Joulurauhaa

Suomen Turku on julistanut joulurauhan jouluksi 2014. Laivaston soittokunta, jota takavuosina johti multialainen naapurin poika Haahkalan talosta Tarhapäänjärven rannalta, on komealla soitollaan juhlistanut  ylevän hetken. Vanha arvokas perinne yhdistäköön Suomen kansaa. Yleisradion kautta joulurauhan julistaminen on tullut vuodesta 1935, jatkosodan aikana 1943 Raumalta.
 
Tämän päivän Helsingin sanomat kertovat joulurauhan julistuksen tapahtuvan myös eräissä muissa rannikkokaupungeissamme. Rannikon kaupungit valmistautuvat muutoinkin perinteisin tavoin jouluun. Tämän olen havainnut erityisesti Porvoossa ja Pietarsaaressa. Porvoon Sannäsin kartanossa osallistuin joulun alla 2000 SItran järjestämään talouspolitiikan viikon mittaiseen seminaariin eduskunnan lähettämänä ja muutama vuosi sitten olin Pietarsaaressa eduskuntaryhmämme mukana. Tietenkin oma sotaväen aikainen varuskuntakaupunki Hamina pukeutui myös jouluun. Sain varusmiespapiksi koulutettavana pitää uudenvuoden hartauden Raatihuoneen edessä perinteisessä kaupungin, seurakunnan ja varuskunnan tapahtumassa juuri vuoden 1967 vaihtuessa vuodeksi 1968 Kirkkoherra Hjalmar Anstenin luottamuksen ansiosta. Pakkasta oli tuolloin lumisessa maisemassa meren rannan kaupungissa noin 30 astetta.
 
Syntymäkodissani Multian Riuttakoskella kuuntelimme äidin ja isän kanssa joulurauhan julistuksen joka joulu. Vuoden 1962 jouluna isäni oli poissa. Hänen haudalleen syttyi illan tummuessa kynttilä lyhtyyn paksun lumen peittämälle Multian hautausmaalle.
 
Nyt on äitini poissa, kun kuuntelimme Haapamäellä joulurahan julistusta. Radio yhdestä tuli heti joulurauhan julistuksen jälkeen perinteeseen radion ohjelmassa vuosikymmenet kuulunut harras joululaulu "Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen" Tämä yhdessä joulurauhan julistuksen kanssa aloittaa joulun. Baritoni Sulo Saaritsin laulu ja Tauno Äikään urkujen soitto vuosikymmenten takaa ovat arvokas perinne, joka älköön koskaan katoa.
 
Arvokas perinne kantaa myös minulle nyt mustassa joulussa, jolloin äitini ei tule enää joulupöytäämme ei aattona eikä muinakaan joulun hetkinä. Tämä kaikki tuntuu hyvin tyhjältä, jossa on syvimmältään sanomaa enemmän kuin ennen, vaikka sitä ei nyt tuntisikaan. Jäljestäpäin olen kokenut joulun 1962 isäni menetyksen jälkeen kaikkein syvällisimpänä. Siinä oli kaikkea sitä, mitä Sulho Ranta Tauno Äikään uruilla säestämänä halusi kertoa.
 
Joulurauhaa Sinulle Hyvä Blogini lukija!
 
 

Joulun ollessa jo ovella

Tänään on jouluaatonaattoaamu. Ulkona on pimeää, vaikka kello on jo yli kahdeksan. Synnyinkodissani Multialla oli tällaisenakin päivänä jo tehty aamun navetta-askareet ja maitotonkat olivat jo Riuttakosken toisella rannalla maitolaiturilla odottamassa Ähtärin meijerin maitoautoa. Helsingin maitohuolto tarvitsi myös jouluksi maaseudun maitoa. Autoilija Ari Alatalo saatuaan kyliltä molemmat rekka-autonsa vaunut maitoa täyteen, otti suunnan kohti Helsinkiä.
 
Pudottelin eilen tuttujen naapureiden postilaatikoihin joulukortteja, eräitä sain samassa yhteydessä tavatakin. Multian Tarhapäällä myös Aspin korjaamossa laitettiin autoni bensaletku kuntoon ja pakoputken vaurio myös hitsattiin kiinni. Tuolla tutulla korjaamolla kotikylällä aisti aitoa jouluntunnelmaa.
 
Tänään laitan vielä työhuonettani Haapamäellä joulukuntoon. Samalla jatkan tapaninpäivän Multian sananjumalanpalveluksen saarnan pohdintaa. Eilen sytytin Multian Sinervän hautausmaalle äitini ja isän haudalle lumen verhoamassa maisemassa kolme kynttilää, Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Olipa maassa lunta tai ei, tämä joulu on minulle musta äitini kuoleman johdosta.
 
Keuruun jouluyön messussa saan palvella talkoilla avustajana. Jouluyön messu alkaa aattoiltana kello 22.00. Se on myös väkirikkain joulun tapahtuma Keuruun kirkossa. Keuruun kirkon alttarin ylle syttyy joulutähtilamppu, joka palaa vain jouluyönä, jouluna ja loppiaisena. Se haluaa viestittää sanomaa kirkkaalla tavallaan meille syntyneestä Vapahtajasta.
 
Hyvää ja Rauhallista Joulua 2014!

Terveisiä Metsäakatemian kokoontumisesta 10.12.2014

Tänään keskiviikkona olin oma-aloitteisesti mukana Päättäjien Metsäakatemian kokoontumisessa Helsingissä Finlandiatalolla. Teemana oli Biojalostamoista Suomelle talousveturi". Tämä liittyi erityisesti Keski-Suomeen Äänekoskelle tulevaan biotuotetehtaaseen.
 
Läsnä oli 150 Suomen Metsäyhdistyksen järjestämien Päättäjien Metsäakatemia-kurssien käyneitä henkilöitä yhteiskunnan eri aloilta. Itse kävin tuon kurssin Suomen eduskunnan lähettämänä keväällä 2010. Koulutusjaksot olivat Kirkkonummella ja Satakunnassa maasto- muissa tutustumiskohteissa. Kurssi järjestetään kahdesti vuodessa. Tämän päivän kaltaisiin tapahtumiin kutsutaan aina noin  150 ensiksi ilmoittautunutta. Aiemminkin yritin päästä näihin päivän puitteissa tapahtuviin ajankohtaistapaamisiin, mutta muut olivat nopeammat ilmoittautumaan.
 
Äänekosken tulevan tehdas tuo paljoon työpaikkoja koko Keski-Suomen alueelle ja laajemmaltikin metsiin ja kuljetussektorille.
Metsäklusteri on kyennyt hyvin vastaamaan aikamme kysyntään. Jos paperin tarve laskeekin, niin kartongin kysyntä kasvaa. Eräs syy mainittuun kehitykseen on mm. nettikauppa, mikä lisää pakkauskartongin tarvetta kautta maailman.
 
Metsäakatemilaisten keskinäinen yhteys ja toinen toistemme tapaaminen on myös tärkeä asia. Jo aamukahvilla sain olla Suomen Kuvalehden emerituspäätoimittaja Tapani Ruokasen ja Maaseudun Tulevaisuuden uuden päätoimittajan Mikael Pentikäisen kanssa. Monet hyvät keskustelut ovat avartavat elämän kulkua ja näkemyksiä. Sain kokea olleeni itseäni paremmassa seurassa.

Toisen adventin jälkeen

 Olemme adventtiajassa. Seurakunnissa lauletaan kautta maan kauneimmat joululaulut-tilaisuuksia.  Niitä on laulettu jo yli 40 vuotta. On ilo, että kirkot täyttyvät kuten tuvat kylilläkin. On arvokas asia, että monet kodit avaavat ovensa kylien kokoontumiselle joululaulujen merkeissä. Näin hyvin arvokkaalla tavalla vaalitaan myös kyläyhteyttä parhaimmillaan.
 
Tulevassa viikon vaihteessa minulla on tarkoitus osallistua ensi kevään eduskuntavaalien ehdokkaana glögitilaisuuksiin sekä Uuraisilla että Äänekoskella Keski-Suomessa.

Lauantaina minulla on viime sotien 91-vuotiaan veteraanin, äitini serkun puolison siunaustilaisuus Jyväskylässä. Saatamme Laatokan saaressa syntyneen veturinkuljettajana elämäntyönsä tehneen kunniakansalaisen viimeiseen lepoonsa. Veturinkuljettana hän aloitti raskaan työnsä veturinlämmittäjänä höyryveturien aikana, dieselveturit ja siniset kiskobussit tulivat tutuiksi kuten uran lopulla myös sähköveturitkin.
 
Haapamäkeläisenä annan suuren kunnian veturinkuljettajan elämäntyölle.

ITSENÄISYYSPÄIVÄN AATTONA 5.12.2014
 
Tänään on aattopäivä ja huomenna on itsenäisyyspäivä 6.joulukuuta. Eilen minulla oli päivä, jollainen on vain kerran elämässä. vei Verohallinnolle äitini perukirjan. Äidin perukirja viedään vain kerran. Toki sitä voi olla tarve pyynnöstä täydentää tai antaa lisätietoja, mutta itse perukirjan jättäminen on vain kerran elämässä äidin osalta. Sama koskee tietysti isääkin. Hänen osaltaan tuo tapahtui jo marraskuussa 1962 Multian osuuskassan johtajan Martti Heikkolan toimesta, joka ystävällisesti työhönsä liittyen hoiti tehtävän Multialla. Perukirjan aineiston kokoaminen ja koostaminen oli henkisesti raskas tehtävä. Tuntui henkisesti yksi A4-paperiluiskakin oli raskaampi kuin kymmenen kilon perunasäkki.
 
Itsenäisyyspäivän aattoon liittyy juhlavimpana muistona 5.12.1967 varhainen aamu, jonka koitteessa sotilaspapeiksi koulutettavien kurssi 3a/67 kävi aamun ehtoolliskirkkoon Helsingin tuomiokirkon läntiseen kappeliin. tuo oli  minulle paljon merkinneen kurssin upea päätös. Olimme komennettuina Kaartin pataljoonaan, joka silloin toimi Katajanokalla Merikasarmilla, nykyisen ulkoministeriön tiloissa. Kursimme vieraili useissa varuskunnissa pääkaupunkiseudulla. saimme tutustua mm. rannikkotykistöön Mäkiluodon linnakesaarella, mikä oli tuolloin vasta reilut kymmenisen vuotta aiemmin tullut takaisin Suomelle Porkkalan vuokra-alueen palautuksen yhteydessä.
 
Suomen täyttäessä viisi vuosikymmentä, valaisi Helsingin taivasta viisi ilmatorjunnan valonheittäjien valokiilaa. Itsenäisyyspäivän aamu oli voimakkaan tuulinen ja puolenpäivän aikaan alkoi tulla ensimmäisiä lumihiutaleita lähtiessäni pikajunalla P 1 kohti Kouvolaa mennäkseni sieltä neljäksi Haminaan ja lähteäkseni vielä sen jälkeen lomille Multialle illan ja yön junayhtyeyksillä kohti keuruuta.
 
Mutta lumihiutaleet olivat jo yhden aikaan päivällä sakea lumipyry Riihimäellä ja lunta tuli tiiviisti. Pikajuna P 1 saapui parisen tuntia myöhässä Kouvolaan ilta neljän aikaan ja nyt oli jo selvää, että Haminan keikka lomille Keuruulle lähteäkseni ei onnistuisi. Lumisade oli sekoittanut junaliikenteen pahasti. Vasta iltaseitsemältä pääsi henkilöjuna lähtemään Kouvolasta kohti Kotkaa, josta Haminaan menijöillä oli junan vaihto Inkeroisissa. Inkeroisiin pääsimme ilta yhdeksän maissa: nyt oli Helsingistä tehty matkaa yhdeksän tuntia ja viimeinen junaosuus oli vielä edessä.
 
Lunta tuli aina vain sakeasti. Iltakymmeneltä pääsi kiskobussi aikataulujen ollessa täysin sekaisin yrittämään Inkeroisista kohti Haminaa. Aina vähän väliä juna uupui lumisille kiskoille ja matka kävi hyvin pienisä pätkissä, jos juuri ollenkaan. Kahden vaunun kiskobussissa oli ehkä kolmisen kymmentä matkustajaa. Viimein kiskobussi uupui lopullisesti vahvaan hankeen kellon ollessa jo yli yksitoista, Tuolloin ei ollut kännyköitä eikä matkapuhelimia. Jollain kummalla oli kuitenkin saatu junan uupumisen lähettyville linja-auto, johon me matkustajat kahlasimme paikoin puolimetriseksi kinostuneessa hangessa. Auto pääsi lyhyen matkansa nopeasti Haminaan ja juosten ennätin viime minuuteilla ennen yön kahtatoista varuskuntaan. Komennukseni näet päättyi tuon vuorokauden aikana, tulin kuitenkin esteistä huolimatta ajoissa perille. Lumisade kiihtyi ja jatkui koko seuraavan päivän, Haminan varuskunta valmistautui taas aamuaikaisesta lähtemään kohti Kotkaa ja itsenäisyyspäivän paraatia.
 
Onneksi kahdentoista matka Helsingistä Haminaan kävi terveenä perille asti. Isäni puolestaan itsenäisyyspäivänaattona tuosta 28 vuotta aiemmin, valmistui Kollaanjoella suojapoteroita kaivaen itsenäisyyspäivän aikana maahan tunkeutuneen hyökkääjän vastaanottoon. Sitä vastaanottoa hänen kohdallaan kesti kolme kuukautta 6.3.1940 tapahtuneeseen haavoittumiseen asti.
 
Kiitos ja kunnia sotiemme veteraaneille, invalideille ja lotille!