Sormivamma haittaa elämänkulkua
Sormivamman johdosta ovat kirjoitustyöni toistaiseksivaikeutuneet. Toissa viikolla olin niittämässä heinää traktoriniittokoneella kotitilallani Multian Riuttakoskella. haluan pitääehdottomasti pellot peltoina, koska olen nähnyt peltojen raivausta 1950-luvulla. Olen ollut itsekin kokoamassa jo pikkupoikana kannon kappaleita kasoihin, joissa ne poltettiin. Minulle pellot ovat olemukseltaan jotain suorastaan pyhää. Olen imenyt itseeni aidon maahengen jo lapsuudesta lähtien.
Olin isäni mukana aina ja hän opetti minulle paljon maatalouden asioita ihan pienestä lähtien. Kun sitten isäni kuoli 9.8.1962, jolloin olin päivää vaille 15-vuotias, olin hyvin perillä maatilan asioista. Kotitilan viljely pientilalla antaa suuresti voimia eduskuntatyöhön sekä henkisesti että edustaa myös hyötyliikuntaa elämässäni. Vahingoilta olen näihin asti täysin välttynyt. Heinäkuun helle vaiko liiallinen kokemus neljän vuosikymmenen ajalta traktoriniittokoneen käytössä sitten aiheuttivat sen, että menin sormella koskettamaan niittokoneen liian löysällä ilmiselvästi olevaa kiilahihnaa.
Samassa silmänräpäyksessä hihna kirsityikin käyntiin ja samalla havaitsin oikean käden etusormenpäästä puuttuvan palan. Säikähdin kovasti, vaihdoin nopeasti vaatteita ja sormi suussa syöksyin autoon. Ajoin sata metriä naapuriin, jossa sain ensiapupakkauksesta ensisidonnan ja kyydin Keuruun terveyskeskukseen. Jälleen kerran tuli konkreettisesti esille tarve, että ensiapupäivystysten tulee olla aina mahdollisimman läheltä saatavia mieluiten kaikkina vuorokauden aikoina.
Keuulla sain uuden sidonnan vammautuneeseen käteeni ja minulle tilattiin aika Jyväskylään Keski-Suomen keskusssairaalan aamupoliklinikan vastaanotolle. Sain 27.7.2010 asti sairaslomaa ja hoito-ohjeet vamman hoitoon yhteistyössä Keuruun terveyskeskuksen sairaanhoitajien kanssa. Nyt sidettä on vaihdettu useaan kertaan ja näin tulee vielä useita kertoja tapahtumaan.
Odotan hyvältä hoidolta paljon. Kiitän sairaanhoitajia hellävaraisesta ja hyvästä hoidosta. Aikaa myöten on kehittynyt ihan ihmeellisen hyviä sideaineita, jotka eivät tartu haavoihin kiinni niitä irrotettaessa ja vaihdettaessa. Pelkäsin näitä toimia ennakkoon, mutta onneksi se oli aiheetonta.
Antibiootein ja kipulääkkein ja terveyskeskuksen hyvän hoidon avulla uskon päästävän siihen hyvään lopputulokseen, mikä voi parhaimmillaan olla mahdollista. Menetin lihaskudosta paljon sormestani. Haluan uskoa ja luottaa kuitenkin pelkäämääni parempaa lopputulokseen aikanaan. Myös kipulääkkeet ovat tehonneet yllättävän hyvin.
Saamastani vammasta huolimatta on pakko katsoa niitä asioita, jotka ovat hyvin. Ja näitä asioita on paljon. Ne ovat Jumalan lahjaa, jotka ajallisen luomistyön kautta on minullekin annettu. En ole itse sormiani tehnyt, ne ovat luomistyön lahjaa. Kuivaheinilksi tarkoitetut heinät menivät sadekuurojen pilaamina luomulannoitteeksi. Ne työt, joita olin kesälle ajatellut maatilalla ovat ainakin siirtyneet tai siirtyvät tältä kesältä. En voi nostella tukkeja tai tehdä kunnon metsätöitä enkä kipeytyneen käden kanssa voi mennä katoillekaan hommiin. Nämä ovat pieniä asioita sittenkin, jos voisi saada sormea ja kättä paremmin työkuntoon. Haluan uskoa myönteisesti tulevaisuuteen ja paranemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti