"Kohta poissa on veljet",pyhäinpäivän aattona 2011
Tänään 4.11.2011, pyhäinpäivän aattona sain serkultani viestin enoni, Johannes Järvelän kutsusta sotiemme veteraanin viimeiseen iltahuutoon. Taivaan Isä kutsui hänet aamuvarhaisella viid4en aikoihin kotonaan Vantaan Leinikkitiellä. Enoni, viime sotien veteraanin noin 90 vuoden mittainen elämä tässä ajassa päättyi lepoon ja rauhaan puolison tehdessä auttavana enkelinä palvelusta hänelle.
Johannes Järvelän ajallinen matka olisi voinut päättyä jo nuoren miehen rintama-aikana etulinjan kovimmissa paikoissa jatkosodassa. Monet saivat matkansa pään jo tuolloin aivan vieressä, mutta Jumalan suunnitelma oli hänen kohdalla se ajallinen kiviyrittäjän ja rakentajan elämä sekä pitkät ja antoisa eläkevuosien aika, joka hänelle suotiin.
Jäätyään varhennetulle eläkkeelle enoni otti osaa aktiivisesto sotainvalidien toimintaan Vantaalla. Hän sai olla myös tarjotuissa kuntoutuksissa ja tutustua moniin samoja vaiheita kokeneisiin kuten mm. jo edesmenneeseen arkkipiispa Mikko Juvaan Haikon kartanossa uima-altaalla.
Enoni sai tähän syksyyn saakka olla vielä ikä huomioon ottaen suhteellisen hyvässä kunnossa. Vasta nyt lokakuussa muutama viikko sitten, hänen oli annettava terveydellisistä syistä ajokortti pois.
Luopuessaan ajokortistaan hän pukeutui parhaimpiinsa ja meni tammenlehvä rinnassan poliisilaitokselle luovuttamaan ajokorttiaan. Kortin vastaanottaneen komisarion kanssa hän sai käydä hyvät keskustelut rintamakokemuksistaan. Pidän erityisen hienona asiana sitä, että poliisin edustajalla oli aikaa kuunnella viime sotien veteraania. Ajokortin luovuttaminen on todella suurempi asia kuin tajuammekaan. Kyse on aavistuksesta elämän riisumisesta ja senkin luovuttamisesta.
Kiitos ja kunnia enolleni elämäntyöstä rauhan ja sodan aikana. Pyhäinpäivä julistaa mitä suurimmassa määrin elämän sanomaa kuoleman äärellä. Uskon Taivaan Isän kutsuneen Johannes-enoni Kristuksen armossa riemuitsevaan seurakuntaan läheisten rakkaittensa tykö. Kohta poissa ovat veljet, sotiemme veteraanien ja invalidien elämä velvoittaa ja kannustaa meitä, jotka saamme heidän ansiostaan elää rauhan aikaa siniristilipun Suomessa.
Johannes Järvelän ajallinen matka olisi voinut päättyä jo nuoren miehen rintama-aikana etulinjan kovimmissa paikoissa jatkosodassa. Monet saivat matkansa pään jo tuolloin aivan vieressä, mutta Jumalan suunnitelma oli hänen kohdalla se ajallinen kiviyrittäjän ja rakentajan elämä sekä pitkät ja antoisa eläkevuosien aika, joka hänelle suotiin.
Jäätyään varhennetulle eläkkeelle enoni otti osaa aktiivisesto sotainvalidien toimintaan Vantaalla. Hän sai olla myös tarjotuissa kuntoutuksissa ja tutustua moniin samoja vaiheita kokeneisiin kuten mm. jo edesmenneeseen arkkipiispa Mikko Juvaan Haikon kartanossa uima-altaalla.
Enoni sai tähän syksyyn saakka olla vielä ikä huomioon ottaen suhteellisen hyvässä kunnossa. Vasta nyt lokakuussa muutama viikko sitten, hänen oli annettava terveydellisistä syistä ajokortti pois.
Luopuessaan ajokortistaan hän pukeutui parhaimpiinsa ja meni tammenlehvä rinnassan poliisilaitokselle luovuttamaan ajokorttiaan. Kortin vastaanottaneen komisarion kanssa hän sai käydä hyvät keskustelut rintamakokemuksistaan. Pidän erityisen hienona asiana sitä, että poliisin edustajalla oli aikaa kuunnella viime sotien veteraania. Ajokortin luovuttaminen on todella suurempi asia kuin tajuammekaan. Kyse on aavistuksesta elämän riisumisesta ja senkin luovuttamisesta.
Kiitos ja kunnia enolleni elämäntyöstä rauhan ja sodan aikana. Pyhäinpäivä julistaa mitä suurimmassa määrin elämän sanomaa kuoleman äärellä. Uskon Taivaan Isän kutsuneen Johannes-enoni Kristuksen armossa riemuitsevaan seurakuntaan läheisten rakkaittensa tykö. Kohta poissa ovat veljet, sotiemme veteraanien ja invalidien elämä velvoittaa ja kannustaa meitä, jotka saamme heidän ansiostaan elää rauhan aikaa siniristilipun Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti