ITSENÄISYYSPÄIVÄN AATTONA 5.12.2014
 
Tänään on aattopäivä ja huomenna on itsenäisyyspäivä 6.joulukuuta. Eilen minulla oli päivä, jollainen on vain kerran elämässä. vei Verohallinnolle äitini perukirjan. Äidin perukirja viedään vain kerran. Toki sitä voi olla tarve pyynnöstä täydentää tai antaa lisätietoja, mutta itse perukirjan jättäminen on vain kerran elämässä äidin osalta. Sama koskee tietysti isääkin. Hänen osaltaan tuo tapahtui jo marraskuussa 1962 Multian osuuskassan johtajan Martti Heikkolan toimesta, joka ystävällisesti työhönsä liittyen hoiti tehtävän Multialla. Perukirjan aineiston kokoaminen ja koostaminen oli henkisesti raskas tehtävä. Tuntui henkisesti yksi A4-paperiluiskakin oli raskaampi kuin kymmenen kilon perunasäkki.
 
Itsenäisyyspäivän aattoon liittyy juhlavimpana muistona 5.12.1967 varhainen aamu, jonka koitteessa sotilaspapeiksi koulutettavien kurssi 3a/67 kävi aamun ehtoolliskirkkoon Helsingin tuomiokirkon läntiseen kappeliin. tuo oli  minulle paljon merkinneen kurssin upea päätös. Olimme komennettuina Kaartin pataljoonaan, joka silloin toimi Katajanokalla Merikasarmilla, nykyisen ulkoministeriön tiloissa. Kursimme vieraili useissa varuskunnissa pääkaupunkiseudulla. saimme tutustua mm. rannikkotykistöön Mäkiluodon linnakesaarella, mikä oli tuolloin vasta reilut kymmenisen vuotta aiemmin tullut takaisin Suomelle Porkkalan vuokra-alueen palautuksen yhteydessä.
 
Suomen täyttäessä viisi vuosikymmentä, valaisi Helsingin taivasta viisi ilmatorjunnan valonheittäjien valokiilaa. Itsenäisyyspäivän aamu oli voimakkaan tuulinen ja puolenpäivän aikaan alkoi tulla ensimmäisiä lumihiutaleita lähtiessäni pikajunalla P 1 kohti Kouvolaa mennäkseni sieltä neljäksi Haminaan ja lähteäkseni vielä sen jälkeen lomille Multialle illan ja yön junayhtyeyksillä kohti keuruuta.
 
Mutta lumihiutaleet olivat jo yhden aikaan päivällä sakea lumipyry Riihimäellä ja lunta tuli tiiviisti. Pikajuna P 1 saapui parisen tuntia myöhässä Kouvolaan ilta neljän aikaan ja nyt oli jo selvää, että Haminan keikka lomille Keuruulle lähteäkseni ei onnistuisi. Lumisade oli sekoittanut junaliikenteen pahasti. Vasta iltaseitsemältä pääsi henkilöjuna lähtemään Kouvolasta kohti Kotkaa, josta Haminaan menijöillä oli junan vaihto Inkeroisissa. Inkeroisiin pääsimme ilta yhdeksän maissa: nyt oli Helsingistä tehty matkaa yhdeksän tuntia ja viimeinen junaosuus oli vielä edessä.
 
Lunta tuli aina vain sakeasti. Iltakymmeneltä pääsi kiskobussi aikataulujen ollessa täysin sekaisin yrittämään Inkeroisista kohti Haminaa. Aina vähän väliä juna uupui lumisille kiskoille ja matka kävi hyvin pienisä pätkissä, jos juuri ollenkaan. Kahden vaunun kiskobussissa oli ehkä kolmisen kymmentä matkustajaa. Viimein kiskobussi uupui lopullisesti vahvaan hankeen kellon ollessa jo yli yksitoista, Tuolloin ei ollut kännyköitä eikä matkapuhelimia. Jollain kummalla oli kuitenkin saatu junan uupumisen lähettyville linja-auto, johon me matkustajat kahlasimme paikoin puolimetriseksi kinostuneessa hangessa. Auto pääsi lyhyen matkansa nopeasti Haminaan ja juosten ennätin viime minuuteilla ennen yön kahtatoista varuskuntaan. Komennukseni näet päättyi tuon vuorokauden aikana, tulin kuitenkin esteistä huolimatta ajoissa perille. Lumisade kiihtyi ja jatkui koko seuraavan päivän, Haminan varuskunta valmistautui taas aamuaikaisesta lähtemään kohti Kotkaa ja itsenäisyyspäivän paraatia.
 
Onneksi kahdentoista matka Helsingistä Haminaan kävi terveenä perille asti. Isäni puolestaan itsenäisyyspäivänaattona tuosta 28 vuotta aiemmin, valmistui Kollaanjoella suojapoteroita kaivaen itsenäisyyspäivän aikana maahan tunkeutuneen hyökkääjän vastaanottoon. Sitä vastaanottoa hänen kohdallaan kesti kolme kuukautta 6.3.1940 tapahtuneeseen haavoittumiseen asti.
 
Kiitos ja kunnia sotiemme veteraaneille, invalideille ja lotille!

Pyhäinpäivästä kohtin adventtia

Pyhäinpäivästä kohti adventtia

Olemme viettäneet toissa viikonvaihteessa pyhäinpäivää. Silloin muistimme poisnukkuneita läheisiämme. Äitini Selli Maria Oinosen nimi luettiin sekä Keuruun kirkossa, koska hän oli  Keuruun seurakunnan jäsen ja nimi luettiin myös Multian kirkossa, koska hänet haudattiin isäni Sulon viereen Multian Sinervän hautausmaalle. Tyttäreni Soilen kanssa olimme Multian kirkossa kuulemassa 98-vuotiaan äitini Selli Maria Oinosen nimen muiden Multian seurakunnan poisnukkuneiden tai Multialle siunattujen joukossa..

Hetki Multian kirkossa oli muistoihin jäävä ja kaunis, vaikka läheinen suru teki hetken raskaaksi. Kuulin luettavan myös niiden henkilöiden nimet, joita olin sunannut  Mutialla edellisen pyhäinpäivän jälkeen. Kristillinen seurakunta on ajassa matkaa tekevien seurakunta, ehtoollispöydän tällä puolen. Mutta Jeesuksen ylösnousemuksen tähden seurakuntayhteys ulottuu ajasta riemuitsevaan seurakuntaan taivaaseen, ehtoollispöydän näkymättömän puolikaaren toiselle puolelle.

Viime sunnuntai oli isänpäivä. Isäni haudalle äitini hautakummun oikealle puolelle heijastui kolmen kynttilälyhdyn valo, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Nyt nuo kynttilät juuri tätä kirjoitettaessa ovat sammuneet. Mutta huomenna torstaina käyn Multialla sytyttämässä ne uudelleen.

Synkkänä myöhäisyksynä pimeimmässäkin yössä loistaa valo, näin haluan. Mutta vaikka ajallinen valo ei palaisikaan, vaikka yö olisi kuinka sysimusta, loistaa  siinäkin Kristus-valo, sillä pimeyskin on täällä Jumalan luomistekoa maan kiertoliikkeen seurauksena. Kaikessa Jumalan luomisteossa on myös Kristus mukana Jumalan kolminaisuuden kautta. Jo ajalliseen luomiseen on täten kätketty ylösnousemuksen ja uuden luomisen toivo, joka Jumalan käskysanana täyttyy ajallaan.

Kirkkovuoden lähetessä loppuaan, käymme samalla kohti adventtia ja uutta kirkkovuotta. Elämän valo Jeesuksessa Kristuksessa koittaa pimeimpääkin yöhön, elämä kuoleman keskelle. 

Pyhäinpäivän muisto

Olemme viettäneet kirkkovuoden pyhäinpäivää. Tänä vuonna tuo aika oli minulle erilainen kuin ennen. Nyt sytytin pyhäinpäivän kynttilät ensi kertaa äitini haudalle. Kautta vuosien käydessäni isäni haudalla sytyttämässä kynttilöitä tai tuomassa kukkia ajattelin hieman pelon tuntein sitä, milloinka koittaa se hetki, että samalla tulen käymään myös äitini haudalla. Nyt tämä oli todellisuutta ensi kertaa pyhäinpäivänä.

Äitini usein lauantaisin sanoi minulle: "Haepa navetan takaa tai Kaivohaasta kuusenoksia pihalle rappusten eteen." Tätä noudattaen olen pitkin surun syksyä hakenut noilta paikoilta kuusenhavuja äitini hautakummulle Multian Sinervän hautausmaalle ja olen muodostanut niistä havuristin hautakummulle.

Olen äitini siunauspäivästä 16.8.2014 lähtien halöunnut pitää palavat kynttilät aina haudan äärellä. Tosin joskus Sinervän järven tuuli on sammuttanut hyvässä tarkoituksessa sytytetyt kynttilät, mutta ne on sytytetty seuraavalla käynnillä uudelleen. Pyhäinpäivän illalla olimme tyttäreni Soilen kanssa Multian kirkon iltajumalanpalveluksessa, jossa luettiin Multialle siunattujen joukossa äitini nimi ja hänellekin sytytettiin kirkon alttarikaiteelle muistokynttilä. Tilaisuus oli ainutkertainen. Näin läheistä omaista tuskin olen koskaan saattamassa pyhäinpäivän muistojen iltakirkossa.

Sunnuntaina pyhäinpäivän jälkeen kävimme vaimoni ja Soilen kanssa Kuhmoisten hautausmaalla Papinsaaressa ja sytytimme muistokynttilät vaimoni vanhempien ja hänen Pirkko-sisarensa haudoille muistaen myös hänen isovanhempiaan. Pirkko Nemelän haudalle veimme myös gallona-kanervan haudan äärelle.

Pyhäinpäivän aika on siunattua ja pyhää aikaa. Saakoon se antaa myös Jumalan läsnäolon meidän tykömme.

VTn opetusta oikeudenmukaiuuden ja hurskauden suhteesta

Tauno Matias Roto julkaisi ryhmässä Eläketeologit ja puolisot Sunnuntaina 12.10. käsikirjassa oleva VTn teksti on sellainen että sitä ei pidä lukea oikosulkumaisesti. Kannattaa kiinnittää huomiota sen taustalla olevaan heprealaiseen ajatteluun. Tuon sunnuntain vanhatestamentillinen teksti sisältää kritiikkiä Aamoksen ajan yhteiskunnallisia vääryyksiä vastaan. Koska heprean kielessä ei ole vertailumuotoja, niin asiat pitää panna toistensa vastakohdiksi. Niinpä kun jotain erittäin hyvää halutaan korostaa, niin sen rinnalle pannaan joku toinen erittäin hyvä ja siten näiden välille tule vertailusuhde. Se hyvä mikä tekstissä kerrotaan on jumalanpalveluselämä. Jumalan palvonta ja ylistys on elämän keskeinen tapahtuma. Tekstissä kuitenkin todetaan että jos yhteiskunnallinen vääryys saa rikkoa koko yhteiskunnan perustan niin siinä tapahtuu niin suuri vahinko että sitä ei voi korjata edes hurskas palvontamenojen toimitus. Ihmisen elämään kuuluvat molemmat yhdessä: sekä terve yhteiskunta että terve jumalanpalveluselämä, molemmat käsi kädessä. Ajatus on sama kuin Jeesuksella myöhemmin Vuorisaarnan yhteydessä. Matt. 5:23-24 "5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, 5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi." Kun tekstiä luetaan sen oikeassa yhteydessään, niin se kertoo että meidän on pidettävä hyvät suhteet niin Jumalaan kuin hänen luomaansa ihmiseen, meidän kanssaeläjäämme. Aamoksen taustaoletus siis on, että ihminen tarvitsee jumalanpalveluselämää. Ja erityisesti tässä yhteydessä Aamoksen sanoma on, että ihminen tarvitsee myös tervettä yhteiskuntaa, missä vääryys ei vallitse eikä köyhää sorreta. Edelläolevan perusteella katson, velvollisuudekseni tehdä parhaani eduskuntavaalityössäni. Lauri Oinonen

Kiitos Eeva jyränki hyvistä liikeenneidoistasi

  

Kiitos Eeva Jyränki hyvistä liikenneidoistasi

Kiitos journalisti Eeva Jyringille toivomuksesta kehittää Keurusseudun junaliikennettä. Paikkunnan ja laajemmalti koko seutukunnan imago paljolti muodostuu liikenteellisen saavutettavuuden perusteella. Valtakunnan nykyinen hallitus on voimakkaasti panostamassa pääkaupunkiseudun ratojen rakentamisiin, mistä valitettavasti seurausvaikutuksina näkyvät maakuntien maantieverkoston kunnostusten puute ja maaseudun yleisen liikenteen rajut supistukset.

Kun kirjoituksessa kysyttiin neuvoa junaliikenteen lisäämiseksi, nousee mielessäni osoitteeksi liikenne- ja viestintäministeriö sekä VR:n henkilöliikenteestä vastaavat tahot Helsingissä. Korkeissa tehtävissä olevien virkamiestenkin on hyvä saada suoraa kansalaispalautetta.

Kunnat ja Suomenselän rautatieliikennetyöryhmä, (Haapamäen kautta kulkevien ratojen ylikunnallinen yhteistyöelin) ovat lehtiartkkelista jo saaneet hyvin tahtotilan selville ja tueksi työlleen liikenteen parannusehdotuksena. Tällaista tukea todella tarvitaan.

Keuruun kunnan Haapamäen rakennuskaavassa 1960-luvulla nähtiin hyvin edistyksellisesti  ajatus rakentaa kerrostaloja aseman läheisyyteen muutaman minuutin kävelyetäisyydelle junalaitureista ja saavuttaa tunnin työmatkalla sekä Tampere että Jyväskylä ja runsaan tunnin puitteissa Seinäjoki. 

Tällä hetkellä Keuruulta Jyväskylään ovat työmatkoihin hyvin toimivat bussiyhteydet, kiitos paikallisten yrittäjien. Myös Ähtäristä toivotaan Jyväskylään päivittäistä työssä ja opiskelussa käyntiä varten yhteyksiä. Siksi siellä on viritetty junalle idea "metsämetrosta". Tämä lähtisi aamuvarhaisella Seinäjoelta ja kulkisi Alavuden, Ähtärin, Haapamäen ja Keuruun kautta Jyväskylään saapuen  erikseen selvitettävään käyttäjilleen ja kaukoliikenteen vaihtoyhteyksiin soveltuvaan ajankohtaan. Vastaavasti samassa yhteydessä palautettaisiin illan  myöhäinen lähtö Jyväskylästä Haapamäen kautta Seinäjoelle ja sieltä edelleen pohjoiseen meneville yöjunille.

Kirjoituksessa tuotiin aivan oikein esille tarve viime kevääseen asti toimineeseen illan lähtöön Helsingistä (joko IC-juna 18.06 tai pendoliino 18.30), jolla vaihtoyhteyksin pääsi Keuruulle iltakymmeneksi junaa korvaavalla taksibussilla Vilppulasta. Tämän palauttaminen seutukunnallemme on tärkeää, koska se mahdollisti ilman yöpymistä tapahtuneen mielekkään päivittäisen asiointimatkan sekä pääkaupungissa että muuallakin Etelä-Suomessa.

Lauri Oinonen

FW: Varuskuntaratkaisut noussevat esille seuraavassa eduskunnassa?

Varuskuntaratkaisut noussevat esille seuraavassa edukunnassa

Varuskuntaratkaisut nousevat uudessa eduskunnassa esille tulevan hallituksen aikana jo vajaan vuoden kuluttua. Näin vakuutettiin minulle eduskunnan puolustusvaliokunnassa toimivien taholta äskettäin heitä tavatessani. Tähän jatkoin, että ainakin minä tulen aivan varmasti nostamaan voimakkaasti tämän esille. Tämä tapahtuu osaltani tietenkin edellytyksellä, että tulen valituksi ensi keväällä työnsä aloittavaan eduskuntaan. Jos eduskuntaryhmäni pääsee tulevaan hallitukseen, saan varmasti hyvin voimakasta tukea.

Julkisuuteen  asian otti esille taannoin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö eikä hän suinkaan ole yksin. Monilta tahoilta kritisoidaan voimakkaastikin tämän hallituksen tekemää varuskuntien lakkautuksia, vaikkakin valtion hallinnon edustajat hierarkisissa organisaatioissaan lausuvat mielipiteensä yksityisesti ja edellytyksellä, että en paljasta heidän nimiään.

On myös selvää, että osa varuskuntien sulkemisista jää voimaan. Lahdessa Hennalan alueelle on suunnitteilla tehokasta kaupunkirakentamista ja Kauhava näyttää saaneen mielekkkään tulevan käytön. 

Tarkastelen asioita maakuntien ja erityisesti maavoimien osalta. Kannattaa katsoa karttaa ja havaita, minne maasamme syntyi tyhjiöitä. Kannattaa tarkastella myös valtion taloutta. Hallituksen esitys valtion seuraavan vuoden budjetiksi on vähentämässä puolutusvoimien menoja. Tässä tilanteessa on syytä kysyä, onko nyt mielekästä rakentaa uusia tiloja, kun Keuruulla hyvät puolustusvoimien käyttöön suunnitellut ja rakennetut tilat ovat jäämässä vaille käyttöä?

Asevelvollisten matkat ovat nyt pidentymässä. Keuruulle tulisi sijoittaa mahdollisimman pian varusmiesten ja puolustusvpoimien koulutusta erityisesti Keski-Suomen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan tarpeisiin. Aselaji voisi olla haluttaessa muukin

kunniakas pioneeriaselaji. Joukkoyksikkö voisi myös olla suuremman kokonaisuuden osakin aluksi. Tämä poistaisi laajaa puolustusvoimien läsnäolon tyhjiötä. Tällä seikalla on myös suurta merkitystä puolustusvoimien toisen tehtävän, rauhan ajan virka-avun antamisessa eri tilanteissa.

Varuskunta-alueen uuden omistajan kannalta on ymmärtääkseni tärkeää se, että suurille kiinteistöille löytyy käyttöä. Monet hyvät ideat ja ponnistelut tässä suhteessa ovat yksi toisensa jälkeen kaatuneet tai kaatumassa, kun tulee kysymys maksajasta. Iloinen poikkeus on Viikinhovin (varuskuntakerhon) jatko yrittäjän toimesta, jolle nyt on myös tilausta hotelli Keurusselän hiljennyttyä. 

Ampumaurheilukeskus soveltuisi erittäin hyvin Keuruun kasarmialueelle puolustusvoimien toiminnan kanssa, joka voisi hyödyntää erinomaisesti Keuruun hyviä urheilun ja liikunnan fasiliteetteja ja Jyväskylän ylipoiston liikuntatieteellistä tiedekuntaa. Keski-Suomen kannalta olisi aiheellista selvittää myös varuskunnallisten toimintojen mahdollisuudet jo tyhjentyneessä Hallin varuskunnassa Jämsän Kuorevedellä.

Nykyisessä puolustusvaliokunnassa on tahtoa nostaa erityisesti mm.Kontiorannan varuskunnan palauttaminen esille.  Mielestäni tässä yhteydessä on välttämätöntä  nostaa erityisesti myös Keuruun varuskunnan palauttaminen voimakkaasti edellä esitetyistä syistä tavoitteeksi. Asialle näyttää olevan mahdollisuuksia uuden eduskunnan ja uuden hallituksen aikana, jolloin arvovaltakysymyksetkään eivät välttämättä enää olisi esteenä. 

Lauri Oinonen

eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen 1999-2011

FW: Tulevaisuuden linjauksia tehdään nyt

Tulevaisuutta on tehtävä jo nyt

 
 
Hyvä sanonta kuuluu, että pysyäkseen paikallaan on juostava nopeammin. Tämä pätee myös Keuruun ja Keurusseudun kehityksen kohdalla. Asioita on kyettävä ennakoimaan tästä hetkestä vuosikymmeniä eteenpäin. On asioita, joita ei voi pätevästi edes ennakoida saatika tietää, mutta jotain on jo nyt selvästi nähtävissä valtion eri suunnitelmissa tuleville vuosikymmenille.
 
Pitkäntähtäimen valtion suunnitelmat ohjaavat kehitystä. Vaikka asiat ympärillä muuttuisivat, eivät linjatut suunnitelmat hevin muutu, vaan jatkavat etenemistään. Huolestuttavinta on, että emme tällä hetkellä voi mitenkään itse vaikuttaa valtion suunnitelmien kehitykseen päätöksistä puhumattakaan. Maakuntaliitot katsovat asioita vain maakuntakeskusten näkökulmasta ja ilmansuuntana etelä. Keski-Suomeakaan ei liiemmin länsi kiinnosta eikä varmasti Tamperettakaan pohjoiskoillinen, kasvukäytävät ovat sieltäkin etelään pääkaupungin imuun.

 

Jotta Keuruu ja seutukunta pysyy  Suomessa kartalla, on liikenneinfra ykkösasia. Tämä koskee sekä maanteitä että rautateitä. Aika

1970-luvun alkuun oli täällä rautateiden vahvaa aikaa. Seutukunnalta olivat valtakunnan mitoissa maan parhaimpiin kuuluvat liikenneyhteydet. Olimme paremmassa asemassa kuin useimmat maamme kaupungit tai läänien hallintopaikat!

 

Kun maantiet saivat asfaltin ja uudet Tampereen ja Jyväskylän tiet avautuivat 1970-luvun alussa ja autokauppa kävi Keuruulla vilkkaana, elämä jatkui ja elinkeinot teollistuivat ja uusia työpaikkoja syntyi. Nyt on alkanut kierre maamme hallituksen 

Pioneerirykmentin lakkautuksella voimakkaasti vauhdittamana, jossa on vaarana kuvaannollisesti pudota kartalta. Ellei jotain dramaattisen voimakasta kehitystä saada aikaan, jäämme näpertelyn asteelle ja vain menettäjiksi.

 

Keuruu ja seutukunta on saatava "positiivisesti kartalle". Silloin potentiaaliset yritykset voivat syntyä ja muuttoliike voi kääntyä tännepäin. Liikenneinfra on mielestäni tässä ehdottomassa avainasemassa ellei löydy kultakaivoksia. Euroopassa raideliikenne on ympäristösyistä voimakkaasti nousussa. Tätä linjausta tukevat myös hallituksen liikennepoliittiset suunnitelmat liiallisuuksiinkin asti, jolloin tavalliset maantiet ovat unohtumassa.

 

Nyt kuitenkin Suomessa tehdään hiljaisuudessa rataratkaisuja, joilla on perustavaa merkitystä sille, olemmeko tulevaisuuden raiteilla vai emme. Jos katsoo vireillä olevia suunnitelmia, jäämme sivuun. Jäämme silloin sivuun myös kehityksestä ja monista mahdollisuuksista - mutta emme muiden hyväksi koituvien investointien maksajan osasta.

 

Juuri nyt on koetettava saada asioiden valmistelijat tajuamaan ne huikeat säästöt, joita olemassa olevanTampere - Haapamäki - Seinäjoki radan sähköistäminen pääradan itäiseksi raidepariksi voisi tuottaa verrattuna suunniteltavan uuden lisäraideparin rakentamiseen Tampere - Parkano - Seinäjoki radalle. Silloin olisimme "taas siivellä" hyvissä liikenteen ja logistiikan yhteyksissä. Tätä tukisi vahvasti myös liikenteen palauttaminen Porin radallemme. Silloin olisimme Keski-Suomesta lähimpänä syväsatamaa meren äärelle.

 

Se, mikä on mahdollisuus, on kääntäen myös uhka. Ellei myönteinen kehitys onnistu, emme pysy paikallamme, vaan olemme menettäjiä. Tämän kielteisen vaihtoehdon voi nähdä, kun katselee rataa Haapamäeltä länteen nykytilassaan. Siksi tulevaisuutta on tehtävä nyt.

 

 

Lauri Oinonen