Tapaninpäivän iltahetkenä

Joulu on tapaninpäivän illassa. Osallistuin jouluaaton kirkkoon Haapamäellä sanakuulijana äitini, vaimomoni ja vanhemman tyttäreni kanssa. Nuorempi tytär laittoi joulupöytää iltaa varten kodissamme Haapamäellä. Olin joulun profetian ja epistolatekstin lukijana Keuruun kirkon yömessussa samoin avustin siinä ehtoollisenjaossa. Kyse on mitä ilmeisimmin Keuruun seurakunnan vuoden suurimmasta jumalanpalveluksesta osallistujamäärällä mitattuna. Joulupäivänä olin mukana Haapamäen joulukirkossa.

 

Kaikissa edellämainituissa sai myös kohdata monia tuttuja ihmisiä. Tulin Keuruun seurakunnan papiksi vuonna 1972. Monet muistot veivät jouluun 35 vuotta sitten. Silloinkin oli ns. musta joulu. Tosin Keuruulla oli hivenen lumen härmää maassa, mutta sitä ei ollut enää Mäntässä. Toimin sielläkin osa-aikaisesti pappina seurakunnan virallisena apulaisena. Joulukirkot olivat Mäntässäkin hyyvin täynnä. Ensimmäisenä pappisvuotena kirkkovuoden kierto jäi hyyvin ytksityiskohtiaankin myöten mieleen. Muistot ovat hyviä edelleen.

 

Eduskunnan joulunalusviikon ilta- ja yöistunnot vaativat myös välttämätöntä lepoa nyt pyhien aikana. Sen huomasi selvästi. Samoin kotona oli työhuone laitettava jonkinlaiseen joulukuntoon sekin, koska äitini majoittui siinä. Jouluksi olen saanut vastaanottaa eri tavoin monia jolutervehdyksiä, parhain kiitokseni niistä. Kirkkokäsikirja tuntee myös kolmannen ja neljännen joulupäivän niille annettuine teksteineen. On evankelista Johanneksen päivä ja viattomien lasten päivä. Näitä ei kovin monissakaan seurakunnissa vietetä, mutta ne ovat silti Kirkkokäsikirjassa niille annettuine Raamatun teksteineen.

 

Vaikka itse joulu on nyt juhlan osalta ohi, on varmasti joulun sanomalla suuri siunaus kaikessa, jos haluamme rakastaa lähimmäisiämme arjessa, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Näin voi toteutua joululaulun ajatus joulun elämisestä joka päivä uudelleen.