Tarvitsemme yleisen asevelvollisuuden ja laajan reservin

 

Yleinen asevelvollisuus on koettu suomessa voimakkaasti kansaa yhdistävänä asiana. Samoin laaja reservi on uskottavan maanpuolustuksemme takuu, joka yhä useammalta maalta Euroopassa puuttuu. Erittäin merkittävä asia on edelleen se, että asevelvolliset miehet kuten vapaaehtoiset naisetkin menevät havaintojeni mukaan yhä myönteisemmin mielin palvelukseen. On suorastaan yllättävää kuinka motivoitunutta nuorisomme on nykyisin asevelvollisuuden suorittamista kohtaan.
Reservissä oleville suomalaisille on tärkeää tietää tehtävänsä, jos palvelukseen tarvitaan. Monet ovat pettyneitä siihen, jos kutsua kertausharjoituksiin ei ole tullut tai on ennättänyt kulua pitkälti aikaa aiemmista kertausharjoituksista, Koska pääosa kutsuista määräytyy koulutettavan yksikön mukaan eikä niinkään henkilöstä itsestään riippuen, eivät läheskään kaikki saa täten kutsua kertausharjoituksiin. Onneksi vapaaehtoiset kertausharjoitukset jossain määrin ja erityisesti vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kurssit tarjoavat halukkaille mahdollisuuksia nykyisin päästä maanpuolustuskoulutukseen. Tämä on myös naisten parissa koettu hyvin kiinnostavaksi turvallisuusasioiden monipuoliseksi opiskeluksi, josta on paljon hyötyä arkielämässäkin.
Nyt olen hyvin huolestunut niistä ajatuksista, joita ns. Siilasvuon asevelvollisuuden kehittämistä pohtinut työryhmä on keksinyt esittää. En voi pitää yhteiskunnallisesti hyvänä sitä, että yleinen asevelvollisuus muuttuisi ns. valikoivan asevelvollisuuden suuntaan. Sotaväkiaika on nuorille monien mahdollisuuksien aikaa kasvattaen henkilöstä itsestään, työstään, lähimmäisestään vastuuta ottavana kansalaisena. Jos nuorella on aiemmin ollut erehdyksiä elämässään, tarjoaa sotaväki mahdollisuuden kunnostautumiseen. Sotaväki yleisen asevelvollisuuden muodossa on suuri mahdollisuus torjua nuorten syrjäytymistä ja antaa otetta yhteiskunnasta jo osin syrjäytyneille. Valikoiva asevelvollisuus saattaisi vahvistaa syrjäytymistä. Jos ahtaasti ymmärrettynä sotaväki kouluttaisi vain sotilaiksi, menetettäisiin juuri sitä hyvää liian paljon, jota nykyinen yleinen asevelvollisuus yhteiskunnallemme antaa. Juuri tällä hyvällä on suuri merkitys suomalaisen yhteiskunnan eheydelle ja tasa-arvolle. Nämä taas luovat perustaa maanpuolustustahdolle ihmisten parissa. Haluan että sotaväen koulutusta myös määrätietoisesti kehitettäisiin yhä edelleen sellaiseksi, että se auttaisi varusmiehet myönteisesti sen läpi, yhteiskuntaan kunnon kansalaisiksi. Entisenä Keuruun varuskunnan sotilaspappina tiedän tämän näkökohdan merkityksen samalla kun  puolustusvaliokunnan jäsenenä tiedän myös vaativat sotilaallisen koulutuksen tarpeet, jotka tietenkin on täytettävä riittävän hyvin.
Toinen huolenaiheeni liittyy sodan ajan reserviarmeijamme jatkuviin vähentämispyrkimyksiin. En voi hyväksyä tällaista uskottavan maanpuolustuksemme hävittämistä edes ajatuksenakaan. Suomi on pinta-alaltaan laaja maa, jonka uskottava puolustaminen edellyttää laajaa reserviä. On aivan oikein, että tietty osa joukoista varustetaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Näin juuri pitää ollakin. Mutta koko Suomen paikallispuolustusta ei voida näillä iskukykyisimmillä joukoilla edes maakunnallisten erikoisjoukkojen avullakaan taata. Siksi tarvitaan takuuksi myös koko reservin joukot organisaatioineen kotiseutujemme turvaksi. Tämä on lähes ilmaista mutta tärkeää. Näitä kuten muitakaan joukkojamme ei toivottavasti koskaan tarvittaisi tositoimiin. Tämä tavoite voi myös toteutua, kuten on jo 65 vuotta toteutunutkin. Kaikkialla tiedetään se, että Suomeen ei kannata pahoissa aikeissa tulla. Silloin puolustusvoimamme jo pelkällä olemassaolollaan ovat täyttäneet tehtävänsä parhaimmalla mahdollisella tavalla.