Junasota jatkuu

Liikenneministeriö ei aio ainakaan helpolla antaa periksi sille, että Haapamäen aamujuna etelään ja illan juna Vilppulasta Haapamäelle jatkaisi: Hyvät perusjunayhteydet uhattaisiin katkaista Vilppulaan. Tänään tiistaina 29.1.2008 oli Seinäjoella Suomenselän rautatieliikennetyöryhmän kokous. Ähtärin, Aalvuden ja Töysän edustjat haluavat saada takaisin mahdollisuuden käydä päiväselti pääkaupungissa ilman yöpymistä. Asia oli mahdollista 2.9.2006 saakka em. Haapamäen kiskobussilla.

 

On järjetöntä supistaa liikennettä ja jättää ratainvestoinnit hyödyntämättä samoin Haapameän ratoja varten nimenomaan hankitut kiskobussit jäisivät hyödyntämättä. Suoraan sanoen liikennerahat oltaisiin viemässä  meiltä etelä-Suomeen. Tätä en voi hyväksyä. Junan puolustaminen on junasotaa. En aio hellittää. Taistelu jatkuu käynnillä liikenneministerin luona. Sitä ennen selvittelen asioita.

Mukana yrittäjuhlassa

Tänään lauantaina olin mukana Keski-Suomen yrittäjien maakunnallisessa yrittäjäjuhlassa Jyväskylässä. Oli erittäin hienoa, että Haapamäen Riihosta oleva Vaissin kaalijaostustila sai maakunnalisen yrittäjäpalkinnon. Parhaimmat onnitteluni Jaakko Vaissille ja hänen puolisolleen Saara-Leena Ampiala-Vaissille! Ilo on, että perheen nuori sukupolvi on myös ottanut aktiivista vastuuta yritystoiminnasta!

 

Onnitteluni myös kaikille muille, joiden vuoro oli tulla juhlassa palkituiksi! Yrittäjyys on arvo, jonka varassa yhteiskunta voi mennä taloudellisesti eteenpäin. Eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön juhlapuheesa oli hyvä opetus, kun menestyneeltä yrittäjältä kysyttiin hänen menestymisensä salaisuutta. Tämä vastasi, että hänellä on ollut hyvää onnea ja ttät on on silloin, kun hän on tehnyt lujasti töitä! Tässäpä neuvoa minullekin kansan palvelija.

 

Aamu- ja iltajunasta taisteluun!

Viikon vaihtuessa 20.1.2008

 

Erityisesti opiskelijoille mutta myös kaikille muillekin tärkeä Haapamäeltä kello 06.21 etelään lähtevä taajamajuna ja illalla Tampereelta kello 20.15 ja Haapamäelle saapuva taajamajuna aiotaan VR:n toimesta lopettaa. Tätä en kerta kaikkiaan voi hyväksyä. Junalle on avattu Vilppulan kunnan rakentamana viime keväänä seisakelaituri Kolhon asemalle ja nyt aiottaisiin turhentaa tätäkin.

 

Kyse on perusyhteydestä, jolle on saatava jatko entoiseen tapaan Haapamäeltä Keuruulle, kuten asia oli toissa syksyyn saakka. On mieletön teko katkaista jatkoyhteys ja sitten valittaa junan vähäistä käyttöä. Tällainen maaseudun syrjintä ei kerta kaikkiaan tule kyseeseen. Olen jo ryhtynyt vastaiskuun. Uutiset junaparin lopettamisesta tulevat olemaan ennen aikaisia, siitä kumppaneitteni kanssa pidämme huolen!

Yhdeksäs valtiopäivävuosi lopuillaan

Aika rientää nopeasti. Yhdeksäs valtiopäivävuosi on lopuillaan. Tulin valituksi eduskuntaan maaliskuussa 1999. Nyt kolmannen vaalikauden ensimmäinen ja yhteensä laskien yhdeksäs valtiopäivävuosi on maaliviivoilleen tulossa. Olin äsken "Takarivin Taavi" eduskunnassa. Kollega Ilkka Taipale kokosi tuolloin meidät takarivissä istuneet muutamia kertoja yhteen, kerran kutsu kävi hänen ja Vappu Taipaleen kotiinkin. Viime kaudella olin neljänneksi takimmassa rivissä, en enää ihan takana. Nyt edessäni on kolme riviä edustajia, alhaalla  istuntosalissa rivit ovat kapeammat kuin takana ylhäällä. Takaa ylhäältä istuntosalissa näkee koko salin ja sieltä voi ikäänkuin hallita tilannetta. Aiemmin edustaja Sulo Aittoniemi totesi takarivin parhaimmaksi ja hän halusi olla siellä, vaikka parlamentaarinen ikä olisi edellyttänyt paikkaa lähempää puhemiestä.

 

Tutkailin internetistä yhdeksännen valtiopäivävuoteni tilastoja. Äskeisenä "Takarivin Taavina" ja kuin vasta äsken ensi kertaa eduskuntaan valittuna hämmästyin, että vain 30 % edustajista, lukumäärältään tasan 60 on ollut kansanedustajana minua pitempään. Meitä kolmannen kauden aloittavia edustajia on 17 % eli 34 edustajaa. Muut yli puolet eustajista ovat olleet lyhyemmän aikaa eduskunnassa. Katselin myös aeimpien ja nykyisten kollegoitten puheenvuoroja ja monet muistin hyvin niistä tilanteista, kun puheet istuntosalissa pidettiin. Edustajat Aino Suhola ja Johannes Leppänen olivat mm. käyttäneet oikeaan osuvia puheenvuoroja.

 

Tilastojen kohdalla tunnen nöyryyttä ja kiitollisuutta siitä, että minulla ei ole merkinnöissä ainuttakaan poissaoloa näiltä vuoden 2007 valtiopäiviltä. Tilastot koskevat sekä valiokuntia että täysistuntoja. Tätä olen pitänyt aina tavoitteenani. Muistan kotikyläni naishenkilön evästyksen eduskuntatyöni alussa:"Saisko olla poissaoloja nolla!"  Nöyryyttä tunnen erityisesti siksi, että minulla ei ole ollut sairauksia, joiden vuoksi olisi pitänyt olla poissa. Onneksi lähiomaisten kohdallakaan ei ole sellaista

sairautta istuntoaikana, että se olisi vaikuttanut eduskuntatyöhön. Tästä nöyrä KIITOS Luojallemme.

 

 

Loppiaisena 2008

Loppiaisen tervehdys!

 

Joulun juhlapyhistä viimeinen on loppiainen, joka tänä vuonna asettuu sunnuntaipäivälle. Loppiainen on vanhin kirkkovuoden joulujuhla. Nykyään sen aiheena ovat Matteuksen evankeliumin 2.luvun mukaan itämaan tietäjät. Olin eilen loppiaisaattona Turussa Länsi-Suomen läänin maaherran vastaanotolla. Taisin olla ainut keskisuomalaisista kansanedustajista, joka oli päässyt tuonne. Maakunnastamme oli toki väkeä. Pihtiputaalta oli ihan runsas osallistuminen. Äänekosken Konginkankaalta olevan pariskunnan kanssa keskustelimme tovin ja asia synnyttänee jatkossa kaksi lakialoitetta metsäveroepkohtien korjaamiseksi.

 

Leivonmäeltä oli hyvä edustus Pekka Hytösen muodossa läsnä. Keuruulta oli kaupunginkutsulla mukana kaupunginjohtajamme Timo Louna: juhlatilat olivat täynnä lähempää ja kauempaa saapuneita. Tapasin monia tuttuja ja tulin tuntemaan myös uusia henkilöitä. Arvostan sitä, että maaherra kutsuu ja haluan noudattaa, jos vain mahdollista kutsua. Olen saanut olla maaherrojen Jämsenin, Sipposen ja Kivistön kutsuilla mukan Keski-Suomen läänin aikana ja nyt Länsi-Suomen läänin aikana sekä maaherra Kosken että nyt Rauno Saaren kutsuilla olen ollut mukana. Koin tärkeäksi, että edustin ilmeisesti ainoana Keski-Suomen kansanedustajia. Ei antaisi hyvää kuvaa, jos kukaan ei olisi mukana. Samoin kuntien osallistuminen on myös kunnan aktiivisuuden merkki.

 

Vaimoni Seija ei tällä kertaa ollut mukana, koska matkasta tulee aina kuluja ja oma rasituksensa. Palasin Turusta vielä eilen illalla Pääkaupunkikiin, jossa yövyin kämpälläni ja jatkoin aamulla 07.06 junalla kohti kotia Haapamälle. Tampereella jäi tunti aikaa junanvaihdossa ja kävi yhdeksän jälkeen yksityisesti hiljentymässä vielä jouluisessa Kalevan kirkossa. Olen vihkinyt siellä oppikouluajan luokkatoverini Mikko Linnan avioliittoon puolisonsa Soilen kanssa. Koin silloin kuten nytkin kirkon juhlavaksi ja puhuttelevaksi paikaksi. Myös ihmiset olivat ystävällisiä. he olisivat halunneet minutkin jumalanpalvelukseen kello 10 ja sen jälkeen läehetyusaiheisen juhlapyhän lähetyslounaalle, mutta minun junayhteyteni lähti Haapamäelle kello 10.05 jatkuen kotiasemalle. Ennätin vaimoni kanssa Haapamäen kello 12.00 alkaneeseen jumalanpalvelukseen, jossa pastori Jouni Sirviö pyysi minut ex-tempore ehtoollisen jaon avustajaksi. Lähden mielelläni tuohon tehtävään.

 

Loppiaisen tervehdys teille lukijani sekä Kalevan että Haapameän kirkoista. Illalla saatan mennä kirkkokonserttiin Keuruun kirkkoon.

Uudenvuoden aattoiltana

Tänään uudenvuoden aattona kävin multialla tarkistamassa naapurini kanssa syntymäkotini ja naapurini Kattilaniemen rajapyykit. Tulevana kevätkesänä tehdään ilmakuvaus ja valkoiset ristikjot on pyydetty laittamaan rajapyykkien paikoille.

Tiesin, missä rajapyykit ovat, vaikka ruoho ja Multianjoen kevät tulvat tuovat aina lietettä rajapyykkien päälle. Kyseessä ovat oikein vanhanajan kivirauniopyykit, jollaisia joskus 1900-luvun alussa ja aiemmin on rajojen nurkkamerkeiksi rakennettu.

 

Joen pehmeällä rannalla ja tulvien tuodessa maata isokin kiviraunio vuosikymmenten saatossa vajoaa maahan ja joki tuo uutta maata tilalle. Mutta rautakangella koettaen pyykit löytyivät. Tästä jää muisto naapurilleni Ahti Papinaholle ja minulle vuosikymmenten päähän uudenvuodenaatosta 2007 käytäessä vuoteen 2008. Vastaava muisto on koulupoika-ajoilta 1960, jolloin rakennettiin Riuttakosken yhteistä maitolaituria. Tuolle maitolaiturille oli kolme tilaa lähettämässä maitoja. rakennettu työ palveli 1980-luvulle saakka. Tuhansiin nousevat ne kerrat, kun toin käsikärryillä kotimme navetan maitohuoneesta tonkkia maitolaiturille. Äitini on on tuonut vielä useammin aina vuoteen 1978 , jolloin meillä oli lypsykarjaa. Tuolloin äitini pääsi ansaitsemalleen, mutta kovin pienelle MYEL-eläkkeelle. Itse asiassa naispuoliselle viljelijälle, joka leskenä vei taloa eteenpäin olisi hyvinkin perustellusti kuulunut isännän eläke. Mutta perin pieneksi emännän eläkkeeksi tulos jäi. Näissä asioissa olisi paljon korjattavaa.

 

Olen Multialla koettanut tehdä raivaushommia moottorisahan kanssa laitumena palvelleen pellon reunalla. Tietenkin pellon laidassa on piikkilanka-aita "siellä jossakin".Vaikka aika hyvin pystyn piikkilangat paikantamaan, on moottorisahan terä hyvä "piikkilangan etsijä"!

 

Nyyt uudenvuodenaattona päättyy minun asevelvollisuusurani reservissä. Vuodet ovat joutuneet tähän määrään minulla ja muillakin 1947 syntyneillä. Hetki sitten olimme kutsunnoissa ja sitten kohta alokkaita ja varusmiehiä. Mihin ihmeeseen onkaan aika joutunut? Tätäkin pohtiessa on eräänlaisella rajapyykillä. Työni maanpuolustuksen hyväksi jatkuu erityisesti eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenenä. Huomenna uudenvuodenpäivänä osallistun Helsingissä puolustusministerin uudenvuoden vastaanotolle. Yleensä olen kohdannut siellä monia Keuruun varuskunnan aiempia komentajiakin. Tilaisuudessa on mukana puolustusvoimien komentaja ja ylipäällikkökin sekä heidän edeltäjiään.

 

Uudenvuoden pamaukset paukkuvat jo kuuloetäisyydellä. Hyvää vuotta 2008 Sinulle Lukijani!

Tapaninpäivän iltahetkenä

Joulu on tapaninpäivän illassa. Osallistuin jouluaaton kirkkoon Haapamäellä sanakuulijana äitini, vaimomoni ja vanhemman tyttäreni kanssa. Nuorempi tytär laittoi joulupöytää iltaa varten kodissamme Haapamäellä. Olin joulun profetian ja epistolatekstin lukijana Keuruun kirkon yömessussa samoin avustin siinä ehtoollisenjaossa. Kyse on mitä ilmeisimmin Keuruun seurakunnan vuoden suurimmasta jumalanpalveluksesta osallistujamäärällä mitattuna. Joulupäivänä olin mukana Haapamäen joulukirkossa.

 

Kaikissa edellämainituissa sai myös kohdata monia tuttuja ihmisiä. Tulin Keuruun seurakunnan papiksi vuonna 1972. Monet muistot veivät jouluun 35 vuotta sitten. Silloinkin oli ns. musta joulu. Tosin Keuruulla oli hivenen lumen härmää maassa, mutta sitä ei ollut enää Mäntässä. Toimin sielläkin osa-aikaisesti pappina seurakunnan virallisena apulaisena. Joulukirkot olivat Mäntässäkin hyyvin täynnä. Ensimmäisenä pappisvuotena kirkkovuoden kierto jäi hyyvin ytksityiskohtiaankin myöten mieleen. Muistot ovat hyviä edelleen.

 

Eduskunnan joulunalusviikon ilta- ja yöistunnot vaativat myös välttämätöntä lepoa nyt pyhien aikana. Sen huomasi selvästi. Samoin kotona oli työhuone laitettava jonkinlaiseen joulukuntoon sekin, koska äitini majoittui siinä. Jouluksi olen saanut vastaanottaa eri tavoin monia jolutervehdyksiä, parhain kiitokseni niistä. Kirkkokäsikirja tuntee myös kolmannen ja neljännen joulupäivän niille annettuine teksteineen. On evankelista Johanneksen päivä ja viattomien lasten päivä. Näitä ei kovin monissakaan seurakunnissa vietetä, mutta ne ovat silti Kirkkokäsikirjassa niille annettuine Raamatun teksteineen.

 

Vaikka itse joulu on nyt juhlan osalta ohi, on varmasti joulun sanomalla suuri siunaus kaikessa, jos haluamme rakastaa lähimmäisiämme arjessa, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Näin voi toteutua joululaulun ajatus joulun elämisestä joka päivä uudelleen.