Oulun kuntapäiviltä koettua

Suomen kuntaliitto järjestää joka neljäs vuosi kunnallisvaalivuotta seuraavana vuonna kuntapäivät. Tällä kertaa Ouluissa Keuruuta edustivat allekirjoittaneen kanssa Leena Laurila ja Harri Oksanen. Kuntaliiton valintojen rinnalla kuntapäivät on näköalapaikka. Tällä kertaa kunnalliselämä on sekä rakenteiltaan että toiminnoiltaan monien kysymysten ja jopa epävarmuudenkin äärellä. Kunnissa ovat virkamiehet ja päättäjät jo tähän mennessä käyttäneet paljon aikaa ja energiaa kunta- ja soteuudistuksen (sosiaali- ja terveyssektori) rakenteiden järjestelyjen pohdintoihin.
 
On hyvin todennäköistä, että aikaa ja energiaa kuluu vielä entistäkin enemmän näissä merkeissä asioiden asioiden valmisteluun, taustatyöhön ja sitten moniin palavereihin, seminaareihin ja kokouksiin. Näitä toki tarvitaan, mutta on erittäin suuri vaara siitä, että työpaikkojen luominen ja élinkeinoelämän kehittäminen tulojen saamiseksi kuntien asukkaille ja edelleen kunnallistalouksille jää edellä mainittujen prosessien varjoon. Kuntien taloutta ja palveluja eivät paranna niinkään rakenteet vaan se tosiasia ,onko ihmisillä tuloja omiin tarpeisiin ja sitten verojenkin  maksuun yhteisten asioiden hoitamiseksi.
 
Tärkeintä olisi huolehtia siitä, että kuntien asukkailla on lompakoissa rahaa. Silloin myös kunnat pärjäävät. Vaikka olisi kuinka suuri kuntayksikkö, ongelmia yhteisten asioiden hoidossa on varmasti, jos ihmisillä on puutetta omasta rahasta. Hallinnollisilla ratkaisuilla on vaikea luoda tuloja, ennemminkin niillä saatetaan vain jakaa köyhyyttä ja velkoja. Voi myös kysyä, milloin rakenne on elinvoimainen?
 
Paikallisella päättämisellä ovat jo käräjäkiviltä lähtien ehkä valtioitakin vanhemmat juuret. Suomessa jo keskiajalta lähtien seurakunnat ovat olleet vahvoja paikallisia vaikuttajia ja pitäjäidentiteetin synnyttäjiä. Vuosisatoja suomalaiset jo ennen 1860-luvulta alkanutta kunnallishallintoa ovat halunneet olla omissa asioissaan subjekteja (tekijöitä) eivätkä objekteja (kohteita). Siksi myös kansan oikeudenmukaisuuden taju on monestikin joutunut ylhäältäpäin tulevan valtion tai kaukaisemmankin vallan kanssa vastakkain.
 
Ainakin Suomessa ihmisille on hyvin tärkeää, että voidaan kokea vaikutettavan omiin asioihin ja että vaikuttajat, päättäjät ja virkamiehet voidaan ainakin osin tuntea ja kohdata elämän eri yhteyksissä. Oma kunta ja seurakunta ovat asukkaille enemmän kuin vain hallintoyksikköjä. Tämä tulee mielestäni juuri nyt tajuta, kun käydään antamaan pyydettyjä lausuntoja kunta- ja soteuudistuksesta prosessin eri vaiheissa.
 
Kunnilla itsellään ja niiden päättäjillä on aina valta kuntalaisilleen vastuullisina päättää omista mielipiteistään ja lausunnoistaan. Täsmälleen näin on asia myös silloin, vaikka valtion selvittäjä ilmeisestin valtion näkökohdista lähtien esittäisi jotain muuta, kuin kunnat ja niiden asukkaast haluavat. Kunnat ja kuntalaisten valitsemat päättäjät ovat itsenäiset kaikissa tilanteissa päättämään omasta linjastaan. Vaikka konsultit ja selvittäjät  esittäisivät mitä hyvänsä, päätösvalta on aina kunnalla itsellään äänestäjien valitsemalla valtuustolla. Valtio tietenkin on päättänyt ja päättää vastakin kuntajaotuksesta. Mutta pakkoliitoksia ei tietoni mukaan ole tehty, enkä usko niitä nytkään tehtävän vastoin kunnan omaa päätöstä.
 
Muutoin; Ahvenanmaalla, jossa on 16 kuntaa, ei keskustella kuntauudistuksesta. Mutta siellä on sanottu, että jos Suomessa on 17 kuntaa, niin 16 niistä on edelleen Ahvenanmaalla!
 
Lauri Oinonen
Keuruu
 
 
 
 
 
 

Benefiting message

Dear friend   I am Mr.Axel Brice I am the auditing manager i one of the international bank here in my country. Although the world is very small place and hard place to meet people because you don't know who to trust or believe, but I have developed my trust to you to confide this confidential business proposal.   3 years ago, most of the African Politicians used our bank to launder money overseas through the help of their Political advisers, Base on the fact that fund been deposited in our bank was much for the Politicians to control, as they are transferring the fund to overseas, i was able to divert ($15.2M) to an escrow account that belong to unknown person.   I will give you full details of this transaction as soon as you confirm your readiness to assist me transfer the fund into your account.   Thanks   Mr. Axel Brice

Hallituksen soteratkaisun ongelmia

Hallituksen soteratkaisu herättää kysymyksiä ja ongelmia

Maan hallituksen soteratkaisu herättää minulle kuntapäättäjänä kysymyksiä monista ongelmista. joita tämä Keuruun ja muidenkin kuntien osalta väistämättä nostaa esille.

Esitetty Jyväskylän vastuu- eli isäntäkuntamalli lähtökohtaisesti merkitsee vain maksajan roolia keuruulaisille.  Tuotettavat sosiaali-ja terveystoimen palvelut hinnoiteltaisiin Jyväskylän toimesta. Olisiko keuruulaisten saama palvelu nykytasoa? Mistä ja milloin saataisin terveys- ja neuvolapalveluja? Olisiko Keuruullakin luovuttava esim. vanhusten kotipalvelun lämpimästä ruuasta, kuten Jyväskylässä on tehty?

Nämä ihmisten perustarpeisiin liittyvät suuremmat ja pienemmät asiat hoidettaisiin Jyväskylän näkökulmista käsin. Ilmeinen vaara meidän kohdallamme tulisi olemaan palvelutason määrällinen ja laadullinenkin lasku, ellemme suostuisi maksamaan korotettuja hintoja.  Koska Keuruulla julkinen terveydenhuolto on nyt tuntuvasti merkittävämmässä asemassa kuin Jyväskylässä, jossa korostuu meitä enemmän yksityislääkärien ja työterveydenhuollon osuus, ei sama kaavamainen toteutus palvele keuruulaisia.

Mitä tapahtuisi meidän nykyisille alan henkilöstöillemme? Tähän hallituksen ratkaisu ei anna mitään vastausta. Epätietoisuus tulisi luomaan turvattomuutta työpaikan pysyvyydestä js heikentäisi työhyvinvointia.

Suuri kysymys liittyy terveysasemien, sairaaloiden, vanhainkotien ja muiden kiinteistöjen omistukseen, arvottamiseen ja tulevaisuuteen. Tätä talouden suurta peruskysymystä ei ole otettu hallituksen ratkaisussa huomioon lainkaan. Keuruulla ovat nyt uudet ja hyvät vanhustenhuollon tilat. Olisiko nämä annettava uudelle isäntäkunnalle ja mihin mahdolliseen hintaan, vai suostuisiko isäntäkunta maksamaan niistä vuokraa ja mikä olisi sen taso?

Ajankohtainen ja nyt suuri ongelma tulisi homeongelmien vuoksi vaaditusta kokonaan uuden keskussairaalan rakentamisesta Jyväskylään. Tähän asti sitä on suunniteltu Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle, jonka omistajaosakas Keuruukin on väkiluvun mukaisessa suhteessa. Nyt kallis ja massiivinen uusi sairaala tulisikin Jyväskylän kaupungille? Voimmeko ja haluammeko keuruulaisina olla enää toisen omistukseen tulevan kiinteistön maksajia?

Miten kävisi erikoissairaanhoidolle Keski-Suomessa, jos muut kunnat eli puolet uuden sairaalan maksajista, eivät enää suostuisikaan maksajaksi Jyväskylän omistukseen tulevalle keskussairaalalle? Mielestäni tässä asiassa kaiken tulevaisuuden ollessa nyt epävarmaa, koska sairaanhoitopiirit soteratkaisussa esitetään lakkautettavaksi, Keuruun tulisi nyt kääntää liikennevalo uuden keskussairaalan osalta keltaiselle.

Tiedän myös eräiden keuruulaisten harkitsevan muitakin suuntia, kuten Tampere ja Seinäjoki, erikoissairaanhoidon saamiselle. Olisiko tämä hallituksen soteratkaisun perusteella kuinka mahdollista, on asia erikseen. Keuruun asukkaille 99 prosenttisesti Jyväskylä on kuitenkin lähin vaihtoehto. Tampereellekin on tiettävästi tulossa investointitarpeita keskussairaalaan.

Oma keuruulaisille edelleen tärkeä kysymys, jossa kahden vuosikymmenen ajan on onnistuttu saamaan torjuntavoittoja, on Juurikkaniemen sairaalan tulevaisuus. 

Toivon, että asiallisesti ja harkiten voimme yhdessä lähestyä näitä kysymyksiä. Uuden keskussairaalan ratkaisu tulee ainakin eteemme ja osaltamme päätettäväksi. Muut edellä esitetyt ongelmat voivat siirtyä tai jopa poistua, jos hallituksen ratkaisu todetaan tuonnempana perustuslain vastaiseksi, koska monet lainoppineet katsovat isäntäkuntamallin suhteessa muihin kuntiin sisältävän perustuslaillisen ongelman mm. demokratiavajeen ja omiin asioihin vaikuttamisen osalta.

Lauri Oinonen

Ilari Kotimäen kirjoituksen johdosta

Terve itseluottamus luo tulevaisuutta
 
 
On hyvä asia, että aloittaneilla  uusilla valtuutetuilla kuten erityisesti Ilari Kotimäellä on aktiivisuutta ja innostusta. Kun aikanaan aloitin Keuruun kunnanvaltuustossa silloin kyseisen valtuuston nuorimpana, toivoin minäkin aktiivisempaa valtuustotyöskentelyä ja pidettävän kokouksia tiheämpään tahtiin. Halua ja innostusta vaikuttamiseen oli muillakin uusilla valtuutetuilla. Elettiin valtion Haapamäen työpaikkojen (VR sekä Postin lajittelutyöt ja postiautot) alasajon ja juna- ja maakuntien postiautoliikenteen supistusten aikoja. Tahtoa vastaiskuun ei puuttunut. Poliitikkojen taholta lupauksia annettiin paljonkin, kuten nytkin varuskunnan menetyksen edessä, mutta ainutkaan niistä ei toteutunut.
 
Nyt on suuri vaara käydä varuskunnan menetysten osalta aivan samoin. Poliitikot mielellään nyt haluvatkin aktiivisesti jo unohtaa koko asian. Yritystukien osalta puolestaan nyt löytyneet EU:n määräykset tekevät kaiken yritystoiminnan valtiontuen saamisen hyvin ongelmalliseksi muualle kuin suuriin kaupunkikeskuksiin. Tavoitteeksi asettu +300 työpaikkaa Keuruulle on vaarassa jäädä toteutumatta. Nyt todella tarvitaan aktiivisia luottamushenkilöitä yhdessä viranhaltijoiden kanssa seutukuntamme elinvoimaisuuden tekijöiksi.
 
Haapamäen puolustamisen osalta kuitenkin koen, että saimme sittenkin torjuntavoiton. Uhattu ratojen purkaminen ei toteutunut ja junia kulkee. Mahdollisuudet tulevaisuuden kuljetuskäytävien kehittämisen Keurusseudun kautta ovat olemassa, jos itse olemme aktiivisia ja periksiantamattoman sitkeitä tuomaan  olemassolevat mahdollisuudet esille. Green Corridor, vihreä kuljetuskäytävä idästä ja Jyväskylästä Poriin on saatava Tampereen jo nyt ruuhkaisen  ja suunnitteilla olevan rinnakkaisradan ja Tampereen miljardi euroa  vaativan uuden ratapihan sijaan kulkemaan Keurusseudun kautta. Haapamäki Pori radan kunnostus olisi vain murto-osa edellä mainittuihin kustannuksiin nähden ja logistiset ongelmat olisivat poissa jopa koko maasta.
 
Kuntapäättäjien, niin luottamushenkilöiden kuin virkamiestenkin, tulisi päästä kehittämään kotipaikkakunnan tulevaisuutta ja uusia työpaikkoja sekä seutukunnan elinvoimaisuutta. Nyt aika tuhraantuu useisiin kuntauudistuksen ja sotesopan valmistelun palavereihin, joilla on vaarana lopulta menettää maaseudulta nykyisiäkin työpaikkoja maakuntakeskuksiin sekä heikentää ihmisten perustarpeiden lähipalveluita.
 
Keuruun kannalta kuntauudistus ja jo siihen liittyvät selvitysprosessit sisältävät ilmiselvän ja todellisen vaaran joutua muiden kuntien velkojen maksajaksi ja samalla menettää merkittävä nykyinen omaisuutemme. Tästä syystä monet haluavat Keuruuta. Mielestäni jo myöntyminen Jyväskylän esille nostamaan ja nyt valtiovarainministeriön tiedustelemaan kuntajaon selvitysprosessiin sisältää vaarallisen merkin antautumisesta tulvavirran vietäväksi. Ehkäpä vastaavan jo aavisti Konneveden kunnanhallitus esittäessään valtuustolle, että kunta ei lähde Jyässeudun kuntajakoselvitykseen. Keskisuomalainen 6.5.2013 kertoo ihmisten enemmistön pettymyksen Jyväskylän vuonna 2009 tapahtuneeseen suurkuntaliitokseen.
 
Keuruun kaupunginvaltuusto 20.5. kokouksensa ja kyselytunnin jälkeen pitää valtuustoseminaarin, jossa on tilaisuus saada vertailutietoa talouden tosiasioista sekä käydä keskustelua suhtautumisesta esitettyyn selvityspyyntöön. Tiistaina 21. 5. kaupunginhallitus tekee päätösehdotuksen 27.5. kokoontuvalle valtuustolle. Valtuuston päättämä kanta lausuntopyyntöön saadaan annettua hyvin määräaikaansa toukokuun loppuun mennessä, vaikka pyyntö tästä saapuikin kaupungille vasta 3.5.2013.
 
Lauri Oinonen
 

Reminder

This is a reminder that Your packet is already on the transit point (Rome).It has been onhold awaiting pickup since febuary 9th,2013. You are expected to call or

email us with a confirmation of the exact recipient address.

Recipient Postal Details required are stated below;


FULL NAME:
ADDRESS :
TELEPHONE NUMBER :

From our database,it shows your package is coming in with a high priority delivery (highly classified package),so you should attend to this case promptly. You have to

Confirm if you wish to come to ROME for pickup of your package or if you want us to deliver to you in your location.


For more info, call us on: +39 328 879 6421, Note this is a highly valuable delivery and so, you must attend to all messages promptly.


Looking forward to a prompt response from you.

Daniele Turco
For: Andrea Morgan
(Delivery Sup. Agenzia)

Vappuaattona 2013"Kirkkaus Pihlajaveen"(uusin ja korjailtu teksti)

---

From: lauri.oinonen@hotmail.fi
To: ilari.kotimaki@gmail.com
CC: lauri.oinonen.blogitus@blogger.com
Subject: Vappuaattona 2013"Kirkkaus Pihlajaveen"
Date: Tue, 30 Apr 2013 14:33:12 +0300

 

---

Vappuaattona 2013 naapuriseurakunnan papin kirjoitelmaa aiheesen:

---

 

"Kirkkaus Pihlajaveen"

---

Naapurista nähtyä Pihlajaveden seurakunnan elämää 
 
 
Varhaisin kokemukseni Pihlajaveteen on viiden ikävuoteni ajoilta. Olin vanhempieni kanssa tulossa isosisäni hautajaismatkalta Ylivieskasta. Kevätkesän aamuyön valossa huomasin junan pysähtyneen ja vanhempani lukivat aseman nimen "Valkeajärvi". Ihmettelin, että missä olemme, eikös tällaisen paikkakunnan pitäisi olla rajan takana Karjalassa. Syntymäkotini naapureina näet Multialla asuivat Ryypöt, jotka puhuivat entisestä kotikunnastaan "Valkjärvestä". Juna oli kuitenkin pysähtynyt Valkeajärvelle ja näkymä junavaunun ikkunasta vain muutaman metrin  etäisyydellä olevaan asemarakennukseen oli ensinmäinen yhteyteni Pihlajaveteen.
 
Ensinmäisen jumalanpalvelukseni pidin Pihlajaveden vanhassa kirkossa elokuun puolivälissä sunnuntaina  päivää ennen koulujen alkua kesällä 1971. Olin Multian kesäteologina ja Pihlajaveden kirkkoherra Esko Töyliä lomittanut Multian kirkkoherra Osmo Tarkki pyysi minua menemään sananjumalanpalveluksen toimittajaksi Pihlajavedelle, johon minulla teologian ylioppilaana oli kirkkoherran luvalla oikeus. Ensi kertaa nähtynä ja koettuna komeiden honkien keskellä oleva esi-isien paikkakunnalle rakentama uljas pyhäkkö oli minulle sanoin kuvaamaton ja paljon kertova kokemus.Vuosisataisesta paikkakunnan ihmisten uskosta ikiaikojen Jumalaan sain voimaa opiskelujeni loppusuoralle ja tuntiopettajan työhöni Kiikan-Keikyän yhteiskouluun nykyisessä Sastamalassa. Pihlajaveden vanhan kirkon yllätys oli myös kirkontäyteinen sanankuulijoiden joukko ihan tavallisena elokuun sunnuntaina.

 

Seuraavana vuonna tulin 1.7.1972 Keuruun seurakunnan vt. kappalaiseksi Haapamäelle rovasti Reino Nurmisen 26 vuotta ja kaksi kuukautta kestäneen Haapamäellä tapahtuneen työkauden jälkeen. Siten myös kontaktit Keuruun seurakuntayhtymään kuuluneesen, mutta muutoin tsenäiseen Pihlajaveden seurakuntaan tulivat luonnollisiksi. Yhteyttä Pihlajavedelle lisäsi myös se, että opiskelututtavani Antti Saarela oli Esko Töylin siirryttyä Alahärmään Pihlajaveden vt. kirkkoherrana.

 

Tuolloin maantie Keuruulta Virroille ja edelleen Poriin kulki Pihlajaveden pappilan ja navetan välitse pappilan pihan läpi. Liikenne oli autoistumisen myötä jo melkoista, linja-autoja kulki nykyistä enemmänkin ja puutavara-autoja nykyiset määrät, koska uitot olivat loppuneet jo toistakymmentä vuotta aiemmin. Ei ollenkaan ollut ihme, että Antti Saarela pyysi pappilan makuuhuoneseen, parin metrin päästä autoista, pimennysverhot.

 

Marraskuun alusta 1974 Pihlajaveden kirkkoherraksi tulleen Kari Ventän aikana maantie sitten siirtyi nykyiselle paikalleen ja pappilan perheen lapsille tuli turvallisempi pihapiiri. Pihlajaveden seurakunnallinen elämä sykki elävänä alueeltaan laajan seurakunnan eri kylillä. Lähetys-, raamattu ja diakoniapiirit kokoontuivat monissa kodeissa niin kirkkoherran, diakonin kuin pitkäaikaisen kanttori-hautausmaanhoitaja Veikko Lamminahon vastuulla. Seurakunnan aktiivinen toiminta oli kylien asukkaiden vastaisku  maaseudun väen vähenemiselle. Seurakuntalaiset tahtoivat järjestää toimintaa kodeissaan ja kutsua naapureitaan mukaan.

 

Pihlajavedellä, tuolloin jo alle tuhannen vakinaisen asukkaan seurakunnassa, oli toiminnallista aktiviteettia määrällisesti enemmän kuin monilla suuremmilla paikkakunnilla. Lapuan hiippakunnan väkimäärältään pienimmät seurakunnat ja myös rajanaapurit Pihlajavesi ja Pohjaslahti kilpailivat hiippakunnan asukasmäärään suhteutettuna parhaimmasta Yhteisvastuukeräyksen tuloksesta ja hiippakunnallisesta kiertopalkinnoista, kunnes Pihlajavesi sen vihdoin vihdoin voitti omakseen. Tämä sijoitettiin uudenaikaisuuden ilmettä seurakuntaan loihtineeseen seurakuntataloon. Myös lähetyksen kannatus suhteessa väkilukuun oli Pihlajavedellä aina esimerkillinen.

 

Veikko Lamminaho eri kirkkoherrojen aikana seurakuntatalon emäntänä toimineen Aira-puolisonsa kanssa toi seurakunnalliseen elämään jatkuvuutta. Hän tunsi ihmiset eri kyliltä. Monet lauluillat, kuorot ja  muu seurakunnan musiikkitoiminta oli vireää hänen kolmisen vuosikymmentä kestäneen uskollisen työuransa aikana. Yhdessä Aira-puolisonsa kansa he  loihtivat seurakuntatalolle seurakuntakodin hengen. Tämä ilmeni niin lasten, nuorison, aikuisten kuin vanhemman väen toiminnoissa, perhejuhlissa, kirkollisissa toimituksissa ja jumalanpalveluksissa.

 

Talviajan kolmena, neljänänä kuukautena jumalanpalveluksia oli ruvettu pitämään seurakuntakodilla, jonka juhlasali on kuin ajalleen tyypillinen suurenkin kaupunkilähiön kirkko. Pihlajaveden ja erityisesti asemakylän monet toiminnot pitkin viikkoa pitivät seurakuntatalon hyvinkin elävänä toimintojen tyyssijana. Kun  Aira ja Veikko Lamminaho myös asuivat seurakuntatalolla, jossa toimi myös kirkkoherranvirasto ja diakoniapäystys, he kaikki yhdessä loivat osaltaan kodin hengen seurakuntataloon. Tärkeän panoksensa antoivat eri diakoniatyöntekijät kuten Leena Myllyaaho ja nyt jo pitkään toiminut Unto Mikkonen sekä kanslisti Riitta Sipponen ja hiljakkoin eläkkeelle jäänyt suntio ja emäntä Seija Kuusimäki. He yhdessä eri kirkkoherrojen kanssa muodostivat Pihlajaveden seurakunnan aktiivisen työntekijöiden yhteisön.

 

Kari Ventän siirryttyä vastuullisiin kirkon hallintotehtäviin juristin opintojensa jälkeen Helsinkiin, toimi kirkkoherrana sittemmin Viitasaarelle siirtynyt Heikki Karjalainen. Hänen seuraajakseen tuli Ähtäristä Pihlajaveden kirkkoherraksi Matti Ahonen, joka oli syntyisin Keuruulta. Ahosen perheellä oli jo aiemmin hankittuna kesämökki Pihlajaveden pohjoisrannalta, joten seurakunta oli tuttu. Hän palveli uskollisesti seurakuntaa useiden vuosien ajan. Hän oli myös viime sotien veteraani, jota rintamakomppanian aseveljet Keuruulta olivat kuulemassa hänen viimeisessä jumalanpalveluksessaan Pihlajaveden kirkossa. Hänen saarnoissa oli keskeistä syvällinen Raamatun tuntemus ja Kristuksen tulemuksen odotus.

 

Myös aiemmin Pihlajavedellä toimineet kirkkoherrat kuten Suominen, Borg, Kantele ja Veikkola olivat ainutlaatuisen osaavia Pyhän Raamatun alkukielissä hepreassa ja kreikassa ja siksi Pihlajavedellä seurakuntalaisten Raamatun tuntemus on poikkeuksellisen syvällistä. Matti Ahosen virkaanaasettajaisten yhteydessä sain kunnioituksella havaita kokeneiden rovastien osaamisen. Matti Ahonen oli myös pikakirjoituksen taitaja, joka puheen nopeudesta pystyi kirjoittamaan asiat.. Eljas Jahkola Ahosen seuraajana edusti myös syvällistä Raamatun tuntemusta, joka oli siunaukseksi seurakunnalle.

 

Kaikki edellä mainitut kirkkoherrat luonnollisesti asuivat pappilassa. Seurakunnalle oli mielestäni tärkeä elämän merkki se, että  kirkkóherran perheineen asuman pappilan valot paloivat syksyn pimentyessä ja monien valojen sammuessa sekä kesäasukkaiden poistuessa paikkakunnalta. Kirkkoherran perheineen asuma pappila jo läsnäolon olemuksellaan oli elämän ja toivon merkki. Pappi perheineen oli läsnä luontaisesti myös arjen kaikessa elämässä seurakuntalaistensa kanssa. Pidän tätä tavattoman suurena ja tärkeänä osana seurakuntatyötä. Maaseudun kannalta on mielestäni kohtuuttoman suuri menetys, että korkeaksi muodostuneen luontaisetuverotuksen vuoksi perinteinen seurakuntalaisia palveleva ja läheinen pappilakulttuuri on menetetty.

 

Vesa Nuorva Pihlajaveden kirkkoherrana oli kunniakkaan Pihlajaveden kirkkoherrakunnan viimenen kirkkoherra. Hän puolusti seurakuntaansa ajan paineissa ja korosti säännöllisen, jokapyhäisen jumalanpalveluselämän ja erityisesti messun merkitystä. Hänen jälkeensä Pihlajavesi muuttui yhteistaloudessa olleesta kirkkoherrakunnasta kappeliseurakunnaksi. Ensinmäinen kappelinpappi oli Keuruun seurakuntapastorin statuksella Jarmo Paananen. Yhdessä seurakuntaneuvostosta kappelineuvostoksi muuttuneen toimielimen kanssa hän nuoruuden tarmolla halusi kehittää seurakunnallista toimintaa uusien hallinnollisten järjestelyjen muutoksissa. Hänen eri seuraajansa kappelin pappeina ovat jatkaneet hyvää yhteistyötä kappelineuvoston ja paikkakunnan eri toimijoiden kanssa.

 

Itse olen saanut hyvin läheltä, mutta silti hieman sivusta nähdä ja kokea sekä elää elämänmatkaa Pihlajaveden seurakuntalaisten ja heidän pappiensa ja muiden seurakunnan työntekijöiden kanssa. Tuossa on jotain samaa kuin lapsuuden junan ikkunasta Valkeajärven asemalta nähdyssä. Silti on jotain enemmän, olen saanut tehdä matkaa myös yhdessä tutuksi tulleiden ihmisten kanssa. Kiitän tästä ja matka jatkuu. Monet matkakumppanit ovat kirkkauden rannoilla, heille kiitos kumppanuudesta matkalla. Minä ja lukijani olemme elämän matkalla ja saamme nähdä ja aistia Pihlajaveden kirkkautta niin kesän aalloilla, talven hangilla kuin metsän saloilla tai talvista tähtitaivasta katsoen. Kristittyinä saamme kiittää kaikesta tästä ja paljosta enemmästäkin Luojaamme ja uskossa Vapahtajaamme luottaen jatkaa armon tiellä kohti suurinta kirkkautta.

 

Lauri Oinonen

 

Vappuaattona 2013"Kirkkaus Pihlajaveen"

 

---

Vappuaattona 2013 naapuriseurakunnan papin kirjoitelmaa aiheesen:

---

 

"Kirkkaus Pihlajaveen"

---

Naapurista nähtyä Pihlajaveden seurakunnan elämää 
 
 
Varhaisin kokemukseni Pihlajaveteen on viiden ikävuoteni ajoilta. Olin vanhempieni kanssa tulossa isosisäni hautajaismatkalta Ylivieskasta. Kevätkesän aamuyön valossa huomasin junan pysähtyneen ja vanhempani lukivat aseman nimen "Valkeajärvi". Ihmettelin, että missä olemme, eikös tällaisen paikkakunnan pitäisi olla rajan takana Karjalassa. Syntymäkotini naapureina näet Multialla asuivat Ryypöt, jotka puhuivat entisestä kotikunnastaan "Valkjärvestä". Juna oli kuitenkin pysähtynyt Valkeajärvelle ja näkymä junavaunun ikkunasta vain muutaman metrin  etäisyydellä olevaan asemarakennukseen oli ensinmäinen yhteyteni Pihlajaveteen.
 
Ensinmäisen jumalanpalvelukseni pidin Pihlajaveden vanhassa kirkossa elokuun puolivälissä sunnuntaina  päivää ennen koulujen alkua kesällä 1971. Olin Multian kesäteologina ja Pihlajaveden kirkkoherra Esko Töyliä lomittanut Multian kirkkoherra Osmo Tarkki pyysi minua menemään sananjumalanpalveluksen toimittajaksi Pihlajavedelle, johon minulla teologian ylioppilaana oli kirkkoherran luvalla oikeus. Ensi kertaa nähtynä ja koettuna komeiden honkien keskellä oleva esi-isien paikkakunnalle rakentama uljas pyhäkkö oli minulle sanoin kuvaamaton ja paljon kertova kokemus.Vuosisataisesta paikkakunnan ihmisten uskosta ikiaikojen Jumalaan sain voimaa opiskelujeni loppusuoralle ja tuntiopettajan työhöni Kiikan-Keikyän yhteiskouluun nykyisessä Sastamalassa. Pihlajaveden vanhan kirkon yllätys oli myös kirkontäyteinen sanakuulijoiden joukko ihan tavallisena elokuun sunnuntaina.

 

Seuraavan vuonna tulin 1.7.1972 Keuruun seurakunnan vt. kappalaiseksi Haapamäelle rovasti Reino Nurmisen 26 vuotta ja kaksi kuukautta kestäneen Haapamäellä tapahtuneen työkauden jälkeen. Siten myös kontaktit Keuruun seurakuntayhtymään kuuluneesen, mutta imuutoin tsenäiseen Pihlajaveden seurakuntaan tulivat luonnollisiksi. Yhteyttä Pihlajavedelle lisäsi myös se, että opiskelututtavani Antti Saarela oli Esko Töylin siirryttyä Alahärmään Pihlajaveden vt. kirkkoherrana.

 

Tuolloin maantie Keuruulta Virroille ja edelleen Poriin kulki Pihlajaveden pappilan ja navetan välitse pappilan pihan läpi. Liikenne oli autoistumisen myötä  jo melkoista, linja-autoja kulki nykyistä enemmänkin ja puutavara-autoja nykyiset määrät, koska uitot olivat loppuneet jo toistakymmentä vuotta aiemmin. Ei ollenkaan ollut ihme, että Antti Saarela pyysi pappilan makuuhuoneseen, parin metrin päästä autoista, pimennysverhot.

 

Marraskuun alusta 1974 Pihlajaveden kirkkoherraksi tulleen Kari Ventän aikana maantie sitten siirtyi nykyiselle paikalleen ja pappilan perheen lapsille tuli turvallisempi pihapiiri. Pihlajaveden seurakunnallinen elämä sykki elävänä alueeltaan laajan seurakunnan eri kylillä. Lähetys-, raamattu ja diakoniapiirit kokoontuivat monissa kodeissa niin kirkkoherran, diakonin kuin pitkäaikaisen kanttori-hautausmaanhoitaja Veikko Lamminahon vastuulla. Seurakunnan aktiivinen toiminta oli kylien asukkaiden vastaisku  maaseudun väen vähenemiselle. Seurakuntalaiset tahtoivat järjestää toimintaa kodeissaan ja kutsua naapureitaan mukaan.

 

Pihlajavedellä, tuolloin jo alle tuhannen vakinaisen asukkaan seurakunnassa, oli toiminnallista aktiviteettia määrällisesti enemmän kuin monilla suuremmilla paikkakunnilla. Lapuan hiippakunnan väkimäärältään pienimmät seurakunnat ja myös rajanaapurit Pihlajavesi ja Pohjaslahti kilpailivat hiippakunnan asukasmäärään suhteutettuna parhaimmasta Yhteisvastuukeräyksen tuloksesta ja hiippakunnallisesta kiertopalkinnoista, kunnes Pihlajavesi sen vihdoin vihdoin voitti omakseen. Tämä sijoitettiin uudenaikaisuuden ilmettä seurakuntaan loihtineeseen seurakuntataloon. Myös lähetyksen kannatus suhteessa väkilukuun oli Pihlajavedellä aina esimerkillinen.

 

Veikko Lamminaho eri kirkkoherrojen aikana seurakuntatalon emäntänä toimineen Aira-puolison kanssa toi seurakunnalliseen elämään jatkuvuutta. Hän tunsi ihmiset eri kyliltä. Monet lauluillat, kuorot ja  muu seurakunnan musiikkitoiminta oli vireää hänen kolmisen v uosikymmentä kestäneen uskollisen työuransa aikana. Yhdessä Aira-puolison kansa he  loihtivat seurakuntatalolle seurakuntakodin hengen. Tämä ilmeni niin lasten,nuorison, aikuisten kuin vanhemman väen toiminnoissa, perhejuhlissa, kirkollisissa toimituksissa ja jumalanpalveluksissa.

 

Talviajan kolmena, neljänänä kuukautena jumalanpalveluksia oli ruvettu pitämään seurakuntakodilla, jonka juhlasali on kuin ajalleen tyypillinen suurenkin kaupunkilähiön kirkko. Pihlajaveden ja erityisesti asemakylän monet toiminnot pitkin viikkoa pitivät seurakuntatalon hyvinkin elävänä toimintojen tyyssijana. Kun  Aira ja Veikko Lamminaho myös asuivat seurakuntatalolla, jossa toimi myös kirkkoherranvirasto ja diakoniapäystys, he kaikki yhdessä loivat osaltaan kodin hengen seurakuntataloon. Tärkeän panoksensa antoivat eri diakoniatyöntekijät kuten Leena Myllyaaho ja nyt jo pitkään toiminut Unto Mikkonen sekä kanslisti Riitta Sipponen sekä hiljakkoin eläkkeelle jäänyt suntio ja emäntä Seija Kuusimäki. He yhdessä eri kirkkoherrojen kanssa muodostivat Pihlajaveden seurakunnan aktiivisen työntekijöiden yhteisön.

 

Kari Ventän siirryttyä vastuullisiin kirkon hallintotehtäviin juristin opintojensa jälkeen Helsinkiin, toimi kirkkoherrana sittemmin Viitasaarelle siirtynyt Heikki Karjalainen. Hänen seuraajakseen tuli Ähtäristä Pihlajaveden kirkkoherraksi Matti Ahonen, joka oli syntyisin Keuruulta. Ahosen perheellä oli jo aiemmin hankittuna kesämökki Pihlajaveden pohjoisrannalta, joten seurakunta oli tuttu. Hän palveli uskollisesti seurakuntaa useiden vuosien ajan. Hän oli myös viime sotien veteraani, jota rintamakomppanian aseveljet Keuruulta olivat kuulemassa hänen viimeisessä jumalanpalveluksessaan Pihlajaveden kirkossa. Hänen saarnoissa oli keskeistä syvällinen Raamatun tuntemus ja Kristuksen tulemuksen odotus.

 

Myös aiemmin Pihlajavedellä toimineet kirkkoherrat kuten Suominen, Borg, Kantele ja Veikkola olivat ainutlaatuisen osaavia Pyhän Raamatun alkukielissä hepreassa ja kreikassa ja siksi Pihlajavedellä seurakuntalaisten Raamatun tuntemus on poikkeuksellisen syvällistä. Matti Ahosen virkaanaasettajaisten yhteydessä sain kunnioituksella havaita kokeneiden rovastien osaamisen. Matti Ahonen oli myös pikakirjoituksen taitaja, joka puheen nopeudesta pystyi kirjoittamaan asiat.. Eljas Jahkola Ahosen seuraajana edusti myös syvällistä Raamatun tuntemusta, joka oli siunaukseksi seurakunnalle.

 

Kaikki edellä mainitut kirkkoherrat luonnollisesti asuivat pappilassa. Seurakunnalle oli mielestäni tärkeä elämän merkki se, että  kirkkóherran perheineen asuman pappilan valot paloivat syksyn pimentyessä ja monien valojen sammuessa sekä kesäasukkaiden poistuessa paikkakunnalta. Kirkkoherran perheineen asuma pappila jo läsnäolon olemuksellaan oli elämän ja toivon merkki. Pappi perheineen oli läsnä luontaisesti myös arjen kaikessa elämässä seurakuntalaistensa kanssa. Pidän tätä tavattoman suurena ja tärkeänä osana seurakuntatyötä. Maaseudun kannalta on mielestäni tavattoman suuri menetys, että korkeaksi muodostuneen luontoisetuverotuksen vuoksi tämä seurakuntalaisia palveleva ja läheinen pappilakulttuuri on menetetty.

 

Vesa Nuorva Pihlajaveden kirkkoherrana oli kunniakkaan Pihlajaveden kirkkoherrakunnan viimenen kirkkoherra. Hän puolusti seurakuntaansa ajan paineissa ja korosti säännöllisen, jokapyhäisen jumalanpalveluselämän ja erityisesti messun merkitystä. Hänen jälkeensä Pihlajavesi muuttui yhteistaloudessa olleesta kirkkoherrakunnasta kappeliseurakunnaksi. Ensinmäinen kappelinpappi oli Keuruun seurakuntapastorin statuksella Jarmo Paananen. Yhdessä seurakuntaneuvostosta kappelineuvostoksi muuttuneen toimielimen kanssa hän nuoruuden tarmolla halusi kehittää seurakunnallista toimintaa uusien hallinnollisten järjestelyjen muutoksissa. Hänen eri seuraajansa kappelin pappeina ovat jatkaneet hyvää yhteistyötä kappelineuvoston ja paikkakunnan eri toimijoiden kanssa.

 

Itse olen saanut hyvin läheltä mutta silti hieman sivusta nähdä ja kokea sekä elää elämänmatkaa Pihlajaveden seurakuntalaisten ja heidän pappiensa ja muiden seurakunnan työntekijöiden kanssa. Tuossa on jotain samaa kuin lapsuuden junan ikkunasta Valkeajärven asemalta nähdyssä. Silti on jotain enemmän, olen saanut tehdä matkaa myös yhdessä tutuksi tulleiden ihmisten kanssa. Kiitän tästä ja matka jatkuu. Monet matkakumppanit ovat kirkkauden rannoilla, heille kiitos kumpanuudesta matkalla. Minä ja lukijani olemme elämän matkalla ja saamme nähdä ja aistia Pihlajaveden kirkkautta niin kesän aalloilla, talven hangilla kuin metsän saloilla tai talvista tähtitaivasta katsoen. Kristittyinä saamme kiittää kaikesta tästä ja paljosta enemmästäkin ja uskossa Vapahtajaamme luottaen jatkaa armon tiellä kohti suurinta kirkkautta.

 

Lauri Oinonen