24.8.2008, kiitossunnuntaina koettua

Tänään sunnuntaina oli kirkkovuoden se pyhäpäivä, jonka aiheena on kiitollisuus. Elämässä olisi hyvä nähdeä normaaleista ja itsestään selvistä asioista positiiviset arvot ja löytää ihan aitoa kiitollisuutta siitäkin, mitä pitää itsestään selvänä. Meillä Suomessa on rauha ja on ruokaa ja monet asiat ovat hyvin. Näin ei ole kaikkialla ei esimerkiksi Georgiassa. Sadekesä muistuttaa, että sato ja korjattava vilja ei sekään ole itsestään selvyys. Onneksi meillä kuitenkin on ruokaa.

 

Mutta olen aiheesta vastaisuutta ajatellen sikäli huolissani, että 10.9. 2008 järjestän eduskunnan Pikkuparlamentissa kello 13-15 ajankohtaiskeskustelun ruuan riittävyydestä tilanteissa, joissa tuonti tyrehtyisi ja katovuosia tulisikin pari, kolme peräkkäin. 1800-luvun katovuodet olivat toisella puolella maapalloa sattuneiden tulivuoren purkausten seurauksia ilmastohäiriöinä tänne Suomeen asti. Tulivuorenpurkauksille ei kukaan voi mitään. Paras keino niitä kohtaan on kirkkorukouksen pyyntö katovuosilta varjeltumiselta.

 

Tänään olin läsnä Keuruun kirkossa jumalanpalveluksesssa, joka oli myös Nuorten Keskuksen 80-vuotisjuhlajumalanpalvelus. Sen jälkeen olin Keuruun Pöyhölässä Nuorten Keskuksen juhlapäivän kirkkokahveilla. Keuruun Leijonat luovuttivat Nuorten Keskuksen Pöyhölän käyttöön kirkkoveneen, Iso Valkeisen. Kyse on lahjasta, josta voi olla nuorten puolesta kiitollinen. Iltapäivällä olin Haapamäen Seudun Osuuspankin 100-vuotiusjuhlissa Ukko-Pekka Areenalla Haapamäen Höytyveturipuistossa. Jo isoisäni Israel Oinonen oli pankkiin fuusioidun Ihalan Osuuskassan asiakas Jaakkimassa Karjalassa satakunta vuotta sitten. Hän otti lainan parihevosten vetämän auran ostoon. Leipä ja elanto perhelle oli tavoitteena.

marja-aikaan Multialla

Olinj tänään illansuussa vanhemman tyttäreni kanssa mustaherukkapensailla Multialla. Kävin katsomassa myös vadelmien kasvua. Olen istuttanut omaan käyttöön aiempien pensaiden lisäksi uusia pensaita eri vuosina sekä herukoita että vadelmia. Kokenut maanviljelija Paavo Haapamäki marjanviljelijäksi erikoistuneena lahjoitti minulle vadelmien taimia aikanaan. Hän sanoi, että jos sinulla on sellaisia pellon kolkkia, joissa aura ja äes ottavat kiviin tai kiviä pellon ojien vaiheilla, niin laita sinne vadelmia. Sen tein ja yleensä olen saanut vaihtelevasti satoa, joskus hyvinkin.

 

Nyt kolem vadelmanistustuspaikkaa ei anna juurikaan satoaan. Neljäs antaa, mutta sitä vartiovat kyykäärmeet. Lähes, joka kerta paikalla kädessäniu ole nänyt kyyn. Näin tänäänkin. Kyythän tappavat rottia ja hiiriä. Mutta ovat toisaalta inhottavat paikalla, jossa pitäisi tehdä rauhallista poimintatyötä vadelmarisukossa. Mustaherukat ovat nyt iltamyöhällä mehustimessa ja tyttäreni pullottaa tulosta.

Hyviä marja-aikoja marjastajille, ja tulosta sorsametsälle ja karhunkaatajille!

Lähimmäisen sunnuntaina

Varhaisesta pääsiäisestä johtuen yleensä syyskuulle ajoittuva lähimmäisen sunnuntai on tänään elokuun 17.päivänä. Kesän ukkonen lyö tummuvassa illassa salamoitaan, joten kohta on suljettava internet. Lähimmäisen sunnuntaina oli Keuruula konfirmaatiojumalanpalvelus kello 10. Annoin iäkkäälle äidilleni myös kirkkokyydin. Tänään oli sopiuva sää, helteet eivät olleet esteenä ja tuolloin ei satanutkaan.

 

Äitini hämmästyi sitä, kuinka paljon oli kirkkoväkeä ja ehtoolisellakävijöitä. Minäkin totesin saman. On hienoa, että halutaan tulla kirkkoon ja käydä ehtollispöytään. Ne ovat voimanlähteitä elämään, arkeen ja lähimmäisen palvelemiseen. Kansanedustaja minulla on suuri vastuu tämän sunnuntain sanoman todeksi elämisessä. Yhteiskunnan olisi oltava sellainen, että kaikkien olisi mahdollisimman hyvä elää.

Aurora Iida Emilian ristiäiset Jyväskylässä

Tänään sunnuntaina olin Jyväskylän Ylistönmäellä toimittamassa pyhän kasteen sakramenttia. Ystäväperheen Petri ja Reetta Neittaanmäen kodissa oli syntynyt kolmas lapsi, joka nyt ristiäisissä sai etunimikseen Aurora Iida Emilia. Sain myös tutustua perheen uuteen kotiin kastejuhlan toimituspaikkana. Ihailen Petrin tekemää runsasta työmäärää kodin rakentamisessa ja ympäristön kunnostamisessa.

 

Kaste on minulle tärkeä sakramentti. Kun muistamme kastetta, muistamme Kristusta ja Hänen työtään meidän tähtemme. Kasteessa elämä alkaa valaistuna tienä ja jatkuu armosta kirkkauteen asti ajallisen elämän jälkeen. Kaste on varma kuitti Kristuksen tekemästä syntiemme sovituksesta. Kun oma usko ei riitä, saa muistaa sen, mitä Kristus on tehnyt puolestamme. Se riittää. Muuta turvaa ei ole, kun täältä kerran lähdetään. Näin kallis asia on kaste. Martti Luther on sanonut: "Olen kastettu, olen pelastuva". Otetaan sana todesta.

Lauantaina Vaajakoskella ja Tikkakoskella

Tänään lauantaiaamulla olin hyvästelemässä Keuruulla vierailleita unkarilaisia ystävyysryhmän jäseniä. Heidän joukossaan oli kolme parlamentaarikkoakin. Kiitos vieraillemme Keuruulla käynnistä! Eilisilta päättyi upeaan Jaakko Ryhäsen konserttiin Keuruun vanhassa kirkossa. Lopuksi ohjelmassa oli Kari Tikan armolaulu. Siinä on elämän evästä meille jokaiselle.

 

Tänään ei ollut sateen takia kattomaalauksesta Multialla ajatustakaan. Niinpä sitten olinkin Keskustan teltoilla tapaamassa ihmisiä Vaajakoskella ja Tikkakoskella. Sade verotti teltoilla kävijöiden määrää. Silti tapasin muutamia tuttuja kummassakin paikassa. Vaajakoskella myös kävin vanhassa Woimalassa taidenäyttelyssä. Kuvataiteilijat olivat tehneet osaavaa työtään. Siellä olisin halunnut viipyä pitempäänkin, mutta oli kiire Tikkakoskelle.

 

Tikkakoskella oli tapahtumassa mukana myös Ilmavoiminen osasto. Siellä kokeilin ilmatorjuntakonekiväärin simulaattoriammuntaa. Sain viisi osumaa! Mutta minua nuorempi peruskoulun ala-asteen poika sai yhden enemmän. Se on osoitus siitä, että Suomi kykenee puolustamaan maataan, kunhan vain pidämme yllä yleisen asevelvollisuuden, paikallispuolustuksen ja riittävästi erilaista materiaalia.

Koulupojatkin pystyisivät pudottamaan helikopterin! Saati sitten sotilaat, jotka ovat saaneet koulutusta.

 

Tutustuin myös aisti-ilmavalvontaan. Se on edelleen tärkeä osa puolustusta. Iäkäs äitini on ollut sodan lottatyössä mukana myös ilmavalvonnassa. Häneltä pitää nyt kysyä monta asiaa. Aika kuluu nopeasti. Tänään tuli 46 vuotta isäni Sulo Oinosen äkillisestä kuolemasta sairaskohtaukseen kodissamme Multialla. Kotipihan kukista niin Multian Riuttakoskelta kuin Haapamäeltäkin tehty kimppu

sinivalkoisin kukin on viety isäni haudalle Multian Sinervän hautausmaalle. Syvä kiitollisuus ja kunnioitus hänen elämälleen, sodan ajan taisteluille ja työlleen ennen sotia Karjalassa ja sotien jälkeen evakkovuosina eri paikkakunnilla ja sitten raivaajana ja maatilan asujana Multialloa.

Elokuu on alkanut

Elokuu on alkanut, on kolmas päivä ja pyhäpäivä. Eiulen lauantaina olin mm. niittämässä Multialla ohdakkeen kukintoja viljapelloista. Haluan noudattaa myrkyttömän viljelyn periaatetta. Se merkitsee kuitenkin paljon työtä ja vaivaa. Viljelykierto olisi hyvä keino rikkakasvien torjunnassa, sen olen aiemminkin todennut tehokkaaksi halvaksi keinoksi. Kuitenkin eri syistä samat peltolohkot ovat nyt olleet viljalla ja seurauksena on mm. ohdakkeiden kanssa kamppailu.

 

Ratkaisumallina minulla on ollut keväisin useampi muokkaus ja kuivien säiden hyväksi käyttäminen. Jotta kukinnot eivät ehtisi siementää, olen ajanut ne poikki niittokonetta korkealla pitäen. Hieman voi olla "sirppihallan" vaaraa alla ohdakkeita matalampana kasvavalle ohralle tai kauralle. Jos jollakin teistä hyvät lukijani olisi tietoa luonnonmukaisesta ja myrkyttömästä rikkakasvien torjunnasta, otan neuvoja milelläni sähköpostiini vastaan. Osoitteenihan on lauri.oinonen@eduskunta.fi.