Lauantaina Vaajakoskella ja Tikkakoskella

Tänään lauantaiaamulla olin hyvästelemässä Keuruulla vierailleita unkarilaisia ystävyysryhmän jäseniä. Heidän joukossaan oli kolme parlamentaarikkoakin. Kiitos vieraillemme Keuruulla käynnistä! Eilisilta päättyi upeaan Jaakko Ryhäsen konserttiin Keuruun vanhassa kirkossa. Lopuksi ohjelmassa oli Kari Tikan armolaulu. Siinä on elämän evästä meille jokaiselle.

 

Tänään ei ollut sateen takia kattomaalauksesta Multialla ajatustakaan. Niinpä sitten olinkin Keskustan teltoilla tapaamassa ihmisiä Vaajakoskella ja Tikkakoskella. Sade verotti teltoilla kävijöiden määrää. Silti tapasin muutamia tuttuja kummassakin paikassa. Vaajakoskella myös kävin vanhassa Woimalassa taidenäyttelyssä. Kuvataiteilijat olivat tehneet osaavaa työtään. Siellä olisin halunnut viipyä pitempäänkin, mutta oli kiire Tikkakoskelle.

 

Tikkakoskella oli tapahtumassa mukana myös Ilmavoiminen osasto. Siellä kokeilin ilmatorjuntakonekiväärin simulaattoriammuntaa. Sain viisi osumaa! Mutta minua nuorempi peruskoulun ala-asteen poika sai yhden enemmän. Se on osoitus siitä, että Suomi kykenee puolustamaan maataan, kunhan vain pidämme yllä yleisen asevelvollisuuden, paikallispuolustuksen ja riittävästi erilaista materiaalia.

Koulupojatkin pystyisivät pudottamaan helikopterin! Saati sitten sotilaat, jotka ovat saaneet koulutusta.

 

Tutustuin myös aisti-ilmavalvontaan. Se on edelleen tärkeä osa puolustusta. Iäkäs äitini on ollut sodan lottatyössä mukana myös ilmavalvonnassa. Häneltä pitää nyt kysyä monta asiaa. Aika kuluu nopeasti. Tänään tuli 46 vuotta isäni Sulo Oinosen äkillisestä kuolemasta sairaskohtaukseen kodissamme Multialla. Kotipihan kukista niin Multian Riuttakoskelta kuin Haapamäeltäkin tehty kimppu

sinivalkoisin kukin on viety isäni haudalle Multian Sinervän hautausmaalle. Syvä kiitollisuus ja kunnioitus hänen elämälleen, sodan ajan taisteluille ja työlleen ennen sotia Karjalassa ja sotien jälkeen evakkovuosina eri paikkakunnilla ja sitten raivaajana ja maatilan asujana Multialloa.