sunnuntaina 27.2.2011

Tämän sunnuntaipäivän aloitin osallistumalla Keuruun kirkon messuun kirkon penkissä. Pyhäpäivä ei tunnu pyhäpäivältä, jos ei kävisi kirkossa ja siksi haluan käydä jumalanpalveluksessa joka pyhä. Mikäli mahdollista koetan päästä sellaiseen jumalanpalvelukseen eli messuun, jossa vietetään ehtoollista. Näin oli tänään Keuruulla. Yleensä kirkossa on aina aika runsaasti väkeä. Mutta lienevätkö hiihtolomat vieneet väkeä matkoille ja niin kirkossa oli ehkä tavanomaista vähemmän väkeä, silti kuitenkin puolensataa henkilöä.

 

Eilen osallistuin Keuruulla yleisönä täällä hiihdettyihin Suomi Cupiin ja Scandinavia Cupiin maastoliikuntakeskuksessamme. Samalla eduskuntavaaleihin liittyen olin paikalla Keskustan pystyttämällä teltalla. Yleisöä riitti itse kisatapahtumaankin niukalta, vaikka kyse olikin merkittävästä kisasta. Lienee johtunut Holmenkollenin samanaikaisuudesta ja yleisö seurasi sitä kotoaan käsin. keskustalla teltalla kävi silti muutamia henkilöitä ja meillä oli hyviä tapaamisia.

 

 Keuruulla on huippuhienoa osaamista ja rutiinia parhaimmillaan vaativien kisatapahtumien hoitamiseksi. Kiitos kaikille tästä ja Onnea hiihtoihin osallistuneille eri maista!

KESTÄVIÄ EVÄITÄ EDELLEEN ELÄMÄÄN

 

Peruskoulu on suomalaisen yhteiskunnan, opettajien ja oppilaiden yhteisen ponnistelun suuri saavutus. Suomalaisina voimme olla tästä aidosti tyytyväisiä. Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä olen saanut tutustua koulutyöhön eri maissa, joista voi ottaa eri ideoita käytännön työhön, koulun on aina voitava kehittyä tärkeiden tehtävien toteutumiseksi.

 

Pidän arvokkaana sitä, että koko maassa halutaan antaa tasapuoliset mahdollisuudet oppimiseen. Opettajan työ on vaativaa kaikkialla ja eri luokka-asteilla, siksi luokkakoot eivät saa kasvaa. Tarvitaan edellytykset työrauhalle ja oppilaan yksilöllisyyden huomioon ottamiselle. Siihen pienet yksiköt antavat mielestäni ihanteellisia mahdollisuuksia. Onnistuneelle koulutyölle on tärkeää vahvistaa kodin ja koulun yhteistyötä entisestään. Tähän yhteistyöhön haluaisin liittää jollain tapaan nuorten vapaa-ajan vaikuttajat. Tässä olisi yhteisen työn haastetta kuntien, seurakuntien ja laajan järjestösektorin kesken.

 

Tavoite ja ihanne tulisi olla, että nuori ei vapaa-ajallaan putoaisi sivuun väärien asioiden pariin. Miten tämä onnistuisi jokaisen kohdalla ei olekaan helppo kysymys. Ajattelen, että kannustaminen niissä asioissa, joissa lapsi ja nuori menestyy, auttaisi menestymään muussakin. Tunnustus ja rohkaisu ovat vahvoja asioita lapsuudesta lähtien elämässä. Onneksi jokaisesta löytyy aina positiivisia asioita, mutta niitä ei voi huomata suurissa luokissa ja opetusryhmissä. Luokanopettajat ovat kuitenkin monitaitoisuuden mestareita ja he voivat toivottavasti onnistua oppilaidensa yksilöllisessä kannustamisessa ja rohkaisemisessa.

 

Haluan koulun antavan Suomessa selkeän kristilliseen ja suomalaiseen arvopohjaan perustuvan kasvatuksen ja koska siihen kuuluu muidenkin huomioonottaminen, silloin myös maahanmuuttajien on parempi elää tässä maassa. Siksi haluan kirkkaasti kristillishenkisiä aamunavauksia Raamatun otteiden, virsien ja rukousten kera kouluihimme. Jos lainsäädännössä tai asetuksissa tarvittaisiin tähän selkeyttä, haluan sitä tehdä. Virsikirja on paljon laajempi kuin vain "Enkeli taivaan" ja suvivirsi, olisi suuri rikkaus, jos sen sisältöä tunnettaisiin laajemmalti. Maahanmuuttajistamme on muutoin 75 % kristittyjä. Tämän enemmistön taholta on ihmetelty koulujemme kristillisen kasvatuksen "vähäverisyyttä" ja siitä syystä maahanmuuttajien lapsista monet ovatkin yksityisten kristillisten koulujen oppilaita.

 

Oma tavoitteeni on, että  suomalainen koulu yleensä olisi kristillinen koulu jo lähtökohtaisesti uskonnonvapauslain hengessä. Mainittu laki näet ensi sijaisesti antaa myönteisen mahdollisuuden sekä uskonnon opetukseen että kristilliseen kasvatukseen. Samalla kyseinen laki antaa myös mahdollisuuden olla näihin osallistumatta.

Selkeä suomalainen arvopohjamme laajalti ymmärrettynä on kestävä lähtökohta kohdata muita kulttuureja. Jos meillä ei olisi omaa kulttuuriamme ja arvopohjaamme, me olisimme myös kykenemättömiä keskustelemaan muiden kanssa.

 

Peruskoulusta kestäviä eväitä elämään

 

 

---

Lähettäjä: Oinonen Lauri
Lähetetty: 20. helmikuuta 2011 14:40
Vastaanottaja: SPOSTI/Maaseudun Tulevaisuus/Toimitus
Aihe: peruskoulutekstiä/Lauri Oinonen/Kesk

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maaseudun Tulevaisuuden arvoisa toimitus!

 

Lähetän mielipidekirjoitustani vapaasti käyttöönne.

 

 

 

KESTÄVIÄ EVÄITÄ EDELLEEN ELÄMÄÄN

 

Peruskoulu on suomalaisen yhteiskunnan, opettajien ja oppilaiden yhteisen ponnistelun suuri saavutus. Suomalaisina voimme olla tästä aidosti tyytyväisiä. Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä olen saanut tutustua koulutyöhön eri maissa, joista voi ottaa eri ideoita käytännön työhön, koulun on aina voitava kehittyä tärkeiden tehtävien toteutumiseksi.

 

Pidän arvokkaana sitä, että koko maassa halutaan antaa tasapuoliset mahdollisuudet oppimiseen. Opettajan työ on vaativaa kaikkialla ja eri luokka-asteilla, siksi luokkakoot eivät saa kasvaa. Tarvitaan edellytykset työrauhalle ja oppilaan yksilöllisyyden huomioon ottamiselle. Siihen pienet yksiköt antavat mielestäni ihanteellisia mahdollisuuksia. Onnistuneelle koulutyölle on tärkeää vahvistaa kodin ja koulun yhteistyötä entisestään. Tähän yhteistyöhön haluaisin liittää jollain tapaan nuorten vapaa-ajan vaikuttajat. Tässä olisi yhteisen työn haastetta kuntien, seurakuntien ja laajan järjestösektorin kesken.

 

Tavoite ja ihanne tulisi olla, että nuori ei vapaa-ajallaan putoaisi sivuun väärien asioiden pariin. Miten tämä onnistuisi jokaisen kohdalla ei olekaan helppo kysymys. Ajattelen, että kannustaminen niissä asioissa, joissa lapsi ja nuori menestyy, auttaisi menestymään muussakin. Tunnustus ja rohkaisu ovat vahvoja asioita lapsuudesta lähtien elämässä. Onneksi jokaisesta löytyy aina positiivisia asioita, mutta niitä ei voi huomata suurissa luokissa ja opetusryhmissä. Luokanopettajat ovat kuitenkin monitaitoisuuden mestareita ja he voivat toivottavasti onnistua oppilaidensa yksilöllisessä kannustamisessa ja rohkaisemisessa.

 

Haluan koulun antavan Suomessa selkeän kristilliseen ja suomalaiseen arvopohjaan perustuvan kasvatuksen ja koska siihen kuuluu muidenkin huomioonottaminen, silloin myös maahanmuuttajien on parempi elää tässä maassa. Siksi haluan kirkkaasti kristillishenkisiä aamunavauksia Raamatun otteiden, virsien ja rukousten kera kouluihimme. Jos lainsäädännössä tai asetuksissa tarvittaisiin tähän selkeyttä, haluan sitä tehdä. Virsikirja on paljon laajempi kuin vain ”Enkeli taivaan” ja suvivirsi, olisi suuri rikkaus, jos sen sisältöä tunnettaisiin laajemmalti. Maahanmuuttajistamme on muutoin 75 % kristittyjä. Tämän enemmistön taholta on ihmetelty koulujemme kristillisen kasvatuksen ”vähäverisyyttä” ja siitä syystä maahanmuuttajien lapsista monet ovatkin yksityisten kristillisten koulujen oppilaita.

 

Oma tavoitteeni on, että  suomalainen koulu yleensä olisi kristillinen koulu jo lähtökohtaisesti uskonnonvapauslain hengessä. Mainittu laki näet ensi sijaisesti antaa myönteisen mahdollisuuden sekä uskonnon opetukseen että kristilliseen kasvatukseen. Samalla kyseinen laki antaa myös mahdollisuuden olla näihin osallistumatta.

Selkeä suomalainen arvopohjamme laajalti ymmärrettynä on kestävä lähtökohta kohdata muita kulttuureja. Jos meillä ei olisi omaa kulttuuriamme ja arvopohjaamme, me olisimme myös kykenemättömiä keskustelemaan muiden kanssa.

 

 

helmikuun 15.päivän illalla

Tänään tiedotusvälineet ovat kertoneet suruviestin Afganistanista. Suomalainen rauhanturvaaja on menehtynyt täyttäessään tehtäväänsä meille etäisen maan ihmisten ja heidän ihmisoikeuksiensa puolesta. En tunne uhrinsa antanutta enkä hänen läheisiään, mutta ajatuksin haluan olla omaisten tukena. Jumala antakoon tuen ja lohdutuksen, jota he tarvitsevat.

 

Jokainen rauhanturvaajamme kuolemantapaus on puhutteleva asia monilla tavoilla. Joudumme myös kyselemään, kuinka kauan suomalaiset voivat olla vielä Afganistanissa. Pelkään, että tilanne on käymässä suuntaan, jossa sotilaiden läsnäololla ei voida asioita ratkaista. Toisaalta mitkään avustustyöntekijät eivät voi toimia maassa, jossa tulisi vallitsemaan talebanien laki, jos sotilaat lähtevät. Kristillisille lähetystyöntekijöille Afganistan on ollut aina hengenvaarallinen paikka, jossa menneinä vuosikymmeninä suomalaisiakin on menehtynyt.

 

Puolustusvaliokunnan jäsenenä syvä kunnianosoitukseni itsensä uhriksi antaneelle rauhanturvaajallemme ja surunvalitteluni sisimmästäni omaisille.

Kynttilänpäivän iltamyöhällä Haapamäeltä

Tänään on ollut kynttilänpäivä. Sanonta ”kevättä kynttelistä” jopa sopi tähän lähes suojasään päivään. Toinen kansan sanonta on: ”Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauka Paavalina, niin ei ole kelpoa kesästä”. Kyllä nyt on jo joulun pakkasten myötä ollut niin paljon pakkasia, että eiköhän vain odoteta kelpoa kesää, vaikka nyt ei Paavalina paukkunutkaan eikä kylmänyt kynttelinä kuin asteen, parin, kolmen verran täällä Haapamäellä.

 

Kynttilänpäivä on viimeinen joulupiirin sunnuntai. Joulupiiri juhlajaksossa jatkuu vielä ensi lauantain kello 18.00 ehtookellojen soittoon asti, sitten alkaa koittaa jakso kohti pääsiäistä, vaikka se tänä vuonna onkin varsin myöhällä huhtikuussa, viikko eduskuntavaalien jälkeen. Tänään ei Haapamäellä ollut jumalanpalvelusta, minusta on tosi outoa ja väärin, että jumalanpalveluksista on käyty tinkimään. Tämä vaara on seurakuntaliitosten myötä olemassa. Kiinni olevat kirkot jumalanpalvelusaikaan eivät lupaa hyvää. Vaikka kirkossa olisi vain muutama henkilö, on se aina seurakunnan kokoontuminen, jossa Vapahtajamme on sanansa mukaan läsnä. Juuri siinä on jumalanpalveluksen arvo ja se ei todellakaan ole tyhjä asia.

 

Toki tänään illalla oli Haapamäen kirkossa tosi upea sellokonsertti, jossa olimme vaimoni kanssa mukana. Selloduo Anna-Maaria ja Olli Varonen soittivat arvokasta sellomusiikkia. Minulle läheisintä olivat A.Järnefeltin Kehtolaulu ja J.Sibeliuksen Soi kunniaksi Luojan monen muun esityksen rinnalla. Kiitokset esiintyjille! Teidän upeassa musiikissanne loisti kynttilänpäivän valkeus!

Tammikuun lopun kuulumisia

Hyvä Ystävä!

Yhä enemmän Helmikuun alkaessa ja valon voittaessa päivää haluan tervehtiä muutamalla virkkeellä eduskunnasta. Syksyllä olivat seurakuntavaalit ja nyt aika kiitää kohti eduskuntavaaleja. Monet ovat kysyneet minulta sitä, milloinka aloitan vaalityöni. Tahdon kuitenkin parhaani mukaan paneutua täydellä teholla eduskuntatyöhöni, johon minut on valittu aina vaalikauden päättäjäisiin asti.

Tällä vaalikaudella minulla ei ole ainuttakaan poissaoloa täysistunnoista. Siitä, että olen saanut olla riittävän terveenä, tulisi olla enemmän kiitollinen Luojalle, kuin osaan huomatakkaan. Hänen kädessään olemme niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, antakoon tämä tietoisuus rohkeutta ja voimia arkeen ja elämään.

Kotiseurakuntasi tarvitsee sinua tehtäviin, joita on avautunut ja jotka tarvitsevat muutoinkin tekijäänsä. Monet kysyvät usein, mitä seurakunta antaa minulle? Mutta olisiko hyödyllisempää kysyäkin, mitä minä voin antaa kotiseurakunnalleni ja lähimmäisilleni? Jos asian ajattelee näin, elämä kirkastuu arvokkaammaksi. Toivon, että työni kansanedustajana voisi olla sitä arjen Jumalanpalvelusta, johon Martti Luther kehottaa. Seurakunnan palvelutehtäviin haluan olla talkoilla valmis, seuraavaksi onkin vuorossa kodinsiunaaminen Keuruulla ja pääsiäismessu Multialla. Viime mainittuun tosi lupaus ehdolla, että voin tulla jos olen valittu kansanedustajaksi. Oman seurakunnan virkatehtävät kutsumassa nyt virkavapaalle olevaa kappalaista ja silloin en voisikaan täyttää Multian kirkkoherra seppo Rahkosen toivomusta.

Kristillisen elämännäkemyksen tuominen lainsäädäntötyöhön on peruslähtökohtana eri asioihin ihmisen, lähimmäisen ja maamme puolustus on tavoitteeni globaaliakin näkökulmaa myöten. Tämä on ollut nimenomaan myös Santeri Alkion aatteellinen perusta omakohtaisesti tunnustavana kristittynä, jolle Jeesuksen vuorisaarna oli vankka ajattelun lähtökohta elämää ja yhteiskuntaa varten. Kristillinen arvopohja paljastuu myös useimpien pohjimmaisten keskiryhmiin kuuluvien puolueiden taustalta. Tämän olen todennut Pohjoismaiden Neuvostossa työskennellessäni ja se on myös kirjattu viime vaalikaudella yhteispohjoismaisten Keskiryhmien ohjelmavihkoseen.


Viime vuoden lopulla Keskusta hylkäsi peruskoulun tuntijakouudistuksen ja paljon työtä vaatinut prosessi raukesi. Julkisuudessa taloudellinen kustannusten nousu ja alueellisen eriarvoistumisen uhka olivat Keskustan ratkaisun ja sitä kautta koko Kiviniemen ratkaisun syinä. Syvemmällä syynä sivistysvaliokuntaryhmässämme jonka jäsenenä työskentelen oli se, että oman uskonnon opetusta uhkasi menetys. Tämä uhka torjuttiin tehdyllä ratkaisuilla. Mutta asiassa on oltava määrätietoisen valppaana seuraavalla vaalikaudella ja lisäksi uhka on mitä ilmeisemmin myös lukion uskonnonopetuksen osalta.

Keuruun varuskunta toimii edullisesti

Julkisuudessa on eri yhteyksissä tuotu esille varuskuntien ja joukko-osastojen lakkauttamista erityisesti taloudellisiin kustannuksiin vedoten. Toinen esille tuotu seikka on varusmiespalvelukseen tulevien ikäluokkien pienentyminen, mikä tekijä korostuu, jos palveluksesta vapautettavien osuus edelleen vähenee. Erityisesti puolustusvoimien korkeimman johdon ja puolustusministeriön toimesta on haluttu esittää itsestäänselvyytenä puolustusvoimien rakennemuutosta, mikä on pehmeämpi ilmaisu varuskuntien sulkemisille ja sodan ajan reserviarmeijan supistamiselle.

Mielialavaikutteita tulee meille Länsi- ja Keski-Euroopasta, joissa itse asiassa on jo lähes luovuttu oman maan puolustamisen ajatuksesta ja asevelvollisuudesta ja on haluttu keskittyä kansainväliseen kriisinhallintaan. Tämän ajatuksen voi ymmärtää näiden maiden geopolitiikasta käsin. Tuskin kukaan nykyään kuvittelisi sodan uhkaa Ranskan, Englannin ja Saksan kesken. Myös Tanska ja Ruotsi ovat ajaneet puolustuskykyään alas, vaikka Ruotsissa onkin yhä merkittävä puolustusteollisuus. Koulutettu reservi kuitenkin poistuu aikanaan ja silloin asevelvollisuudestaan luopunut kansa tuskin kykenisi tarvittaessa puolustamaan itseään vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. Maailmantilanteen muuttuessa pahaksi tilanne olisi kohtalokas.

Suomen tie on oman maan ja kansan puolustaminen. Siksi kansa kouluttaa itsensä asevelvollisuuden kautta puolustustaitoiseksi. Tätä varten ovat varuskunnat. Keuruun varuskunta kuuluu koulutustuloksiltaan kärkisijoille ja tätä edellyttävät sille uskotut tehtävätkin. Keurusseudun elinvoimaisuuden kannalta on välttämätöntä se, että Keuruun varuskunta on jatkossakin täyttämässä tehtäviään. Kyse on kolmen maakunnan (Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa) solmukohdassa olevasta ainoasta maavoimien varuskunnasta. Vaikutukset ulottuvat vielä laajemmallekin.Väitän Keuruun varuskunnan myös toimivan todellisuudessa niin kustannustehokkaasti, että yhtään edullisemmin sen tuottamia toimintoja ei voida tehdä missään muuallakaan. Perusteluni tälle ovat tosiasiassa hyvin edulliset kiinteistökustannukset. On kuitenkin täysin väärin, että Keuruulla puolustusvoimat joutuu maksamaan kiinteistöistä valtiolle saman tuottovaatimuksen mukaan kuin pääkaupunkiseudullakin. Vapailla kiinteistömarkkinoilla etu Keuruun hyväksi on ehdottoman selvä.

Etelästä kannattaisi siirtää puolustusvoimien toimintoja Keuruulle, jos säästöjä halutaan etsiä. Palkkakustannusten ollessa vakio kaikkialla samoista tehtävistä, jotka suojelu- ja pioneerialalla jatkossakin tarvitaan ja joihin tarvitaan myös toimitilat, tullaan kiistatta tulokseen Keuruun kustannustehokkuudesta. Yleensäkin puolustusvoimien tarkoituksiin rakennetut kiinteistöt on suunniteltu ja tehty juuri omia käyttötarpeitaan varten, joten laskennallinen tuottovaatimus kuten esim. 7 % niiltä valtion omistamalle Senaatti-kiinteistöyhtiölle on väärä lähtökohta. Eihän omassa käytössä omistusasunnostakaan makseta vuokraa, vaan kulut ja kunnostukset hoidetaan tarpeiden mukaan.

Tällä periaatteella vielä 1990-luvun lopulla meneteltiin puolustusvoimien kiinteistöjenkin osalta. Nyt tulisi palata aiempaan käytäntöön. Silloin paineet varuskuntien sulkemisista kiinteistökuluihin vedoten vähenisivät ja saataisiin työrauha entistä parempaan koulutukseen. Tulen ottamaan tämän näkökulman eduskunnassa esille aloitteen ja kirjallisen kysymyksen kautta.