Itsenäisyyspäivän jälken

Joulukuun kuudes oli Suomen 90-vuotisen itsenäisyyden juhlapäivä. Itse olen halunnut olla kansanedustajana aina mukana Helsingin tuomiokirkon ekumeenisessa juhlajumalanpalveluksessa. Näin nytkin. Koen, että tämä on osoitus arvopohjasta, jolle haluan eduskuntatyöni rakentaa. Vastaanotto tasavallan presidentin linnassa on jo yhdeksännellä kerralla jonkinlaista rutiinia. Tuskinpa enää kukaan tuttukaan on kiinnostunut juuri vaimoni Seijan tai minun näkemisestä, kuten oli ensi kerroilla. Minä haluan pukeutua papin virkapukuun, koska se on merkki elämän kutsumuksesta myös kansanedustajana. Pidän tärkeänä, että papin virkapukua nähdään muidenkin piispojen yllä tapahtumassa. Vaimoni haluaa pukeutua yksinkertaisen vaatimattomasti. Puvuilla esittäytyminen on hänelle vierasta, asiallisuus tilanteen mukaan on riittävää.

 

Oma isäni vietti joulukuun kuudetta Kollaalla talvisodan aikana. Suomalaiset olivat vetäytyneet taistellen Hyrsylän mutkasta Suojärveltä Näätäjoen kautta ja nopea pikalinnoittaminen oli tehtävissä juoksuhautojen kaivamisella Kollaanjoen maastoon. Taistelukuvaaja otti legendaarisia kuvia lumipukuisista miehistä, Näitä kuvia on nyttemmin esillä. Eräässä niissä on isänikin ihan edessä. Tilanne kuvassa on vielä rauhallinen, mutta seuraavina päivinä sota jälleen jatkui. Kollaan rintama kesti talvisodan loppuun asti 13.3.1940 saakka kovien uhrausten kautta. isänkin haavoittui 6.3.1940 Ulismaisissa.

 

Me saamme tehdä työtä rauhan aikana isänmaan hyväksi. Yrittäkäämme parhaamme.