no subject

Hello!

I am a professional coder, and I hacked your device's OS when you were visiting an adult website.
I have been watching your activity for a couple of months.

If you don't know what I'm talking about, I can explain ...
My Trojan malware allows me to access my victim's system. It is a multiplatform hVNC-enabled software that can be installed on phones, PCs and even TV OSs ...
It does not detect AV because it is encrypted and cannot be detected because I update its signatures every 4 hours.
I can turn on your camera, save your logs and do whatever I want and you won't notice anything.

Now I have all your contacts, see data and all logs from chats
I recorded your masturbation and the video you watched. It was disgusting.

I can ruin your life by sending this material to everyone you know.
If you want me to remove this material and avoid any problems, you must send $ 1300 USD to my bitcoin address: 19Bp1MfmqsXt9uzRRytfuC3SshzqZydBD

If you don't know how to buy bitcoins, use Google, there are many guides on how to use, spend and buy this cryptocurrency.

You have 50 hours to complete the payment.
I have a notification that you are reading this message ...

Don't try to reply because this email address was created.
Don't try to complain because this and my bitcoin address cannot be traced.

If I notice that you shared this message, everyone will get your information.
Goodbye!

Lauri Oinoselta ennallistamiseen liittyen ajatusta tarjolla Mielipiteet-palstalle

Saako EU:n ennallistamispäätös "rakentaa toisten omistamille tonteille"?

EU:n yksityismetsiin ennallistamisen varjolla kohdistuvat toimet loukkaavat syvästi yksityisomaisuuden käyttöä. Miten saataisiin Itävalta tosi toimiin kaatamaan vääryyteen perustuvaa ratkaisua? Miten voisin päästä lähestymään myös Itävallan johtajia? Haluaisin tukea ja kannustaa heitä kaikissa toimissa kaatamaan ratkaisu. Olisiko Itävallan mahdollista aloittaa ihan uusi asian käsittely, kun nyt on valittu uusi Euroopan Unionin parlamenttikin? 

Suomessahan eduskunnassa kansanedustaja voi aina nostaa asian uudelleen esille. Minä olen tehnyt näin ja saanut myös haluamaani asiaa sitkeällä työllä eteenpäin. Onko vastaavaa menettelyä EU:n parlamentissa? Vai onko jokin muu menettely parempi asian uudelleen esiin nostamiseksi? Mikään päätöshän ei ole yleensä lopullinen, ei ollut YYA-sopimuskaan!

Miksi kukaan ei huomaa, että ennallistamisen varjolla puututaan yksityismetsien syvimpään perusoikeuteen, kun niitä ei saisi käyttää talousmetsinä. Suomessa järvien, jokien ja purojen rannat ovat kaikkein parhaiten säilyneet niin metsä- kuin maatilataloudenkin monimuotoisessa käytössä. 

Rantametsät kasvavat monin paikoin metsän kaikkein arvokkainta puuta, koska on vettä ja valoa runsaasti saatavilla. Tämä havaittavissa järvien, jokien ja purojen rannoilla. Toki on myös erilaisia vesijättömaitakin, joita on voitu käyttää mm. karjan laidunmainakin.

Vanha kysymys kuuluu: "Saako rakentaa toisen tontille?" Nyt EU ennallistamispäätöksellään rakentaa suomalaisten omistamalle metsätalousmaalle valtavia alueita kaikilta rannoilta vähäisimpiä puroja ja norojakin myöten ennallistamisen varjolla suojelualueita.

Koen tämän syvänä loukkauksena yksityismaisuutta ja sen käyttöä kohtaan. Maalla, mitä ei voisi käyttää, tuskin on mitään arvoa, vaikka kustannukset maasta jäävätkin omistajilleen.

Siksi vaadin, että jokaisesta puusta ja jokaisesta neliömetristä maata tullaan maksamaan metsäomistajalle täysi vuotuista tuottoa vastaava korvaus kaikilta niiltä alueilta jokaista neliömetriä myöten, joilla ennallistamisen vuoksi tulee kieltoja tai rajoituksia jatkuvasti. Kertakorvaus ei voi tulla kysymykseen, koska metsäkin kasvaisi jatkuvasti myös uudistettuna sukupolvesta sukupolveen. Siksi korvauksen metsätaloudellisesta rajoituksesta tulee olla jatkuvaa, muutoinhan maa menettäisi arvonsa, kun sitä ei saa käyttää.

Esittämäni menettely voi tuntua hankalalta. Mutta sitä se ei suinkaan ole. Metsän kasvu- ja puustotiedot ovat hyvin helposti saatavilla. Tämä tietenkin tulee maksamaan, mutta niin maksamaan metsänomistajillekin, kun metsiä ei saa suojelualueilla käyttää. Periaatteen tulee olla, jos suojellaan, niin siitä maksetaan täysi korvaus metsäntuottoa vastaavasti. Haluaisin tähän vielä 30 % korotuksen, jotta yksityisen omistajan etu suhteessa valtioon/EU:hun tulisi paremmin hoidetuksi.

On valitettavaa, että Suomi näyttää kuuliaisena EU:n alamaisena ja mallioppilaana jo hyväksyvän väärään menettelyyn perustuvan EU:n ministerineuvoston äänestuloksen. Ainuttakaan vastaääntä en ole vielä havainnut. EU:n tuomaa pakkosuojelua vastaan kuitenkin haluan hyökätä kaikilla rintamilla, olipa muutos mahdollinen tai ei. Metsänomistajille taloudellinen menetys on kuitenkin korvattava sukupolvista toisiin jatkuen metsätalouden ominaisluonteen mukaisesti.

Sama koskee muidenkin toimintojen pysyvää korvaamista kaikilla pakkosuojeluun joutuvilla alueilla. Rantalaiduntaminen saattaa nyt estyä, kun se estyi jo aiemminkin perinteisellä rantametsän laitumella liito-oravien vuoksi. Lisäksi mm. harjujen suojelu on erittäin epämääräinen käsite Suomessa, koska melkein kaikki metsät ainakin Keski-Suomessa voitaisiin periaatteessa katsoa tällaisiksi!

Olen hyvin pettynyt EU:n ennallistamisasiassa tapahtuneeseen maanomistajien oikeusturvaa ja elinkeinoja uhkaavaan ratkaisuun.

Haluan aktiivisesti toimia asian muuttamiseksi. Jos määräyksillä halutaan suojella, siitä pitää myös maksaa omistajille täysi korvaus. Kertakorvaus ei siis ole riittävä, koska silloin käytännössä myös näiden suojavyöhykkeiden omistus poistuisi maanomistajilta ikiajoiksi, koska niitä ei voisi käyttää, alueet tulisivat arvottomiksi nyt ja tulevaisuudessa.

Nykyään jokaiselle metsän aarille ainakin ja jopa neliömetrillekin ja yksittäisille puillekin saadaan satelliittien ja droonien avulla hyvin tarkat tiedot puuston arvosta ja sen vuotuisesta arvokasvusta.  Jokien, purojen ja muiden rantametsien joukossa on sekä erittäin arvokasta tukki/pylväsmetsää että normaalia metsää että heikompituottoisia alueita, mutta nämä ovat pääosin yksityisomaisuutta ja omistajiensa elinkeinotoimintaa. 

 Jos tätä maaseudun perinteistä taloudellista toimintaa estetään tai rajoitetaan, on tulon menetyksestä vuosittain saatava täysi korvaus ja vielä 30 prosentilla korotettuna. Aiemmin oli 1960-luvun lopun vasemmistohallitukseen ja vasemmistoenemmistöiseen eduskuntaan saakka pakkolunastustilanteissa ns. "Korkein käypä hinta", mikä merkitsi 30 % korotusta käypään hintaan, maanomistajan suojana. Haluan tämän käsitteen palautuvan lainsäädäntöön ja käytäntöön.

Mitä ongelmia mahdollisesti ennallistaminen merkitsee ranta- ja metsälaiduntamiselle? Kun olin mahdollistamassa naapurin lampaiden laiduntamista aiemmalla joen/koskenrannan metsälaitumella, tuli tälle kielto maatalous/ympäristöviranhaltijoilta! Kosken rantapuissa oli tehty havaintoja liito-oravista!

Haluan luoda ja edistää toimia, että tästä ennallistamisten aiheuttamien tulonmenetysten täysimääräisestä korvaamisesta saadaan hallituksen esitys. Tässä tarvitsen teidän asiantuntemustanne ja tukeanne. Oikeutta maan ja metsän käyttöön edes purojen rannoillakaan ei saa viedä pois eikä ainakaan ilman jatkuvaa korvausta. Kertakorvaus merkitsee pysyvää menetystä. Eli kun ennallistaminen halutaan jatkuvaksi rajoitteeksi, pitää korvaustenkin olla jatkuvia ainakin niin kauan kuin alueet ovat suojelun piirissä.

Itävallan ympäristöministerin omavaltainen menettely on saatava korjattua vielä jälkikäteen tavalla tai toisilla. Te tiedätte minua paremmin, kuinka se tehdään. Vai onko asia saatavissa uudelleen uudistetussa (ja tiukennetussa) muodossa käsittelyyn?

EU ei lähtökohtaisestikaan voi tajuta suomalaista metsätaloutta edes alkuunkaan eikä sen merkitystä uusiutuvaan perustuvan kansantaloutemme kestävänä perustana. Siksi sillä ei pitäisi edes ollakaan mitään sananvaltaa metsiimme ja niiden käyttöön, joista selvä pääosa on yksityisomaisuutta ja omistajiensa taloudellista toimintaa. Jos minä rakennan toisen tontille tai muutoin estän toisen laillista työtä ja elinkeinotoimintaa, joudun vastuuseen ja käräjille ja korvaamaan tekoni. 

Ilman korvausta ei EU:llakaan saa olla "oikeutta rakentaa toisten maille". 

Tätä se nyt kuitenkin tekee ennallistamisessaan ja siksi ennallistamispäätös on pakko saada kumotuksi.

Metsälakikohteista saatava omistajille täysi korvaus

Metsänomistajien saatava täysi korvaus metsälakikohteista

Suomalaisten yksityismetsissä on paljon ns. "Metsälakikohteita." Ennen vuosikymmenien ajan metsänomistajat itse ovat omatoimisesti halunneet huolehtia näistä kiitettävän hyvin, koska kyse oli usein omista lähteistä ja omista kalavesien rannoista. Myös metsien leimauksissa ja hakkuissa omistajat ottivat näitä huomioon ja maisemat säilyivät ja myös uudistuivat eläväksi metsäksi ja metsämaisemaksi

Sitten jossakin keksittiin käsite "Metsälakikohde". Tämä on jo lähtökohtaisesti ongelmallinen käsite, vaikka onkin hyvää tarkoittava. Eikö haluta luottaa yksityisiin maan ja metsän omistajiin? Eikö metsien sertifiointi olisi aivan riittävä? Toki on ollut metsänkäsittelyä, missä ei ole osattu tai haluttu ottaa huomioon niitä arvoja, mitkä talonpoikaisessa metsien käsittelyssä on kautta aikain tajuttu.

Nyt ylhäältä päin tulevat rajoitukset metsien talouskäyttöön tulevat estot tai rajoitukset koen vahvasti ei vain nöyryyttäviksi vaan ennen kaikkea yksityisomaisuuden käyttöä loukkaaviksi, ellei näistä makseta täyttä taloudellisen menetyksen korvausta metsän- ja maaomistajille.

Maanomistajalle ei riitä, että hän säilyttää maanomistuksen, mutta ei saa käyttää sitä. Kerrassaan mieletön tilanne!

Siksi pidän välttämättömänä, että metsäomaisuuden käytön lakisääteisistä rajoituksista myös maksetaan täysi korvaus jokaiselle maan ja metsän omistajalle, joiden maille ulkopuoliset noita määräävät. Jos metsäkiinteistöllä on jokien ja purojen rantoja, niistä kertyy rantojen molemmin puolin erittäin merkittävää taloudellista tuoton ja metsämaan arvon menetystä omistajilleen. Kuka olisi erityisemmin kiinnostunut kohteista, joita ei saa käyttää?

Siksi oikeusvaltiossa nämä käyttöarvon menetykset tulee täysimääräisesti korvata. Korvaus tulee määritellä vielä 30% menetyksen arviota korkeammaksi ja määritellä kohteen optimituoton mahdollisuuksien mukaan, jotta yksityisen omistajan oikeusturva olisi paremmin turvattu hintavaihteluiden ja virheiden eliminoimiseksi. Korvauksen tulee olla jatkuvaa, koska metsäkin kasvaisi jatkuvasti. Siksi kertakorvaus ei ole oikeudenmukainen menettely, ellei maanomista itse halua luopua omistamistaan kohteista ja päästää vieraita omistajia purojen varrelleen ja lähteilleen.

Lauri Oinonen

MHY-valtuutettu

Keuruu

Suomi on metsien monimuotoisuuden suurvalta jo nyt ilman EU:n toimia

Ennen juhannusta EU:n ministerineuvosto äänesti ennallistamisasetuksesta. Suomi äänesti vastaan, koska ennallistaminen on ongelmallista metsä- ja maatilatalouden kannalta ja tulee myös veronmaksajille kalliiksi. Hyödyt luonnonkin kannalta ovat kyseenalaiset. 

Suomi on metsien monimuotoisuuden vaalimisen suurvalta, koska kaikki jopa mitättömän pienetkin metsäkäsittelytkin vaativat metsänkäsittelyilmoituksen ja kaikki metsämme ovat sertifioidut. Suomessa täten kaikkein vähiten maailmassa on tarvetta olla huolissaan luonnon monimuotoisuuden katoamisesta. 

Mihin EU pyrkii? En keksi muuta syytä tähän kuin sen, että metsänsä jo hakanneet maat haluavat estää Suomen talouden menestymistä talousmetsiin kohdistuvilla mielettömillä suojeluvaatimuksilla. Siksi haluan aloitettavan keskustelun Suomen irtautumisesta EU:n jäsenyydestä.

Tämä ajatus voi tuntua kovalta. Mutta kova on EU:n uhkakin. EU:ssa ei haluta lainkaan tajuta, että Suomessa metsät ovat yksityisomaisuutta ja yksityisten kansalaistemme elinkenotoimintaa. Myös yhtiöiden ja talouskäytössä olevilla valtion omistamilla metsilläkin on erittäin suuri kansantaloudellinen merkitys. Elleivät valtion, kuntien ja seurakuntien metsät tuota hakkuutuloja, veronmaksajat veroissa maksavat automaattisesti metsätulojen menetykset, joita suojelutoimet merkitsevät. Tai sitten joudutaan heikentämään ihmisille tärkeitä palvelutoimintoja suojelun kustannusten seurauksina.

Haluan, että juhannuksen 2024 alla EU:n ministerineuvoston äänestyspäätökseen palataan itse asian vuoksi ja myös siksi, että yhden äänen varassa tapahtunut äänestysratkaisu perustui Itävallan vihreän ympäristöministerin omavaltaiseen toimintaan vastoin maansa hallituksen kantaa. EU:n ministerineuvostossa ministerit ovat maidensa hallitusten edustajia. EU:n parlamentissa tilanne on toinen, siellä mepit edustavat omia poliittisia taustayhteisöjään.

Suomelle ennallistamispäätös on kallis ja ennen kaikkea tarpeeton, koska asiat ovat parhaiten jo nyt kunnossa.

Olisiko suojeluasetuksen vuoksi nostettava jo Suomen ero EU:sta esille?

Nyt näyttää varsin pahalta. EU on sittenkin hyväksymässä tiukemman kanna luonnonsuojelu- ja ennallistamisasiassa.  Olen järkyttynyt, emme ole enää maassa, missä saamme päättää oman perustuslakimme ja omien lakiemme mukaan omista asioistamme. Meitä määräillään fundamentaalisissa asioissa ulkopuoleltamme eli Euroopan Unionin taholta.

Itse tiesin tämän vaaran, kun meitä ohjailtiin ennen jäsenyyden liittymiseen tähtäävässä kansanäänestyksessä äänestämään jäsenyyden puolesta. Siksi oma ääneni oli EI EU-jäsenyydelle. Ja tämä kantani on asiaan koko EU-jäsenyytemme ajan. Ymmärrän toki, että kansalaiset luulivat EU:n tuovan turvaa itäistä naapuriamme kohtaan. 

Kyse oli luulosta tuossa turvallisuuden kaipuussa. Kaikki EU-maat ovat varsin tehokkaasti ajaneet alas oman kansallisen puolustuksensa paitsi Suomi. Entä ne maat, mitkä eivät ole halunneet liittyä EU:hun, miten niiden on käynyt? Miten menee Sveitsillä? Miten menee Norjalla) Miksi  Iso-Britannia halusi luopua ja luopui EU-jäsenyydestä, miten sen on käynyt?

Jokainen voi päätellä ihan itse, mutta Sveitsi ja Norja ovat suoranaisia menestystarinoita kaikissa suhteissa eikä huonosti ole suinkaan käynyt Isolle Britanniallekaan, vaikka jotkut kateellisina näin sanovatkin. Britit ovat itsenäisiä ja itsenäisyystahtoisia. He ovat välttyneet EU:n yhteisveloilta, joissa Suomella on varma maksajan osa.

Yhdysvalloissa osavaltiot ovat itsenäisemmässä asemassa kuin EU:n jäsenvaltiot Euroopan Unionissa. Kun kansanäänestys oli tulossa ja valtio järjesti virallisia informaatiotilaisuuksia Euroopan Yhteisöön liittymisestä, kysyin, onko vaara, että Euroopan Yhteisöstä tuleekin kansallista itsenäisyyttä vaarantava Euroopan Unioni ja käykö jopa niin, että menetämme kansalliseen itsenäisyyteen kuuluvan oman rahamme eli Suomen markan?

Minua pidettiin ihan hölmönä, että tällaisia kuvittelen ja kyselen virallisten esitelmöitsijöiden taholta. Molemmat asiat kiistettiin, siis Euroopan Unioni ja yhteisvaluutta kiistettiin virallisten informaation antajien taholta! Mitä on tapahtunut? Olemme joutuneetkin Euroopan Unioniin, mikä on ihan eri asia kuin Euroopan Yhteisö ja oma rahayksikkö on myös kadonnut vastoin vakuutteluja. Harvat enää tietävätkään, että kansanäänestyksessä äänestettiin nimenomaan Euroopan Yhteisöön liittymisestä, mikä tarkoitti yhteistyöelintä itsenäisten valtioiden kesken eikä liittovaltiota, mihin EU on meidät vienyt  käytännössä varsin lujasti. Se oli myös idean isän Monnetin ajatus ja voimakas tahtokin.

Monet ovat syntyneet EU-jäsenyytemme aikana ja pitävät sitä yhtä luonnollisena kuten aikanaan naapuriamme Neuvostoliittoa ja YYA-sopimusta Neuvostoliiton kanssa. Viime mainittu ja kyseinen sopimus olivat piilovaikutin taustalla, miksi suomalaisten niukka enemmistö ohjailtuna saatiin äänestämään Euroopan Yhteisöön liittymisen puolesta, mikä sitten muutettiinkin ihan eri instituutioksi eli Euroopan Unioniksi kansalta kysymättä. 

Käykö EU:lle, kuten kävi Neuvostoliitolle ja YYA-sopimukselle? Aika näyttää. Neuvostoliitto  oli tosin vahvempi, koska "sen synnytti suuri Venäjän maa", kuten sanat kuuluvat Neuvostoliiton kansallishymnissä. Eurooppa on myllerryksessä monin tavoin. Venäjä voi mahdollisesti ja jopa todennäköisesti voittaakin Ukrainan sodan. Se olisi raskasta Ukrainan kansalle. Länsi on laskenut puolustuksensa varsin tehokkaasti alas. Saksa kykenisi käymään sotaa Venäjää vastaan vain kaksi päivää asiantuntijoiden mukaan. Suomenkin sotalaivaston suhde Saksan vastaavaan on 7 suhde 4 Suomen hyväksi. Ranska katsoo Välimerelle kuten aina ennenkin. Samoin tekevät mm. Espanja, Italia ja Kreikka.  

Eurooppa on myllerrysten edessä, halusimmepa tai emme. Saapa nähdä kuinka tulee vielä EU:llekin käymään? Vain muutos ja geografia ovat

Pysyviä.  Nyt olisi kuitenkin aika havahtua, EU alkaa päättää Suomen metsistä, kansantalouden uusiutuvaan perustuvasta selkärangasta. Viime sodissa menetimme pääosan Karjalan metsistä, nyt menetämme käyttöoikeuden omiimme! Mitä jää jäljelle, jos käyttöä estetään? 

Itse kannatan Suomen eroa EU:sta, olisimme silloin varakkaampien, menestyjien  ja voittajien seurassa! Emmekä makaisi sidottuina uppoavassa yhteisessä velkaveneessä, missä Suomelle on varattuna varma maksajan osa.

Oikea linja voitti hallituksen metsäpolitiikassa

Suomalaiseen metsätalouteen ja erityisesti yksityismetsiin kohdistui vaarallinen uhka hyviltä kuulostavien suojelun ja monimuotoisuuden sanojen varjolla. Keskustelussa, missä ympäristön ja luonnonsuojelun nimissä puututtiin omistusoikeudesta enemmälti piittaamatta yksityismetsien käyttöön, ylitettiin kirkkaasti kaikki tosiasiat noissa voimakkaasti esitetyissä yksipuolisissa vaatimuksissa.

Keskustelussa unohtui jo lähtökohdissaan tosiasia, että jo nyt kaikessa metsien käsittelytoimissa nämä on jo otettu varsin vahvastikin huomioon. Lähtökohta on metsien uudistaminen ja metsien hoidossa otetaan jo metsälain 10 pykälän perusteella erittäin hyvin huomioon luontokohteet ja metsänomistajan omilla kustannuksilla hakkuurajoituksien muodossa.

Edelleen metsiin jätetään nykyään jättöpuita pystyyn. Milloinkahan nämä selkeinä ukkosenjohdattimina alkavat sytyttää metsäpaloja? Milloinkahan luontoretkeilijät jäävät kaatuvan jättöpuun alle niitä koputellessaan, halatessaan tai telttaillessaan maastossa. Itse ainakin varoisin noiden luo menemistä enemmälti. Metsurien työmaillakin nuo jättöpuiksi jätettävät ovat turvallisuusriski ja pyritään ottamaan vaaratekijöinä huomioon suojakypäriäkin käytettäessä. 

Muutama vuosikymmen sitten metsäasiantuntijat ankarastikin varoittivat lahoavan puun jättämisestä metsään tuholaisriskien vuoksi pienissäkin määrissä ja naapurimaassamme Ruotsissa tuon kerrottiin olevan kokonaan kiellettyäkin. Ollaankohan nyt suojelunormeissa jättö- ja lahopuun osalta jo menty liian pitkälle? Metsiin jää aina oksissa ja kannoissa puuainesta, vaikka niitä yritettäisiin kerätäkin. Jääkö nyt juurikäävän vaurioittamaa puuainesta tuhoamaan uuttakin puuston kasvua? 

Näin vahvasti pelkään käyvän omien havaintojeni mukaan. Jo pienissäkin kuusentaimisissa on merkkejä tästä. Joten hoitona voi olla vain se, että kaikki kuusi pois noilta alueilta ja mahdollisimman nopeasti. Suojellaanko nyt yltiöpäisillä ohjeilla metsiä tuhoavia tauteja ja tuholaisia?

Haluan asiasta käytävän vakavaa keskustelua. 

Onneksi hallitus on tehnyt oikean ratkaisun metsien suojelu-, ennallistamis- ja monimuotoisuusasioissa. Olen ollut myös aktiivisesti yhteyksissä maa- ja metsätalousministeriin ja ministeriön virkahenkilöihin. Tämä nykyisen hallituksen linja on ajettava myös muuttamattomana EU:ssakin läpi. Vaikuttamistyöni uusien meppien osalta on jo alkanutkin. Suomessa osataan ainakin metsäasiat maailman parhaiten. Osaltani olen jo tänään täyttänyt netissä tulevan syksyn MHY-vaalien ehdokaslomakkeen.

Taistelu ja työ metsiemme puolesta jatkuu

EU-vaalit olivat ja menivät, mutta työ ja taistelu suomalaisten omistamien metisen ja koko metsäklusterimme puolesta jatkuu ja on entistäkin tarpeellisempaa. Voittoa ei  ole vielä edes kunnolla saatu ja varmistettu. EU:lla riittää uhkakuvia tarjottavana jatkuvasti ja entisetkään eivät ole kadonneet, vaikka maan hallitus on antanut maa- ja metsätalousministeriön ja  - ministerin toimesta oikeansuuntaisia kannanottoja. 

Talvella sain etäyhteydellä vaihtaa ajatuksia ministerin kanssa ja opastaa nuoria virkamiehiä ministeriössä, joiden asian ymmärrystä en kovinkaan korkeaksi arvostanut. Itse ministeri oli kuitenkin jo lähtökohtaisesti lujasti samaa mieltä kanssani ja tästä annan suurta arvostusta.

EU ei ole kuitenkaan mihinkään todellisuudessa perääntynyt, vaan on edelleen ja jopa uusin voimin käymässä suomalaisten yksityismetsänomistajien kimppuun aina ovelampia juonia keksien.

Poliittisesti koen suomalaisen vihervasemmiston menestyksen uhaksi hajottamaan Suomen kannanottoja. SDP:lle ja Eero Heinäluomalle annan tässäkin tunnustusta metsäteollisuuden arvon näkemisestä asiakokonaisuudessa. SDP menettäisi paljon äänestäjiensä kannatusta, jos ei puolustaisi Suomen metsäklusteria, koska metsäteollisuuden työntekijät ovat paljolti sen perusäänestäjiä.

Johtaja Karoliina Niemi Metsäteollisuudesta on asiantuntija ja hänen näkemyksiä kannattaisi uusien meppien ja kaikkien poliitikkojen kuulla ja tehdä johtopäätöksiä kuulemansa perusteella. Väitän Suomen kansantalouden edelleen perustuvan uusiutuvaan raaka-aineeseen eli metsään. 

Mitä muuta tässä maassa olisi todella uusiutuvaan perustuvaa kuin metsä- ja maatilatalous sekä kalastus? Korostan siis uusiutuvaa lähtökohtana, minkä arvo kymmenkertaistuu ja jopa kolmikymmen kertaistuu, kun metsästä peräisin olevan arvo kiertää eri elinkeinoissa, eri toiminnoissa ja eri verojen kautta kiertäessään mahdollistaa ja yllä pitää koko yhteiskuntaamme ja kansantalouttamme.

On aivan liian yksipuolista ja täysin riittämätöntä katsoa vain metsäklusterin vientituloja tai metsänomistajien kantorahatuloja. Ne ovat vain pieni osa metsän tuottamasta panoksesta kansantalouteemme ja yhteiskuntaamme. Kukaan ei huomaa metsän tuottaman ja mahdollistaman rahan kiertämisen ratkaisevan suurta merkitystä aluetalouksissa ja kaikissa elinkeinoissa, julkishallinnossa ja koko yhteiskunnassa. 

Nyt on aika jatkaa taistelua suomalaisen metsäklusterin puolesta. Vain rohkealla toiminnalla voidaan saada tulosta. Nöyristelyllä ei sitä koskaan saavuteta. On Suomen on oltava luja ja rohkea sekä "terveesti itsekäs".

Järki voitti vihdoinkin metsien suojelussa

Kysymys metsien suojelusta on saanut hyvän ratkaisun maan hallituksessa maa- ja metsätalousministeri toimesta, Kiitos Sari! Suomessa ja erityisesti eteläisessä ja keskisessä Suomessa metsät ovat yksityisomaisuutta. Suomessa metsien käyttö on jo sukupolvien ajan ollut hyvän metsien hoidon käytäntöä lakienkin mukaan. 

Yksityiset metsänomistajat hoitavat metsiään eri ja vaihtoehtoisin tavoin parhaiten koko maailmassa, kannattaa katsoa ympärilleen ja havaita asia sekä Suomessa että muualla. Useimmissa Euroopan maissa metsät ovat puistometsiä ja niiltä puuttuu taloudellinen ja kansataloudellinen vaikuttavuus. "Suomi elää metsästä", on lause, mikä pitää aina paikkansa.

Metsät antavat uusiutuvaan raaka-aineeseen perustuen kestävän pohjan kaikille toiminnoille kansantaloudessamme. Mitkä muut elinkeinot pohjautuvat uusiutuviin lähtökohtiin? Tietenkin maatalous ja karjatalous sekä kalastus, mutta nekin ovat yleensä kiinteästi vuorovaikutuksessa metsän kanssa. Kannattaisi ajatella pohjia myöten ja perusteellisesti, miten voisimme elää ja toimia Suomessa, ellemme saisi käyttää metsiämme. 

Paras tapa suojella metsäluontoa on käyttää metsiä niiden käytäntöjen mukaan, mitä metsien kasvatus ja hoito myös eri menetelmin tarjoavat. Silloin monimuotoinen metsäluontokin uudistuu ja elää parhaiten. Mitä todella tapahtuisi metsien luonnon monimuotoisuudelle, jos metsiä ei saisi käyttää? Väitän, luontokin kävisi yksipuoliseksi maisemissamme.

Paras tapa suojella luontoa ja metsiä, on käyttää niitä omistajiensa haluamilla ja lainsäädännön mahdollistamilla tavoilla. Hoidetut ja kasvavat metsät ovat kaunista katseltavaa ja parasta maiseman ja ympäristön hoitoa kautta maan. Hoidetut metsät torjuvat myös monilta metsien tuhoilta. 

Metsien elinvoima ja hiilensidonta toimii ja tapahtuu parhaiten talousmetsissä. 

Viivasuora rata Haapamäen risteysasemalta Ylivieskaan`?

 

Rautatiehallitus esitti viivasuoraa rataa Haapamäeltä Ylivieskaan vajaat sata vuotta sitten. Olisiko nyt sille tilausta, jos raidelevyttä käydään muuttamaan EU:n vaatimuksesta?

Vain harvat tietävät, että vajaat sata vuotta sitten Rautatiehallitus esitti viivasuoraa rataa Haapamäen risteysasemalta Ylivieskaan, mistä oli juuri avautunut rata Savon radalle Iisalmeen. Löysin parisen vuotta sitten tämän Rautatiehallituksen esittämän ratasuuntauksen tutkiessani Eduskunnan kirjastossa valtiopäiväasiakirjoja. En ollut aiemmin tällaisesta kuullutkaan. Miten asia sitten eteni, kun aikansa poliitikot tarttuivat siihen?

Ylivieskassa syntynyt ja Nivalassa tuolloin vaikuttanut Kyösti Kallio halusi radan pohjoispään liitekohdaksi Nivalan, Viljami Kalliokoski halusi radan kulkevan Halsuan kautta ja eri paikkakunnat halusivat radan uittoväyliensä nostopaikoille. Syntyi kova kilpailu radan reitistä ja ajatus viivasuorasta radasta Haapamäki-Ylivieska unohtui. Jyväskylä halusi radan suuntautuvan Haapamäen sijaan Suolahteen, mihin oli jo rata Jyväskylästä, koska Haapamäen kautta kolme vuosikymmentä aiemmin valmistunut Pohjanmaan rata oli yhdistetty poikittaisella  Haapamäki-Jyväskylä radalla Päijänteen ja Keiteleen tuolloin varsin merkittävään sisävesiliikenteeseen.

Viivasuora rataidea Haapamäki-Ylivieska alkoi kiemurrella eri paikkakuntien halujen mukaan ja valtakunnallinen näköala nopeasta radasta Helsingin ja Oulun välillä katosi. Rata viime sotien jälkeen sitten työllisyystöinä toteutui Haapajärvi-Suolahti radaksi, mikä oli jo alkuaankin  tuomittu "mieron tieksi" mutkittelunsa ja kevyen perusrakenteensa vuoksi. Puutavarakin alkoi kulkea kuorma-autoilla suoraan tehtaille ja latvavesien uitotkin hiljenivät.

Mutta nyt tuntuu olevan "hulluus huipussaan", kun EU alkaa vaatia Suomeen "eurooppalaista" raideleveyttä. Todellisuudessa EU-maista löytyy erilaisia raideleveyksiä ja tuskin eteläisessä Euroopassa on aikeitakaan muuttaa raideleveyksiä. EU:n vaatimukselle ei ole perusteita edes sotilaallisestikaan, koska panssarit ja ajoneuvot lasteineen kyetään siirtämään nopeasti ajamalla junista toisiin, jos tällaista tarvetta tulisi. Kun VR:n hallintoneuvoston jäsenenä sain käydä EU:n asianomaisessa virastossa, todettiin, että Suomen raideleveys on Suomen oma asia.

Nyt yhä EU-vaalien alla EU:n reitti edelleenkin näkyy kulkevan Saksan, Puolan, Suwalkin käytävän, Baltian maiden halki Suomenlahden ali tai yli Suomeen pääkaupunkiseudulle ja nykyisiä reittejä kohti pohjoista. Mutka reiteissä alkaa Tampereelta, koska Pohjanmaan rata ja läntiset valtatietkin kaartuvat mutkaa tehden lännen kautta Ouluun. Vain ruuhkainen ja monien liikenneonnettomuuksien nelostie on suora reitti.

Kun EU:n ajattelu Suomeen suuntautuvasta reitistä on tuo, minkä edellä toin esille, siihen sattuu ajatuksena osaltaan istuvan tuo vanha Rautatiehallituksen esitys viivasuorasta radasta Haapamäki-Ylivieska mitä parhaimmin. 

Jos Suomi kuuliaisena EU:n mallioppilaana kustannuksista välittämättä ryhtyy kuitenkin toteuttamaan "eurooppalaista" raidelevyttä, kuten pelkään ja Oulun kaupunginjohtaja innolla tuntuu kannattavan ja hulluudella ei ole mittaa, olisiko silloin ihan uusi "eurooppalaisen" raideleveyden päärata Haapamäki-Ylivieska osuudelta muihin ratoihin liittyen Rautatiehallituksen alkuperäisenä ideana mielenkiintoista nostaa esille? Miksi muuttaa nykyistä rataa Tampereelta Ylivieskaan, eikö voitaisi ajatella ihan uutta ja viivasuoraa reittiä, jos rahaa on pakko käyttää raideleveyksiin?

En kuitenkaan halua tuhlattavan rahaa mielettömään raideleveytemme muuttamiseen. Haluan entistäkin voimakkaammin panostettavan huoltovarmuudenkin vuoksi poikittaisiin ja Länsirannikollemme suuntautuviin reitteihin. Näin voitaisiin saada reitit Ruotsin ja Norjan kautta ohi Tanskan salmien läntiseen Eurooppaan ja transatlanttisiin yhteyksiin. Jäämeren radat mahdollisesti toimiessaankaan eivät riitä takaamaan koko Suomen huoltovarmuutta.

Lauri Oinonen

Tiukkasyiselle arvopuulle luotava erikoismarkkinat

Tiukkasyiselle arvopuulle luotava erikoismarkkinat

Suomesta löytyy runsaasti hitaasti kasvanutta tiukkasyistä eri kokoista puuta moniin käyttötarkoituksiin, jos tuolle arvotavaralle luodaan markkinat metsistä eri käyttäjilleen. Nyt tämä ainutlaatuisen arvokas monien mahdollisuuksien raaka-aine menee joko tavallisena tukkipuuna tai kuitu- ja energiapuuksi savotoissa ilman ansaitsemaansa arvostusta. 

Samaan aikaan Suomesta katoaa kohta loputkin mekaanisesti puuta jalostavat ja lopputuotteita puusta valmistavat yritykset. Ulkomainen tuontipuutavara ja erilaiset keinomateriaalit valtaavat mahdollisuudet suomalaiselta puulta aivan liiaksi. Laadukasta puuta tarvitsevat yritykset valittavat kotimaisen puun saatavuutta ja ovat paljolti siirtyneet ulkomaisiin puulajeihin. Monet ovat lopettaneet toimintansakin. Silti mahdollisuudet ovat ympärillämme ja odottavat löytäjiään ja käyttäjiään. Miksi kunnalliset kehitysyhtiötkään eivät innostu selvittämään asiaa?

Kohta olemme menettäneet upean puusepänteollisuutemme miltei kokonaan metsien Suomesta. Menetys kohtaa niin aluetalouksia kuin koko kansantalouttamme. Puunjalostus ja jatkojalostaminen aiempiin ja uusiin keksittäviin mekaanisesti jalostettaviin puutuotteisiin tulisi pikaisesti palauttaa maahamme. Puusta pääsisi edelleenkin pitkälle ja mahdollisuuksia voisi olla rajattomasti, mutta mitä tulisi tehdä?

Vaikka minulla ei olekaan kaikkia vastauksia, uskon niitä löydettävän, jos tästä maasta ja eri päättäjiltä löytyy tahtoa ja innostusta asiaan.

Haluan maahamme tietoisesti kehitettävän ensinnäkin omat markkinansa arvokkaalle hitaasti kasvaneelle puutavaralle alkaen "kepeistä ja heinäseipäistä" järeisiin pylväspuihin saakka. Voisiko näin päästä alkuun?

Koen, että nyt on tiukkasyisen puun arvonpalautuksen aika. On kehitettävä toimia laatutukin tunnistukseen. Laadusta on tehtävä suomalaisen puun kilpailuvaltti. Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa tuotetun sahatavaran lajittelussa on käytetty sydänpuun osalta ns. ABC-lajittelua. Perinteisesti on puhuttu vanhasta u/s, kvintta, ja sexta-lajittelusta, missä A-laatuluokka vastaa  u/s laatua, B-laatuluokka kvinttaa ja C-laatuluokka sextaa. Näistä u/s laatuluokka on vielä voitu lajitella neljään alalaatuun.

Sahatavaran laatuluokittelu osataan. Mutta saataisiin tämä otettavaksi käytäntöön jo puukaupoissa, jotta arvopuu löytäisi tiensä eri tarvitsijoilleen? Haluan synnyttää asiasta laajan keskustelun, sillä arvopuu on ohjattava arvonsa mukaisiin käyttötarkoituksiinsa. Ennen osattiin puuta jalostaa myös pyöreänä, mihin tämä taito on kadonnut?

Keski-Suomi ja Suomi tarvitsevan tehokkaan toimijan Petri Honkosen EU-parlamenttiin

Nyt ovat jo kolmatta päivää menossa äänestykset EU:n parlamenttiin valittavien osalta. Itse olen jo äänestänyt ja toivon sinunkin hyvä lukijani näin tekevän joko nyt ennakkoäänestyksessä tai juhlavasti siniristilippujen liehuessa vaalipäivänä. Jos vähänkin epäröit mahdollisuutta äänestää vaalipäivänä, suosittelen äänestämistä jo ennakkoon. 

Olipa äänestys ennakkoon tai lippujen liehuessa vallipäivänä, näen tarpeelliseksi, että ääni halutaan antaa Suomen, suomalaisen maaseudun, metsien ja terveen itsenäisyytemme puolesta niin kaupungeissa, taajamissa kuin kevätkesän maaseudun kylvöajan maisemissa.

Olen hyvin huolissani suomalaisten omistamien yksityismetsien ja niiden metsänhoidollisen käytön sekä kansantaloutemme uusiutuvaan raaka-aineeseen perustuvan metsäklusterimme puolesta.

Nyt itsekin syntymäkotini, siirtokarjaisen asutustilan pelloista huolehtivana olen huolestunut EU-byrokratiasta kaikkia maatilatalouden harjoittajia kohtaan. Itsenäisistä viljelijöistä, karjankasvattajista ja maaseudun elinkeinojen harjoittajista koen tehdyn EU-alamaisia ja ainakin minun itsenäisyyttäni kohtaan koen tämän loukkaavaksikin. Väitän itse tietäväni parhaiten peltojeni asiat, kuten oli ennen Suomen EU-jäsenyyttä asiat.

Nyt Keski-Suomen ansioitunut poliitikko Mauri Pekkarinen siirtyy muihin vaativiin tehtäviin ja hän ei ole enää ehdolla. Onneksi maakunnan oma poika, kansanedustaja Petri Honkonen on ehdokkaana. Suosittelen häntä MEP Mauri Pekkarisen EU-parlamenttityön jatkajaksi.

Petri Honkonen Pylkönmäeltä lähtevänä tuntee ja tietää asiat maaseudun ja maakunnan tarpeista mitä parhaiten. Siksi haluan hänet Keski-Suomesta EU-parlamenttiin. Miksi näin vaikka monia muitakin on tarjolla? Petri on arvostanut minun 12 vuoden aikaista parlamenttityötäni.

Hän tietää, että Keski-Suomen rata olisi lakkautettu ja osin purettukin ilman toimiani Eduskunnassa. 

Sain radan säilymään ja välttämättömät kunnostukset alkuun ja Petri jatkoi ansiokkaasti, rata Jyväskylästä Saarijärvelle on valmis sähköistettäväksi ja puutavarajunia kulkee radalla aika paljonkin. Monissa muissakin asioissa Petri on tehnyt parhaansa. Hän tietää myös minulle tärkeän Poikittaisradan merkityksen Porin ja Vaasan satamista Haapamäen risteysaseman ja Jyväskylän kautta itäisen Suomen maakuntiin Savon ja Karjalan radoille. Tällöin Saarijärvenkin kautta kulkeva Keski-Suomen rata saisi ihan uuden merkittävän logistisen roolin.

Kun Petri Honkonen saadaan mepiksi, silloin Keski-Suomi voi nousta noiden ratojenkin kautta uuteen nousuun. Mauri Pekkarisen jälkeen tarvitaan hyvä keskustalainen jatkaja vaativalle valtakunnalliselle ja kansainvälisen vaikuttajan paikalle. Suosittelen tähän vaativaan tehtävään Petri Honkosta maakunnastamme.

ALV:n korotus aiheuttaa ongelmia pien- ja yksinyrittäjille ja kansalaisille

Suomenmaa-lehdessä Suomen pien- ja yksinyrittäjien puheenjohtaja Liisa Hanen tuo esille ongelman, mikä on aiheutumassa ALV:n korotuksen vaikutuksesta pien- ja yksinyrittäjien ostovoimaan. Suomessa on kautta maan monia eri liikkeiden tyhjentyneitä toimitiloja niin kirkonkylissä, taajamissa ja kaupungeissakin. 

Aiemmin näissä nyt tyhjien näyteikkunoiden tiloissa toimi yksityisiä kauppaliikkeitä, parturi-kampaamoja, kukkakauppoja, kemikaalikauppoja, suutariverstaita, kelloseppiä, optikkoja ja monia muita pien- ja yksinyrittäjien toimipaikkoja. Nyt nämä ovat laajalti kadonneet ja palvelujen tarjonta miltei kadonnut monista kirkonkylistä ja taajamista.

Kaupunkien lähiöissä on tapahtunut aivan vastaava ihmisille tärkeiden palvelujen tarjonnan kuihtuminen. Ilmiö on nähtävissä jopa Helsingissäkin, kivijalkakaupat ovat kadonneet ja kantakaupungissakin. Helsingin Alppilassakin syksyllä oli perinteisen kenkäkaupan ikkunassa näkyvä juliste "Pelasta Alppilan Kenkä".  

Kuntamarkkinoiden aikaan kävelin Alppilan katuja perinteisessä Helsingin kaupunginosassa. Hämmästyin tyhjien näyteikkunoiden runsautta ja varsin keskeisessä Helsingin perinteisessä kivitalojen kaupunginosassa. Voisin laulaa tunnettua asevelvollisten kotiuttamista kuvaavaa hieman haikeaakin laulua "kadonneet on sotilaat" muuttaen muotoon "kadonneet on kauppiaat". 

Nelosen kansakoulun laulutaidolla en toki tuota tee, mutta laulun haikeat sanat ja sävelet soivat mielessäni. Olen eri vuosikymmenten aikana seurannut niin synnyin kuntani Multian kirkonkylän ja kymmenen kylän ilmettä kuin oppikouluaikani Keuruun kirkonkylää, opiskeluaikanani Haapamäen risteysasemataajamaa, seurusteluaikani Tamperetta ja nuoren opettaja-aikana Kiikkaa,  mikä on nykyistä Sastamalaa.

Kaikkialta ovat yksinyittäjät, kivijalkakaupat, kylien postitoimipaikat ja kahvilatkin kadonneet. Tampereella toki on kahviloita ja ruokaravintoloita, mutta kaikkialta niitä ei löydy ja lounaspalvelua on vain työpäivinä lounasaikaan kuten esimerkiksi Multialla. Kun olin kesällä 1971 teologiharjoittelijana/kesäteologina synnyin seurakunnassani Multialla, mikä nyt on osa Keuruun seurakuntaa, oli kymmenellä kylällä kansakoulu, kyläkauppa ja joissakin jopa kaksikin ja useimmissa postitoimipaikka, mikä oli Postipankin toimipaikka. 

Haikeana ajattelen nostalgisesti aikaa entistä. Menneeseen ei ole paluuta, mutta historiasta voi ottaa oppia. Lähipalvelut mahdollistivat ihmisten asumisen ja eri toiminnot kylillä ja kautta maan. Yksinyrittäjät ja pienyrittäjät mahdollistivat monet ihmisille tärkeät palvelut ja toiminnot. Siksi haluan maahamme sellaista politiikkaa, mikä edistää yksin- ja pienyrittäjien toimintaa. Asiakkaiden ostovoima on tärkeä perusta paitsi kansalaisten hyvinvoinnille niin erityisesti pien- ja yksinyrittäjien toiminnoille. 

Arvonlisäveron korotus vie kaikkien kansalaisten ostovoimaa. Ymmärrän toki valtion rahantarpeen, mutta arvonlisäveron korotus voi viedä valtion tuloja, jos yrittäjät lopettavat vielä jäljellä olevia toimintojaan. Silloin nämä yrittäjät eivät voi tuoda valtiolle yrittäjäverojakaan. Samalla palvelujen kaikotessa, monet joutuvat muuttamaan asuinpaikkaansakin. Haluan asioita ajateltavan kokonaisvaltaisesti ennen ratkaisuja.

Ennallistamisasetus tarkasteltava Suomen perustuslain näkökulmista

 

Koen nyt julkisuuteen tulleen EU:n päätöksen yksityisten omistamiin metsiin ja peltoihin kohdistuvana olevan vakavasti ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Kukaan ei ole missään vaiheessa selvittänyt Suomen perustuslain näkökulmia asiaan.

 

Käsittääkseni EU:lle ei ole oikeutta loukata Suomen perustuslakia. Itsenäisen maan perustuslaki on EU:n parlamentin yläpuolella. Vai onko Suomi luopunut perustuslaista?

 

Nyt EU:n ennallistamistoimet vakavasti puuttuvat Suomen kansalaisten yksityisomaisuuteen ja sen käyttöön. Haluan Eduskunnan perustuslakivaliokunnan ainakin puuttuvan asiaan ja samaa odotan myös maan hallitukselta.

 

Suomessa metsät ja pellot ovat pääosin kansalaisten yksityisomaisuutta. Omistajilla tulee oikeus lailliseen elinkeinotoimintaan metsissään ja pelloillaan. Tämä on tinkimätön perusasia.

Nyt EU on vaarantamassa yksityisomistusta ja oikeutta elinkeinon harjoittamiseen ennallistamisasetuksen varjolla ja sen kautta. Vaadin asian perusteellista perustuslaillista selvitystä itsenäisen Suomen perustuslain pykälien mukaisesti.

 

Lauri Oinonen

Kansanedustaja 1999-2011

Keskusta

Keuruu/Haapamäki

050 5113083

 

 

Lähetetty Windowsin Sähköpostiista

 

Eläkeläisten veronkorotukset vievät ostovoimaa

Hallituksen eläkepoliittiset ratkaisut kuihduttavat ostovoimaa ja ovat vahingoksi työikäisille ja nuorille ikäluokille tämän vuoksi. Suomessa on eri eläkerahastoissa yli 250 miljardia euroa. Kansanedustajan kokemuksestani tiedän, että Suomesta ei löytynyt "kyllin tuottavia" sijoituskohteita kerätyille eläkeläisten varoille ja kommentoinnistani huolimatta varoja sitten sijoitettiin suurempien tuottojen toiveissa ulkomaisiin kohteisiin. Varoitin, että nyt vaara jopa sijoitetun pääomankin kohdalla. Varoitustani ei haluttu kuulla lainkaan, sille hymyiltiin ja naurahdeltiin.

Mitä tapahtui? Varoitukseni osui oikeaksi. Mutta asiasta vaiettiin. Tämä vaara on monissa suuria tuottoja lupailevissa sijoituksissa yleisemminkin. Mutta eläkerahastojen varojen sijoittamisessa tuollaista ei saa tapahtua, koen nuo varat eläkeläisiltä lainatuiksi rahoiksi. Nyt pelkään puheita eläkevarojen rohkeammista sijoittamisista suurempia tuottoja tavoitellen riskejä sisältäviin ulkomaisiin kohteisiin. Ei haluta muistaa, kuinka kävi reilut kymmenen vuotta aiemmin. Tuottoja ei tullut ja veroluonteisesti kerätyt pääomatkin kärsivät menetyksiä ja rahat katosivat ulkomaille noilta osin.

Mikä olisi sitten parempaa sijoittamista? Voitaisiinko tätä jotenkin kokeilla, jos sellaista löytyisi? Väitän vahvasti, että kohde löytyisi. Tämä löytö on sijoittaa koottuja "laiskoiksi leimattuja" eläkerahastojen miljardeja maksetun tarkoituksensa mukaan eläkeläisille maksettaviin eläkkeisiin nykyistä enemmän vaikkapa ihan kokeiluluonteisesti!

Mitä tapahtuisi, jos yksi prosentti kokeiluluonteisesti sijoitettaisiinkin kalenterivuoden aikana eläkkeiden ylimääräiseen korotukseen? Yhden prosentin vaihtelu eläkerahastoissa on vähemmän kuin osakekurssien vaihtelut.

Mutta mitä merkitsisi 2,5 miljardin euron lisäpanostus eläkkeisiin vuodessa?

Väitän, että se lisäisi eläkeläisten ostovoimaa. Mitä tämä vaikuttaisi verotuksenkin vuoksi kiristyvässä talouselämässä? Mihin nämä rahat joutuisivat? Mikä merkitys on ostovoimalla ja sen vaikutuksilla pien- ja yksinyrittäjien sekä lähipalveluita tuottavien toimintoihin ja kuntien, seurakuntien ja valtionkin verotuloihin? Onko tästä mahdollisesti olemassa laskelmia, vai tarvitseeko tutkia rahan liikkumisen vaikutuksia seutukunnilla ja aluetalouksissa? 

Olen esittänyt asian tutkimista, mutta mikään taho ei ole kiinnostunut. Aion kuitenkin itse yrittää, vaikka minulle ei olekaan kuin approbatur-oppimäärä talous- ja sosiaalihistoriassa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa professori Åströmille 1960-luvun lopulla suoritettuna. 

Onneksi olen kuitenkin Keuruun yhteiskoulun matematiikkakilpailujen voittajia ja tulen tekemään laskelmia. Haluan saada mukaan eri muuttujia ja asiaan vaikuttavia näkökohtia, jotta laskelmat olisivat faktoihin perustuvia. Mielelläni otan huomioon tämän blogin lukijoiden huomioita asiassa. Haluan asiasta syntyvän myös julkisuudessa mielipiteiden vaihtoa ja ennakkoluulotonta keskustelua.

Tiedän esimerkiksi puun myyntitulojen kiertävän aluetalouksissa seutukunnilla ja kertautuvan kokonaisvaikutuksiltaan yli kymmenkertaisiksi kantohintaan nähden Metsäteollisuus ry:n edustajan kertomana. Kansantaloudelliset vaikutukset saman tahon kertomana ovat jopa 30 kertaiset! 

Olisiko ehdottamallani "laiskojen" eläkerahastojen varojen kotimaisella sijoittamisella lisäeläkkeisiin tarkoituksensa mukaan noita vaikutuksia? Kasvaisivatko eri eläkerahastotkin?

Väitän, että eläkerahastoille ehdotukseni tarjoaisi markkinoiden varmimman ja parhaimman tuoton. Kannattaisi ainakin kokeilla ehdotustani eläkkeiden ylimääräisestä sijoituksesta eläkkeisiin. 

Jaakko Uuranniemeä kiitollisena muistaen

Tapasin Keuruun S-marketin alla paikoitushallissa kansakouluaikaisen tuttavani. Puhdistimme hallin lämmössä lumesta ja jäästä sulamassa olevia autojamme. Ehkä olin asioinut liikkeessä liian vähän aikaa, joten puuha kesti ja jäi aikaa pohtia asioita. Keskustelukumppani oli ollut pitkään työssä Jaakko Uuranniemen kumppaniensa kanssa perustamassa monien autoliikkeiden ja toimintojen Autotalossa, millä paikalla ovat nyt mm. Citymarket ja Tokmanni paikoitusalueineen kuten alueella olevat eräät muutkin toimijat. 

Keskustelukumppani lausui kysymyksen muodossa, että sinä et taida tietääkään syntymäkotisi naapurisi Jaakko Uuranniemen kuolemasta viime kesällä. En ollut saanut tätä tietoa aiemmin, ehkä kaikki luulivat minun tietävän asiasta. Minulle Jaakko edusti myönteistä elämänvoimaa kaikin tavoin. Parisen vuosikymmentä sitten olin viimeksi tavannut hänet, kun sain tehtävän palvella hänen äitinsä siunaustilaisuudessa Multialla kesäisenä lauantaipäivänä.

Jaakko Uuranniemi oli syntymäkotini naapuriperheen toinen lapsi Rauha ja Venne Uuranniemelle. Jaakko oli reilut kymmenen vuotta minua vanhempi, Hänen isällään oli Riuttakosken saha, mylly ja lähialueelle

palveleva sähkölaitos, mikä lienee ollut lajissaan ensimmäinen Multialla. Kyse oli rehellisestä yrittäjäperheestä ja meille Riuttakosken toisella rannalla mitä parhaimmista naapureista, joille olen monista asioista suuresti kiitollinen.

Jaakon isä opetti pojalleen, että raha on ansaittava tekemällä työtä. Siksi hän ohjasi kansakouluikäisen Jaakko-pojan kuokkimaan meidän siirtokarjalaisen tilan peltoja. Ainakin yksi peltosarka on nimenomaan Jaakon koulupoikana kuokkima. Jo rippikouluikäisenä Jaakko oli kiinnostunut autoista ja sai erikoisluvalla ajokortin jo ennen normaaliaikoja. Tekikö hän jopa ihan matkan Helsingin olympialaisiinkin perheen Studebackerilla?

Oppivelvollisuuskoulun, rippikoulun ja itseopiskelun rinnalla merkittävimmäksi koulutukseksi muodostui sotaväen ajan palvelus komppanian kirjurina erillisessä autokomppaniassa Kouvolassa. Tuolta hän sai sotilaspassiinsa parhaimmat mahdolliset arvostelut. Jaakko ei tupakoinut eikä havaintojeni mukaan koskaan käyttänyt alkoholia, vaan kieltäytyi huomiota herättämättä kohteliaasti ja käyttäytyi aina herrasmiehen tavoin hillitysti toista kuunnellen ja osoitti tämän myös pukeutumisessaan ihmisten kanssa.

Näin hän sai ansaitusti monien luottamusta osakseen ja löysi Keuruulta arvostetun insinööri Jukka  Ilmoniemen yhteistyökumppanikseen autoalalla. !960-luvulle tultaessa auto oli monien tavoiteltu ja ehkä kaukainenkin unelma. Autot merkitsivät liikkumisen vapautta, loivat kuvaa menestyksestä ja tulevaisuudesta. Erityisen tavoiteltuja olivat länsimaiset autot, mitkä olivat tuontisäännöstelyn ja eri verojen rasittamat toisin kuin Neuvostoliitosta ja Itä-Euroopasta tuotavat, joihin useimpien oli tyytyminen. Minä ostin Jaakolta ensimmäisen autoni Vauxhall Vivan 14.2.1971 ja saatoin sanoa olevani "miljoonan markan länsiauton omistaja!" 

Vain harvoilla oli tuolloin varaa länsiautoihin. Näitä edustivat 1960-luvulla lähinnä Volkswagenit lähes yksinomaan miltei 1970-luvun alkuun saakka Keurusseudunkin maanteillä ja maisemissa. Toki joillakin takseilla oli mersuja, kuten Multiallakin "Mersu-Matilla" , muut taksit olivat yleensä Popeda, Volga tai Warsova merkkisiä.

Jaakko Uuranniemellä oli taito löytää hyviä yhteistyökumppaneita ja tulla erinomaisesti heidän kanssa tuloksia tuottavaan yhteistyöhön. 1960-luvun Keuruun Isonkivenniemeen valmistunut maakunnan suurin Autotalo oli viiden autoliikkeen kokonaisuus, mikä palveli lähes kaikkia lännestä tai Japanista tuotavia autoja haluavien asiakkaiden tarpeita. 

Keuruu muodostui maakuntien solmukohdassa erittäin merkittäväksi ja laajalti tunnetuksi autokaupan keskukseksi. Autotalon eri tehtävissä ruokaravintola, eri automerkkien huoltamo- ja muut oheistoiminnot mukaan lukien jopa parisen sataa työntekijää. Monet multialaiset ja keuruulaiset nuoret saivat halutut työpaikkansa Autotalon toiminnoista. 

Autotalon väki oli kuin yhtä laajaa perhettä. Monet isät ja äidit olivat aidosti ylpeitä, kun saattoivat sanoa nuortensa olevan Autotalolla töissä. Multian rovastikin Risto Ruskokivi, joka usein käsitteli saarnoissaan arjen ja elämän asioita huomatessaan Jaakon vanhempien olevien kirkossa (he antoivat äidilleni ja myös minulle usein kirkkokyytiä) kehui kuinka Jaakko Uuranniemi tarjoaa työtä monille Multian nuorille. Pidin rippi-isäni arkisista saarnoista ja rippikouluaikanani hän kannusti saarnassaan ottamaan esikuvaa kolmesta lähtökohdiltaan multialaisesta 1950- ja 1960- luvun kansanedustajasta (T.N. Vilhula ml, Päiviö Hetemäki kok ja Arvo Ahonen sd.) Kahta heistä olen saanut sittemmin haastatella.

!970-luvun lopulla Jaakko Uuranniemi muutti Keuruulta Amerikkaan. Hänen isänsä oli nuorena miehenä ollut "Amerikoissa" ja hankkinut työllään rahat, joilla oli palattuaan ostanut Riuttakosken sahan oheistoimintoineen. Jos Suomessa autot olivat kiinnostaneet Jaakkoa, Amerikassa kiinnostivat lentokoneet, näitä hän vuokrasi käyttäjilleen. Amerikan puuhissa Jaakolla oli tärkeänä apuna menestynyt saarijärveläinen yrittäjä ja kansanedustaja (skl, nyttemmin kd) Väinö Rautiainen.

Vaikka sain Jaakolta lukuisia kutsuja tulla käymään hänen luonaan Amerikassa, en löytänyt siihen aikaa ja nyt on liian myöhäistä tavata Jaakkoa. Eduskuntatyöni aikaiset Amerikan matkani olivat niin ohjelmoituja, että ei ollut mahdollista tehdä poikkeamia muualle. Onneksi pääsin vuosituhannen vaihteessa käymään Valkoisessa Talossa ja ihan Ovaali-salissakin liittyen palkattomaan ja ansiotta minulle uskottuun kunniatehtävääni "Peace Ambassador". Monet keuruulaiset ja multialaiset ovat käyneet Jaakon ja hänen perheensä luona Amerikassa. Edesmennyt äitini oli säännöllisessä kirjeenvaihdossa Amerikkaan Jaakon sisaren Ellenin kanssa ja näin sain päivitetyt kuulumiset tuolloin entiseltä naapuriperheeltä.

Jaakko Uuranniemi kunnanhallituksen varapuheenjohtajana oli myös tätä kautta vahva Keuruun kehittäjä ja hän toimi hyvässä yhteistyössä kokoomuslaisena kaikkien kanssa tavoitteena paikkakunnan hyvä tulevaisuus. Kun tulin 1970-luvun lopulla Jaakon luopuessa Keuruun kunnalliselämään, luulen monien entisten multialaisten auttaneen minua eri vaaleissa. Jaakolla oli myös 1970-luvun alussa tavoite kansanedustajaksi Kokoomuksen ehdokkaana, mutta Keuruun seutukunta maakunnan rajalla oli tuolloinkin liian haasteellinen valituksi tulemiselle.

Riuttakoski virtaa nyt lumisen talven keskelläkin, koskikarat liikkuvat vikkelästi kosken virtakohdissa ja kevään saapuessa Multian "mustien metsien" vedet kuohuvat jälleen kohta kevättulvana minulle ja Jaakolle hyvin tutuissa maisemissa. Onnellinen on äitini tekemän runon mukaan hän, joka on saanut elää ja asua kosken varrella. Kosken virtaava vesi ja sen äänet ovat Luojamme suurta puhetta ajasta aikaan ja näkyvä viittaus Ilmestyskirjan kristallin kirkkaaseen elämänvirtaan.

Haluttaessa valmiina palvelukseen

Minulle oli yllätys tänä aamuna ministeri Annika Saarikon ilmoitus luopua Keskustan puheenjohtajuudesta. Ymmärrän hyvin perheen onnelliseen asiaan liittyvät perustelut. Vain harkitseva ihminen pystyy tekemään noin vaativan ratkaisun.

Keskustan, vuosikymmenten suuren poliittisen toimijan, tilanne on eduskuntavaalien ja galluppien kannatuksella mitattuna kerrassaan surkean kurja. Presidentin vaalien tulos Olli Rehnin kohdalla on toivoa herättävä, mutta samalla on toki tiedostettava näiden vaalien erikoisluonne vahvasti henkilövaalina ja se, että Olli Rehn oli myös valitsijayhdistyksen ehdokas. Hänen kannattajissa oli mm. ansioituneita RKP:n vaikuttajia aiemmilta vuosikymmeniltä.

Monissa maakunnissa Keskusta on kaikesta huolimatta tänäänkin vahva vaikuttaja lähes entiseen tapaan. Tämä on vahvuus, mikä saattaisi mahdollistaa Keskustan uuden nousun. Tarvitaan kuitenkin onnistumisia eduskuntatyössä kansalaisille tärkeissä asioissa. Luottamus on ansaittava, jotta sitä voi palauttaa.

Keskustan vahvuus on myös sen vahva asema kunnallishallinnossa. Kansalaiset kokevat tämän kautta Keskustan galluppien tuloksia suuremmaksi ja kokeneeksi vaikuttajaksi. Aluehallinnon osa hyvinvointialueilla voi olla tilanne toinen. Keskusta ajoi voimakkaasti soteuudistusta ja nyt hyvinvointialueet alkavat jo taloudellisesti katastrofissa ja ihmisille ja erityisesti Keskustan äänestäjille tärkeät lähipalvelut ovat loitontumassa tarvitsijoistaan.

Haastavassa tilanteessa olen osaltani valmis talkoisiin. Äänekoskelta kokenut vaikuttaja kysyi minulta heti aamulla, olenko valmis tavoittelemaan Keskustan puheenjohtajuutta? Sanoin: "jos tarvitaan olen."

Hän sanoi nyt tarvittavan pitkäaikaista kokemusta niin kunnallishallinnosta, maakuntahallinnosta kuin eduskuntatyöstäkin ja ennen kaikkea tavallisen kansalaisen elämänkokemusta. Tällä blogikirjoituksellani kerron valmiuteni. En millään muotoa halua olla tunkemassa itseäni tuohon tehtävään. Mutta, kun olen aina sanonut: "että isänmaallisesta ja keskustalaisesta tehtävästä en halua kieltäytyä", noudatin periaatettani.

Jään odottamaan, huomaako kukaan tätä blogikirjoitustani? Toistaiseksi muualla en vielä kerro asiasta. Mutta, jos tämä synnyttää keskustelua, katsotaan tilannetta ja sitä keitä muita mahdollisesti tehtävä kiinnostaa.

En ole tuppautumassa, mutta tarvittaessa olen käytettävissä.

Olen pitänyt vahvasti yllä kontakteja. Siksi olin viime keväänä hankkimassa kokemusta ihan uudesta ollessani Keskustan kansanedustajaehdokkaana Uudeltamaalta ja edellisellä kerralla vastaavasti Helsingissä. 

Toki olin realisti mahdollisuuksieni osalta.

Halusin saada uusia kontakteja ja uusia kokemuksia. Tässä onnistuin yli odotusteni. Sain uusia kontakteja entisten lisäksi enemmän kuin olen ennättänyt käyttämään. 

Nämä kaikki ovat tarpeen laaja-alaisessa vaikuttamistyössäni. Sillä työ jatkuu. Koen, että Suomi ja maailma ei ole vielä vapaa ihmisten puutteista ja tarpeista. Haluan tehdä voitavani asioiden korjaamiseksi ja onneksi minulla on myös hyviä ystäviä kanssani.

Vaali-illan jännitystä ja katsetta eteenpäin

Aloittaessani tätä kirjoitustani on vielä 36 minuuttia presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestysaikaa jäljellä. Äänestiin jo ennakkoon ja näin ei tänään sunnuntaina 28.1.2024 enää tarvinnut huolehtia äänestyksestä. Sen sijaan muistutin vielä äänestämisen mahdollisuudesta heitä, jotka eivät olleet äänestäneet.

Olin jo loppukesällä mukana Olli Rehnin vaalikampanjan avaustilaisuudessa Helsingissä kulttuurikeskus Sofiassa aloittamassa hänen vaalityötään. Kirjoitin Suomenmaa lehteen yhtyväni Olli Rehnin metsäpoliittisiin näkökohtiin, joita pidän erittäin tärkeänä osa-alueena vaikuttamistyössä. EU-vaikuttamisessa Suomen on oltava entistä enemmän terveesti itsekäs.

Sanat "terveesti itsekäs" toi esille jo monia vaaleja aiemmin yhteiskunnallinen vaikuttaja ja Keskustan kunnallismies Lauri Porkkala eduskuntavaaliehdokkaana Keski-Suomen vaalipiirissä. Minä noita etunimikaimani vaaliteemansa sanoja entistä tarpeelisempina. Kyse ei ole itsekkyydestä, kyse on tarpeellisesta omanarvon tunnosta. Ilman tätä olemme muiden kuljetettavissa.

Tasavallan presidentin on kansainvälistyneessä maailmassa oltava määrätietoisesti oman kansansa puolustaja. Siis "terveesti itsekäs".

Nyt Suomi on ollut aivan liiaksi muiden ohjailtavissa EU-asioissa.

Koska keväällä ovat europarlamentin jäsenten vaalit haluan nostaa esille sanoja "terveesti itsekäs". Vain tuon periaatteen mukaan toimien voi täyttää oman paikkansa kaikessa vastuullisessa toiminnassa.

Koin, että Olli Rehn "vakaa kuin Kallio" voi olla myös terveesti itsekäs vastuunkantaja. Tämä ei tarkoita itsekkyyttä, kyse on vastuullisuudesta.

Olipa kuka tahansa kansan valitsema presidentti haluan, että hän on "terveesti itsekäs", eli haluaa puolustaa Suomea ja suomalaisia määrätietoisesti ja tarvittaessa sitkeästi ja periksi antamatta. Vain tällä tavoin toimien voi saada muiden kunnioitusta. 

Suomelle metsät ja erityisesti kansalaistemme omistamat yksityismetsät ovat uusiutuvan elinvoimamme ja taloutemme kestävä perusta kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Koen, että tätä ei vieläkään kyetä kylliksi tajuamaan. Metsiemme merkitys moninkertaisesti suurempi kansantaloudellemme kuin metsäklusterin taloudellinen osuus tai metsään perustuvan vientimme osuus.

Koen, että rahan kiertäessä eri elinkeinoissa ja niiden tuloissa eri veroissa, saa yhteiskuntamme ja koko kansataloutemme jatkuvasti kertautuen uutta virtaa. Näin ,mahdollistuu opetus, kulttuuri, sairaanhoito, poliisin ja armeijan ja koko yhteiskunnan toiminta. Miksi edes talousoppineet eivät huomaa tätä? Miksi ei huomata sitä, mistä kansantaloutemme generoivaa virtaansa?

Toki maatalous, karjanhoito ja kalastus tuottavat alkutuotantoina uusiutuvaa ja välttämätöntä kansantalouteemme kuten metsäkin, mutta pidän metsän merkitystä ratkaisevana alkutuotannossa. Ilman näitä eli metsiä ja peltoja olisimme verrattavissa Grönlantiin tai Huippuvuoriin.

Miksi tätä ei kyetä huomaamaan ja tunnustamaan?

Nyt tasavallan presidentin vaalien ennakkotulos asettaa sekä Stubbille että Haavistolle haasteen edustaa tulevalla vaalien toisella kierroksella

selkeitä tavoitteita Suomen ja suomalaisten puolesta. Olli Rehnin kampanjassa mukana osaltani olleena kiitän ehdokastamme Olli Rehniä ja toivon taitoa ja viisautta vaalien toisella kierroksella valituksi tulevalle! Jumala siunatkoon Suomea ja suomalaisia!

Mielipidettä tarjolla

Olen pettynyt EU:n parlamentin äskeiseen äänestystulokseen. Ennallistamisen varjolla ollaan puuttumassa suomalaiseen maatila- ja metsätalouteen huolestuttavilla tavoilla. Suometsät ja suopellot ovat kansataloudellemme edelleen hyödyllisiä ja omistajilleen tarpeellisia oman elinkeinon ja omaan omistukseen perustavan ammatinharjoittamisen kannalta.

Kotimaista turvetta tarvitaan edelleen niin energiaksi kuin kasvualustaksi. Turpeen kautta olemme rikas kansakunta, kun turvevarantomme vastaavat Norjan öljyvaroja. Toisin kuin käytettyjä öljykenttiä voidaan suoalueita turpeen noston jälkeen käyttää hyvin kasvavina metsämaina tai myös aurinkovoiman alueina. Turpeen poltti lämpövoimaloissa mahdollistaa a tehosta myös kotimaisen uusiutuvan puuenergian käyttöä hyötysuhdetta parantaen ja polttokattiloita säästäen,

Viime sotien jälkeen suopellot turvasivat suoraan viljan kautta tai heinä ja karjan kautta elintarvikkeiden omavaraisuutemme muutamisaa vuosissa pula-ajan jälkeen. Jos suopeltojen ojitus toimii, ne eivät ole herkkiä kuivuudelle eikä liialliselle märkyydelle.

Tarkoituksenmukaisesti ojitetut suometsät kasvavat pääosin upeasti metsää, tuottavat kansallisvarallisuuttamme ja ovat nykyajan tehokkainta hiilen sidontaa.

Koen, että EU kohtelee Suomea kuten siirtomaaherrat alusmaitaan. Kyse on meidän omaisuudestamme ja pääosin tavallisten suomalaisten yksityisomaisuudesta ja elinkeinoista. Me emme ole puuttumassa muiden maiden kansalaisten laillisiin omistuksiin ja rehellisiin elinkeinoihin. Samaa odotan ja vaadin myös EU:lta meitä kohtaan. Niin pellon kuin metsän kasvattajatkin ovat lähtökohtaisesti itse parhaita maaseudun luonnon ja elinvoiman suojelijoita.