Epilepsiapäivänä 9.2.2015
Epilepsiapäivänä 9.2.2015
Tänään 9.2.2015 on epilepsiapäivä. Epilepsialiitto on lähestynyt meitä kansanedustajaehdokkaita tärkeän asian merkeissä.
Sairaus, mikä tahansa on asianomaiselle itselleen ja hänen lähimmilleen usein yllättävä ja kipeä isku elämän kulkuun. Vuosittain 3000 suomalaista saa epilepsiadiagnoosin. Tämä koskettaa lähiomaisina 10 000 - 20 000 henkilöä vanhempina, isovanhempina, sisaruksina ja lapsinakin.
Poliitikot ovat yleensä terveitä, urheilijoita, kuntoilijoita ja silloin yleensä vammaisten asiat jäävät monille vieraiksi. Myötätuntoa voidaan toki osoittaa ja sekin on hyvä, mutta ei kuitenkaan todellisuudessa auta paljoa. Siksi tarvitaan mm. Epilepsialiittoa muistuttamaan asioista ja erityisesti puolustamaan heitä, joille sairaus on itselle omakohtainen asia tai koskettaa jotakin lähiomaista.
Mikäli tulen valituksi seuraavaan eduskuntaan haluan olla tiiviissä yhteistyössä Epilepsialiiton kanssa. Vielä tärkeämpää on se, että ihmiset ottavat tilanteissaan minuun yhteyttä. Yksityisten asioiden hoitaminen ei sinällään ole helppoa. Mutta iloitsen, että aiemmalla eduskuntakaudella sain autettua epilepsiaan sairastuneen nuoren hänelle soveltuvaan työelämään. Tämä merkitsi nuorelle henkisesti ja fyysisesti sekä sosiaalisesti myönteistä tulevaisuutta. Äiti soitti äskettäin minulle kiitollisena.
Tänään 9.2.2015 on epilepsiapäivä. Epilepsialiitto on lähestynyt meitä kansanedustajaehdokkaita tärkeän asian merkeissä.
Sairaus, mikä tahansa on asianomaiselle itselleen ja hänen lähimmilleen usein yllättävä ja kipeä isku elämän kulkuun. Vuosittain 3000 suomalaista saa epilepsiadiagnoosin. Tämä koskettaa lähiomaisina 10 000 - 20 000 henkilöä vanhempina, isovanhempina, sisaruksina ja lapsinakin.
Poliitikot ovat yleensä terveitä, urheilijoita, kuntoilijoita ja silloin yleensä vammaisten asiat jäävät monille vieraiksi. Myötätuntoa voidaan toki osoittaa ja sekin on hyvä, mutta ei kuitenkaan todellisuudessa auta paljoa. Siksi tarvitaan mm. Epilepsialiittoa muistuttamaan asioista ja erityisesti puolustamaan heitä, joille sairaus on itselle omakohtainen asia tai koskettaa jotakin lähiomaista.
Mikäli tulen valituksi seuraavaan eduskuntaan haluan olla tiiviissä yhteistyössä Epilepsialiiton kanssa. Vielä tärkeämpää on se, että ihmiset ottavat tilanteissaan minuun yhteyttä. Yksityisten asioiden hoitaminen ei sinällään ole helppoa. Mutta iloitsen, että aiemmalla eduskuntakaudella sain autettua epilepsiaan sairastuneen nuoren hänelle soveltuvaan työelämään. Tämä merkitsi nuorelle henkisesti ja fyysisesti sekä sosiaalisesti myönteistä tulevaisuutta. Äiti soitti äskettäin minulle kiitollisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti