Sormivamma haittaa elämänkulkua

Sormivamman johdosta ovat kirjoitustyöni toistaiseksivaikeutuneet. Toissa viikolla olin niittämässä heinää traktoriniittokoneella kotitilallani Multian Riuttakoskella. haluan pitääehdottomasti pellot peltoina, koska olen nähnyt peltojen raivausta 1950-luvulla. Olen ollut itsekin kokoamassa jo pikkupoikana kannon kappaleita kasoihin, joissa ne poltettiin. Minulle pellot ovat olemukseltaan jotain suorastaan pyhää. Olen imenyt itseeni aidon maahengen jo lapsuudesta lähtien.

 

Olin isäni mukana aina ja hän opetti minulle paljon maatalouden asioita ihan pienestä lähtien. Kun sitten isäni kuoli 9.8.1962, jolloin olin päivää vaille 15-vuotias, olin hyvin perillä maatilan asioista. Kotitilan viljely pientilalla antaa suuresti voimia eduskuntatyöhön sekä henkisesti että edustaa myös hyötyliikuntaa elämässäni. Vahingoilta olen näihin asti täysin välttynyt. Heinäkuun helle vaiko liiallinen kokemus neljän vuosikymmenen ajalta traktoriniittokoneen käytössä sitten aiheuttivat sen, että menin sormella koskettamaan niittokoneen liian löysällä ilmiselvästi olevaa kiilahihnaa.

 

Samassa silmänräpäyksessä hihna kirsityikin käyntiin ja samalla havaitsin oikean käden etusormenpäästä puuttuvan palan. Säikähdin kovasti, vaihdoin nopeasti vaatteita ja sormi suussa syöksyin autoon. Ajoin sata metriä naapuriin, jossa sain ensiapupakkauksesta ensisidonnan ja kyydin Keuruun terveyskeskukseen. Jälleen kerran tuli konkreettisesti esille tarve, että ensiapupäivystysten tulee olla aina mahdollisimman läheltä saatavia mieluiten kaikkina vuorokauden aikoina.

 

Keuulla sain uuden sidonnan vammautuneeseen käteeni ja minulle tilattiin aika Jyväskylään Keski-Suomen keskusssairaalan aamupoliklinikan vastaanotolle. Sain 27.7.2010 asti sairaslomaa ja hoito-ohjeet vamman hoitoon yhteistyössä Keuruun terveyskeskuksen sairaanhoitajien kanssa. Nyt sidettä on vaihdettu useaan kertaan ja näin tulee vielä useita kertoja tapahtumaan.

Odotan hyvältä hoidolta paljon. Kiitän sairaanhoitajia hellävaraisesta ja hyvästä hoidosta. Aikaa myöten on kehittynyt ihan ihmeellisen hyviä sideaineita, jotka eivät tartu haavoihin kiinni niitä irrotettaessa ja vaihdettaessa. Pelkäsin näitä toimia ennakkoon, mutta onneksi se oli aiheetonta.

 

Antibiootein ja kipulääkkein ja terveyskeskuksen hyvän hoidon avulla uskon päästävän siihen hyvään lopputulokseen, mikä voi parhaimmillaan olla mahdollista. Menetin lihaskudosta paljon sormestani. Haluan uskoa ja luottaa kuitenkin pelkäämääni parempaa lopputulokseen aikanaan. Myös kipulääkkeet ovat tehonneet yllättävän hyvin.

 

Saamastani vammasta huolimatta on pakko katsoa niitä asioita, jotka ovat hyvin. Ja näitä asioita on paljon. Ne ovat Jumalan lahjaa, jotka ajallisen luomistyön kautta on minullekin annettu. En ole itse sormiani tehnyt, ne ovat luomistyön lahjaa. Kuivaheinilksi tarkoitetut heinät menivät sadekuurojen pilaamina luomulannoitteeksi. Ne työt, joita olin kesälle ajatellut maatilalla ovat ainakin siirtyneet tai siirtyvät tältä kesältä. En voi nostella tukkeja tai tehdä kunnon metsätöitä enkä kipeytyneen käden kanssa voi mennä katoillekaan hommiin. Nämä ovat pieniä asioita sittenkin, jos voisi saada sormea ja kättä paremmin työkuntoon. Haluan uskoa myönteisesti tulevaisuuteen ja paranemiseen.

Asevelvollisuus ja varuskunnat on säilytettävä

 

 

ASEVELVOLLISUUS JA VARUSKUNNAT SÄILYTETTÄVÄ

 

Kesähelteillä on Sadankomitea julkistanut oman mallinsa tulevaisuuden maanpuolustuksesta. Lähtökohtana on porrastettu nykyisen maanpuolustuksemme asteittainen alasajo. Sadankomitea luonnollisesti esittää yleisestä asevelvollisuudesta luopumista ja rajuja varuskuntien ja joukko-osastojen lakkautuksia sekä luopumista kaikista varikoista. Mielestäni tämän jälkeen maahamme jäisivät jonkinlaiset kuvitteelliset puolustusvoimat, jotka eivät kuitenkaan olisi uskottavia miltään osin. Tavoitteen koko Suomen puolustuksesta saisi myös lähtökohtaisesti unohtaa, jos Sadankomitean mallista käytäisiin oppia ottamaan.

 

Keski-Suomen kannalta  Sadankomitean mallin mukaan toimittaessa menetettäisiin Keuruun ja Hallin varuskunnat sekä kaikki varikot. Tätä en voi pitää miltään osin edes minkäänlaisen keskustelun lähtökohtanakaan. Sadankomitea keskittäisi kaiken maavoimien koulutuksen Kajaaniin, Säkylään ja Kouvolaan, jonne myös siirtyisi Mikkelistä maavoimien esikunta. Merivoimat ja sen esikunta keskitettäisiin Kirkkonummelle. Ilmavoimien toiminta sijoitettaisiin Rovaniemelle ja Tikkakoskelle, jonne jäisi myös sen esikunta. Sadankomitea hylkäisi alue- ja yhteiskuntapoliittiset näkökohdat puolustuspoliittisessa keskustelussa.

 

Sinällään on tärkeää tietää, miltä suunnalta pohjimmiltaan tuulee, kun ajatuksia ja vaatimuksia puolustuksemme vähentämisestä ja varuskuntien ja varikoiden sulkemisista sekä yleisestä asevelvollisuudesta luopumisesta esitetään. Normaalioloissa ja syvän rauhan aikana on kevyttä ja helppoa esittää mitä tahansa. Mutta tilanteet voivat muuttua arvaamattomasti ja yllättävän nopeasti. Näin on käynyt parisen vuosikymmentä sitten Berliinin muurin murtuessa, Saksan yhdistyessä ja suurvaltanaapurimme Neuvostoliiton muuttuessa Venäjäksi ja sen kanssa yhteistyössä oleviksi IVY-maiksi sekä Baltian maiden itsenäistyessä. Kansanvälisen politiikan asiantuntijat ja poliitikot johtotasoillakaan eivät etukäteen edes muutamia kuukausia aiemminkaan osanneet näitä lainkaan ennakoida.

 

Myös sodat ainakin Euroopassa ovat yllättäneet hyvin täydellisesti niin poliitikot kuin asiantuntijatkin. Ne, jotka merkkejä vaaroista ennen sotia näkivät kuten mm. kenraali Mannerheim, vaiennettiin eikä heidän sanojaan haluttu kuulla. Jos uskottava puolustuskyky ja sen valmiudet ajetaan alas rauhan aikana, niin niitä ei ainakaan sodan aikana pystytä takaisin luomaan. Kaikki on oltava valmista niin hyvin koulutetun reservin kuin materiaalinkin osalta, jos todellista käyttöä jouduttaisiin tarvitsemaan. Olemassa oleva puolustusvalmius on jo parasta maanpuolustusta. Se jo pelkällä olemassaolollaan riittää kertomaan, että kenenkään ei kannata pahoissa ajatuksissa

lähteä tulemaan maahamme.

 

Nykyinen varuskuntarakenteemme on optimaalinen ja vastaa hyvin kaikkiin koulutustarpeisiin ja muihin tehtäviin, joita varuskunnille kuuluu. Kun ikäluokat pienevät, se tarjoaa mahdollisuudet kehittää ja antaa entistä parempaa ja myös yksilökohtaisempaakin koulutusta nykyisissä varuskunnissa kuin, jos koulutusta keskitettäisiin massatuotannon tapaisesti suuriin varuskuntiin. Niihin jouduttaisiin rakentamaan lisätiloja ja muualla ainakin maaseudun varuskunnissa tulisi tyhjiä ja vaikeasti hyödynnettäviä ja markkinoinnin kannalta ongelmallisia kiinteistömassoja. Täten valtionkaan kannalta ei mielestäni mitenkään järkevää käydä suunnittelemaan enää varuskuntien sulkemisia. Keuruun ja Hallin varuskunnilla niissä tapahtuvalla erikoiskoulutukselle on vankka sijansa maanpuolustuksemme kokonaisuudessa ja näiden työlle on annettava tuki ja luottamus tulevaisuuteen.

 

 

Lauri Oinonen

kansanedustaja (Kesk)

Puolustusvaliokunnan jäsen

Keuruu

 

 

 

 

 

 

 

 

Heinäkuun yhdentenätoista 2010

Kesä on joutunut nopeasti jo 11. heinäkuuta. Tämä on edesmenneen tätini Elli Järvelän nimipäivä. Muistan kunnioittaen hänen työtään äitini syntymäkodissa Ylivieskan Olmalassa. Hänen huoneessaan valokuvan äärellä kotirintanaisen muistomitali. Se kertoo työstä, jolle kuuluu kunnia ja arvonantoni.

 

Huomenna maanantaina on Hermannin päivä. Maaseudulla se on ollut perinteisesti aiaksi.empien sukupolvien aikana heinänteon aloituksen päivä. Nykyisi kuivaheinan tekoonkin käydään jo paljon aiemmin. Multialla syntymäkodissani on kaatanut heinää kuivumaan ja hellesäillä se tapahtuukin. Tavoitteena on kuivaheina, elleivät sateet pääsi yllättämään. Eilen toimitin Multialla syntymäkotini naapurin hautaansiunaamisen, joten vielä Hermannin päivänäki heinää jäi kaadettavaksi. Loput suosaroista, Lähdeniitty, Ahopelto ja Lummila ovat vuorossa.

 

Kotitilani pelloilla ovat aina ollet nimensä. Ahopelto kertoo kuokkijoistaan Ahosesta ja Peltosesta, jotka 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alun taitteessa olivat isäni apuna pellon raivauksessa. Minulle peltojen pitäminen peltona on arvokysymys. Olen nähnyt varhaislapsuudessa peltojen raivauksen ja itse ollut pienimpiä kantojen osia kokoamassa polttokasoihin. Työtä ja vaivaa toki peltojen hoito vaatii, mutta itse olen katsonut sen arvonsa mukaiseksi. Omalta isältäni jäi hänen kuollessaan 52- vuotiaana vuonna 1962 pellot hyvää kuntoon. Tämän totesi Suur-keuruun Sanomien kuolinuutisen tekijäkin elokuussa 1962. Siksi pellot ovat minulle enemmän kuin vain pellot, ne ovat työn ja hien vuoksi pyhiä peltoja, joilla on myös sanomaa, joka antaa voimia eduskuntatyöhönkin hyvin vahvasti. Tunnen maahengen omakseni.

heinäkuun kolmantena 2010

Tänään on heinäkuun ensimmäinen pyhäpäivä, viides sunnuntai helluntaista, apostolien päivä. On kaunis kesäpäivä ja pyhäpäivän rauha huokuilee ympärillä. Tulin juuri Pihlajaveden vanhan kirkon, erämaakirkon sanan jumalanpalveluksesta. Monet tietävät, että tämä kirkko sijaitsee komean metsän, ikihongikon keskellä. Muita kuin luonnon omia ääniä ei ole ymprillä. Jokainen käynti Pihlajaveden erämaakirkossa, jossa kesäajan jumalanpalvelukset pidetään, on elämys. Näin on aina uudelleen ja uudelleen.

 

Ensimmäisen saarnani pidin tuossa kirkossa jo kesällä 1971 elokuussa. Olin Multian seurakunnan kesäteologi ja esimieheni, Multian kirkkoherra Osmo Tarkki lomitti silloista Pihlajaveden kirkkoherraa Esko Töyliä ja Osmo Tarkki sitten lähetti minut teologian ylioppilaana toimittamaan Pihlajaveden seurakunnan juuri koulujen alkua edeltävän sunnuntain jumalanpalvelusta. Se oli minulle antoisa kokemus, joka antoi voimia heti seuraavana päivänä alkaneeseen uskonnon opettajan tuntiopettajan tehtävään Kiikan-Keikyän yhteiskoulussa. Jokainen myöhempikin käyntini Pihlajaveden erämaakirkossa on ollut voimanlähde elämään, olinpa sitten sanankuulijana tai palvelutehtävässä kirkossa.

 

Eilen Haapamäen surakuntasalilla vietettiin Lähetysavun 25-vuotisen toiminnan juhlaa. Sain olla avaamassa tapahtuman. Sitten heti kiruhdin Jyväskylään Pupuhuhdantielle toimittamaan taannoin Haapamäen lukiosta valmistuneen ylioppilaan ja hänen miehendsä lapsen kastetta. Vaimoni oli virren aloittajana kotikastetilaisuudessa. Kaste avautukoon koko rikkaudessaan jokaisena päivänä meille. Jumala hyväksyy meidät ja tahtoo olla meidän kanssamme. Heinäkuun suvessakin kesän luomisvoiman ja valon keskellä muistakaamme, että Jumala on meidät luonut ja tiemme on alkanut jo kasteessa valaistuna tienä!