YLE:n vaalikoneeseen on saatu vastaukset perille

 
Pääosa vaalikoneista nyt valmiina
 
Ongelmat, joita oli YLE:n vaalikoneen vastausten perille saamisessa on YLE:n hyvillä ohjeilla satu poistettua. Kiitos!
Nyt voi perehtyä myös niihin vastauksiin, joita olen tältä istumalta neljä tuntia tehnyt.
 
Aiemmin olen vastannut mm. Lännen median, Maaseudun Tulevaisuuden, Iltasanomien/Helsingin Sanomien, Iltalehden, Vammaisten, Metsästäjien, Yrittäjien, Autoliiton, Nuorten ja eräiden muidenkin vaalikoneisiin. Keskisuomalaisen vaalikone odottaa vuoroaan, se tulee julki vasta vaalinumeroiden julkaisemisen jälkeen.
 
Vaalikoneiden täyttäminen vie paljon aikaa. Osaltaan vaalikoneet voivat antaa epärealistisen kuvan. Vaalimatematiikka, joka vaikuttaa poliittisten voimasuhteiden osalta ja valituiksi tulevien mahdollisuuksiin, ei ilmene vaalikoneiden käyttäjille.
 
Mielenkiintoista on myös kokeilla tulisi itse itselleen ehdokkaaksi, kun täyttää vaalikoneen. Minäkin saan usein ehdokkaakseni jonkun muun kuin itseni, kun käytän vaalikonetta ehdokkaan etsimisen kokeiluna. Joskus kone näyttää useampaa muutakin minulle, kuin Lauri Oinosta! Saman toteavat muutkin ehdokkaat, heillekään vaalikone ei osoita sen itse täyttänyttä ehdokasta!
 
Vaalikoneet ovat vieneet paljon aikaa. Tervetuloa katsomaan eri vaalikoneilta, mitä olen ajatellut.

Tekninen ongelma estää YLE:n vaalikoneen toimintaa myös minun osalta

 Hei!
 
 
Olet varmaan havainnut, että YLE:n vaalikoneelta puuttuvat Lauri Oinosen sinne laittamat tekstit, haastatteluvideo kyllä toimii. Asiaa selvitetään yhdessä YLE:n kanssa.  Eräillä muillakin on sama ongelma.
Toivottavasti viat saadaan korjattua lähipäivinä.

Linja-autoliikennettä on puolustettava eduskunnassa

 Linja-autoliikennettä on puolustettava eduskunnassa
 
 
 
Linja-auto- ja muunkin liikenteen kysymykset ja tulevaisuus huolestuttavat monia.  Jotta yrittäjien  hoitama linja-autoliikenne voisi toimia kilpailukykyisemmin kautta maakunnan, tulisi sen kustannuksia vähentää. Mielestäni yleisen liikenteen matkalipun hintoihin sisältyvä arvonlisävero tulisi saattaa niin alhaiseksi, kuin se EU:n sallimissa puitteissa  suinkin on mahdollista.
 
Matkalipun hinnoissa maksettavan arvonlisäveron alentamisen tavoite  voi tuntua joistakin mielettömältä aikana, jolloin valtion on saatava velkojensa hoitamiseksi enempi verotuloja. Mutta, jos alv:n laskemisen vastineeksi saataisiin enempi matkustajia, eivät verotulot laskisikaan.  Liikennetarjonta voitaisiin saada myös paitsi paranemaan niin ainakin säilymään yhä uhanalaisilla reiteillä.
 
Monille on tärkeää vertailla matkalipun hintoja suhteessa oman auton polttoaineen hintaan ja tässä suhteessa on parannettava joukkoliikenteen kilpailukykyä. Toinen alan yrittäjien kannattavuuden kannalta olennainen kysymys on julkisen liikenteen käyttämän polttoaineveron alentaminen, vaikka juuri nyt polttonesteiden hinnat ovatkin tippuneet. Ruotsissa erityisesti bussiliikenteessä on myös liikennebiokaasulla paljon merkittävämpi asema kuin Suomessa.
 
Olisiko Suomessakin tulevaisuudessa edistettävä ja mikäli mahdollista erityisesti kotimaisen liikennebiokaasun ja muiden kotimaisten polttoaineiden käyttöä kaikessa liikenteessä sekä kansantaloudellisuuden että ympäristöystävällisyyden näkökohdista unohtamatta huoltovarmuuttakaan?
 
Byrokratia on tuonut linja-autoalan liikenteen järjestelyihin paljon hankaluuksia. Kyse on ensinnäkin EU:n vaatiman PSA:n (palvelusopimusasetus) tuomista suurista ongelmista, joille eri nimiset ja eri poliittisiin puolueisiin lukeutuneet ministerit eivät voineet valitettavasti mitään. Sama koski myös yksimielistä eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokuntaa, kun oli mukana sen työskentelyssä edellisellä vaalikaudella.
 
EU- maissa ei juurikaan ole vastaavaa yrittäjävetoista bussiliikennettä kuin Suomessa, eivätkä harvaan asutun maan etäisyydetkään ole EU: n byrokratialle tuttuja. Siksi mm. Linja-autoliitto piti hyvin ongelmallisena ja Suomeen soveltumattomana PSA:ta jo lähtökohdissaan ja vaikka kansanedustajina yhdyimme tähän, jouduimme toteamaan
voimattomuutemme EU:n edessä. Ehkä lobbareitten ja meppien sekä kulloistenkin ministerien virkamiehinen olisi pitänyt hoitaa asia jo aiemmin.
 
Toinen ongelma on linja-autovuorojen valtion tuki/ostorahojen voimakas aleneminen budjeteissa. Tämän seurauksia ovat monet lakkautetut linja-autovuorot, joita ei ole yleensä voitu korvata muillakaan järjestelyillä. Ongelman tuntevat opiskelijat, eläkeläiset ja kaikki ne, joilla ei ole omaa autoa tai mahdollisuutta auton käyttämiseen. Linja-autoliikenne kaipaa puolustajaansa eduskuntaan. Siihen olen edelleen valmis.
 

 
 
           

Liikennekäytävät ovat kehityskäytäviä

Liikennekäytävät ovat kehityskäytäviä
 
Suomen poikittaisliikenne niin maatiellä kuin rautateilläkin on kokonaisuus. Maateiden osalta lähes päivilleen 40 vuotta sitten kokonaisuudessaan liikenteelle avattu valtatie Joensuusta Keuruun kautta Poriin on meille arkipäivää ja erityisesti Jyväskylän suuntaan, jonne tie on ollut valmis 45 vuotta. Viimeisimpänä avautui osuus Haapamäeltä Virroille.
 
Valtatien 18 reitti Seinäjoelta seutukuntamme kautta Jyväskylään on päivitetty NECL II rahoilla, joita olin vaikuttamassa vuonna 2010 Pohjoismaiden neuvoston elinkeinovaliokunnan kautta. Tämän kansainvälisen Keskipohjolakäytävän valtatien pätkivän osuuden rakentaminen onkin sitten eri asia, koska rahoituksen ajajia ei ole.  Myötätuntoa saatetaan toki lupailla ja erityisesti vaalien alla, mutta jos asia ei ole oma, lupaukset ovat katteettomia.
 
Suomen leveimmällä kohdalla Keuruun ja Haapamäen kautta kulkeva maamme pisin ja kaikki pääradat verkostoksi yhdistävä poikittaisrata kokonaisuudessaan halutaan jättää kehityksestä sivuun. Valtion rahat suunnitellaan ohjattaviksi eteläisen Suomen radoille uusien raideparien ratapihojen rakentamiseksi. Junien henkilöliikenne Vaasasta Joensuuhun halutaan Liikenneviraston visioissa ohjata kulkemaan Tikkurilan ja Helsingin kautta! Näin ovat suunnitelmat, vaikka reitti Haapamäen kautta on satoja kilometrejä lyhyempi.
 
Liikenne- ja kuljetuskäytävät ovat luontaisesti kehityskäytäviä kaikelle elinkeinoelämälle koulutusta ja kulttuurikaan unohtamatta. Jos tallustelemme paikallamme, jäämme muista jälkeen. Meidän on ajattelussa ja kehityksessä juostava nykyistä nopeammin pysyäksemme edes mukana. On nähtävä vahvuuksiemme pohjalta visioita mahdollisuuksistamme.
Niitä on tuotava toistettuina jatkuvasti esille. Kritiikki on paikallaan jalostamassa ja kehittämässä visioita.
 
Poikittaisen kuljetuskäytävämme ensimmäiset esittäjät olivat aikanaan ruotsalaiset Nobelin veljekset. He toivat öljyä Venäjältä Laatokan kautta Lahdenpohjan satamaan, josta oli tarve kuljettaa edelleen aina Ruotsiin ja Norjaan asti. Venäjän vallankumous katkaisi tuolloin reitin ja sittemmin sotiemme seuraukset. Vaikka Venäjälle on rakennettu uusia satamia, suuret kuljetustarpeet etsivät tulevaisuudessa yhä reittejään. Tämä korostuu, kun aikanaan Venäjän talous taas nousee. 
Suomenlahden kasvava meriliikenne on todettu Tallinnaan menevän muuhun liikenteeseen risteävänä  merenkulun viranomaisten eduskunnan liikennevaliokunnalle kertomana riskialttiiksi. Siksi Pohjanlahden satamat olisi perusteltua ottaa huomioon.
 
Kun tarkastelemme poikittaista rataa ja myös sen osuutta Haapamäki - Parkano - Pori, on kustannukset rinnastettava muiden suunnitteilla olevien ja alueittensa kansanedustajien voimakkaasti ajamiin ratahankkeisiin. On verrattava kustannuksia ja saavutettavia hyötyjä ja nimenomaan veronmaksajien ja kuljetusten käyttäjien näkökulmista. Tällöin Haapamäki - Parkano - Pori rata laajan kokonaisuuden osana maamme logististen pullonkaulojen poistajana on todella vahvoilla.
 
Jos valtio haluaisi säästää rahaa miljardeissa ratainvestoinneissaan, on ratatyöryhmällemme tarjolla tähän laskelmiin pohjautuva vaihtoehto. Liikenne tulisi nopeasti sujuvaksi ja aiemmin tehdyt investoinnit ruostumisen sijaan kovaan käyttöön. Keurusseudulla pääsisimme suuremman kokonaisuuden siivelle ja olisimme vahvemmin kartalla. Kehityskäytävä muodostuisi
monille mahdollisuuksille.
 
Näköalat on oltava ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Poliittisesti tämä on vaikeaa, koska kansanedustajat haluavat saada investoinnit omille alueilleen maakuntakeskuksiinsa sekä erityisesti pääkaupunkiseudulle. Tämän seurauksena joudumme nyt ja vastaisuudessa voimme joutua yhä enemmän maksamaan verojemme kautta muualle meneviä investointeja ja omat tiemme rapautuvat ja routivat sekä raiteemme ruostuvat. Siksi on toimittava tässä sekä hetkessä että visioitava tulevaisuuteen.
 


 
 
 
 
 

Puolustusvoimien kirkollista työtä ei pidä muuttaa

 

---

From: lauri.oinonen@hotmail.fi
To: mielipide@keskisuomalainen.fi
Subject: Puolustusvoimien kirkollista työtä ei pidä muuttaa
Date: Tue, 10 Feb 2015 22:12:55 +0200

 
 
 
Puolustusvoimien kirkollista työtä ei pidä muuttaa
 
 
Olen hyvin hämmästynyt esille tulleesta ajatuksesta käydä itse asiassa tuhoamaan Puolustusvoimien kirkollista niillä kaavailuilla, joita puolustusministerin hätäisesti asettamana Puolustusministeriön Resurssipoliittisen osaston työryhmä on esittämässä.  Ministeri omaa asevelvollisen sotaväkikokemusta vailla olevana ei ole voinut riittävästi ymmärtää Puolustusvoimien kirkollisen työn olemusta ja tarvetta.

 

Asevelvolliset nuoret miehet ja naiset haluavat aitoa kaikissa asioissa. Koulutuksen on oltava tarkoituksenmukaista ja rehellistä. Tämä koskee myös kirkollista työtä. Vain kristillisestä sanomasta nouseva opetus-, julistus- ja sielunhoitotyö voi olla aitoa, rehellistä ja tarkoituksenmukaista. Arvokasvatuksella on silloin sukupolvesta toiseen kestävä ja myös sodissa koeteltu perusta aikuisuuteen ja elämään.

 

Viime sotien aikana Marsalkka Mannerheim tuki hyvin voimakkaasti kirkollista työtä perustamalla kenttäpiispan arvon ja viran ohjaamaan ja tukemaan sotilaspappien tunnustuksellista kirkollista työtä. Sodan aikanakin oli resursseja tähän. Jos haluamme nähdä kansakuntamme tulevaisuutta kohti, niin meillä on edelleenkin oltava selkeä kirkkojemme tunnusten mukainen Puolustusvoimien kirkollinen työ.

 

Vain sellaisella on kansalla on henkisesti kestävä tulevaisuus, jonka armeijassa on tehokas kirkollinen työ. Niin Venäjällä kuin Nato-maissakin ovat selkeää tunnustuksellista ja uskonnollista työtä tekevät sotilaspapit. Nyt Suomessa em. työryhmän kaavailut ovat vastoin asevelvollisten enemmistön oikeuksia.

 

Kyse on myös yhteyttä luovista asioista. Kirkollinen työ ei voi täyttää tehtäväänsä , jos sitä on vain siitä kiinnostuneille. Nykyinen tilanne on hyvä ja toimiva, mitään asiallista syytä muutoksiin ei ole. Teennäisin ja haetuin perustein ei pidä hyväksi koettuja asioita kevyesti käydä muuttamaan.

 

Sotilaspapin opetuksen rinnalla tarvitaan myös päällikön, vääpelin, sosiaalikuraattorin, lääkärin jne. oppitunnit.

Ne ovat lopultakin sotaväkiajan tärkeimpiä hetkiä elämää varten kaikissa olosuhteissa. 

 

 
 
 
           

Epilepsiapäivänä 9.2.2015

 Epilepsiapäivänä 9.2.2015
 
Tänään 9.2.2015 on epilepsiapäivä. Epilepsialiitto on lähestynyt meitä kansanedustajaehdokkaita tärkeän asian merkeissä.
Sairaus, mikä tahansa on asianomaiselle itselleen ja hänen lähimmilleen usein yllättävä ja kipeä isku elämän kulkuun. Vuosittain 3000 suomalaista saa epilepsiadiagnoosin. Tämä koskettaa lähiomaisina 10 000 - 20 000 henkilöä vanhempina, isovanhempina, sisaruksina ja lapsinakin.
 
Poliitikot ovat yleensä terveitä, urheilijoita, kuntoilijoita ja silloin yleensä vammaisten asiat jäävät monille vieraiksi. Myötätuntoa voidaan toki osoittaa ja sekin on hyvä, mutta ei kuitenkaan todellisuudessa auta paljoa. Siksi tarvitaan mm. Epilepsialiittoa muistuttamaan asioista ja erityisesti puolustamaan heitä, joille sairaus on itselle omakohtainen asia tai koskettaa jotakin lähiomaista.
 
Mikäli tulen valituksi seuraavaan eduskuntaan haluan olla tiiviissä yhteistyössä Epilepsialiiton kanssa. Vielä tärkeämpää on se, että ihmiset ottavat tilanteissaan minuun yhteyttä. Yksityisten asioiden hoitaminen ei sinällään ole helppoa. Mutta iloitsen, että aiemmalla eduskuntakaudella sain autettua epilepsiaan sairastuneen nuoren hänelle soveltuvaan työelämään. Tämä merkitsi nuorelle henkisesti ja fyysisesti sekä sosiaalisesti myönteistä tulevaisuutta. Äiti soitti äskettäin minulle kiitollisena.

Suomi säilytettävä kristittynä maana

Tämän vuoksi haluan tehdä parhaani eduskuntavaaleissa.

---

 

Suomi on säilytettävä kristittynä maana
 
 
Suomen ja kaikkien muiden Pohjoismaiden liput ristilippuja. Minulle jo koulun alaluokilla opetettiin ristin lipussa kertovan, että Suomi on kristitty maa. Haluan tämän arvopohjan kansallemme tulevaisuudessakin. En pidä lainkaan siitä, että eräiltä tahoilta alituiseen toistetaan hokemaa moniarvoisuudesta. Hyväksyn toki uskonnon- ja mielipiteenvapauden. Valitettavasti ne kuitenkaan eivät toteudu läheskään kaikkialla. 
 
Kristillisen uskon vaikuttamassa läntisessä maailmassa kunnioitetaan parhaiten myös ajassamme uskonnon-, mielipiteen ja sananvapautta. Sen on vaikuttanut historiallisen prosessin myötä lähtökohtaisesti juuri kristillinen näkemys ihmisarvosta.
Historian syvimpiä totuuksia on sanonta, että ilman kristinuskoa maailma olisi jo ajautunut tuhoon kansojen ollessa toisilleen raatevia susilaumoja. Sotienkin keskeltä on kummunnut kristillisen elämännäkemyksen synnyttämä toivo paremmasta, vaikka sitä ei tiedostettaisikaan.
 
Mutta kuinka kristillinen arvopohja voi säilyä ajasta aikaan? Monet kristikunnan varhaisten vuosisatojen vahvat alueet Pohjois-Afrikassa. Lähi-Idässä ja Vähässä Aasiassa eivät enää ole olleet kristittyjä alueita pitkiin aikoihin. Näin voi käydä Suomessa, Pohjoismaissa ja muuallakin, jos emme halua lainsäädäntömme ja yhteiskuntamme rakentuvan kristilliselle arvoperustalle.
 
Siksi tarvitaan kouluissa kristillistä uskonnonopetusta. Kritisoin nykyistä käsitystä vain tietojen jakamisesta. Hyvä sekin, mutta aiemmin uskonnon opetuksen tavoitteissa oli maininta kasvattamisesta henkilökohtaiseen uskoon mikäli mahdollista. Tässä ymmärrettiin oikein henkilökohtainen usko Pyhän Hengen työnä, jolle uskonnon opetus  voi antaa aineksia. Sama koski myös perinteisiä aamuhartauksia. Haluan tähän palattavan kouluissamme. Haluan kirkkoon kuulumattomille myös mahdollisuuden edelleen osallistua enemmistön mukana uskonnonopetukseen, tietenkään ketään tähän pakottamatta.
 
Nyt epäilen jatkuvasti vähentyneen ja sisällöltään ohentuneen uskonnon opetuksen riittävyyttä antamaan tuleville edes tiedollisesti sen arvoperustan aineksia, jota me tarvitsemme Suomen säilymiseksi kristittynä maana. Haluan lisätä uskonnon opetusta kasvatuksen kaikissa vaiheissa päivähoidosta peruskoulun kautta lukioon ja laajemminkin vastaavalle tasolle.
 
Haluan Raamatun luomisjärjestyksen mukaisen avioliittolainsäädännön olevan edelleen yhteiskuntamme perustana. Koen aborttiin liittyvässä lainsäädännössä tarvetta elämän kunnioittamiseen sen sikiämisestä alkaen. Jos kristillinen arvopohja
ohentuu, on vaara tulevassa lainsäädännössä myös elämän loppuvaiheissa siirtyä Raamatun sanasta poikkeaville teille.
Kansakunnan ja laajemmalti koko ihmiskunnan tulevaisuus rakentuu kestävästi vain Raamatun ja kristinuskon ikuisille
arvoille. "Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta". Jes.62:1.