Vaahtokuusta maaliskuuhun

Helmikuusta on kansan parissa käytetty nimityksiä vaahtokuu ja toinen tammikuu. Nämä molemmat ovat hyvin kuvaavia nimityksiä. Kun katsoo tänä talvena helmikuun maisemia, niin nehän ovat täynnä lumivaahtoa kaikkialla. Tänä talvena myös nimitys toinen tammikuu on sikäli osuva, jos ajatellaan tammikuun pakkasia ja lumia, näitä on ollut helmikuussa entisaikojen talven mukaan.

 

Henkilökohtaisesti pidän puhetta ilmaston selvästä lämpenemisestä hieman hömppänä. Jopa koko Kööpenhaminan ilmastokokouksen pääagenda viime vuoden lopulla on kyseenalaisella pohjalla. Saastuminen on otettava vakavasti ja nimenomaan väestömiljoonia käsittävien metropolikaupunkien yllä. On järkyttävää nähdä vaikkapa Delhin tai Mexico Cityn yllä pilvet joiden läpi ei erota, kun kyse on pilvistä, jotka eivät kuuman kuivuudenkaan keskellä anna virvoittavaa sadevettä. Nämä ovat ongelma. Mutta meiltä suomalaisilta vaaditaan liian kovaa hintaa ilmastonmuutoksen merkeissä.

 

Olemme ilmeisesti menossa kohti kylmempiä aikoja. Auringon pilkut ovat lämmön suuri lähde auringossa. Nyt on niiden vaihtelussa hiljaisempi kausi ja se tietää kylmempiä vuosia. Auringon pilkkujen vaihteluväli on neljästä yhteentoista vuotta, joten alkanut vuosikymmmen on pakkastalvien ja lumisten aikaa. Tämä lienee todennäköisin ilmastonmuutos ainakin täällä Pohjolassa.

Kun vielä on toista tuntia helmikuuta, niin mistä sitten se helmikuu tulee?

 

Ilmeinen selitys ovat kylmän aikaan koskissa ja puroissa jääkiviin syntyneet jäähelmet. Talven keskeltä käymme kohti kevättä, hyvää alkavaa maaliskuuta! Maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kevättä ja sitä kestää vain neljännesvuotta, sitten onkin jo kesä!