt esitetty juhlaohjelma teki hänestä ja vapaaherra Mannerheimista autonomian läpiajamisen sankareita. Näin voi olla, vai onko näin? Tätä olisi mielenkiintoista selvittää enempikin. Oliko Suomen kohtalo osana Ruotsia todella niin paljon tuon ajan eurooppalaisen politiikan kohtalonkäänteitä, kuin nyt halutaan selvittää, on myös mielenkiintoinen kysymys. Voi olla näinkin. Mutta toisaalta Venäjällä oli edellisellä vuosisadalla jo kolmeen otteeseen tavoitteena vallata Suomi ja se oli tavoite oli onnistunutkin Kymijokeen asti. Oliko nyt 200 vuotta sitten tätä tavoitetta ja missä määrin?

 

Joka tapauksessa eri syiden seurauksena Suomi sai autonomian 200 vuotta sitten. Tämä merkitsi jopa suurempaa itsenäsiyyttä kuin Suomen nykytila EU:n jäsenenä, ainakin näin voi väittää. Talonpoika sai vapaasti raivata peltonsa ja viljellä niitä vapaasti, entiset Ruotsin vallan lait olivat voimassa. Keisari oli kuitenkin ylin, mutta Aleksanteri ensimmäisen aikana myönteinen vallankäyttäjä. Tosin hän siirsi myöhemmin pääkaupungin Turusta Helsinkiin, kuten yliopistonkin. Hän antoi myös Karjalan eli aiemmin Venäjän sodissa voittaman ns. Vanhan Suomen takaisin nyt autonomisen Suomen yhteyteen. Kyse oli ainutkertaisesta ja historiallisesta Karjalan palautuksesta, joka tapahtui rauhan aikana. Mielestäni tämä muutama vuosi Porvoon valtiopäivien jälkeen tapahtunut asia on hyvin merkittävä.

 

Keisari Aleksanteri ensimmäinen kohteli Suomea hyvin. Näin ei ollut menettely esimerkiksi Puolan kohdalla. Miksi Suomi oli todella myönteisesti eri asemassa? Tätäkin sopii kysyä, välttämättä kaikki historia ei ole vielä kirjoitettua. Mikä oli inhimillisten tekijöiden osuus? On merkittävää, että Suomen sodan tappio, kääntyi autonomian aluksi eikä orjuudeksi. Samoin Suomi piirtyi historiallisesti kartalle omana kokonaisuutenaan. Tutkijoilla on vielä paljon ammennettavaa ajasta 200 vuotta sitten.

 

Itse muistelen nyt aikaa 50 vuotta sitten. Tein isäni kanssa ensimmäisen Helsingin matkan tasan 50 vuotta sitten. Olimme isoisäni

Israel Oinosen hautajaismatkalla. Hänet siunattiin Honkanummen hautausmaalla tuolloin ensimmäisenä pääsiäispäivänä 29.3.1959 aurinkoisen sään loistaessa lumivalkeille hangille  Siunauksen toimitti avoimen haudan äärellä pastori Kauli Kallioniemi. Hän oli tunnettu valtiopäivien jumalanpalvelusten liturgi ja isäni muun hautajaisväen ohella muisti kiitollisena hänen laulutaitoaan. Hän oli myös mukana isoisäni muistohetkessä setäni Svanten kodissa Ruskeasuolla Maskuntie 10:ssä. Saattoväki arvosti pastori Kallioniemen mukanaoloa.