Avioliitto on miehen ja naisen välinen julkinen asia

 

 

Avioliitto on pyhä miehen ja naisen välinen liitto

 

Monet ovat hämmentyneinä seuranneet kesähelteiden keskellä viritettyä keskustelua sukupuolineutraalista avioliitosta. Minäkään en ymmärrä näitä tahoja, jotka ovat keskustelun virittäneet. Suomenkielessä sana avioliitto yksinkertaisesti tarkoittaa miehen ja naisen julkisesti viranomaisen edessä lakien mukaan solmimaa liittoa.  Näin on asia olipa avioliitto solmittu papin, siviilivihkimyksen suorittajan tai muun laillisen vihkimisoikeuden omaavan edessä. Aina on kyse miehen ja naisen yhteiskunnan edessä, joita voi minimissään kaksi todistajaa edustaa, tekemästä lakien mukaisesta liitosta.

 

Evankelis-luterilaisen kirkon Kirkollisten toimitusten kirjasta avioliiton kohdalta löytyvät mm. seuraavat lauseet: ”Avioliitto on pyhä, sillä Jumala on sen asettanut.” ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ` loi heidät mieheksi ja naiseksi ´  ja sanoi: ` Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi ´? Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Hän tahtoo, että mies ja nainen kasvaisivat keskinäisessä rakkaudessa ja toveruudessa. Hän on asettanut avioliiton luodessaan ihmisen mieheksi ja naiseksi”.

 

Nämä lauseet, osin suoraan Raamatusta, kertovat avioliiton ikiaikaisen perustan sekä yhteiskunnallisesti että hengellisesti. Tämän varaan rakentuu yhteiskunta. Jo käsitteenä sukupuolineutraali avioliitto on mahdottomuus, kun ajattelee sitä, mitä sanalla tarkoitetaan. Sanat tarkoittavat aina jotakin. Tiedämme hyvin, mitä ovat esimerkiksi maa, vesi, tuli ja ilma. Jokainen ymmärtää nämä. Olisi outoa käydä pehmentämään esim. käsitettä ja sanaa ” kivi” muutamalla sen merkitystä ” ilmaksi”. Jokaisella sanalla on vastineensa, jota se ilmaisee.

 

Sanan avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä lain mukaista liittoa. Sitä avioliitto on aina merkinnyt, merkitsee ja tulee vastaisuudessakin merkitä. Lakien ei pidä käydä muuttamaan sanojen merkitystä. En voi ymmärtää oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) toimia, kun hänellä ei ole tarvetta puuttua väkivaltarikollisuuteen tai rikoksen uhrien aseman parantamiseen, mutta on kova kiire käydä valmistelemaan esitystä sukupuolineutraalista avioliitosta. Kokoomuksen Jyväskylän taannoisen puoluekokouksen päätöksen asettaa tavoitteeksi sukupuolineutraali avioliitto, haluan nähdä ”työtapaturmana” tai muutoin Kokoomus olisi kehittynyt todella outoon suuntaan.

 

Toivon, että poliittiset puolueet näkisivät sen, että ei kannata lähteä vihreitä edustavan ministerin touhujen perässä juoksemaan ja että mitään muutoksia nykytilaan ei asiassa tarvita. Suuresti ihmettelen edustaja Bjarne Kalliksen (kd)  hätäilyä, että kirkon (ja kirkkojen) pitäisi luopua vihkimisoikeudesta, jos laki sukupuolineutraalista avioliitosta tulisi. Miltään näkökulmalta katsoen en voi yhtyä tähän ajatukseen. Mitkään ongelmat eivät ainakaan tällä ratkeaisi. Ongelmia siirtyisi sitten vihkimisestä

kirkollisen siunauksen kohdalle.

 

Suurta tunnustusta annan ev. lut. kirkkomme johtajille ja Kirkkohallituksen uudelle pääsihteerille, Jukka Keskitalolle selkeistä kannanotoista, että kirkko ei voi kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa. Nyt pitäisi olla poliitikoilla tämä tiedossa, vaikka varmasti uusliberaaleja kantoja yksittäisten kirkon edustajien tahoilta tultaisiinkin kuulemaan. Yhteiskunnan peruspylväitä ei pidä murtaa. Näitä ovat myös koulun uskonnonopetus ja yleinen asevelvollisuus, niitäkään ei saa murentaa.

 

Lauri Oinonen

kansanedustaja (kesk)

Keuruu