22.4.13

Pihlajaveden kirkossa 14.5.2013 valtakunnallisen H-killan jumalanpalveluksessa

Hyvä kirkkoväki Pihlajaveden kirkossa ja H-killan juhlavieraat kautta maan nyt toisena pääsiäisen jälkeisen sunnuntaina. Jeesus on ylösnoussut, totisesti ylösnoussut ja voittanut vihollisista väkevimmän kuoleman. Tätä todistaa koko pääsiäisen juhla-aika. Siksi tämänkin kirkon alttarilla palaaneljä kynttilää nyt Hyvän Paimenen sunnuntaina. Tälle päivälle kuuluu jo kansakouluajoilta ja pyhäkoulusta tuttu Vanhan Testamentin Psalmi 23, Hyvä Paimen psalmi.
 
Tämän kaikille läheisen tekstin luen myös usein hautaansiunaamistoimituksissa. Ainutkertainen ajallinen elämämme saa myös matkamme päättyessä jatkua Hyvän Paimenen hoivassa matkalla kohti Jumalan kirkkautta. Kuolemassa elämä pukeutuu Jumalan salaisuuteen ja Jumalan todellisuuteen, joka on meille Jeesuksen ylösnousemuksen tähden myös meidän ylösnousemuksemme todellisuutta. Kristillinen toivo on enemmän kuin kuin meidän toiveitamme tai toivotuksiamme, kyse on alkuperäisen kreikankielisen mukaan mukaan Jumalan käskysanasta, siitä voimasta jolla kerran tämä ajallinen luomistyö on tehty, ylläpidetään ja yhä synnytetään uutta. Sama Jumalan sana luo kerran uutta meidänkin ylösnousemuksessamme, jolle Jeesuksen ylösnousemus oli aamunkoitto.
 
Ylösnoussut Herramme on kaikkialla maailmankaikkeuden äärettömyyksiin läsnäoleva Vapahtaja. Hän on läsnä tänään täällä Pihlajaveden 142-vuotiaassa kirkossakin sanansa ja pyhän ehtoollisen kautta. Tämä kirkko on siksi armollinen paikka, koska ylösnoussut Herramme on täällä. Meidän on hyvä lukea myös alttaritalussa olevat sanat:" Hän kantoi meidän sairautemme". Me saamme tuoda ristillä sairautemme kantaneen Herramme eteen niin omat kuin läheistemme sairaudet. Hän voitti ristillä kaiken ja pyhän kasteen kautta olemme osalliset tuosta voitosta tänäänkin.
 
Päivän evankeliumissa Joh.10-11-16 kuulimme tutut Herramme sanat:"Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta." Psalmin 23 pimeä laakso oli pelottava paikka korkeiden vuorten välissä kulkijalleen. Jyrkät rinteet olivat olivat kivilouhikkoa. Petojen hyökätessä pimeyden keskeltä ei olisi pakomahdollsuuksia ollut. Täälä Pihlajavedelläkin tiedetään susien kulkevan mäkiä välttäen laaksojen kautta. Saman olen itsekin havainnut, hangessa lujaksi tallatut susien polut kulkevat mäkien välistä laaksojen kautta. Minä en uskaltanut kulkea tuota tallaamaa polkua myöten tietäen metsän keskellä olevan susilauman.
 
Te hyvät H-killan Hermannit ja Hermanskat haluatte toiminnassanne osoittaa Suomen nuorisolle oikeita elämän polkuja. Nuorisoseuraliikkeen perustaja Santeri Alkio oli omakohtaisesti herätyksen kokenut Vapahtajaamme uskova mies, hän tahtoi ohjata Suomen nuorisoa elämän tielle, josta Jeesus itse sanoi:"MInä olen tie ja totuus ja elämä" Joh.14:6. Aikoinaan Pro gradu-tutkielmaani tehdessäni sain aatehistoriallisessa osuudessa paneutua Santeri Alkion ajatuksiin. Hänelle Jeesuksen vuorisaarna, rakkauden kaksoiskäsky ja Jumalan kymmenen käskyä olivat sekä oman elämän ohje että ne elämän käyttöohjeet, joita hän halusi osoittaa Suomen nuorisolle ja kansalle tienviitoiksi.
 
Santeri Alkio uskoi totuuteen ja kestäviin arvoihin. Siksi hän uskoi jo ennen itsenäisyyttämme tämän kansan tulevaisuuteen. Tänä aikana juuri tarvitaan kaikkea sitä, mitä nuorisoseuraliikkeen perustaja halusi tuoda esille. Tätä tarvitsee nuorisomme ja koko kansamme enemmän kuin nyt tajutaan. Elämän ohjeet kestävät arvot ja ohjeet pysyvät, vaikka monet asiat ympärillämme muuttuvat Jumalan sanan arvot kestävät tässä elämässä. Jeesuksen valmistama pelastuksen evankeliumi ristin voitosta ja ylösnousemuksesta kestää elämässä ja kestää siinä kuolemassa, jonka kautta me jokainen Jumalan valmistamana hetkenä kuljemme.
 
Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
 
Jumala siunatkoon teidän kirkonkäyntinne ja H-killan jäsenten toiminnan ja elämän!
 
 

Ei kommentteja: