Itsenäisyyspäivälle 2009

Tätä kirjoitttaessani lauantai ja 5. joulukuuta, itsenäisyyspäivän aatto. vaikka lauantaina ei olekaan eduskunnan istuntoja, läksin aamulla Haapamäen asemalta kello 05.55 kohti eduskuntaa tehdäkseni työhuonepäivän. Paperipinoja on voitava käsitellä ihan rauhassa sellaisena päivänä, jolloin ei istuntoja tai valiokuntia. Tavoitteeni oli saada enemmänkin aikaiseksi kuin näyttää onnistuvan.

 

Koen työni hyvin laaja-alaisesti, ei vain omien valiokuntieni sektoreilta vaan koko elämän laajan kirjon osalta. Kaikki, mitä on koskettas kansanedustajaa tavalla taikka toisella. Illalla on myös eduskuntaryhmäni vastaanotto Kesärannassa ryhmälle ja ryhmän jäsenten puolisoille. Vaimoni Seija on myös jo tullut. Yhteisen tilaisuuden tarkoitus on oppia tuntemaan toisa samassa elämäntilanteessa olevia.

 

Huomenna, joulukuun kuudentena on itsenäisyyspäivä. Menemme vaimoni kanssa ekumeeniseen jumalanpalvelukseen Helsingin tuomiokirkkoon kello 12.00. Pidän velvollisuutena osallistua kansanedustajien penkkirivistössä jumalanpalvelukseen. Muistan sotaväkiajaltani Haminan kirkkoherran Hjalmar Anstenin sanat, että jokainen jumalanpalvelukseen osallistuminen on myös uskosta todistamista. Näin koen asian erityisesti valtakunnallisen ja ekumeenisen itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksen osalta.

 

Tarkoitus on osallistua myös tasavallan presidentin vastaanotolle Olen aina käyttänyt juhla-asuani, joka on papin virkapuku. Näin teen nytkin. Pidän tärkeänä, että saan todistaa minulle uskotun pappisviran kautta minulle tärkeästä elämännäkemyksestäni. vaikka olen virkavapaalla Keuruun kappalaisen virasta, olen silti papiksi vihittynä pappisvirassa, joka jatkuu koko elämän ajan.

Siksi ilman muuta juhla-asunani on papin virkapuku. Tähän kiinnitän ne kunnianosoitukset, joita olen saanut ja niitä esillä pitäen haluan muistuttaa isänmaan palvelemisen ja maanpuolustuksen merkityksestä, ei omista ansioistani. Kyse on minulla on arvoista, joita haluan tälläkin tavalla viestittää.

 

Jos iäkäs äitini olisi jaksanut osallistua Keuruulla Viikinhovissa itsenäisyyspäiväjuhlaan viime sotien lottana, olisin sen halunnut tavalla taikka toisella hänelle järjestää. Hän arvosti suuresti saamaansa Keuruun kaupunginjohtajan ja Pioneerirykmentin komentajan kutsua. Isäni haudalla palaa myöhään eilen illalla sytyttämi kynttilä. Isäni oli itsenäsiyyspänä 1939 Kollaalla itsenäisyyspäivän vastaanotossa, josta häneltä on tallessa valokuva. Siinä lumipukuisena, kivääri kädessä, juoksuhaudassa tarkkana eteen katsoen hän on valmis ottamaan vastaan maahantunkeutujaa. Kuvassa on vielä lumi valkoista ja puut ehjiä, mutta sitä ne eivät olleet kauan. Seuraavina päivinä maa mustui, puut katkeilivat ja sotilaiden veri punasi hankea.

 

Viime sotien veteraanisukupolvelle, jo poissiirtyneille ja vielä joukossamme oleville KIITOS ISÄNMAASTAMME: