Joulurauhaa
Suomen Turku on julistanut joulurauhan jouluksi 2014. Laivaston soittokunta, jota takavuosina johti multialainen naapurin poika Haahkalan talosta Tarhapäänjärven rannalta, on komealla soitollaan juhlistanut ylevän hetken. Vanha arvokas perinne yhdistäköön Suomen kansaa. Yleisradion kautta joulurauhan julistaminen on tullut vuodesta 1935, jatkosodan aikana 1943 Raumalta.
Tämän päivän Helsingin sanomat kertovat joulurauhan julistuksen tapahtuvan myös eräissä muissa rannikkokaupungeissamme. Rannikon kaupungit valmistautuvat muutoinkin perinteisin tavoin jouluun. Tämän olen havainnut erityisesti Porvoossa ja Pietarsaaressa. Porvoon Sannäsin kartanossa osallistuin joulun alla 2000 SItran järjestämään talouspolitiikan viikon mittaiseen seminaariin eduskunnan lähettämänä ja muutama vuosi sitten olin Pietarsaaressa eduskuntaryhmämme mukana. Tietenkin oma sotaväen aikainen varuskuntakaupunki Hamina pukeutui myös jouluun. Sain varusmiespapiksi koulutettavana pitää uudenvuoden hartauden Raatihuoneen edessä perinteisessä kaupungin, seurakunnan ja varuskunnan tapahtumassa juuri vuoden 1967 vaihtuessa vuodeksi 1968 Kirkkoherra Hjalmar Anstenin luottamuksen ansiosta. Pakkasta oli tuolloin lumisessa maisemassa meren rannan kaupungissa noin 30 astetta.
Syntymäkodissani Multian Riuttakoskella kuuntelimme äidin ja isän kanssa joulurauhan julistuksen joka joulu. Vuoden 1962 jouluna isäni oli poissa. Hänen haudalleen syttyi illan tummuessa kynttilä lyhtyyn paksun lumen peittämälle Multian hautausmaalle.
Nyt on äitini poissa, kun kuuntelimme Haapamäellä joulurahan julistusta. Radio yhdestä tuli heti joulurauhan julistuksen jälkeen perinteeseen radion ohjelmassa vuosikymmenet kuulunut harras joululaulu "Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen" Tämä yhdessä joulurauhan julistuksen kanssa aloittaa joulun. Baritoni Sulo Saaritsin laulu ja Tauno Äikään urkujen soitto vuosikymmenten takaa ovat arvokas perinne, joka älköön koskaan katoa.
Arvokas perinne kantaa myös minulle nyt mustassa joulussa, jolloin äitini ei tule enää joulupöytäämme ei aattona eikä muinakaan joulun hetkinä. Tämä kaikki tuntuu hyvin tyhjältä, jossa on syvimmältään sanomaa enemmän kuin ennen, vaikka sitä ei nyt tuntisikaan. Jäljestäpäin olen kokenut joulun 1962 isäni menetyksen jälkeen kaikkein syvällisimpänä. Siinä oli kaikkea sitä, mitä Sulho Ranta Tauno Äikään uruilla säestämänä halusi kertoa.
Joulurauhaa Sinulle Hyvä Blogini lukija!
Tämän päivän Helsingin sanomat kertovat joulurauhan julistuksen tapahtuvan myös eräissä muissa rannikkokaupungeissamme. Rannikon kaupungit valmistautuvat muutoinkin perinteisin tavoin jouluun. Tämän olen havainnut erityisesti Porvoossa ja Pietarsaaressa. Porvoon Sannäsin kartanossa osallistuin joulun alla 2000 SItran järjestämään talouspolitiikan viikon mittaiseen seminaariin eduskunnan lähettämänä ja muutama vuosi sitten olin Pietarsaaressa eduskuntaryhmämme mukana. Tietenkin oma sotaväen aikainen varuskuntakaupunki Hamina pukeutui myös jouluun. Sain varusmiespapiksi koulutettavana pitää uudenvuoden hartauden Raatihuoneen edessä perinteisessä kaupungin, seurakunnan ja varuskunnan tapahtumassa juuri vuoden 1967 vaihtuessa vuodeksi 1968 Kirkkoherra Hjalmar Anstenin luottamuksen ansiosta. Pakkasta oli tuolloin lumisessa maisemassa meren rannan kaupungissa noin 30 astetta.
Syntymäkodissani Multian Riuttakoskella kuuntelimme äidin ja isän kanssa joulurauhan julistuksen joka joulu. Vuoden 1962 jouluna isäni oli poissa. Hänen haudalleen syttyi illan tummuessa kynttilä lyhtyyn paksun lumen peittämälle Multian hautausmaalle.
Nyt on äitini poissa, kun kuuntelimme Haapamäellä joulurahan julistusta. Radio yhdestä tuli heti joulurauhan julistuksen jälkeen perinteeseen radion ohjelmassa vuosikymmenet kuulunut harras joululaulu "Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen" Tämä yhdessä joulurauhan julistuksen kanssa aloittaa joulun. Baritoni Sulo Saaritsin laulu ja Tauno Äikään urkujen soitto vuosikymmenten takaa ovat arvokas perinne, joka älköön koskaan katoa.
Arvokas perinne kantaa myös minulle nyt mustassa joulussa, jolloin äitini ei tule enää joulupöytäämme ei aattona eikä muinakaan joulun hetkinä. Tämä kaikki tuntuu hyvin tyhjältä, jossa on syvimmältään sanomaa enemmän kuin ennen, vaikka sitä ei nyt tuntisikaan. Jäljestäpäin olen kokenut joulun 1962 isäni menetyksen jälkeen kaikkein syvällisimpänä. Siinä oli kaikkea sitä, mitä Sulho Ranta Tauno Äikään uruilla säestämänä halusi kertoa.
Joulurauhaa Sinulle Hyvä Blogini lukija!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti