Keurusseutu tarvitsee molemmat ambulanssinsa

Keurusseutu tarvitsee molemmat ambulanssinsa


Olen tietoisesti tehnyt Keuruulla havaintoja kahden Keuruulle sijoitetun ambulanssin hälytyslähdöistä ja muista tehtäviin kuuluvista toimista. Näitä on yllättävän paljon. Hälytystehtävissä on täällä näkynyt myös naapurikuntien ambulansseja, mikä kertoo molempien Keuruun autojen olleen samaan aikaan tehtävissä.

Ambulanssiemme tehtäviin on kuulunut myös entistä enemmän kotisairaanhoitoa ja omaishoitoa tukevia töitä ja potilaiden siirtoja kotoa oman terveyskeskuksen palvelujen äärelle. Lääkärien yö- ja osin viikonloppupäivystysten etääntyessä sairaankuljetusten tarve on korostunut sekä kiireellisten että vähemmän kiireellisten mutta tarpeellisten kuljetusten osalta. Keuruu ja Multia jo sinällään muodostavat maantieteelliseti laajan alueen. Jo nyt monet ovat valittaneet ambulanssin tulon odotusta. Palokuntien ensivasteyksiköiden harteille kaatuu yhä enemmän ja vaativampia tehtäviä.

Sairaanhoitopiirimme virkamiesesityksen pohjalta 12.9.2012 tehty ratkaisu Keuruun toisen ambulanssin poistamisesta vastoin Keuruun kaupungin kantaa on vaarallinen heikennys Keurusseudulla sekä ambulansin saatavuuteen että terveydenhuollon palveluihin. Tätä ei korjaa se, että jäljelle jäävä on ns. hoitotason yksikkö, koska Keuruulla on käytännössä tällainen ollut jo vuosikymmeniä. Kun tämä päivisin klo 08-20 ainut ambulanssi on tehtävässä tai Jyväskylän ajossa, on yksinkertaisesti nopean avun saannin pula.

Jos Petäjävedeltä luvattu apu sattuisikin olemaan heti saatavissa, olisi viive Keuruulle vähintäinkin 20 minuuttia, Haapamäelle yli puolituntia ja Pihlajavedelle odotus venyisi jopa tuntiin. Entäpä silloin, kun tämäkin auto olisi tehtävissä? Aivo-, sydän- ja keuhkoinfarktitapauksissa minuutit ovat todella tärkeitä kuten vaikeissa onnettomuuksissakin. Viiveet merkitsevät vakavia asioita ja hengenvaaraa. Entäpä tilanne, jossa tarvittaisiin kaksi tai useampia ambulansseja? Toiveet lähikuntien avusta voivat olla myös epärealistisia. Tiedän mm. tilanteen, jolloin seutukuntien lähin vapaa ambulanssi oli Ylöjärvellä!

Tässä tilanteessa tuntuu suorastaan irvokkaalta sairaanhoitopiirin päätöksen pohjalla ollut perustelu (hall. kokous 12.9.2012 asia 156 H): " Suunniteltu palvelutaso on nykyistä tilannetta parempi. Keuruu maksaa samalla maksuperusteella ensihoidosta kuin muutkin KSSHP:n alueen kunnat, koska ensihoitovalmius noudattaa KSSHP:n palvelutasopäätöstä". Vaikka ambulanssipalvelumme mielestäni olennaisesti heikentyvät, eivät maksumme kuitenkaan alene.

Valmistelussa ei ole tunnustettu Keurusseudun matkaetäisyyksien tosiasioita eikä ambulanssien lisääntyvien tehtävien kokonaistarvetta. On haluttu keskittää yksiköitä Jyväskylään ja ohjata niille myös  potilaittemme siirtokuljetukset, jotka nyt on hoidettu paljolti ekologisesti  ja säästäen Keuruun autojen Keskussairaalan ajojen paluumatkoilla. Koska asia on nyt lukkiutunut, on tulevalla valtuustokaudella ambulanssiongelma  otettava esille ja tilanne on korjattava ennen pahimpien vahinkojen toteutumista.

Lauri Oinonen
Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (kesk)
kunnallisvaaliehdokas

Rautatieasiaa

Rautatiet voivat olla tulevaisuuden suuri mahdollisuutemme


Nykyinen hallitus on päättänyt panostaa voimakkaasti rahaa rautateihin. Tämä tarkoittaa maan Pohjanmaan pääradan (Hki-Tre-Parkano-Seinäjoki-Oulu)  toista raideparia Ouluun saakka ja kolmatta raideparia Helsinki-Tampere välille. Lisäksi Tampereen lähelle Pirkkalaan suunnitellaan miljardin euron uutta tavaraliikenteen järjestelyratapihaa Tampereen läntisine ohitusratkaisuineen asuttuun ja vesistöjä sisältävälle alueelle. Uutta paljolti tunneleita merkitsevää Jyväskylä- Jämsä-Orivesi raideparia ajetaan myös voimakkaasti. Kaikkiaan jo nämä merkitsevät noin viiden miljardin menoja valtiolle. Lapissa ajetaan lisäksi ponnella kahta Jäämeren yhteyttä

Valitettavasti nämä linjaukset eivät lupaa mitään meille, olisimme vain valtion veroissa maksajia. Samalla perustellut Keurusseudun maantieinvestointimme jäisivät odottamaan vuoroaan ja maan useat päättäjät myös haluavat niiden vaipuvankin unholaan. Näin olisi jo käynytkin vt 18 kohdalla, ellen olisi ollut vaikuttamassa  PN:n elinkeinovaliokunnan jäsenenä Pohjoismaiden ministerineuvoston päätökseen ohjata NECL II suunnittelurahoja tiesuunnitelmiemme päivittämiseen.

Tässä tilanteessa on meidän osoitettava valtiolle huikeasti edullisemmat ja paljon paremmin maatamme ja kuljetustarpeita palvelevat ratareitit. Nämä ovat Haapamäen kautta kulkeva ns. vanha Pohjanmaan rata (Tampere-Haapamäki-Seinäjoki) ja Haapamäki-Parkano-Pori rautatie. Ensinmainittu on jo superkunnossa Orivedelle asti. Orivesi-Haapamäki-Seinäjoki osuus tulisi varustaa  uudelle pintakerrokselle yhteenhitsatuin kiskoin ja sähköistää. Tämä maksaisii vain varsin vähäisen murto-osan siitä rahasta, mikä nyt aiotaan käyttää uuteen rataan Tampere-Parkano-Seinäjoki välille.
Samalla tulisi Keskipohjola-käytävän poikittaisyhteys kuntoon Haapamäki-Seinäjoki osuudelta.

Meillä on vain nyt tavattoman kova kiire tuoda asia esille, koska jo nyt upotetaan rahoja (Tre-Pno-Ski) toisen raideparin = uuden radan suunnitteluun. Jos emme nyt onnistuisi saamaan rataamme (Ov-Hpk-Ski) pääradan toiseksi raidepariksi, on tulevaisuudessa uhka menettää alueemme junamatkustus pääkaupunkiseudulle ja pohjoisen suuntaan. Muutaman vuoden kuluttua tätä liikennettä taas tarkastellaan ja suunnitelmat ovat tiedossani ja vapaasti saatavissa (LVM:n JYSEHOT-selvitys). Juuri pääkaupungin suuntaan nopeat junat ovat kuitenkin todellinen vaihtoehto yksityisautoille. Tämä on entistä tärkeämpi imagotekijä, jos haluamme tänne pääkaupunkiseudulta paluumuuttajia ja työmatkojaan yleisillä kulkuvälineillä pendelöiviä veronmaksajia. Junat ja linja-autot tässä suhteessa vain tukevat lujasti toisiaan.

Haapamäki-Parkano-Pori rata on saanut asinatuntijoilta yllättävän myönteisen kannatuksen, kuten mm. prof. Arto Lahdelta ja DI Jorma Haapamäeltä. He näkevät kokonaisedun kansantaloutemme ja sen tarvitseman logistiikan kannalta. Tämä rata olisi hyvin halpa verrattuna uuteen (Jkl-Jms-Ov) tunnelirataan eli uuteen raidepariin Jyväskylän ja Oriveden välillä. Kun yhteys Haapamäeltä Poriin palautettaisiin, voisi Suomen rautatieliikenteen ratapihojen järjestelytoimintoja siirtää Tampereelta Haapamäelle ja uutta miljardi-investointia Pirkkalaan ei tarvittaisi. Valtio säästäisi pelkästään tässä 800 miljoonaa euroa, jos Hpk-Pno-Pori maksaisi lasketut 200 miljoonaa euroa!

Kaikki tämä mahdollistaisi työpaikkoja Haapamäelle ja seutukunnallemme sekä avaisi ihan uusia teollisuuden alojen mahdollisuuksia. Kestävät logistiset vaihtoehdot tulisivat olemaan silloin täällä vertailukelpoiset mihin tahansa maakuntakeskukseen nähden. Keurusseutu olisi kartalla ja se avaisi mahdollisuuksia, joita emme vielä voi nähdäkään.


Lauri Oinonen
kunnallisvaaliehdokas (kesk)

Onko sosiaalinen Eurooppa vielä mahdollinen?

Euroopassa velkakriisin nimissä tehdyt menojen leikkaukset uhkaavat jo kiristillisiä perusarvoja: solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta, sanoo saksalainen sosiaalietikian professosi Franz Segbergs Marburgin yliopistosta. Hän vaatii eurooppalaisia kristittyjä nousemaan vastarintaan, puolustamaan inhimillisyyttä ja estämään kristillisen uskon vaikutuksesta syntyneen sosiaalivaltion purkamista.
Sosiaalivaltio tarkoittaa sitä, että valtio ottaa vastuuta ihmisten sairaudesta, työttömyydestä, työkyvyttömyydestä ja ikääntymisestä. Tällöin epävarmuuden ja kriisin tilanteissa ihmiset voivat jatkaa perustaltaan turvattua ja siedettävää elämää.

Nyt kuitenkin euron pelastamisessa Segbergs näkee EU:n, Euroopan keskuspankin ja Maailmanpankin muodostaman troikan painostavan valtioita toimiin, jotka johtavat Euroopassa syntyneen sosiaalivaltion sortumiseen. EKP:n tämänhetkinen johtaja Mario Dragi on jättämässä jäähyväisiä Euroopan parhaille perinteille ja hän haluaa tietoisesti hylätä täällä historian kehityksessä muodostuneen sosiaalivaltion finanssimarkkinoiden luottamuksen palauttamiseksi.

Eräs viimeisistä Euroopan ihmisoikeuksien kirjoittajista, Stephane Hessell, kirjailija ja diplomaatti julkaisi vastikään kirjan nimeltä: Tyrmistykää! Siinä hän kirjoittaa, miten tänään kehdataan sanoa, että Euroopassa ei ole mahdollista maksaa vanhuksille kunnollisia eläkkeitä, vaikka Eurooppa juuri nyt on rikkaampi kuin koskaan ennen. Suomessakin nyt kunnallisvaalien alla kuuluu puheenvuoroja, joissa valitetaan ikääntymistä ja eläkemenoja. Saksassa finanssipiirien ehdoilla toimiva politiikka on johtamassa vanhusköyhyyteen. siellä 35 vuotta keskipalkalla uurastanut työntekijö tulee saamaan vain 688 euroa eläkettä.

Tämä tapahtuu siis Saksassa EU:n vauraimmassa maassa. Eteläisemmässä Euroopassa kansalaisten asema kurjistuu paljon nopeammin. Yhdenmukaistamistoimet eli harmonisointi valtioiden ollessa vain voimattomia finanssipiirien käskyjen toteuttajia uhkaavat Suomessakin eläkkeitä, hyvinvointia ja kansalaisten toimeentuloa, ellei nopeasti irrottauduta finanssipiirien ohjaamasta politiikasta, jossa huippurikkaat ottavat voitot ja tappiot määrätään kansalaisten maksettaviksi. Missä olisi ratkaisu?

Hessellin mukaan ratkaisu kriisiin löytyy juuri kristilliseltä pohjalta syntyneistä eurooppalaisista perusarvoista, solidaarisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kirkkoisä Augustinus on sanonut, että yhteiskunta ilman oikeudenmukaisuutta on rosvojoukko! Tällaisena hetkenä tarvitsemme paluuta ajattelumme alkulähteille. Valtioiden on voitava puolustaa kansalaistensa toimeentuloa ja hyvinvointia.
Tähän kuuluu lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus.

Euroopan kansojen vahvuus on ihmisissä. Sieltä löytyy paljon koulutettua monipuolista osaamispääomaa, tekemättömille töille tekijöitä, uusille ajatuksille toteuttajia. Ihmiset tuntevat, että nyt mennään väärään suuntaan, siksi eteläisen Euroopan kansalaiset yhä enemään nousevat vastustamaan oikeuksiensa ja mahdollisuuksiensa uhraamista finanssisysteemin hyväksi.  Nyt ihmisten parhaaksi tehtävät yhteiskunnalliset toimet nähdään vain kuluina, joista finanssipiirit haluavat päästä eroon lisätessään omia tuottojaan. Nykyinen tie on muodostumassa tuhon tieksi, vaikka kansalaiset pakotettaisiin antamaan viimeisetkin euronsa.

Ajattelua on muutettava. Kansalaisten hyväksi käytetty raha ei ole kuluerä, vaan sijoitus ja panostus, jolla luodaan oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia. Iäkkäimpien eläkkeet, hoito ja hoiva ovat ansaitut työuran aikana. Sijoitus ihmisten oikeutettuun toimeentuloon Suomessa ja muualla tuottaa myös taloudellista ja reaalista kansantuloa, joka puolestaan lisää hyvinvointia. Jotta Eurooppa ja kansalaiset voivat pelastua pahemmalta kriisiltä,  tarvitaan nyt nopeasti kokonaisvaltaista näkemystä ja ratkaisuja ihmisten parhaaksi.

Lauri Oinonen

Keuruu

Luottavasti uuteen valtuustokauteen

Luottavasti uuteen valtuustokauteen

Keuruulaisina saamme käydä luottavaisina uuteen valtuustokauteen. Vaikka maan hallituksen pyrkimykset ja kansalaisten perustarpeita koskevat hallituksen esitykset ovat vain arvailujen varassa, meillä keuruulaisilla ei ole syytä mihinkään hätäilyyn. Vaikeana aikanamme Keuruun talous kestää vertailun lähinaapureihimme tai vaikkapa Jyväskylään. Veroprosenttimme on edullisinta tasoa ympäristössämme.

Taloudelliset syyt tukevat itsenäistä Keuruun kaupunkia. Kuntaliitos kokoisiimme kuntiin merkitsisi veronmaksajille nyt yhden tai kahden veroprosentin lisärasitusta, keskimäärin perhettä kohden 500-1000 euroa vuodessa. Kuntaliitoksen kautta velat kasvaisivat ja kunnalliset palvelut alkaisivat etääntyä. Tulevalla valtuustokaudella tarvitaan tervettä järkeä ja asiallista harkintaa. Ohjaksien on oltava lujasti käsissämme. Emme saa antautua toisten ohjailtaviksi tai puhaltavien tuulten viemäksi.

Kuntien välinen yhteistyö on kuitenkin mielekästä ja yhteisesti sopien edistettävää. Tavoitteena tulee olla kustannuksien säästö ja palvelujen parantaminen. Kukaan osapuoli ei saa joutua toisten velkojen tai kulujen maksajaksi.

Keuruun tulee olla turvallinen, viihtyisä ja luonnonläheinen asuinympäristö kaiken ikäisille, vauvasta vaariin. Työ ja yrittäminen tuovat toimeentuloa. Silloin voidaan tarjota hoitoa ja hoivaa tarvitseville sekä laadukasta kasvatusta lapsille ja nuorisolle. Ihmisten perustarpeista on kannettava määrätietoisesti vastuuta. Haluan kotikaupungistamme sellaisen, että jokaisen voi tuntea mielihyvää tai jopa ylpeyttä kotipaikkakunnastamme.  Tämän me keuruulaiset haluamme tehdä. Yhdessä olemme enemmän.

Luottaen huomiseen ja keuruulaisiin


Lauri Oinonen

Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Pidin esilläLiesjärventietä

Liesjärventien rakentaminen antaisi uskoa valtion toimiin

Äskettäin olin Keuruun kaupungin edustajana mukana Keski-Suomen liiton ja ELY:n maakunnallisten viranhaltijoiden kanssa palaverissa koskien maakuntamme toteuttamissuunnitelman mukaisia hankkeita Keuruun seutukunnan osalta. Keskeisimpänä asiana olivat tietenkin hallituksen päättämän Pioneerirykmentin lakkauttamisesta johtuvien 300 työpaikan menetyksen kompensoimistavoitteet elinkeinopoliittisin ja yrityselämää edistävien toimien avulla. Kysymys tässä on hyvin suuresta haasteesta, josta onnettoman ratkaisun tehneet eivät saa väistää vastuutaan ja kaataa kustannuksia keuruulaisille veronmaksajille.

Otin esille myös kysymyksen Liesjärventiestä ja sen rakentamisesta valtatien 18 osana Keuruu - Ähtäri välisen kunnon maantieyhteyden saamiseksi. Näin voitaisiin vauhdittaa koko valtatien 18 toteutumista maakuntien välisenä reittinä. Tähän tuo nyt aivan uuden näköalan Itämeren laivaliikenteen kustannuksia kasvattava rikkidirektiivi, joka pakottaa etsimään uusia kuljetusreittejä.

Keuruulaisten kannalta Liesjärventie elintärkeä oman päivittäisen liikenteen kannalta. Siksi tie tulisi kokonaisuudessaan saada valmiiksi. Kuluneen kesän aikana soratien ojaluiskat on avattu ja tienpintaa on nostettu karkealla pintamateriaalilla. Ensi kokemukseni tästä oli, että nyt tie on erityisen vaarallinen. Tie tuntui kapealta ja karkea pinta-aines irrotti ajoneuvoa tienpinnasta. Ilmeisesti aikaa myöten pinta tasaantunee karkean aineksen painuessa ja toivottavasti kevään routaongelmat vähenisivät. Tien kapeus ja mutkaisuus ovat kuitenkin yhä syyt, mitkä perustelevat tien uudelleen rakentamista puuttuvalta osuudelta Palvalammilta Ähtärin rajalle.

Vaikka asiasta en nyt voi muistuttaa aloitteella eduskunnassa ja tuskin sitä on tehnyt kukaan toinenkaan, muistutin asiasta maakuntamme viranhaltijoita seudullisessa  Keski-Suomen toteuttamisssuunnitelman palaverissa. Valtion rahan osoittaminen Liesjärventien rakentamisen jatkamiseen voisi aloittaa lupaillun äkillisen rakennemuutosalueen tukitoimet. Tämä keuruulaisille tienkäyttäjilleen tärkeä tie voisi uudelleen rakennettuna avata myös konkreettisia kunnallisen yhteistyön mahdollisuuksia Ähtärinkin suuntaan elimnkeinoelämän mahdollisuuksien rinnalla.

Aimo Salmisen muistolle

YSTÄVÄNI AIMO SALMISEN MUISTOLLE


Muistan kiitollisena ystävääni Aimo Salmista. Jumala johdatti heidät Haaoamäelle noin neljännesvuosisata sitten. Tuure Suhonen kertoi minulle hänelle tutusta avioparista, jotka voisivat tulla työhön jo muutaman vuoden toimineeseen Haapamäen Katulähetykseen. Yhdistys oli järjestäytynyt sen hengellisen isän Veikko Oikarin johdolla.  Työntekijöistä oli puutetta. Varaa palkan maksuun ei ollut edes ajateltavissakaan. Työt tehtiin tatlkoilla useiden tehtävän tärkeäksi kokeneiden toimesta. Erityinen Kiitos kuuluu myös yhdistyksen talonmiehen tehtävissä olleelle Otto Särkiselle. Vastuunkantajat toivoivat iän jo rasittaessa uutta voimaa ja apua työhön.

Silloin Jumala johdatti Aimo ja Maija Salmisen Haapamäen Katulähetukseen. Aimo otti vaatimattoman persoonallisuutensa ja nöyrän palvelumielen asenteella vastuun hyvin monipuolisesti Haapameän Katulähetyksestä. Veikko Oikarin jälkeen hän toimi pitkäaikaisena puheenjohtajana yhdistyksessa ja teki tätä vastullista tehtävää varten uskollisesti monia matkoja myös Tervajoelta Haapamäelle useiden vuosien ajan.

Aimon johdolla Katulähetystaloa kunnostettiin, Aimon uhrauksella myös talous saatiin velattomaksi ja toimintaan tuli taloudellista vakautta, mikä mahdollisti monipuolistuvan toiminnan.
Kaiken aikaa oli keskeistä hengellinen yhteiskristillinen toiminta viikottaisine hartaustilaisuuksineen keskiviikko-iltaisin. Näihin oli helppo tulla, koska henkistä kynnystä ei ollut, Aimo haölusi kohdata Maijan kanssa kaikkia samalta tasolta. Yläkertaan tuli puutyöverstas, päiväkeskustoiminta ja toimipa Katulahetystalo Haapamäen jumalanpalvelusten paikkanakin muutaman kuulauden ajan vuonna 1993 kirkon ollessa kunnostettavana.

Iloitsin siitä, että Reijo Ylä-Soinnmäki ja Osmo Kuusinen saivat kutsumuksen tulla Aimon avuksi. Näin vastuunkantaminen jakautui uesammille harteille vaapaaehtoistyössä. Asunnottomien tukiasuminen ja kirpputoritoiminta ja lähimaiden avustustyö tulivat kuvaan. Pienistä uskon siemenistä kasvoi Haapamäelle siunauksen puu, joka kantaa yhä hedelmiä ajallisesti ja kirkkauden iankaikkiseen valtakuntaan. Tällaiselta avustamatkalta Aimo ja Maija Salminen olivat myös palaamassa, kun Jumala kutsui liikenneonnettomuudessa Maijan kirkkauden kotiin. Aimon tehtävät vielä toipumisen jälkeen jatkuivat ja tätä kaikkea on pidettävä ihan ihmeenä, johion Jumala varmasti on kätkenyt paljon siunausta ja hyvyyttä.

Aimo Salminen toimi useita vuosia myös Pihlajaveden seurakunnan suntiona. Palkka oli varsin pieni, mutta Aimo Salmisen uskollisuus tehtävien hoitoon oli suuri. Tässä tehtävässä uskollisuus seurakunnan kutsumuksen täyttämiseen toi siunauksen, jonka Jumala tietää parhaiten. Joka on vähässä uskollinen, pannan paljon haltijaksi ja nyt on Aimon palkanmaksun aika tullut ja tämä palkka on kultaakin arvokkaampaa.

Muistan henkilökohtaisesti vaimoni Seijan ja 96-vuotiaan Selli-äitini kanssa lämpimästi ja kiitollisesti siunaten Aimo Salmista. Minulle hän oli aina luotettava ja avulias ystävä, suurin kirjaimin.

"Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän herramme Jeesuksen Kristuksen kautta."


Lauri Oinonen

Aihetta metsäverotuksen korjaamiseksi

Puun myyntiveron puolittaminen edistäisi metsäklusteria


Viime viikkoina erityisesti sahat ovat valittaneet kiristyneessä taloudellisessa tilanteessaan pulaa raaka-aineesta. Suomessa sahojen toiminta on tukkipuun käytölle perusasia. Monille kunnille ja seutukunnille toimivat sahat ovat elintärkeitä työllisyyden sekä metsä- ja kuljetusalan yrittäjien ja näitä tukevien eri yritysten kannalta. Myös useat haketta käyttävät lämpövoimalat joutuisivat vaikeuksiin, jos paikallinen saha lopettaisi.

Sama tilanne koskee metsäteollisuutta ja koko metsäklusteria yleisestikin. Suomen viennin tonneista noin puolet on metsästä lähtöisin. Rikkidirektiivin tuoma merikuljetusten lisämaksu vientikuljetuksille heikentää suomalaisen tuotannon kilpailukykyä. Koko metsäklusteri on yhä edelleen ja entistäkin enemmän vastaisuudessa Suomen talouden selkäranka ja tämän tulevaisuus tulee turvata.

Puun myyjiä rasittaa tällä hetkellä korkea 32 prosentin pääomaverotus. Se ei todellakaan kannusta puun myyntiin, kun tukkipuuiän saavuttaneesta puusta on jo normaalisti maksettu metsään kohdistunut perintövero kahteen tai kolmeenkin kertaan. Metsätalouteen liittyy myös yhä lisääntyviä kustannuksia puun kasvun eri vaiheiden aikana ja päätehakkuun jälkeen tulevat monille yllätyksinä suuret uudistamis- ja taimikkojen hoitokustannukset.

Mielestäni olisi vahvasti harkittava puun myynnin verotuksen eriyttämistä pois nykyisistä pääomaveroprosenteista, koska metsätalous eroaa olennaisesti muista pääomaverotuksen kohteista, jotka elävät vuodenaikojen kvartaalitaloudessa. Metsätalouden kvartaali on puolestaan neljännesvuosisata. Siksi Vanhasen toisen hallituksen aikana avattiin oikeansuuntainen linjaus, kun tunnustettiin se, että puun myynnin verotus voi olla puolet pääomaverotuksesta. Tällä edistettiin puukauppaa, metsien hoitoa ja koko metsäklusterin toimintaedellytyksiä ilman puunkäyttäjien raaka-aineen hintaan kohdistuvia kustannuspaineita.

Tämä ratkaisu pohjautui paljolti eduskunnassa tekemiini lakialoitteisiin. Valitettavasti tuolloin poliittinen kompromissi toi mukaan määräaikaisuuden, aloitteeni tavoittelivat pysyvää käytäntöä. Noiden veronalennusten aikana ei tiettävästi tarvinnut sulkea yhtään sahaa tai tehdasta kotimaisen puupulan vuoksi. Yritykset ja työpaikat saatiin turvattua taantumasta huolimatta. Nyt olisi aika eriyttää puun myyntitulojen verotus ja määritellä sen verotukseksi aloitteitteni mukainen 50 prosenttia muusta pääomaverokannasta pysyväksi käytännöksi.

Tämä tunnustaisi metsätalouden omaleimaisuuden ja toisi tarvittavaa pitkäjänteisyyttä ylisukupolviseen metsätalouteen. Metsäsektorin yrittäjillä ja yrityksilla olisi vakaa pohja ja työllisyys tulisi turvatuksi. Myös metsäenergialle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen tulisi turvatuksi.