Aihetta metsäverotuksen korjaamiseksi
Puun myyntiveron puolittaminen edistäisi metsäklusteria
Viime viikkoina erityisesti sahat ovat valittaneet kiristyneessä taloudellisessa tilanteessaan pulaa raaka-aineesta. Suomessa sahojen toiminta on tukkipuun käytölle perusasia. Monille kunnille ja seutukunnille toimivat sahat ovat elintärkeitä työllisyyden sekä metsä- ja kuljetusalan yrittäjien ja näitä tukevien eri yritysten kannalta. Myös useat haketta käyttävät lämpövoimalat joutuisivat vaikeuksiin, jos paikallinen saha lopettaisi.
Sama tilanne koskee metsäteollisuutta ja koko metsäklusteria yleisestikin. Suomen viennin tonneista noin puolet on metsästä lähtöisin. Rikkidirektiivin tuoma merikuljetusten lisämaksu vientikuljetuksille heikentää suomalaisen tuotannon kilpailukykyä. Koko metsäklusteri on yhä edelleen ja entistäkin enemmän vastaisuudessa Suomen talouden selkäranka ja tämän tulevaisuus tulee turvata.
Puun myyjiä rasittaa tällä hetkellä korkea 32 prosentin pääomaverotus. Se ei todellakaan kannusta puun myyntiin, kun tukkipuuiän saavuttaneesta puusta on jo normaalisti maksettu metsään kohdistunut perintövero kahteen tai kolmeenkin kertaan. Metsätalouteen liittyy myös yhä lisääntyviä kustannuksia puun kasvun eri vaiheiden aikana ja päätehakkuun jälkeen tulevat monille yllätyksinä suuret uudistamis- ja taimikkojen hoitokustannukset.
Mielestäni olisi vahvasti harkittava puun myynnin verotuksen eriyttämistä pois nykyisistä pääomaveroprosenteista, koska metsätalous eroaa olennaisesti muista pääomaverotuksen kohteista, jotka elävät vuodenaikojen kvartaalitaloudessa. Metsätalouden kvartaali on puolestaan neljännesvuosisata. Siksi Vanhasen toisen hallituksen aikana avattiin oikeansuuntainen linjaus, kun tunnustettiin se, että puun myynnin verotus voi olla puolet pääomaverotuksesta. Tällä edistettiin puukauppaa, metsien hoitoa ja koko metsäklusterin toimintaedellytyksiä ilman puunkäyttäjien raaka-aineen hintaan kohdistuvia kustannuspaineita.
Tämä ratkaisu pohjautui paljolti eduskunnassa tekemiini lakialoitteisiin. Valitettavasti tuolloin poliittinen kompromissi toi mukaan määräaikaisuuden, aloitteeni tavoittelivat pysyvää käytäntöä. Noiden veronalennusten aikana ei tiettävästi tarvinnut sulkea yhtään sahaa tai tehdasta kotimaisen puupulan vuoksi. Yritykset ja työpaikat saatiin turvattua taantumasta huolimatta. Nyt olisi aika eriyttää puun myyntitulojen verotus ja määritellä sen verotukseksi aloitteitteni mukainen 50 prosenttia muusta pääomaverokannasta pysyväksi käytännöksi.
Tämä tunnustaisi metsätalouden omaleimaisuuden ja toisi tarvittavaa pitkäjänteisyyttä ylisukupolviseen metsätalouteen. Metsäsektorin yrittäjillä ja yrityksilla olisi vakaa pohja ja työllisyys tulisi turvatuksi. Myös metsäenergialle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen tulisi turvatuksi.
Viime viikkoina erityisesti sahat ovat valittaneet kiristyneessä taloudellisessa tilanteessaan pulaa raaka-aineesta. Suomessa sahojen toiminta on tukkipuun käytölle perusasia. Monille kunnille ja seutukunnille toimivat sahat ovat elintärkeitä työllisyyden sekä metsä- ja kuljetusalan yrittäjien ja näitä tukevien eri yritysten kannalta. Myös useat haketta käyttävät lämpövoimalat joutuisivat vaikeuksiin, jos paikallinen saha lopettaisi.
Sama tilanne koskee metsäteollisuutta ja koko metsäklusteria yleisestikin. Suomen viennin tonneista noin puolet on metsästä lähtöisin. Rikkidirektiivin tuoma merikuljetusten lisämaksu vientikuljetuksille heikentää suomalaisen tuotannon kilpailukykyä. Koko metsäklusteri on yhä edelleen ja entistäkin enemmän vastaisuudessa Suomen talouden selkäranka ja tämän tulevaisuus tulee turvata.
Puun myyjiä rasittaa tällä hetkellä korkea 32 prosentin pääomaverotus. Se ei todellakaan kannusta puun myyntiin, kun tukkipuuiän saavuttaneesta puusta on jo normaalisti maksettu metsään kohdistunut perintövero kahteen tai kolmeenkin kertaan. Metsätalouteen liittyy myös yhä lisääntyviä kustannuksia puun kasvun eri vaiheiden aikana ja päätehakkuun jälkeen tulevat monille yllätyksinä suuret uudistamis- ja taimikkojen hoitokustannukset.
Mielestäni olisi vahvasti harkittava puun myynnin verotuksen eriyttämistä pois nykyisistä pääomaveroprosenteista, koska metsätalous eroaa olennaisesti muista pääomaverotuksen kohteista, jotka elävät vuodenaikojen kvartaalitaloudessa. Metsätalouden kvartaali on puolestaan neljännesvuosisata. Siksi Vanhasen toisen hallituksen aikana avattiin oikeansuuntainen linjaus, kun tunnustettiin se, että puun myynnin verotus voi olla puolet pääomaverotuksesta. Tällä edistettiin puukauppaa, metsien hoitoa ja koko metsäklusterin toimintaedellytyksiä ilman puunkäyttäjien raaka-aineen hintaan kohdistuvia kustannuspaineita.
Tämä ratkaisu pohjautui paljolti eduskunnassa tekemiini lakialoitteisiin. Valitettavasti tuolloin poliittinen kompromissi toi mukaan määräaikaisuuden, aloitteeni tavoittelivat pysyvää käytäntöä. Noiden veronalennusten aikana ei tiettävästi tarvinnut sulkea yhtään sahaa tai tehdasta kotimaisen puupulan vuoksi. Yritykset ja työpaikat saatiin turvattua taantumasta huolimatta. Nyt olisi aika eriyttää puun myyntitulojen verotus ja määritellä sen verotukseksi aloitteitteni mukainen 50 prosenttia muusta pääomaverokannasta pysyväksi käytännöksi.
Tämä tunnustaisi metsätalouden omaleimaisuuden ja toisi tarvittavaa pitkäjänteisyyttä ylisukupolviseen metsätalouteen. Metsäsektorin yrittäjillä ja yrityksilla olisi vakaa pohja ja työllisyys tulisi turvatuksi. Myös metsäenergialle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen tulisi turvatuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti