Pääsiäisenä 2009

Aurinko tekee laskuaan keväiseksi kääntyneessä pääsiäisillan maisemassa. Vielä ovat keski-Suomen järvet jäässä ja pilkkijöitäkin näkee vielä Keurusselän jäällä. Olen osallistunut pääsiäisajan jumalanpalveluksiin kiirastorstaina ja pitkäperjantaina Haapamäen kirkossa. Tänään ensimmäisenä pääsiäspäivänä olin ehtoollisenjaon avustaja Keuruun kirkossa. Meitä oli neljä pappia kirkon alttarilla. Uskonnonopettajana minullekin aikanaan toimineen teol. tri Hannu Välimäen kanssa olimme talkoolaisina avustamassa työssä olevia pappiskollegoja. Keuruun kirkkokuoro oli jälleen tuonut raikkaan pääsiäismusiikin kirkkoon. Kiitos tästä!

 

Iltapäivällä toimitin kotikasteen Jyväskylän Nenäinniemessä. Lapsen isän olin aikaan kastanut kuten vihkinyt hänen vanhempasakin avioliittoon Multian kirkossa lähes päivälleen 28 vuotta sitten. Iloitsen siitä, että sukulaiset ja omaiset olivat runsaslukuisesti tulleet kutsuttuina mukaan kastejuhlaan. Jokainen kirkollinen toimitus on myös kolminaisuuteen alussa ja lopussa suljettu jumalanpalvelus. Kyse oli täten kasteen yhteydessä kahta sukua yhdistävästä kotijumalanpalveluksesta.

 

Kautta kristikunnan pääsiäinen kuuluttaa jälleen kuolemasta ylösnousseen Vapahtajamme voiton sanomaa. Kristus on maailman toivo. "Hätä ja tuska maailman on suurempi kuin aavistan", runoilee virrensanoittaja. Jumalan sanassa on aina toivo. Tämä koskettaa tätä ahjallista ja arkista elämää, mutta myös elämää, jonka Vapahtajamme on meille uhrikuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voittanut. Pääsiäisen sanoma kannattaa omistaa, uskoa ja elää todeksi. vanha miesten raamattu-ja keskustelupiiriläisten ohje Haapamäeltä on hyvä:" Lue, niinkuin on kirjoitettu. Usko niin kuin on kirjoitettu, niin myös tapahtuu niiin, kuin on kirjoitettu."

Palmusunnuntain aikaan 2009

Tänään on palmusunnuntain aattoilta. Aamulla toimitin Haapamäen kirkossa ystäväni Raimo Lehdon hautaansiunaamisen. Hän oli aina aikaisin aamulla ahkerasti liikkeellä ja niin oli myös 55 vuotiaan ystäväni siunaustilaisuuskin. Ystävieni joukossa on Raimon kohdalla tyhjä paikka. Lähestyvän pääsiäisen sanoma olkoon kuitenkin voiman ja toivon lähde erityisesti omaisille.

 

Iltapäivällä olin Jyväskylässä GMO-vapaan viljelyn paneelikeskustelun puheenjohtajana. Asiantuntijat toivat esille hyvin huolestuttavia osin jo tiedetyistä mutta vielä tieteen tuntemattomista vaaratekijöistä, joita geenimuunteluun liittyy. Puheenjohtaja avasin toivomuksen tilaisuuden lukemalla Raamatun alusta luomiskertomuksen. Se sanoma kestää. Jumala voi käytää evoluutiotakin työkalunaan. Mitään ristiriitaa tieteellisen maailmankuvan ja Raamatun luomissanoman välillä ei ole. Tieteen tehtävä on hahmottaa ihmisen mitoilla asioita. Raamattu ilmoittaa Luojan ja Hänen tahtonsa.

 

Huomenna palmusunnuntaina menen aamulla Keuruun kirkkoon kuulemaan jumalanpalveluksen sanomaa ja annan kyytiä 93-vuotiaalle äidilleni, jos hän jaksaa lähteä kirkkoon. Sitten tapaan edesmenneen ystäväni Keuruun kaupunginhallituksen puheenjohtaja aiemmin toimineen ystäväni Topi Lähteenmäen omaisia lähestyvän siunauksen merkeissä. Olimme Topin kanssa samaan aikaan Keuruulla puheenjohtajina. Hän hallituksessa ja minä valtuustossa. Minun työni eivät ole vielä tehdyt, mutta Topin työt on Luojamme katsonut määrämittaansa tehdyksi ja siksi ystäväni on saanut levon. Jumalalla on mitta elämällemme, kun sen vain jaksaisimme nähdä ja hyväksyä.

 

Huomenna olen myös Keski-Suomen karjalaisten kirkkopyhän juhlatilaisuudessa puhujana Haapamäellä. Puheen aiheita olen miettinyt ja eiköhön aamulla puhe ole koossa. Karjalaissukuisena arvostan Karjala-seurojen toimintaa.

Porvoon valtiopäivät 200 vuotta

Olen osallistunut launataina 27.3. 2009 Porvoon valtiopäivien 200-vuotistilaisuuteen Porvoon tuomiokirkossa. Tapahtuma halusi muistuttaa tasan 200 vuotta sitten Venäjän keisarin Aleksanteri ensimmäisen koolle kutsumista maapäivistä, joille kutsuttiin neljän säädyn edustajat. Nimitys valtiopäivät tuli tapahtumalla vasta myöhemmin Suomen kansallisen heräämisen aikaan. Kaikki säätyjen edustajat eivät kuitenkaan olleet mukana. Joko poisjääneet eivät halunneet tai uskaltaneet tulla ajan epävakaissa oloissa, jolloin Suomen sota oli vielä päällä vaikkakin miehittäjä jo piti hallussaan lähes koko Suomea. Myös muita syitä on voinut olla poisjäänteihin.

 

Valtiopäivät eli silloin maapäivät kuitenkin pidettiin ajan oloissa loistokkain järjestelyin ja keskeisin paikka oli Porvoon tuomiokirkko.

Keisari myös majoittui Porvoossa. Nyt korostetaan voimakkaasti tapahtumaa Suomen itsenäisyyden alkuna yllättäen tuolloin saavutetun autonomian myötä. Mikä oli Yrjö Sprentportenin osuus todellisuudessa jää minulle kysymykseksi, johon haluan historian kirjoista etsiä lisävastauksia. Ruotsin kuningas Kustaa kolmanteen pettynyt upseeri oli loikannut ulkomaan pakomatkansa jälkeen Venäjän puolelle. Nyt esitetty juhlaohjelma teki hänestä ja vapaaherra Mannerheimista autonomian läpiajamisen sankareita. Näin voi olla, vai onko näin? Tätä olisi mielenkiintoista selvittää enempikin. Oliko Suomen kohtalo osana Ruotsia todella niin paljon tuon ajan eurooppalaisen politiikan kohtalonkäänteitä, kuin nyt halutaan selvittää, on myös mielenkiintoinen kysymys. Voi olla näinkin. Mutta toisaalta Venäjällä oli edellisellä vuosisadalla jo kolmeen otteeseen tavoitteena vallata Suomi ja se oli tavoite oli onnistunutkin Kymijokeen asti. Oliko nyt 200 vuotta sitten tätä tavoitetta ja missä määrin?

 

Joka tapauksessa eri syiden seurauksena Suomi sai autonomian 200 vuotta sitten. Tämä merkitsi jopa suurempaa itsenäsiyyttä kuin Suomen nykytila EU:n jäsenenä, ainakin näin voi väittää. Talonpoika sai vapaasti raivata peltonsa ja viljellä niitä vapaasti, entiset Ruotsin vallan lait olivat voimassa. Keisari oli kuitenkin ylin, mutta Aleksanteri ensimmäisen aikana myönteinen vallankäyttäjä. Tosin hän siirsi myöhemmin pääkaupungin Turusta Helsinkiin, kuten yliopistonkin. Hän antoi myös Karjalan eli aiemmin Venäjän sodissa voittaman ns. Vanhan Suomen takaisin nyt autonomisen Suomen yhteyteen. Kyse oli ainutkertaisesta ja historiallisesta Karjalan palautuksesta, joka tapahtui rauhan aikana. Mielestäni tämä muutama vuosi Porvoon valtiopäivien jälkeen tapahtunut asia on hyvin merkittävä.

 

Keisari Aleksanteri ensimmäinen kohteli Suomea hyvin. Näin ei ollut menettely esimerkiksi Puolan kohdalla. Miksi Suomi oli todella myönteisesti eri asemassa? Tätäkin sopii kysyä, välttämättä kaikki historia ei ole vielä kirjoitettua. Mikä oli inhimillisten tekijöiden osuus? On merkittävää, että Suomen sodan tappio, kääntyi autonomian aluksi eikä orjuudeksi. Samoin Suomi piirtyi historiallisesti kartalle omana kokonaisuutenaan. Tutkijoilla on vielä paljon ammennettavaa ajasta 200 vuotta sitten.

 

Itse muistelen nyt aikaa 50 vuotta sitten. Tein isäni kanssa ensimmäisen Helsingin matkan tasan 50 vuotta sitten. Olimme isoisäni

Israel Oinosen hautajaismatkalla. Hänet siunattiin Honkanummen hautausmaalla tuolloin ensimmäisenä pääsiäispäivänä 29.3.1959 aurinkoisen sään loistaessa lumivalkeille hangille  Siunauksen toimitti avoimen haudan äärellä pastori Kauli Kallioniemi. Hän oli tunnettu valtiopäivien jumalanpalvelusten liturgi ja isäni muun hautajaisväen ohella muisti kiitollisena hänen laulutaitoaan. Hän oli myös mukana isoisäni muistohetkessä setäni Svanten kodissa Ruskeasuolla Maskuntie 10:ssä. Saattoväki arvosti pastori Kallioniemen mukanaoloa.

Marianpäivänä Haapamäellä

Tänään on jo marianpäivän ilta. Yhdeksän kuukuden päästä olemme jälleen aivan joulun alla. Vanhastaan marianpäivä on ollut 25.päivä maaliskuuta eli tasan 9 kuukautta ennen joulua. Samoin juhannus on ollut 25.päivä kesäkuuta eli tasan puoli vuotta ennen joulua. Nyt ulkona valo voittaa pimeän pohjoisella pallonpuoliskolla. Vielä ovat hiihtokelit ja keski-Suomessa ainakin erittäin hyvätkin. Pian ladut ja lumet sulavat ja kevään vihreä verhoaa luontoa. Nyt vielä voimme nauttia talvesta ja sen raikkaista ilmoista.

 

Tänään olin vaimoni kanssa Haapamäen kirkon marianpäivän jumalanpalveluksessa. Haapamäellä marianpäivänä on vietetty vanhusten kirkkopyhää Lions Club Haapamäki tarjoaa kirkkokyytejä tarvitseville ja Ladyleijonat ovat kattaneet jo yli 30 vuoden ajan kirkkokahvit seurakuntasaliin. Kiitos näistä! Marianpäivänä 1976 samana vuonna, jolloin Lapuan patruunatehdas räjähti, lausui edesmennyt konduktööri Viljo Lankinen juhlapyhän kyytien ja kahvien tarjoajille: "Te teette siunattua työtä!" Näin on asia nytkin.

 

Pieneltä tuntuvat asita merkitsevät monelle ihmiselle suuria asioita. Huolenpito ja ystävällisyys ovat suuria asioita pienissäkin tilanteissa. Kunpa tämän muistaisimme paljon useammin sekä minä itse että toivon mukaan mahdollimman moni muukin. Tärkeintä on myös tilaisuus päästä kirkkoon ja ehtoollisen osallisuuteen. Ehtollisen sakramenttia, kristityn matkaevästä, jota tulisi Vapahtajamme sanan mukaan "usein" nauttia, on kutsuttu myös kuolemattomuuden lääkkeeksi. Siihenkin sanaan saamme uskoa ja uskaltaa ihan yksinkertaisella lapsen luottamuksella. Elämä on Jumalan ihmettä syntymässä ja sitä se on siinä syntymisessä, mikä tapahtuu aikanaan ylösnousemuksessa. Hyvää aikaa kohti kristikunnan pääsiäistä jäljellä olevan paastonajan kautta.

Maaliskuun puolivälissä

Hyvä Lukijani, olen lähettänyt monia tälle palstalle aiottuja kirjoituksia, mutta ne eivät ole kirjautuneet. Katsotaan, kuinka tämän käy?

Maaliskuu on tiivistä aikaa parhaimmillaan edustajan työssä. Valiokunnat iskevät täysteholla alusuntoja ja mietintöjä. Ennen kuin näihin päästään, on kuultava asiantuntijoita. Puolustusvaliokunnassa on meneillään asiantuntijakuulemiset turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta muiden asioiden ohella.

 

Sivistysvaliokunnassa yliopistolaki on kuuma kysymys. Nyt on kuultu ministeriä ja ministeriötä. Kiitettävän monet kansalaiset ottavat asioissa yhteyttä erityisesti sähköpostilla. Ammattikorkeakoululaki jää liian paljon yliopistolain varjoon, mutta seuraa sitä lähiaikoina.

Lasten suojaaminen haitallisilta kuvaohjelmilta on myös ajankohatinen asia. Eilen kuulimme mm. lapsiasianvaltuutettu Maria-Kaisa Aulaa, joka asuu Keski-Suomessa ja toimii Jyväskylästä.

 

Alkavalla viikolla on myös Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunnan kokous, jossa mm. valmistelemme huhtikuun Kööpenhaminassa pidettäviuä valiokuntakokouksia. Tekemäni aloitteet ja kirjalliset kysymykset vastauksiineen löytyvät selailemalla eduskunnan sivuja.

 

Eilen oli talvisodan päättymisen 69. vuosipäivä. Mietin sitä, mitä mahtoi Kollaan Ulismaisissa haavoittunut isäni ajatella sotasairaalassa 69 vuotta sitten. Ei voinut päästä edes menetettyä kotia evakuoimaan Lumivaaran Ihalasta. Sodan todellisuus on ollut kova rauhan tultuakin. Meillä on sittenkin taloudellisessa taantumassakin toisella tavalla helppoa noihin oloihin nähden, joissa monet keskuudessamme elävät joutuivat kohtaamaan arjen 69 vuotta sitten.

Hyvää ystävänpäivää

Valtiopäivät 2009 ovat olleet jo vauhdissa pari viikkoa. Kirjalliset kysymykset ennen tätä kuluvan vuoden tammikuun aikana ovat vielä kuuluneet edellisen vuoden 2008 valtiopäiville, vaikka ovatkin jätetyt tämän vuoden aikana. Siellä on monia asioita, joita voi katsoa sivuiltani valtiopäivätoimista ja edelleen kirjallisista kysymyksistä.

 

Tänään 13.2.2009 tein toimenoidealoitteen veteraanitunnusasian selvittämisestä vielä niiden osalta, jotka kokevat, että heille tunnus kuuluisi. Voi olla monia monia syitä siihen, että 1990-luvulla on jäänyt useita vaille veteraanitunnusta eri syistä. Mielestäni olisi oikeus ja kohtuus selvittä asiat. Jos havaitaan, että veteraanitunnus kuuluu, se tulisi myöntää. Tähän tähtään toimenpidealoitteellani.

 

Tänään on Sulon nimipäivä. Edesmennyt isäni oli Sulo ja kaunis kiitos kuulukoon hänen elämäntyölleen, Karjalan miehelle, viime sotien etulinjan taistelijalle ja rauhan ajan raivaajalle, rakentajalle ja viljelijälle. Meidän työmme on kaikissa oloissa helppoa rauhan aikana, "kun ei tule kranaatteja". Tähän nähden meillä on hyvin.

 

Hyvää Ystävänpäivää!

Puolustusvoimien kirkkojuhlassa ja sotilaspappien kanssa eduskunnassa

Eilen torstaina olin Puolustusvoimien kirkkojuhlassa Helsingin Johanneksen kirkossa. Kirkkosali oli lähes

täynnä. Kaartin soittokunta vastasi musiikillisesta annista sotilasmusiikin osalta. Ukko-Paavon sanoma tuli esille Jorma Hynnisen laulamassa Kalastajan aariassa ja virressä "Sinuhun turvaan Jumala".

 

Kenraaliluuutnantti Herranen, Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö piti tervehdyspuheen, jonka ajatusten toivoisi saavan sijaa julkisuudessa. Hän totesi mm. että, poutapäivänä yksilöllisyys ja moniarvoisuus saattavat tuntua hyviltä, mutta ukkossateen ja myrskyn tullen niistä paljastuvat itsekkyys jua välinpitämättömyys. Tänä aikana kuitenkin eriyisesti kaivattaisiin yhteisvastuuta ja huolenpitoa lähimmäisestä.

 

Tänään perjantaina minulla oli vieraanani eduskunnassa kymmenen sotilaspappia, jotka edustivat ilma- ja merivoimia. Joukossa oli myös heitä, jotka olivat tutuiksi jo oman 18-vuotisen sotilaspappiurani aikana, jonka sain palvella keuruun varuskunnassa. Tänään oli ajankohtainen asia turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko. Saimme perehtyä siihen valiokuntaneuvos Heikki Savolan opastuksella.

Mielestäni selonteko täyttää tehtävänsä. Oma itsenäinen ja uskottava yleiseen asevelvollisuuteen edelleen perustuva puolustus on Suomen ratkaisu myös edessä olevan selonteon kaudella. Näin on hyvä.