Porvoon valtiopäivät 200 vuotta

Olen osallistunut launataina 27.3. 2009 Porvoon valtiopäivien 200-vuotistilaisuuteen Porvoon tuomiokirkossa. Tapahtuma halusi muistuttaa tasan 200 vuotta sitten Venäjän keisarin Aleksanteri ensimmäisen koolle kutsumista maapäivistä, joille kutsuttiin neljän säädyn edustajat. Nimitys valtiopäivät tuli tapahtumalla vasta myöhemmin Suomen kansallisen heräämisen aikaan. Kaikki säätyjen edustajat eivät kuitenkaan olleet mukana. Joko poisjääneet eivät halunneet tai uskaltaneet tulla ajan epävakaissa oloissa, jolloin Suomen sota oli vielä päällä vaikkakin miehittäjä jo piti hallussaan lähes koko Suomea. Myös muita syitä on voinut olla poisjäänteihin.

 

Valtiopäivät eli silloin maapäivät kuitenkin pidettiin ajan oloissa loistokkain järjestelyin ja keskeisin paikka oli Porvoon tuomiokirkko.

Keisari myös majoittui Porvoossa. Nyt korostetaan voimakkaasti tapahtumaa Suomen itsenäisyyden alkuna yllättäen tuolloin saavutetun autonomian myötä. Mikä oli Yrjö Sprentportenin osuus todellisuudessa jää minulle kysymykseksi, johon haluan historian kirjoista etsiä lisävastauksia. Ruotsin kuningas Kustaa kolmanteen pettynyt upseeri oli loikannut ulkomaan pakomatkansa jälkeen Venäjän puolelle. Nyt esitetty juhlaohjelma teki hänestä ja vapaaherra Mannerheimista autonomian läpiajamisen sankareita. Näin voi olla, vai onko näin? Tätä olisi mielenkiintoista selvittää enempikin. Oliko Suomen kohtalo osana Ruotsia todella niin paljon tuon ajan eurooppalaisen politiikan kohtalonkäänteitä, kuin nyt halutaan selvittää, on myös mielenkiintoinen kysymys. Voi olla näinkin. Mutta toisaalta Venäjällä oli edellisellä vuosisadalla jo kolmeen otteeseen tavoitteena vallata Suomi ja se oli tavoite oli onnistunutkin Kymijokeen asti. Oliko nyt 200 vuotta sitten tätä tavoitetta ja missä määrin?

 

Joka tapauksessa eri syiden seurauksena Suomi sai autonomian 200 vuotta sitten. Tämä merkitsi jopa suurempaa itsenäsiyyttä kuin Suomen nykytila EU:n jäsenenä, ainakin näin voi väittää. Talonpoika sai vapaasti raivata peltonsa ja viljellä niitä vapaasti, entiset Ruotsin vallan lait olivat voimassa. Keisari oli kuitenkin ylin, mutta Aleksanteri ensimmäisen aikana myönteinen vallankäyttäjä. Tosin hän siirsi myöhemmin pääkaupungin Turusta Helsinkiin, kuten yliopistonkin. Hän antoi myös Karjalan eli aiemmin Venäjän sodissa voittaman ns. Vanhan Suomen takaisin nyt autonomisen Suomen yhteyteen. Kyse oli ainutkertaisesta ja historiallisesta Karjalan palautuksesta, joka tapahtui rauhan aikana. Mielestäni tämä muutama vuosi Porvoon valtiopäivien jälkeen tapahtunut asia on hyvin merkittävä.

 

Keisari Aleksanteri ensimmäinen kohteli Suomea hyvin. Näin ei ollut menettely esimerkiksi Puolan kohdalla. Miksi Suomi oli todella myönteisesti eri asemassa? Tätäkin sopii kysyä, välttämättä kaikki historia ei ole vielä kirjoitettua. Mikä oli inhimillisten tekijöiden osuus? On merkittävää, että Suomen sodan tappio, kääntyi autonomian aluksi eikä orjuudeksi. Samoin Suomi piirtyi historiallisesti kartalle omana kokonaisuutenaan. Tutkijoilla on vielä paljon ammennettavaa ajasta 200 vuotta sitten.

 

Itse muistelen nyt aikaa 50 vuotta sitten. Tein isäni kanssa ensimmäisen Helsingin matkan tasan 50 vuotta sitten. Olimme isoisäni

Israel Oinosen hautajaismatkalla. Hänet siunattiin Honkanummen hautausmaalla tuolloin ensimmäisenä pääsiäispäivänä 29.3.1959 aurinkoisen sään loistaessa lumivalkeille hangille  Siunauksen toimitti avoimen haudan äärellä pastori Kauli Kallioniemi. Hän oli tunnettu valtiopäivien jumalanpalvelusten liturgi ja isäni muun hautajaisväen ohella muisti kiitollisena hänen laulutaitoaan. Hän oli myös mukana isoisäni muistohetkessä setäni Svanten kodissa Ruskeasuolla Maskuntie 10:ssä. Saattoväki arvosti pastori Kallioniemen mukanaoloa.

Marianpäivänä Haapamäellä

Tänään on jo marianpäivän ilta. Yhdeksän kuukuden päästä olemme jälleen aivan joulun alla. Vanhastaan marianpäivä on ollut 25.päivä maaliskuuta eli tasan 9 kuukautta ennen joulua. Samoin juhannus on ollut 25.päivä kesäkuuta eli tasan puoli vuotta ennen joulua. Nyt ulkona valo voittaa pimeän pohjoisella pallonpuoliskolla. Vielä ovat hiihtokelit ja keski-Suomessa ainakin erittäin hyvätkin. Pian ladut ja lumet sulavat ja kevään vihreä verhoaa luontoa. Nyt vielä voimme nauttia talvesta ja sen raikkaista ilmoista.

 

Tänään olin vaimoni kanssa Haapamäen kirkon marianpäivän jumalanpalveluksessa. Haapamäellä marianpäivänä on vietetty vanhusten kirkkopyhää Lions Club Haapamäki tarjoaa kirkkokyytejä tarvitseville ja Ladyleijonat ovat kattaneet jo yli 30 vuoden ajan kirkkokahvit seurakuntasaliin. Kiitos näistä! Marianpäivänä 1976 samana vuonna, jolloin Lapuan patruunatehdas räjähti, lausui edesmennyt konduktööri Viljo Lankinen juhlapyhän kyytien ja kahvien tarjoajille: "Te teette siunattua työtä!" Näin on asia nytkin.

 

Pieneltä tuntuvat asita merkitsevät monelle ihmiselle suuria asioita. Huolenpito ja ystävällisyys ovat suuria asioita pienissäkin tilanteissa. Kunpa tämän muistaisimme paljon useammin sekä minä itse että toivon mukaan mahdollimman moni muukin. Tärkeintä on myös tilaisuus päästä kirkkoon ja ehtoollisen osallisuuteen. Ehtollisen sakramenttia, kristityn matkaevästä, jota tulisi Vapahtajamme sanan mukaan "usein" nauttia, on kutsuttu myös kuolemattomuuden lääkkeeksi. Siihenkin sanaan saamme uskoa ja uskaltaa ihan yksinkertaisella lapsen luottamuksella. Elämä on Jumalan ihmettä syntymässä ja sitä se on siinä syntymisessä, mikä tapahtuu aikanaan ylösnousemuksessa. Hyvää aikaa kohti kristikunnan pääsiäistä jäljellä olevan paastonajan kautta.

Maaliskuun puolivälissä

Hyvä Lukijani, olen lähettänyt monia tälle palstalle aiottuja kirjoituksia, mutta ne eivät ole kirjautuneet. Katsotaan, kuinka tämän käy?

Maaliskuu on tiivistä aikaa parhaimmillaan edustajan työssä. Valiokunnat iskevät täysteholla alusuntoja ja mietintöjä. Ennen kuin näihin päästään, on kuultava asiantuntijoita. Puolustusvaliokunnassa on meneillään asiantuntijakuulemiset turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta muiden asioiden ohella.

 

Sivistysvaliokunnassa yliopistolaki on kuuma kysymys. Nyt on kuultu ministeriä ja ministeriötä. Kiitettävän monet kansalaiset ottavat asioissa yhteyttä erityisesti sähköpostilla. Ammattikorkeakoululaki jää liian paljon yliopistolain varjoon, mutta seuraa sitä lähiaikoina.

Lasten suojaaminen haitallisilta kuvaohjelmilta on myös ajankohatinen asia. Eilen kuulimme mm. lapsiasianvaltuutettu Maria-Kaisa Aulaa, joka asuu Keski-Suomessa ja toimii Jyväskylästä.

 

Alkavalla viikolla on myös Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunnan kokous, jossa mm. valmistelemme huhtikuun Kööpenhaminassa pidettäviuä valiokuntakokouksia. Tekemäni aloitteet ja kirjalliset kysymykset vastauksiineen löytyvät selailemalla eduskunnan sivuja.

 

Eilen oli talvisodan päättymisen 69. vuosipäivä. Mietin sitä, mitä mahtoi Kollaan Ulismaisissa haavoittunut isäni ajatella sotasairaalassa 69 vuotta sitten. Ei voinut päästä edes menetettyä kotia evakuoimaan Lumivaaran Ihalasta. Sodan todellisuus on ollut kova rauhan tultuakin. Meillä on sittenkin taloudellisessa taantumassakin toisella tavalla helppoa noihin oloihin nähden, joissa monet keskuudessamme elävät joutuivat kohtaamaan arjen 69 vuotta sitten.

Hyvää ystävänpäivää

Valtiopäivät 2009 ovat olleet jo vauhdissa pari viikkoa. Kirjalliset kysymykset ennen tätä kuluvan vuoden tammikuun aikana ovat vielä kuuluneet edellisen vuoden 2008 valtiopäiville, vaikka ovatkin jätetyt tämän vuoden aikana. Siellä on monia asioita, joita voi katsoa sivuiltani valtiopäivätoimista ja edelleen kirjallisista kysymyksistä.

 

Tänään 13.2.2009 tein toimenoidealoitteen veteraanitunnusasian selvittämisestä vielä niiden osalta, jotka kokevat, että heille tunnus kuuluisi. Voi olla monia monia syitä siihen, että 1990-luvulla on jäänyt useita vaille veteraanitunnusta eri syistä. Mielestäni olisi oikeus ja kohtuus selvittä asiat. Jos havaitaan, että veteraanitunnus kuuluu, se tulisi myöntää. Tähän tähtään toimenpidealoitteellani.

 

Tänään on Sulon nimipäivä. Edesmennyt isäni oli Sulo ja kaunis kiitos kuulukoon hänen elämäntyölleen, Karjalan miehelle, viime sotien etulinjan taistelijalle ja rauhan ajan raivaajalle, rakentajalle ja viljelijälle. Meidän työmme on kaikissa oloissa helppoa rauhan aikana, "kun ei tule kranaatteja". Tähän nähden meillä on hyvin.

 

Hyvää Ystävänpäivää!

Puolustusvoimien kirkkojuhlassa ja sotilaspappien kanssa eduskunnassa

Eilen torstaina olin Puolustusvoimien kirkkojuhlassa Helsingin Johanneksen kirkossa. Kirkkosali oli lähes

täynnä. Kaartin soittokunta vastasi musiikillisesta annista sotilasmusiikin osalta. Ukko-Paavon sanoma tuli esille Jorma Hynnisen laulamassa Kalastajan aariassa ja virressä "Sinuhun turvaan Jumala".

 

Kenraaliluuutnantti Herranen, Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö piti tervehdyspuheen, jonka ajatusten toivoisi saavan sijaa julkisuudessa. Hän totesi mm. että, poutapäivänä yksilöllisyys ja moniarvoisuus saattavat tuntua hyviltä, mutta ukkossateen ja myrskyn tullen niistä paljastuvat itsekkyys jua välinpitämättömyys. Tänä aikana kuitenkin eriyisesti kaivattaisiin yhteisvastuuta ja huolenpitoa lähimmäisestä.

 

Tänään perjantaina minulla oli vieraanani eduskunnassa kymmenen sotilaspappia, jotka edustivat ilma- ja merivoimia. Joukossa oli myös heitä, jotka olivat tutuiksi jo oman 18-vuotisen sotilaspappiurani aikana, jonka sain palvella keuruun varuskunnassa. Tänään oli ajankohtainen asia turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko. Saimme perehtyä siihen valiokuntaneuvos Heikki Savolan opastuksella.

Mielestäni selonteko täyttää tehtävänsä. Oma itsenäinen ja uskottava yleiseen asevelvollisuuteen edelleen perustuva puolustus on Suomen ratkaisu myös edessä olevan selonteon kaudella. Näin on hyvä.

joulunaikaan

Kiitos monista joulutervehdyksistä! On miellyttävää, että näin monet ovat halunneet muistaa monien joulukiireiden keskeltä. Minullakin on tuntunut olevan kiirettä ja puuhaa niin, että kirjoittelen tätä viestiä kolmannen joulupäivän iltahetkenä. Kirkkokäsikirja tuntee myös kolmannen ja neljännen joulupäivän. Niille ovat Raamatun tekstit ja aiheet. Kolmannen joulupäivän aihe on evankelista Johannes, jonka vfuoksi tänään on kaikkien Hannujen ja Hanneksien nimipäivä. Neljäs joulupäivä kertoo Herodeksen tekemästä Beetlehemin lapsisurmasta alle kaksi vuotialle poikalapsille ja siksi päivä on "viattomien lasten päivä" kalentereissamme.

 

Joulun jälkeisellä sunnuntaille, jolle nyt neljäs joulupäivä tänä vuonna asettuu, on Kirkkokäsikirjassa otsikko "Jumalan lapsen turvallisuus" ja aiheena on Jeesuksen pakomatka Egyptiin Herodeksen lapsisurmalta. Jos joulun evankeliumi on herkkä ja monin tavoin kuvaannollisen kaunis, tulee riipaisevalla tavalla pahuus esille seuraavien päivien sanomassa. Mutta samalla tulee esille myös pahuutta suurempi todellisuus, joka on Jumalan pelastavaa todellisuutta. Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut kahdessa tuhannessa vuodessa. Vääryys ja pahuus kaikissa muodoissaan on yhä totta, mutta niin on myös maan ja taivaan Luojan armon ja rakkauden pelastava todellisuus.

 

Joulun valot saavat loistaa iankaikkisen elämän todellisuutta suurimmankin pahuuden maailmassa. Joulun aika saa olla fyysisen ja henkisen latautumisen aikaa, jolloin hankitaan voimavaroja tulevaan aikaan. Tänään luonani kävi myös susimetsästyksen paikallinen johtaja, joka toivoi  minulta puoltolausuntoa Keuruun Pihlajavedelle suden kaatolupaa varten. Tämän lausunnon teen lähiaikoina ja teen aiheesta myös jo ennen joulua valmisteilla olleen kirjallisen kysymykseni valmiiksi ja jätän ministerin vastattavaksi käydessäni eduskunnassa 2.1.2009.

 

Istuntotauon aikana voi tehdä niitä asioita, joita ei kerkiä hektisen valiokunta- ja täysistuntiputken aikana tekemään. Näistä kerron lisää seuraavissa blogeissani. Uudenvuodenpäivänä pidän pyynnöstä päiväsaarnan Keuruun kirkon jumalanpalveluksessa kello 10 sekä olen avustajana ehtoollisen jaossa. Sitten kiiruhdan Haapamäen asemalle päiväjunaan ennättääkseni illalla Helsingissä Säätytalolle puoustusministeri Häkämiehen isännöimälle perinteiselle puolustusministerin uudenvuoden vastaanotolle.

 

Nyt Kiitos pian päättyvän vuoden yhteisistä asioista ja Hyvää Uutta Vuotta!

Puolivälissä adventtia

Kolmas adventtisunnuntai merkitsee adventtiajan puoliväliä. Joulu on jo lähellä. Eduskunnassa  tuleva viikko on erittäin tiiviin budjetin palautekeskustelun ja siihen liittyvien äänestysten aikaa. Aivan viimeisimmät valiokuntamietinnöt valmistuvat joko maanantaina tai tiistaina, jos tavoitteena on ollut tämä vuosi käsittelylle. Yöistunnot ovat tuttuja menneiltä vuosilta, joten mitään yllättävää ei minulle ole  pitkissäkään työrupeamissa. Useana päivänä on työrupeama muutoinkin ollut yli 13 tuntia eduskuntatalossa. Tätä en sano mitenkään itseäni korostaen.

Pidän aidosti aidosti eduskuntatyöstä ja minusta parasta ovat täysistunnot. Haluan käyttää puheenvuoroja ja myös täyttää jo kymmenen vuotta sitten  ennen vuoden 1999 vaaleja antamaani lupausta olla paikalla salissa. Minulle puheet ovat tapani työskennellä.

Sana parlamenttikin tulee ranskankielen puhumista merkitsevästä sanasta. Jotkut haluavat vähätellä puhumista täysistunnossa. Olen täysin toista mieltä. Ollaan ja puhutaan sitä paljon turhemmissakin paikoissa kuin eduskunnan täysistuntosalissa. Minun tahtoni on olla paikalla ja koettaa vaikuttaa puhumalla.

 

On selvää, että ei yksi puhe asioita ratkaise eikä useat muutkaan ja kukaan ei saa tahtoaan läpi sellaisenaan. Mutta haluan tuoda arjen ja elämän asioita esille, kuten ihmiset ovat miunulle esille tuoneet. Haluan olla kykyjeni mukaan kansan edustaja eri asioissa

lokeroitumatta johonkin alueeseen. Tietyt asiat korostuvat tietenkin enemmän täysistunnoissa kuin toiset johtuen käsiteltävistä aihepiireistä. Joihinkin voin vaikuttaa myös suoraan valiokuntien kautta ja monista asioista on sitten tehtävä aloitteita ja kyselyitä, jos asioita ei saa muuten esille.

 

Kolmas adventtisunnuntai on "tientekosunnuntai" joululle. Johannes Kastajan tehtävä oli valmistaa tietä Vapahtajalle. Eduskunnassa haluan nostaa monia ajallisia tieasioita esille eri tavoin. Se on osa arkista työtäni. Adventtiaikana olisi tärkeintä myös tehdä tietä joulun sanomalle omassa elämässämme. Yksi hyvä tapa on käydä kirkossa. Minulle se on mahdollisimman luonnollinen asia pyhisin.

Kannattaa käydä kirkossa adventtiaikanakin. Ainakin minä koen näin, muuten en jaksaisi työssäni.