Uskontotuntien vähennys on tappio
USKONTOTUNTIEN VÄHENNYS ON TAPPIO
Hallituksen tekemä ratkaisu oman uskonnonopetuksen vähentämisestä peruskouluissa yhdellä tunnilla on valitettava tappio, jota ei voi pitää hyväksyttävänä miltään osin. Vastaava menetys koskee myös elämänkatsomustietoa. Tähän ratkaisuun ei olisi ollut kenelläkään tarvetta suostua, koska ehdotettu linjaus kevättalvelta ei sisältänyt muutosehdotuksia tässä suhteessa. Tulosta ei voi täten kukaan kuvata torjuntavoitokseen, kyse on löysästä luovuttamisesta ja oikeiden arvojen vajeesta.
Viime vaalikaudella olin eduskunnan sivistysvaliokuntatyössäni vaikuttamassa siihen, että uskonnonopetusta ei vähennetty. On hyvä muistaa, että koulumme ovat juuri syntyneet kristillisen kasvatuksen lähtökohdista historian eri vaiheissa. Valitettavasti uskontoa on kuitenkin kohdeltu kaltoin jo pitkään, sen tuntimääriä on karsittu hivuttamalla tunti, pari kerrallaan. Nykytilanne on tuskin enää puoltakaan kansakoulun ja oppikoulun ajoista ennen peruskoulua. Samaan aikaan aamuhartaudet ovat muuttuneet sekä nimiltään että sisällöiltään. Koulujemme arvopohja on paljolti hukassa ja vakavasti vaarassa.
Elämä ja yhteiskunta tarvitsevat oikean ja väärän erottamista. Kristillinen elämännäkemys Raamatun ja kymmenen käskyn pohjalta on edelleen kestävä perusta. Juuri nyt ja tulevaisuudessa entistäkin enemmän tarvitaan tämän vuoksi uskonnon opetusta yksityisen ihmisen ja koko kansan oikeudentajun ja menestyksen perustaksi. Maailma ja ympäristö eri vaikutteineen, jossa lapset ja nuoret kasvavat, sisältää yhä enemmän ja monimuotoisempia haasteita yksilöille ja yhteiskunnallemme. Juuri siksi tarvitaan sitä arvokasvatusta, jota oman uskonnonopetus antaa. Haluan, että ennen tuntijaon toimeenpanoa, asia vielä korjataan ja uskonnonopetus palautetaan nykyiselleen.
Lauri Oinonen
Keuruu
Hallituksen tekemä ratkaisu oman uskonnonopetuksen vähentämisestä peruskouluissa yhdellä tunnilla on valitettava tappio, jota ei voi pitää hyväksyttävänä miltään osin. Vastaava menetys koskee myös elämänkatsomustietoa. Tähän ratkaisuun ei olisi ollut kenelläkään tarvetta suostua, koska ehdotettu linjaus kevättalvelta ei sisältänyt muutosehdotuksia tässä suhteessa. Tulosta ei voi täten kukaan kuvata torjuntavoitokseen, kyse on löysästä luovuttamisesta ja oikeiden arvojen vajeesta.
Viime vaalikaudella olin eduskunnan sivistysvaliokuntatyössäni vaikuttamassa siihen, että uskonnonopetusta ei vähennetty. On hyvä muistaa, että koulumme ovat juuri syntyneet kristillisen kasvatuksen lähtökohdista historian eri vaiheissa. Valitettavasti uskontoa on kuitenkin kohdeltu kaltoin jo pitkään, sen tuntimääriä on karsittu hivuttamalla tunti, pari kerrallaan. Nykytilanne on tuskin enää puoltakaan kansakoulun ja oppikoulun ajoista ennen peruskoulua. Samaan aikaan aamuhartaudet ovat muuttuneet sekä nimiltään että sisällöiltään. Koulujemme arvopohja on paljolti hukassa ja vakavasti vaarassa.
Elämä ja yhteiskunta tarvitsevat oikean ja väärän erottamista. Kristillinen elämännäkemys Raamatun ja kymmenen käskyn pohjalta on edelleen kestävä perusta. Juuri nyt ja tulevaisuudessa entistäkin enemmän tarvitaan tämän vuoksi uskonnon opetusta yksityisen ihmisen ja koko kansan oikeudentajun ja menestyksen perustaksi. Maailma ja ympäristö eri vaikutteineen, jossa lapset ja nuoret kasvavat, sisältää yhä enemmän ja monimuotoisempia haasteita yksilöille ja yhteiskunnallemme. Juuri siksi tarvitaan sitä arvokasvatusta, jota oman uskonnonopetus antaa. Haluan, että ennen tuntijaon toimeenpanoa, asia vielä korjataan ja uskonnonopetus palautetaan nykyiselleen.
Lauri Oinonen
Keuruu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti