Pyhäinpäivästä kohtin adventtia

Pyhäinpäivästä kohti adventtia

Olemme viettäneet toissa viikonvaihteessa pyhäinpäivää. Silloin muistimme poisnukkuneita läheisiämme. Äitini Selli Maria Oinosen nimi luettiin sekä Keuruun kirkossa, koska hän oli  Keuruun seurakunnan jäsen ja nimi luettiin myös Multian kirkossa, koska hänet haudattiin isäni Sulon viereen Multian Sinervän hautausmaalle. Tyttäreni Soilen kanssa olimme Multian kirkossa kuulemassa 98-vuotiaan äitini Selli Maria Oinosen nimen muiden Multian seurakunnan poisnukkuneiden tai Multialle siunattujen joukossa..

Hetki Multian kirkossa oli muistoihin jäävä ja kaunis, vaikka läheinen suru teki hetken raskaaksi. Kuulin luettavan myös niiden henkilöiden nimet, joita olin sunannut  Mutialla edellisen pyhäinpäivän jälkeen. Kristillinen seurakunta on ajassa matkaa tekevien seurakunta, ehtoollispöydän tällä puolen. Mutta Jeesuksen ylösnousemuksen tähden seurakuntayhteys ulottuu ajasta riemuitsevaan seurakuntaan taivaaseen, ehtoollispöydän näkymättömän puolikaaren toiselle puolelle.

Viime sunnuntai oli isänpäivä. Isäni haudalle äitini hautakummun oikealle puolelle heijastui kolmen kynttilälyhdyn valo, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Nyt nuo kynttilät juuri tätä kirjoitettaessa ovat sammuneet. Mutta huomenna torstaina käyn Multialla sytyttämässä ne uudelleen.

Synkkänä myöhäisyksynä pimeimmässäkin yössä loistaa valo, näin haluan. Mutta vaikka ajallinen valo ei palaisikaan, vaikka yö olisi kuinka sysimusta, loistaa  siinäkin Kristus-valo, sillä pimeyskin on täällä Jumalan luomistekoa maan kiertoliikkeen seurauksena. Kaikessa Jumalan luomisteossa on myös Kristus mukana Jumalan kolminaisuuden kautta. Jo ajalliseen luomiseen on täten kätketty ylösnousemuksen ja uuden luomisen toivo, joka Jumalan käskysanana täyttyy ajallaan.

Kirkkovuoden lähetessä loppuaan, käymme samalla kohti adventtia ja uutta kirkkovuotta. Elämän valo Jeesuksessa Kristuksessa koittaa pimeimpääkin yöhön, elämä kuoleman keskelle. 

Pyhäinpäivän muisto

Olemme viettäneet kirkkovuoden pyhäinpäivää. Tänä vuonna tuo aika oli minulle erilainen kuin ennen. Nyt sytytin pyhäinpäivän kynttilät ensi kertaa äitini haudalle. Kautta vuosien käydessäni isäni haudalla sytyttämässä kynttilöitä tai tuomassa kukkia ajattelin hieman pelon tuntein sitä, milloinka koittaa se hetki, että samalla tulen käymään myös äitini haudalla. Nyt tämä oli todellisuutta ensi kertaa pyhäinpäivänä.

Äitini usein lauantaisin sanoi minulle: "Haepa navetan takaa tai Kaivohaasta kuusenoksia pihalle rappusten eteen." Tätä noudattaen olen pitkin surun syksyä hakenut noilta paikoilta kuusenhavuja äitini hautakummulle Multian Sinervän hautausmaalle ja olen muodostanut niistä havuristin hautakummulle.

Olen äitini siunauspäivästä 16.8.2014 lähtien halöunnut pitää palavat kynttilät aina haudan äärellä. Tosin joskus Sinervän järven tuuli on sammuttanut hyvässä tarkoituksessa sytytetyt kynttilät, mutta ne on sytytetty seuraavalla käynnillä uudelleen. Pyhäinpäivän illalla olimme tyttäreni Soilen kanssa Multian kirkon iltajumalanpalveluksessa, jossa luettiin Multialle siunattujen joukossa äitini nimi ja hänellekin sytytettiin kirkon alttarikaiteelle muistokynttilä. Tilaisuus oli ainutkertainen. Näin läheistä omaista tuskin olen koskaan saattamassa pyhäinpäivän muistojen iltakirkossa.

Sunnuntaina pyhäinpäivän jälkeen kävimme vaimoni ja Soilen kanssa Kuhmoisten hautausmaalla Papinsaaressa ja sytytimme muistokynttilät vaimoni vanhempien ja hänen Pirkko-sisarensa haudoille muistaen myös hänen isovanhempiaan. Pirkko Nemelän haudalle veimme myös gallona-kanervan haudan äärelle.

Pyhäinpäivän aika on siunattua ja pyhää aikaa. Saakoon se antaa myös Jumalan läsnäolon meidän tykömme.