24.8.2008, kiitossunnuntaina koettua

Tänään sunnuntaina oli kirkkovuoden se pyhäpäivä, jonka aiheena on kiitollisuus. Elämässä olisi hyvä nähdeä normaaleista ja itsestään selvistä asioista positiiviset arvot ja löytää ihan aitoa kiitollisuutta siitäkin, mitä pitää itsestään selvänä. Meillä Suomessa on rauha ja on ruokaa ja monet asiat ovat hyvin. Näin ei ole kaikkialla ei esimerkiksi Georgiassa. Sadekesä muistuttaa, että sato ja korjattava vilja ei sekään ole itsestään selvyys. Onneksi meillä kuitenkin on ruokaa.

 

Mutta olen aiheesta vastaisuutta ajatellen sikäli huolissani, että 10.9. 2008 järjestän eduskunnan Pikkuparlamentissa kello 13-15 ajankohtaiskeskustelun ruuan riittävyydestä tilanteissa, joissa tuonti tyrehtyisi ja katovuosia tulisikin pari, kolme peräkkäin. 1800-luvun katovuodet olivat toisella puolella maapalloa sattuneiden tulivuoren purkausten seurauksia ilmastohäiriöinä tänne Suomeen asti. Tulivuorenpurkauksille ei kukaan voi mitään. Paras keino niitä kohtaan on kirkkorukouksen pyyntö katovuosilta varjeltumiselta.

 

Tänään olin läsnä Keuruun kirkossa jumalanpalveluksesssa, joka oli myös Nuorten Keskuksen 80-vuotisjuhlajumalanpalvelus. Sen jälkeen olin Keuruun Pöyhölässä Nuorten Keskuksen juhlapäivän kirkkokahveilla. Keuruun Leijonat luovuttivat Nuorten Keskuksen Pöyhölän käyttöön kirkkoveneen, Iso Valkeisen. Kyse on lahjasta, josta voi olla nuorten puolesta kiitollinen. Iltapäivällä olin Haapamäen Seudun Osuuspankin 100-vuotiusjuhlissa Ukko-Pekka Areenalla Haapamäen Höytyveturipuistossa. Jo isoisäni Israel Oinonen oli pankkiin fuusioidun Ihalan Osuuskassan asiakas Jaakkimassa Karjalassa satakunta vuotta sitten. Hän otti lainan parihevosten vetämän auran ostoon. Leipä ja elanto perhelle oli tavoitteena.