Seurakuntien itsenäisyys on taattava jatkossakin
Hyvä Kotimaan Toimitus
Tarjoan alla olevaa mielipidekirjoitusni vapaasti käyttöönne.
Lauri Oinonen
Riihontie 6,42800 Haapamäki
puhelin 050-5113083
Itsenäiset seurakunnat ovat Suomen ev.lut. kirkon perustaa
Seurakuntatyössä yli 40 vuotta pappistehtävässä toimineena ja pitkään kuntapäättäjänä toimineena en voi pitää oikeana enkä tarkoituksenmukaisena kirkolliskokouksen nyt tekemää ratkaisua ensi kevään kirkolliskokoukselle siitä, että jokaisen seurakunnan on kuuluttava seurakuntayhtymään. Seurakunnat edustavat Suomessa vanhinta paikallishallintoa jo keskiajalta lähtien ja tältä pohjalta ovat syntyneet pitäjät ja 1860-luvulta alkaen seurakuntien rinnalle kunnat.
Nyt lyhyessä ajan huumassa oltaisiin hävittämässä pitkän historiallisen kehityksen luontaiset tulokset; itsenäiset paikallisseurakunnat. Oma itsenäinen seurakunta, jolla on sekä taloudellinen että toiminnallinen vastuu on aina edustanut vankinta kirkon perusolemusta. Nimenomaan itsenäiset kirkkoherrakunnat, paikallisseurakunnat luovat Suomen ev.lut. kirkon. Ilman näitä ei olisi hiippakuntia eikä koko kirkkoakaan tässä maassa.
Itsenäinen seurakunta, kirkkoherrakunta tulee olla jatkossakin pääsääntöisesti kirkon perusta. Suuremmissa kaupungeissa ovat jo nyt seurakuntayhtymät, mikä mahdollistaa yhteistaloudessa oman identiteetin ja toiminnan toteutuksen yhtymään kuuluvassa kirkkoherrakunnassa. Vastaavaa käytäntöä on myös maaseudulla aiemmin tapahtuneiden kuntaliitosten myötä. Tästä minulla on kokemusta omasta työyhteisöstäni Keuruun ja Pihlajaveden seurakuntayhtymästä. Kuntaliitoksen jälkeen vuodesta 1969 tämä oli tarkoituksenmukainen ratkaisu Keuruulla.
Kunnat joutuvat antamaan moniakin pyydettäviä lausuntoja valtiolle kunta- ja soteuudistusprosessiin liittyen. Kukaan ei voi tietää täyttä varmuutta tulevaisuudesta. Kuitenkaan pakkoliitoksia ei haluta tehdä. Kuntien tulevaisuus on prosessissa täten kuntien omissa käsissä. Kuntien itsenäisyys täten säilyy, jos kunnat näin kantansa lausuvat. Täten mitään tarvetta seurakuntien pakottamisesta seurakuntayhtymiksi ei ole. Aivan varmasti nykyisen kaltaiset seurakunnat voivat jatkaa tulevaisuudessakin.
Siellä, missä kunnat haluvat tehdä kuntaliitoksia, seurakuntayhtymä on mielestäni paras ratkaisu paikkallisen seurakunnallisen toiminnan ja identiteetin turvaamiseksi. Kappeliseurakuntia en näe tällaisiksi, koska ne ovat alisteisessa asemassa yhteistalousseurakuntiin verrattuina. Kirkolliskokouksen linjaamassa yhtymämallissa hyvinkin pian ryhdyttäisiin ajamaan alas monen nyt aktiivisen seurakunnan jokapyhäistä jumalanpalveluselämää ja muuta toimintaa yhteisen talouden perusteella. Yksittäisen seurakunnan mahdollisuudet vastata haluamastaan toiminnasta heikkenisivät, koska omalla taloudella ja mahdollisella entisellä omalla omaisuudella ei voisi enään tukea omaa toimintaa. Yhteisen hallinnon menot vastoin oletuksia varmasti kuitenkin kasvaisivat, koska näin yleensä tapahtuu suuryksiköissä.
Kirkko ja seurakunnat voivat hyvin odottaa ja seurata, mitä tapahtuu kuntakentällä ja vasta sitten mennä seurakuntayhtymiin niissä tapauksissa, joissa kunnat haluavat thedä kuntaliitoksia.
Lauri Oinonen
Keuruun kaupunginvaltuuston pj.
Tarjoan alla olevaa mielipidekirjoitusni vapaasti käyttöönne.
Lauri Oinonen
Riihontie 6,42800 Haapamäki
puhelin 050-5113083
Itsenäiset seurakunnat ovat Suomen ev.lut. kirkon perustaa
Seurakuntatyössä yli 40 vuotta pappistehtävässä toimineena ja pitkään kuntapäättäjänä toimineena en voi pitää oikeana enkä tarkoituksenmukaisena kirkolliskokouksen nyt tekemää ratkaisua ensi kevään kirkolliskokoukselle siitä, että jokaisen seurakunnan on kuuluttava seurakuntayhtymään. Seurakunnat edustavat Suomessa vanhinta paikallishallintoa jo keskiajalta lähtien ja tältä pohjalta ovat syntyneet pitäjät ja 1860-luvulta alkaen seurakuntien rinnalle kunnat.
Nyt lyhyessä ajan huumassa oltaisiin hävittämässä pitkän historiallisen kehityksen luontaiset tulokset; itsenäiset paikallisseurakunnat. Oma itsenäinen seurakunta, jolla on sekä taloudellinen että toiminnallinen vastuu on aina edustanut vankinta kirkon perusolemusta. Nimenomaan itsenäiset kirkkoherrakunnat, paikallisseurakunnat luovat Suomen ev.lut. kirkon. Ilman näitä ei olisi hiippakuntia eikä koko kirkkoakaan tässä maassa.
Itsenäinen seurakunta, kirkkoherrakunta tulee olla jatkossakin pääsääntöisesti kirkon perusta. Suuremmissa kaupungeissa ovat jo nyt seurakuntayhtymät, mikä mahdollistaa yhteistaloudessa oman identiteetin ja toiminnan toteutuksen yhtymään kuuluvassa kirkkoherrakunnassa. Vastaavaa käytäntöä on myös maaseudulla aiemmin tapahtuneiden kuntaliitosten myötä. Tästä minulla on kokemusta omasta työyhteisöstäni Keuruun ja Pihlajaveden seurakuntayhtymästä. Kuntaliitoksen jälkeen vuodesta 1969 tämä oli tarkoituksenmukainen ratkaisu Keuruulla.
Kunnat joutuvat antamaan moniakin pyydettäviä lausuntoja valtiolle kunta- ja soteuudistusprosessiin liittyen. Kukaan ei voi tietää täyttä varmuutta tulevaisuudesta. Kuitenkaan pakkoliitoksia ei haluta tehdä. Kuntien tulevaisuus on prosessissa täten kuntien omissa käsissä. Kuntien itsenäisyys täten säilyy, jos kunnat näin kantansa lausuvat. Täten mitään tarvetta seurakuntien pakottamisesta seurakuntayhtymiksi ei ole. Aivan varmasti nykyisen kaltaiset seurakunnat voivat jatkaa tulevaisuudessakin.
Siellä, missä kunnat haluvat tehdä kuntaliitoksia, seurakuntayhtymä on mielestäni paras ratkaisu paikkallisen seurakunnallisen toiminnan ja identiteetin turvaamiseksi. Kappeliseurakuntia en näe tällaisiksi, koska ne ovat alisteisessa asemassa yhteistalousseurakuntiin verrattuina. Kirkolliskokouksen linjaamassa yhtymämallissa hyvinkin pian ryhdyttäisiin ajamaan alas monen nyt aktiivisen seurakunnan jokapyhäistä jumalanpalveluselämää ja muuta toimintaa yhteisen talouden perusteella. Yksittäisen seurakunnan mahdollisuudet vastata haluamastaan toiminnasta heikkenisivät, koska omalla taloudella ja mahdollisella entisellä omalla omaisuudella ei voisi enään tukea omaa toimintaa. Yhteisen hallinnon menot vastoin oletuksia varmasti kuitenkin kasvaisivat, koska näin yleensä tapahtuu suuryksiköissä.
Kirkko ja seurakunnat voivat hyvin odottaa ja seurata, mitä tapahtuu kuntakentällä ja vasta sitten mennä seurakuntayhtymiin niissä tapauksissa, joissa kunnat haluavat thedä kuntaliitoksia.
Lauri Oinonen
Keuruun kaupunginvaltuuston pj.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti