Onko sosiaalinen Eurooppa vielä mahdollinen?

Euroopassa velkakriisin nimissä tehdyt menojen leikkaukset uhkaavat jo kiristillisiä perusarvoja: solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta, sanoo saksalainen sosiaalietikian professosi Franz Segbergs Marburgin yliopistosta. Hän vaatii eurooppalaisia kristittyjä nousemaan vastarintaan, puolustamaan inhimillisyyttä ja estämään kristillisen uskon vaikutuksesta syntyneen sosiaalivaltion purkamista.
Sosiaalivaltio tarkoittaa sitä, että valtio ottaa vastuuta ihmisten sairaudesta, työttömyydestä, työkyvyttömyydestä ja ikääntymisestä. Tällöin epävarmuuden ja kriisin tilanteissa ihmiset voivat jatkaa perustaltaan turvattua ja siedettävää elämää.

Nyt kuitenkin euron pelastamisessa Segbergs näkee EU:n, Euroopan keskuspankin ja Maailmanpankin muodostaman troikan painostavan valtioita toimiin, jotka johtavat Euroopassa syntyneen sosiaalivaltion sortumiseen. EKP:n tämänhetkinen johtaja Mario Dragi on jättämässä jäähyväisiä Euroopan parhaille perinteille ja hän haluaa tietoisesti hylätä täällä historian kehityksessä muodostuneen sosiaalivaltion finanssimarkkinoiden luottamuksen palauttamiseksi.

Eräs viimeisistä Euroopan ihmisoikeuksien kirjoittajista, Stephane Hessell, kirjailija ja diplomaatti julkaisi vastikään kirjan nimeltä: Tyrmistykää! Siinä hän kirjoittaa, miten tänään kehdataan sanoa, että Euroopassa ei ole mahdollista maksaa vanhuksille kunnollisia eläkkeitä, vaikka Eurooppa juuri nyt on rikkaampi kuin koskaan ennen. Suomessakin nyt kunnallisvaalien alla kuuluu puheenvuoroja, joissa valitetaan ikääntymistä ja eläkemenoja. Saksassa finanssipiirien ehdoilla toimiva politiikka on johtamassa vanhusköyhyyteen. siellä 35 vuotta keskipalkalla uurastanut työntekijö tulee saamaan vain 688 euroa eläkettä.

Tämä tapahtuu siis Saksassa EU:n vauraimmassa maassa. Eteläisemmässä Euroopassa kansalaisten asema kurjistuu paljon nopeammin. Yhdenmukaistamistoimet eli harmonisointi valtioiden ollessa vain voimattomia finanssipiirien käskyjen toteuttajia uhkaavat Suomessakin eläkkeitä, hyvinvointia ja kansalaisten toimeentuloa, ellei nopeasti irrottauduta finanssipiirien ohjaamasta politiikasta, jossa huippurikkaat ottavat voitot ja tappiot määrätään kansalaisten maksettaviksi. Missä olisi ratkaisu?

Hessellin mukaan ratkaisu kriisiin löytyy juuri kristilliseltä pohjalta syntyneistä eurooppalaisista perusarvoista, solidaarisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kirkkoisä Augustinus on sanonut, että yhteiskunta ilman oikeudenmukaisuutta on rosvojoukko! Tällaisena hetkenä tarvitsemme paluuta ajattelumme alkulähteille. Valtioiden on voitava puolustaa kansalaistensa toimeentuloa ja hyvinvointia.
Tähän kuuluu lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus.

Euroopan kansojen vahvuus on ihmisissä. Sieltä löytyy paljon koulutettua monipuolista osaamispääomaa, tekemättömille töille tekijöitä, uusille ajatuksille toteuttajia. Ihmiset tuntevat, että nyt mennään väärään suuntaan, siksi eteläisen Euroopan kansalaiset yhä enemään nousevat vastustamaan oikeuksiensa ja mahdollisuuksiensa uhraamista finanssisysteemin hyväksi.  Nyt ihmisten parhaaksi tehtävät yhteiskunnalliset toimet nähdään vain kuluina, joista finanssipiirit haluavat päästä eroon lisätessään omia tuottojaan. Nykyinen tie on muodostumassa tuhon tieksi, vaikka kansalaiset pakotettaisiin antamaan viimeisetkin euronsa.

Ajattelua on muutettava. Kansalaisten hyväksi käytetty raha ei ole kuluerä, vaan sijoitus ja panostus, jolla luodaan oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia. Iäkkäimpien eläkkeet, hoito ja hoiva ovat ansaitut työuran aikana. Sijoitus ihmisten oikeutettuun toimeentuloon Suomessa ja muualla tuottaa myös taloudellista ja reaalista kansantuloa, joka puolestaan lisää hyvinvointia. Jotta Eurooppa ja kansalaiset voivat pelastua pahemmalta kriisiltä,  tarvitaan nyt nopeasti kokonaisvaltaista näkemystä ja ratkaisuja ihmisten parhaaksi.

Lauri Oinonen

Keuruu