Pitkäperjantain iltamyöhällä

Pitkäperjantain iltamyöhällä

 

Tänään on pitkäperjantain ilta. Eilen kiirastorstaina olin avustamassa Keuruun kirkon ehtoollisenvietossa. Kun alttaria puettiin mustaan asuun, luin psalmia 22. Tämä on hyvin vaikuttavaa tekstiä. Kannattaa etsiä Raamatusta. Perheen kanssa kävimme tänään puoliltapäivin Haapamäen kirkon pitkäperjantain sananjumalanpalveluksessa.

Illansuussa kävimme vanhemman tyttäreni kanssa isäni haudalla Multian Sinervän hautausmaalla. Sinervältä käyvän tuulen takia emme koettaneet sytyttää kynttilää haudalle. Nyt illan jo pimennyttyä se, olisi loistamassa kristillisen toivon valoa. Haudalle tuomani kolme narsissia olivat pysyneet koloissaan pystyssä tuulesta huolimatta.

 

Ensimmäisenä pääsiäispäivä toimitan papin osuudet synnyinseurakuntani Multian pääsiäismessussa kello 10.00. Toisena pääsiäispäivänä toimitan vastaavan sananjumalanpalveluksessa Keuruun kirkossa. Tiistaina toimitan hyvän ystäväni director cantus Matti Korkeakosken kanssa pääsiäisen ajan ehtoollisenvietot kolmessa vanhusten hoitokodissa Keuruulla ja Juurikkaniemen sairaalassa samoin Keuruulla. Tulevana torstaina saan olla pappina mukana haapamäen Metsätähdessä Eläkeliiton hengellisen piirin kokoontumisessa.

 

Kristikuntana vietämme pääsiäisen aikaa: Kristus kärsi ja kuoli meidän pelastuksemme tähden, hänet haudattiin ja hautaamisellaan hän pyhitti haudan myös kerran meidän lepopaikaksemme. Pääsiäisen koitto on elämän voitto synnin, kuoleman ja pimeyden valloista. Mikään ei voi tehdä tätä tyhjäksi.

Kiitos äänestäjille ja vaalityötäni avustaneille!

 

 

Kiitän jokaista äänestäjääni ja vaalityössäni mukana olleita. Keurusseudun äänestäjieni antama kannatus on todella suurenmoinen. Valitettavasti se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt valintaani ja nyt jään eduskuntatyöstäni neljän vuoden vuorotteluvapaalle. Palaan Keuruun seurakunnan 1. kappalaisen virkaan, Haapamäen piiripastoriksi.

Keuruulta, vaalipiirin reunalta, on ollut aina vaikeaa saada kansanedustajaa ja näin tapahtui nytkin. Keurusseudun väkiluku ja täten äänestäjien määrä on vähentynyt, mikä lisää kynnystä tulla valituksi.

 

Jatkan Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana Keuruun varuskunnan ja Haapamäen junaliikenteen sitkeää puolustamista. Eduskuntatyön vuorotteluvapaalta seuraan tiiviisti ihmisille tärkeiden asioiden seuraamista ja tulen ottamaan kantaa napakasti asioihin.

 

Puun myyntiveron nousu tuottaisi työttömyyttä

 

 

 

 

Puun myynnin vero ei saa nousta

 

Hetemäen työryhmä esitti korotuksia pääomaverotuloon. Kaikki puolueet populistisesti vaalien alla ovat hyväksymässä tämän. Metsänomistajien kannalta tilanne on kuitenkin hyvin paha, sillä puun myyntitulot ovat verotetut pääomatuloina. Jo nyt puun myyntiä ikään kuin rangaistaan 28 prosentin myyntiverolla, vaikka tukkipuut ovat kasvaneet jo kertaalleen verotettuina pinta-alaverokäytännön aikana. Valitettavasti vuoden vaihteessa menetettiin ne veroedut, joita eduskunta-aloitteillani olin ajanut ja joiden avulla turvattiin maan puuhuolto taantuman aikana. Nyt kynnys puukauppoihin olisi nousemassa, jos pääomaverotuloa korotetaan.

 

Ongelma koskettaisi myös koneurakoitsijoita, kuljetusalaa ja ennen kaikkea koko metsäteollisuutta, jos maan puuhuolto verotuksellisista syistä vaikeutuisi. Tähän ei ole varaa. Korotettu vero lisäisi myös paineita puun hintoihin, jotka olisivat kustannustekijä puun jalostajille. Vientimarkkinoilla ei auttaisi selitellä, että sahatavara ja paperi maksaakin nyt enemmän, kun Suomen valtio lisäsi puun myynnin veroa.

 

Runsas kuukausi sitten tein eduskunnassa lakialoitteen, että muusta pääomatulosta ylisukupolvisena toiminta määriteltäisiin ihan oma verokanta puun myyntituloille. Esitin, että se olisi 50% kulloisestakin pääomaverokannasta. Tämä olisi hyvin yksinkertainen toteuttaa verotusmenettelyssä toisin kuin mahdolliset palautukset tai muut anottavat huojennusjärjestelmät, joista jo pelkällä olemassaolollaan tulisi hidasteita puukauppoihin byrokratian. Lakialoitteessani ei ole byrokratiaa. Sitä haluan ajaa lujasti läpi seuraavalla vaalikaudella, jos saan valtakirjan edelleen eduskuntaan. Metsäkaupat, metsien hoito, työllisyys ja vienti eivät saa pysähtyä, vaan niille on annettava lisää vauhtia myönteisellä menet

Keurusseudun uhat ja mahdollisuudet

 

 

 Uhat poistettava ja mahdollisuudet käyttöön

 

Tulevan vaalikauden aikana nyt valittava eduskunta joutuu tekemään monia ratkaisuja, joilla on poikkeuksellisen suuria vaikutuksia Keurusseudulle. On olemassa sekä pahoja uhkia kuin myös löydettävissä olevia mahdollisuuksia, joilla taas voi olla suuriakin myönteisiä vaikutuksia. Pahin uhka on puolustusvoimien toimintojen kohdalla ja uhka koskee edelleen myös junaliikennettämme. Ennakkoarvioiden mukaan on valmisteilla seitsemän varusmiehiä kouluttavan varuskunnan lakkauttaminen ja rajut sulkemiset varikkojen osalta.

 

Jotta Keuruu on ei ole näiden menettäjien joukossa, on löydettävä varuskunnalle ja varikolle tulevaisuudessakin tarpeelliset ja nimenomaan juuri Keuruuseen sitovat tehtävät. Periaatteeni on, ”joka tahtoo se, etsii keinot”. Vaikka kuvaannollisesti joutuukin menemään purjeveneellä myrskyssä rajuun vastatuuleen, uskon mahdollisuuksiin.

 

Suomen puolustuksen suuret peruskysymykset liittyvät asevelvollisuuden tulevaisuuteen, reservin määrään ja siihen aiotaanko vastaisuudessa puolustaa koko Suomea.

Seuraava eduskunta joutuu linjaamaan kantansa edellä lueteltuihin kolmeen asiaan, jotka vaikuttavat toisiinsa. Oma kantani on yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen, laaja reservi ja näiden mahdollistamana koko maan puolustaminen. Näistä perusasioista en tule tinkimään.

 

Rautateiden ja junaliikenteen osalta vaihtoehdot ovat ”voitto tai kuolema” Nykyinen junaliikenteemme er suuntiin Haapamäeltä on torjuntavoitto. Tämä ei kestä kauan. VR:n on suostuttava muuttamaan kustannustensa laskentapolitiikkaa realistiseksi, vain liikenteestä todella aiheutuneiden kulujen mukaiseksi. Nyt kustannukset lasketaan saman hinnan mukaan kuin pääradoilla ja pendoliinoilla ajettaessa. Katetuottolaskenta tekisi junaliikenteestämme selvästi kannattavaa. Tämä laskentatapa olisi perusteltua tilanteessamme, jossa vaihtoehtona liikenteelle ovat ratojen arvon nollaantuminen käyttämättömänä ja kiskobusseja lukuun ottamatta liikennekaluston romutusarvo 

 

Seuraava eduskunta joutuu linjamaan kantansa uusien ratojen ja raideparien rakentamisista sekä miljardin euron Pirkkalaan suunnitteilla olevan Suomen tavaraliikenteen nyt Tampereella olevan järjestelyratapihan rakentamisesta. Jopa VR:n taholta on vilautettu ajatusta, että järjestelyratapiha tulisi Haapamäellä halvemmaksi kuin ratkaisut Tampereen ympärillä. 1970- luvulle asti pääosa nykyisistä Tampereen toiminnoista tehtiinkin juuri Haapamäellä, jonka sijainti maan kartalla on myös keskeisempi.

Järjestelyratapihan ei tarvitse olla suurkaupungissa. Radat Haapamäelle ovat olemassa, ne tulisi vain kunnostaa ja sähköistää. Tämä olisi vain murto-osa uusien ratojen ja raideparien hinnoista. Samalla saisimme sen ”voiton”, joka turvaisi ratojemme henkilöliikenteen tulevaisuutta seuraavalta vuosikymmeneltä eteenpäin.

 

Ratkaisut maanpuolustuksen ja ratalinjausten osalta ovat selkeästi poliittisia, jotka eduskunta päättää. Sama koskee suuria linjoja maantieratkaisuissakin, joista esimerkki on seudullamme valtatie 18 Multia – Ähtäri osana kokonaisuutta Jyväskylä – Vaasa. Suuria asioita ei voida heti saavuttaa, mutta ne voidaan kylläkin hetkessä menettää. Samoin väärät linjaratkaisut voidaan tehdä napin painalluksella. Saavutusten tavoittelemiseksi sitä vastoin on tehtävä sisukkaasti ja sitkeästi asiaan uskoen työtä väsymättä ja pitkäjänteisesti.

 

 

Äidin 95-vuotispäivänä

Tänään 1.päivänä huhtikuuta 2011 äitini Selli Maria Oinonen os. Järvelä sai täyttää 95 vuotta. Syntymäpäiviään hän vietti kotonaan Keuruulla ilman juhlia. Silti useat henkilöt halusivat muistaa häntä sekä kukkasin, kortein että onnitteluadressein. Hänen pöydällään on kukkia joskus kukkakaupassa ennen tukkukaupan auton käyntiä. iloitsen siitä, että näinkin monet ovat halunneet häntä muistaa, vaikka monet ikätoverit ovat jo poistuneet.

 

Äidilläni on tavallaan kaksi syntymäpäivää. isoisäni Heino Järvelä oli kirjoittanut perheraamattuun äitini syntymän 31.3.1916, mutta kastepappi oli merkinnyt kirkonkirjoihin

1.4.1916. Näin näistä päivistä voi käytännössä valita sitten sen, mikä paremmalta tuntuu tai viettää molempina! Näin nytkin, kutsuin eilen Keuruun seurakunnan kappalaisen, virkaveljen, Jari Honkakarin antamaan äidilleni kotiehtoollisen. Näin vaatimaton asunto oli kirkko ja rollaattorin etulava alttaripöytä. Herramme Jeesus Kristus oli sanansa mukaan läsnä. Voiko arvokkaammin syntymäpäivää viettääkään?

 

Tänään Keuruulla vieraili pääministeri Mari Kiviniemi eduskuntavaalien merkeissä. Pyysin häneltä onnittelunimikirjoituksen vaaliesitteeseeni, jonka vein sitten äidilleni. Näin hänen syntymäpäivään liittyi myös pääministerin tervehdys. Raskaan talonemännän ja isäni kuoleman jälkeen myös naisena isännän työvuosikymmenten juhlapäivä sai korkean tason muistamisen. Sen hän myös koko viime sotien ajan lottatyötä tehneenä mielestäni todella ansaitsee. Uskossa Jumalaan saamme jokainen jatkaa elämäämme arjessa ja juhlassa.

Tosiasioita Keuruun varuskunnan tulevaisuuden osalta

 

 

VARUSKUNTAA PUOLUSTETAAN VARTIOPAIKALTA

 

Nimimerkki ”Eläkekortti” kirjoitti huolenaiheensa Keuruun varuskunnan tulevaisuuden osalta. Eduskunnan puolustusvaliokunnassa kolmen vaalikauden aikana olen saanut selkeät käsitykset sekä uhasta, joka on todellinen, että myös mahdollisuuksista, jotka ovat todellisia. Nämä on tiedostettava rauhallisesti ja on toimittava taitavasti.

Paniikinomainen nousu barrikaadeille olisi tässä vaiheessa ehkä varmin tappion tie, ja näyttäisi koko maalle yhden lakkautettavan varuskuntapaikkakunnan mahdollisesti seitsemän poistettavan joukosta.

 

Tuleva eduskunta ja hallitus joutuvat kohta ensi töikseen ottamaan linjaa puolustusvoimien muutosten osalta ja tähän liittyen varuskuntien sulkemisesityksistä. Tuolloin on mielestäni paras tapa rakentaa yhtälö Keuruun varuskunnan turvaamiseksi sen vahvuuksista. Tätä työtä olen tehnyt jo pitkään ja asian luonteen vuoksi ilman julkisuutta, joka taatusti pilaisi asian ja minä saattaisin samalla vaarantaa valiokuntatyön sitoumukset vaiteliaisuusmääräyksistä. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja siksi olen ilmaissut tahtoni seuraavallekin vaalikaudelle. Jokaisella varuskuntaseudulla on ollut oma edustajansa valittuna valiokunnassa, joten asiat on tajuttu kaikkialla.

 

Avoin ja julkinen asia on se, että Keuruun varuskunta on suojelu- ja pioneerialan osaamiskeskus. Tämä on meille juuri nyt ajankohtainen mahdollisuus, kun maailman tapahtumat osoittavat selvät tarpeet. Olen varma, että suojeluosaamiseen panostetaan maassamme entistä enemmän. Meille puolestaan on tärkeää, että tämä tapahtuisi Keuruulla. Suojelualan koulutus ja tutkimus puolustusvoimissa tulisi keskittää kokonaisuudessaan Keuruulle ja integroida mahdollisimman hyvin sisäministeriön alaisiin vastaaviin toimiin ja kansainvälisiin yhteyksiin. Tämä on helposti sanottu, mutta toteutuakseen vaatii erittäin paljon sitkeää työtä.

 

Kun eduskunta viime viikolla käsitteli pelastuslakia, toin esille sen tosiasian, että mitkään uhat eivät ole poistuneet maailmasta. Kaikkinainen valmistautuminen pahan varalle on tehtävä, kun se normaalioloissa vielä voidaan tehdä. Inhimilliset erehdykset ja irrationaaliset tekijät voivat aiheuttaa ei-toivotun todellisuuden hyvinkin yllättäen missä tahansa jopa lähellä Suomea tai ihan Suomessakin. Vaikka nykyisin ei ydinaseiden uhasta juuri puhutakaan, ne ovat yhä olemassa olevaa kovaa todellisuutta.

Siksi kaikki toiminnot, joita Keuruun varuskunnassa tehdään ovat tarpeellisia tai entistä enemmän tarpeellisia.

 

Tahtotilani on se, että nämä tarpeelliset tehtävät tulee tehdä jatkossakin ja keskitetymmin siis nimenomaan Keuruulla. Tähän katson voivani vaikuttaa, jos olen päätösten teon parissa eduskunnassa. Jos olisin muutaman viikon kuluttua entinen kansanedustaja, joutuisin vain kuuntelemaan uutisia lakkautettavista varuskunnista. Toki tekisimme käynnit kaupungin puolesta päättäjien pakeille. Saisimme tuolloin seuraavat vastaukset, ”Tehän olette sieltä varakkaasta ja luonnonkauniista Keuruusta, jolla menee hyvin verrattuina muihin nykytilanteessakin, mutta me emme voi mitään välttämättömille puolustusvoimien rakenteellisille muutoksille ja Keuruun osalta on vain nyt ollut pakko tehdä se mikä monen muunkin osalta on jouduttu tekemään. Mutta Keski-Suomen osaltahan tilanne on hyvä, teillehän jää maakuntaan kasvava Tikkakosken varuskunta. Me toki ymmärrämme huolenne, mutta kasvava maakuntakeskus antaa varmaan virkeyttä teillekin.”

 

En halua joutua kuvaamiani selittelyjä kuuntelemaan. Siksi haluan vaikuttaa siellä, missä toissa kesänä saimme voitettua varuskunnille ja viime syksynä varikoille jatkoaikaa tämän vaalikauden ajaksi. Tuo prosessi oli hyvä preliminääri, mutta nyt on tosi koitos edessä. Olen siihen valmis. Vartiopaikalta ei livistetä, vaan taistellaan.

Joka tahtoo, se etsii keinot!

 

 

 

Voimaa ylisukupolvisuudesta!

 

 

Isovanhemmat ovat kansallinen voimavaramme

 

Menneiden sukupolvien aikana on ollut luonnollinen se, että perheeseen on kuulunut isä ja äiti, heidän lapsensa , mummu ja pappa ja vieläpä isomummu ja isovaarikin.

Ylisukupolvisuus on ollut mitä luonnollisin asia. Viime sotien jälkeen tilanteeseen tuli muutoksia kaupungistumisen ja maalta muuton seurauksina. Nuoret lähtivät työn ja opiskelun vuoksi kaupunkeihin, perustivat siellä perheen ja vanhemmat ja isovanhemmat jäivät maalle. Lasten kontaktit isovanhempiin alkoivat rajoittua loma-aikojen vierailuihin ja luonnollinen päivittäinen yhteinen elämä kolmen sukupolven paljolti katkesi.

 

Eri sukupolvien välinen jokapäiväisen elämän yhteys välitti juuri sitä, mitä me nykyisin kutsumme hiljaiseksi tiedoksi. Tätä ei parhainkaan kouluopetus voi korvata. Omat isovanhemmat liittävät lastenlapset suvun kokemukselliseen ja henkiseen perintöön. Tämä tapahtuu vielä siten, että isovanhemmat luontaisesti osaavat välittää kokemansa ja sanomansa lastenlasten ikäkausiin sopivilla tavoilla. Mitenkä arvokasta onkaan, kun omille vanhemmilleen kapinoiva murrosikäinen nuori haluaa yleensä olla tottelevainen isovanhemmilleen. Tämä kasvattaa nuorten omaa elämänkäsityksen arviointia hienolla tavalla.

 

Nykyisin perhe- ja sukusiteet saattavat vahingoittua vanhempien tien erotessa joko avioliiton tai useammin avoliiton särkyessä. Tuolloin hyvin helposti yhteydet omiin isovanhempiin vähentyvät tai jopa katkeavat käytännössä. Tämän tilalle tulee nuorten oma kaveripiiri ja muut oheisvaikuttajat ja valitettavan usein vähemmän myönteisillä tavoilla. Vanhempien avioliittojen eheyden ja kestävyyden ihanteen puolesta tulisi tehdä työtä yhteiskunnassa. Voi olla, että liian helposti puolisot päätyvät eroon. Silloin kriisin opetukset ja vahvistavat vaikutteet jäävät saamatta. Maaseudulla kotitilan ollessa yhteinen ja toimeentulon lähde ei ollut niin helppoa erota. Puolisot oppivat riitelemään ja sopimaan ja kokemuksista rikkaampina jatkamaan yhteistä elämäänsä.

 

Kun aikoinaan suurperheessä aviopari riiteli ja syysiltana vanha isäntä komensi riitelevän nuoren parin ulos tuvasta nukkumaan yönsä aitassa, oli kyseessä parasta perheterapiaa. Yön kylmyys pakotti pariskunnan yhdessä etsimään lämmintä samojen vällyjen alta kylmässä aitassa ja aamulla tuskin enää riideltiin, elämä jatkui yhtä kokemusta onnellisempana. Saattoipa talon tuleva isäntäkin saada alkunsa tämän yön sovittelukulun seurauksena.

 

Vaikka yhteiskunta on muuttunut, ei pidä menettää uskoa ylisukupolvisuuden voimaan. Meidän tulisi määrätietoisesti vaalia mahdollisuuksiemme mukaan läheisiä siteitämme. Olen jopa toiveikas, sillä ns. suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle, meille muodostuu entistä hyväkuntoisempi ja elinvoimaisempi isovanhempien ja isoisovanhempien joukko ja silloin mahdollisuudet sukusiteiden vaalimiseen ovat ehkä entistä paremmat. Hienoa on ollut havaita ylisukupolvisten kontaktien luomisen halua myös yleisellä tasolla, vaikka sukulaissiteitä ei olisikaan. Vanhan neuvot ja kokemukset ovat aina lapsille ja nuorille arvokkaita muiltakin kuin omilta sukulaisilta.

Viime sotien veteraanit ovat keskuudessamme entistäkin suuriarvoisempi voimavara.