Aimo Salmisen muistolle

YSTÄVÄNI AIMO SALMISEN MUISTOLLE


Muistan kiitollisena ystävääni Aimo Salmista. Jumala johdatti heidät Haaoamäelle noin neljännesvuosisata sitten. Tuure Suhonen kertoi minulle hänelle tutusta avioparista, jotka voisivat tulla työhön jo muutaman vuoden toimineeseen Haapamäen Katulähetykseen. Yhdistys oli järjestäytynyt sen hengellisen isän Veikko Oikarin johdolla.  Työntekijöistä oli puutetta. Varaa palkan maksuun ei ollut edes ajateltavissakaan. Työt tehtiin tatlkoilla useiden tehtävän tärkeäksi kokeneiden toimesta. Erityinen Kiitos kuuluu myös yhdistyksen talonmiehen tehtävissä olleelle Otto Särkiselle. Vastuunkantajat toivoivat iän jo rasittaessa uutta voimaa ja apua työhön.

Silloin Jumala johdatti Aimo ja Maija Salmisen Haapamäen Katulähetukseen. Aimo otti vaatimattoman persoonallisuutensa ja nöyrän palvelumielen asenteella vastuun hyvin monipuolisesti Haapameän Katulähetyksestä. Veikko Oikarin jälkeen hän toimi pitkäaikaisena puheenjohtajana yhdistyksessa ja teki tätä vastullista tehtävää varten uskollisesti monia matkoja myös Tervajoelta Haapamäelle useiden vuosien ajan.

Aimon johdolla Katulähetystaloa kunnostettiin, Aimon uhrauksella myös talous saatiin velattomaksi ja toimintaan tuli taloudellista vakautta, mikä mahdollisti monipuolistuvan toiminnan.
Kaiken aikaa oli keskeistä hengellinen yhteiskristillinen toiminta viikottaisine hartaustilaisuuksineen keskiviikko-iltaisin. Näihin oli helppo tulla, koska henkistä kynnystä ei ollut, Aimo haölusi kohdata Maijan kanssa kaikkia samalta tasolta. Yläkertaan tuli puutyöverstas, päiväkeskustoiminta ja toimipa Katulahetystalo Haapamäen jumalanpalvelusten paikkanakin muutaman kuulauden ajan vuonna 1993 kirkon ollessa kunnostettavana.

Iloitsin siitä, että Reijo Ylä-Soinnmäki ja Osmo Kuusinen saivat kutsumuksen tulla Aimon avuksi. Näin vastuunkantaminen jakautui uesammille harteille vaapaaehtoistyössä. Asunnottomien tukiasuminen ja kirpputoritoiminta ja lähimaiden avustustyö tulivat kuvaan. Pienistä uskon siemenistä kasvoi Haapamäelle siunauksen puu, joka kantaa yhä hedelmiä ajallisesti ja kirkkauden iankaikkiseen valtakuntaan. Tällaiselta avustamatkalta Aimo ja Maija Salminen olivat myös palaamassa, kun Jumala kutsui liikenneonnettomuudessa Maijan kirkkauden kotiin. Aimon tehtävät vielä toipumisen jälkeen jatkuivat ja tätä kaikkea on pidettävä ihan ihmeenä, johion Jumala varmasti on kätkenyt paljon siunausta ja hyvyyttä.

Aimo Salminen toimi useita vuosia myös Pihlajaveden seurakunnan suntiona. Palkka oli varsin pieni, mutta Aimo Salmisen uskollisuus tehtävien hoitoon oli suuri. Tässä tehtävässä uskollisuus seurakunnan kutsumuksen täyttämiseen toi siunauksen, jonka Jumala tietää parhaiten. Joka on vähässä uskollinen, pannan paljon haltijaksi ja nyt on Aimon palkanmaksun aika tullut ja tämä palkka on kultaakin arvokkaampaa.

Muistan henkilökohtaisesti vaimoni Seijan ja 96-vuotiaan Selli-äitini kanssa lämpimästi ja kiitollisesti siunaten Aimo Salmista. Minulle hän oli aina luotettava ja avulias ystävä, suurin kirjaimin.

"Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän herramme Jeesuksen Kristuksen kautta."


Lauri Oinonen

Aihetta metsäverotuksen korjaamiseksi

Puun myyntiveron puolittaminen edistäisi metsäklusteria


Viime viikkoina erityisesti sahat ovat valittaneet kiristyneessä taloudellisessa tilanteessaan pulaa raaka-aineesta. Suomessa sahojen toiminta on tukkipuun käytölle perusasia. Monille kunnille ja seutukunnille toimivat sahat ovat elintärkeitä työllisyyden sekä metsä- ja kuljetusalan yrittäjien ja näitä tukevien eri yritysten kannalta. Myös useat haketta käyttävät lämpövoimalat joutuisivat vaikeuksiin, jos paikallinen saha lopettaisi.

Sama tilanne koskee metsäteollisuutta ja koko metsäklusteria yleisestikin. Suomen viennin tonneista noin puolet on metsästä lähtöisin. Rikkidirektiivin tuoma merikuljetusten lisämaksu vientikuljetuksille heikentää suomalaisen tuotannon kilpailukykyä. Koko metsäklusteri on yhä edelleen ja entistäkin enemmän vastaisuudessa Suomen talouden selkäranka ja tämän tulevaisuus tulee turvata.

Puun myyjiä rasittaa tällä hetkellä korkea 32 prosentin pääomaverotus. Se ei todellakaan kannusta puun myyntiin, kun tukkipuuiän saavuttaneesta puusta on jo normaalisti maksettu metsään kohdistunut perintövero kahteen tai kolmeenkin kertaan. Metsätalouteen liittyy myös yhä lisääntyviä kustannuksia puun kasvun eri vaiheiden aikana ja päätehakkuun jälkeen tulevat monille yllätyksinä suuret uudistamis- ja taimikkojen hoitokustannukset.

Mielestäni olisi vahvasti harkittava puun myynnin verotuksen eriyttämistä pois nykyisistä pääomaveroprosenteista, koska metsätalous eroaa olennaisesti muista pääomaverotuksen kohteista, jotka elävät vuodenaikojen kvartaalitaloudessa. Metsätalouden kvartaali on puolestaan neljännesvuosisata. Siksi Vanhasen toisen hallituksen aikana avattiin oikeansuuntainen linjaus, kun tunnustettiin se, että puun myynnin verotus voi olla puolet pääomaverotuksesta. Tällä edistettiin puukauppaa, metsien hoitoa ja koko metsäklusterin toimintaedellytyksiä ilman puunkäyttäjien raaka-aineen hintaan kohdistuvia kustannuspaineita.

Tämä ratkaisu pohjautui paljolti eduskunnassa tekemiini lakialoitteisiin. Valitettavasti tuolloin poliittinen kompromissi toi mukaan määräaikaisuuden, aloitteeni tavoittelivat pysyvää käytäntöä. Noiden veronalennusten aikana ei tiettävästi tarvinnut sulkea yhtään sahaa tai tehdasta kotimaisen puupulan vuoksi. Yritykset ja työpaikat saatiin turvattua taantumasta huolimatta. Nyt olisi aika eriyttää puun myyntitulojen verotus ja määritellä sen verotukseksi aloitteitteni mukainen 50 prosenttia muusta pääomaverokannasta pysyväksi käytännöksi.

Tämä tunnustaisi metsätalouden omaleimaisuuden ja toisi tarvittavaa pitkäjänteisyyttä ylisukupolviseen metsätalouteen. Metsäsektorin yrittäjillä ja yrityksilla olisi vakaa pohja ja työllisyys tulisi turvatuksi. Myös metsäenergialle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen tulisi turvatuksi.

Vastinetta yleisönosastoon Kiinnostuneelle

On hyvä, että Raamatun aihepiiri kiinnostaa ja halutaan käydä keskustelua. Nimimerkkiä kiinnostava 2.Moos.21:7 kuuluu nykykäännöksessä:"Jos joku myy tyttärensä orjattareksi, tyttö ei pääse vapaaksi niin kuin miesorjat." Kolmisen vuosituhatta sitten juutalaisyhteisössä orjan asema oli ilmeisesti parempi kuin myöhemmin sanalla ymmärretään ja olosuhteet muutoinkin olivat erilaiset. Raamatun jae kuuluu kokonaisuuteen, orjia koskevia lakeja. Voisi ajatella kyseessä olevan otteen kolmen vuosituhannen takaisesta työelämän laista.

Tuolloin orjalla oli toimeentulo isäntänsä palveluksessa, jos olisi lähtenyt tästä pois, olisi nainen menettänyt itse asiassa kaiken. Miehen asema oli parempi. Seuraavat jakeet 8-12 selventävät juutalaisten kolmen vuosituhannen työelälakia lisää ja naisen tuolloisia oikeuksia. Julmalta näyttävä yksittäinen jae erillään asiayhteydestään ja historiallisesta kehyksestään ei anna kuvaa Jumalasta. Raamatun kokonaisilmoitus antaa selvän kuvan ihmistä rakastavasta Jumalasta, joka haluaa juuri heikoimpien parasta ja kuulee heikoimmatkin ajatukset. Jumala on asettanut ihmiselle ja ihmiskunnalle tehtävän toimia rakkauden kaksoiskäskyn mukaan lähimmäisensä parhaaksi.

Uuden liiton ja kristinuskon myötä naisen asema parani Jeesuksen opetuksen myötä alkuseurakunnassa ja vainotun kirkon aikana kristittyjen parissa. Kun kristinusko tuli 300 luvulla valtakunnanuskonnoksi Rooman valtakunnassa, orjuus poistettiin, naisen asema parani ja sunnuntaista tuli lepopäivä. Näin kristinusko pääsi vaikuttamaan yhteiskunnassa ja luomaan yhteiskunnallista arvopohjaa koko kristikunnan alueelle. Tälle länsimaiselle ja kristilliseltä arvopohjalta nousevalle perustalle rakentuu 1900-luvun puolivälin YK:n ihmisoikeuksien julistuskin. Valitettavasti se ei vain toteudu kaikkialla. Mutta työ jatkuu ja kristillisen sanoman ja lähimmäisenrakkauden eteenpäin vieminen on entistäkin tärkeämpää. Se on rauhattoman maailman ainoa toivo.

Lauri Oinonen

Uskontotuntien vähennys on tappio

USKONTOTUNTIEN VÄHENNYS ON TAPPIO


Hallituksen tekemä ratkaisu oman uskonnonopetuksen vähentämisestä peruskouluissa yhdellä tunnilla on valitettava tappio, jota ei voi pitää hyväksyttävänä miltään osin. Vastaava menetys koskee myös elämänkatsomustietoa. Tähän ratkaisuun ei olisi ollut kenelläkään tarvetta suostua, koska ehdotettu linjaus kevättalvelta ei sisältänyt muutosehdotuksia tässä suhteessa. Tulosta ei voi täten kukaan kuvata torjuntavoitokseen, kyse on löysästä luovuttamisesta ja oikeiden arvojen vajeesta.

Viime vaalikaudella olin eduskunnan sivistysvaliokuntatyössäni vaikuttamassa siihen, että uskonnonopetusta ei vähennetty. On hyvä muistaa, että koulumme ovat juuri syntyneet kristillisen kasvatuksen lähtökohdista historian eri vaiheissa. Valitettavasti uskontoa on kuitenkin kohdeltu kaltoin jo pitkään, sen tuntimääriä on karsittu hivuttamalla tunti, pari kerrallaan. Nykytilanne on tuskin enää puoltakaan kansakoulun ja oppikoulun ajoista ennen peruskoulua. Samaan aikaan aamuhartaudet ovat muuttuneet sekä nimiltään että sisällöiltään. Koulujemme arvopohja on paljolti hukassa ja vakavasti vaarassa.

Elämä ja yhteiskunta tarvitsevat oikean ja väärän erottamista. Kristillinen elämännäkemys Raamatun ja kymmenen käskyn pohjalta on edelleen kestävä perusta. Juuri nyt ja tulevaisuudessa entistäkin enemmän tarvitaan tämän vuoksi uskonnon opetusta yksityisen ihmisen ja koko kansan oikeudentajun ja menestyksen perustaksi. Maailma ja ympäristö eri vaikutteineen, jossa lapset ja nuoret kasvavat, sisältää yhä enemmän ja monimuotoisempia haasteita yksilöille ja yhteiskunnallemme. Juuri siksi tarvitaan sitä arvokasvatusta, jota oman uskonnonopetus antaa. Haluan, että ennen tuntijaon toimeenpanoa, asia vielä korjataan ja uskonnonopetus palautetaan nykyiselleen.


Lauri Oinonen
Keuruu

hartauskirjoitus heinäkuun alussa

Jumala on läsnä kesälläkin

Kesä ja heinäkuu erityisesti ovat monille loman aikoja. Virastoja ja eri palvelupisteitä on suljettu tai toimintoja rajattu. Seurakunnissa kesä on monien leirien ja retkien aikaa ja samalla ovat myös useiden työntekijöiden lomat. Tässä tilanteessa saan palvella heinä-ja elokuussa Keuruulla 2.kappalaisen sijaisena ja huolehdin osaksi papin tehtävistä Multiankin osalta heinäkuun loppupuoliskolla ja elokuun alussa. Kesäisten maisemien keskellä kirkkojen kellot kutsuvat hienovaraisesti ja tasa-arvoisesti jokaista jumalanpalveluksiin.

Jumalamme on läsnä kesälläkin. Hänen vastaanottonsa on avoinna joka hetki. Alkavan viikon sanassa Ps. 28:8 on lupaus: "Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva." Jeesuksen sovitustyön tähden kuulumme Jumalan kansaan. Uskon heikkouden ja epäilyjen keskellä kasteen sakramentti on tästä vakuutena. Siinä Kristus on aloittanut henkilökohtaisesti ja nimeltä kutsuen pelastavan työnsä ja minkä Hän on aloittanut, sitä Hän ei halua jättää kesken.

Jumalan tekojen salaisuutta on osaltaan näinä aikoina etsinyt myös ydinfysiikka etsiessään ns. Higgsin hiukkasta. Luomiskertomuksessa 1.Moos.2:19 Jumala jäi odottamaan, minkä nimen ihminen kullekin luomisteolle antaisi. Näin Luojamme antoi ihmisille ja tieteille tehtävät selvittää luomistekoja ja niiden ihmeitä. Mitä enemmän ihminen tutkii ja selvittää, sitä enemmän nousee aina uusia kysymyksiä. On sanottu, että oman tietämättömyyden ja tiedon rajallisuuden tajuaminen on ensinmäinen askel tietoon. Vähäinen tieto voi tehdä ylpeäksi, mutta suuri tieto nöyräksi.

juhannusiltana 2012

Juhannusillan tervehdys Haapamäeltä! Tämä juhannus on mennyt paljolti kesäflunssan merkeissä omalta kohdaltani. Siksi en ole jaksanut paljon osallistua Keuruun Ison Kirjan helluntaiherätyksen juhliinkaan. On koottava voimia ja kuntoa, että jaksan huomennma sunnuntaina toimittaa Uuraisten kirkossa juhannussuntain sananjumalanpalveluksen kirkkoherra Antti Heinolan pyynnöstä. Olen käynt jo pari viikkoa stten tekstit läpi alustavasti.

Saarnassa aion käsitellä myös keskikesän teemaa, sillä onhan juhanniussuntai. Olen halunnut psaltaan tämän näkyvän myös virsivalinnoissa. Suvivirren loppusälkeistöt ovat ainakin mukana. Ne ovat virren rukousta kylvöille ja maan kasvulle. Kaikilla ei liioin ole tilaisuutta kohdata suvivirttä kouluissa tai itse juhannuksen kirkoissa. Siksi haluan suvern tuntua juhannussunnuntai Uuraisten jumalanpalvelukseen. Kirkkoon kun kellot kutsuvat, suo sinne tiemmme rientää!

Juhannusviikko alkoi

Juhannusviikko alkoi ja vuoden valoisimmta pä'ivät ovat elettävinämme! Iloitkaamme niistä työn ja rjen keskelläkin. Viime lauantaina ja sunnuntaina sain olla avustajana Keuruun kirkossa kesän rippikoululeiien konfirmaatoissa seurakuntaväen ehtoollisen jakamisissa. Koin henkilökohtaisesta arvokkaana nämä talkootehtävät. Näin ikäänkuin minäkin sain osallistua rippikoulukesään oman seurakuntamme nuorten jas heidän läheistensä kanssa.

Jumala on tekevä hyvän työnsä näiden nuorten kohdalla. Siihen saan luottaa myös aiempien omien eri vuosikymmenten rippikopulaisteni osalta. Se, mikä jää papilta vajaaksi, sen hyvä Jumala tekee täydelliseksi ajallaan. Kylvö ja sadon kypsyminen ja korjuu tapahtuvat viljojenkin kohdalla eri aikoina. Saan luottaa hyvän Jumalan armoon ja lupauksiin. Toista viikkoa stten 8.6.2012 tuli kuluneeksi 40 vuotta pappisvihkimyksestäni. Piispa Eero Lehtinen oli avustajineen toimittamassa tämän minun, Teuvo Mannilan ja Antti Rusaman kohdalla.

Odotan myös juhannusvieraita kotiimme, jotka tulevat Keuruun Ison Kirjan juhlakonferenssiin. Siunattua Juhannuksen aikaa!