Pyhäinpäivän muisto

Olemme viettäneet kirkkovuoden pyhäinpäivää. Tänä vuonna tuo aika oli minulle erilainen kuin ennen. Nyt sytytin pyhäinpäivän kynttilät ensi kertaa äitini haudalle. Kautta vuosien käydessäni isäni haudalla sytyttämässä kynttilöitä tai tuomassa kukkia ajattelin hieman pelon tuntein sitä, milloinka koittaa se hetki, että samalla tulen käymään myös äitini haudalla. Nyt tämä oli todellisuutta ensi kertaa pyhäinpäivänä.

Äitini usein lauantaisin sanoi minulle: "Haepa navetan takaa tai Kaivohaasta kuusenoksia pihalle rappusten eteen." Tätä noudattaen olen pitkin surun syksyä hakenut noilta paikoilta kuusenhavuja äitini hautakummulle Multian Sinervän hautausmaalle ja olen muodostanut niistä havuristin hautakummulle.

Olen äitini siunauspäivästä 16.8.2014 lähtien halöunnut pitää palavat kynttilät aina haudan äärellä. Tosin joskus Sinervän järven tuuli on sammuttanut hyvässä tarkoituksessa sytytetyt kynttilät, mutta ne on sytytetty seuraavalla käynnillä uudelleen. Pyhäinpäivän illalla olimme tyttäreni Soilen kanssa Multian kirkon iltajumalanpalveluksessa, jossa luettiin Multialle siunattujen joukossa äitini nimi ja hänellekin sytytettiin kirkon alttarikaiteelle muistokynttilä. Tilaisuus oli ainutkertainen. Näin läheistä omaista tuskin olen koskaan saattamassa pyhäinpäivän muistojen iltakirkossa.

Sunnuntaina pyhäinpäivän jälkeen kävimme vaimoni ja Soilen kanssa Kuhmoisten hautausmaalla Papinsaaressa ja sytytimme muistokynttilät vaimoni vanhempien ja hänen Pirkko-sisarensa haudoille muistaen myös hänen isovanhempiaan. Pirkko Nemelän haudalle veimme myös gallona-kanervan haudan äärelle.

Pyhäinpäivän aika on siunattua ja pyhää aikaa. Saakoon se antaa myös Jumalan läsnäolon meidän tykömme.