Multian MM.potkukelkkakisoissa

Tänään lauantaina osallistuin huumorimielellä synnynpitäjässäni Multialla maaliskuisen perinteiseen potkukelkkailun MM-kisan haastekilpailuun. Multian maisemissa aikanaan kansakoulupoikana tein  seitsemän kilometrin koulumatkoja potkukelkalla hyvin paljon. Silloin myös kilpailimme koulutoverien kesken. Suomalainen hiihto oli tuolloin suursuosiossa. Ajattelimme, että annas olla jos mukaan tiulisi potkukelkka, niin sillonhan sitä pärjättäisiin.

 

Nyt sitten Multialla ovat jo pitkään kunnan matkailuvalttina olleet potkukelkkailun MM-kisat. Kiitos innokkaille järjestäjille.

Osallistuin nyt huumorimielellä. Aikaa harjoitteluun ei ole ollut. Haastekilpailuun on aina liittynyt mukaan huumori. Hain synnynkodistani isäni puisen pokasahan ja vuosikymmeniä vanhan kirveen rekvisiitaksi ja sitten pyssyn pamahdettua matkaan - ilman kiirettä puolen kilometrin lenkille. Välillä pysähgdyin tarkistamaan, onko kirves varressa. Odotin mukaan kilpasiskoa ja tavoite oli mennä samaan aikaan maaliin. Ajatukseni oli osoittaa, viimeistäkään ei jätetä. Mukava, että joku huomasi tämän!

 

Viimeistäkään ei jätetä, olkoon yksi ohje tulevan vaalikauden työlleni, jos kansa haluaa antaa valtakirjan eduskuntaan.