Loppiaisena 2008

Loppiaisen tervehdys!

 

Joulun juhlapyhistä viimeinen on loppiainen, joka tänä vuonna asettuu sunnuntaipäivälle. Loppiainen on vanhin kirkkovuoden joulujuhla. Nykyään sen aiheena ovat Matteuksen evankeliumin 2.luvun mukaan itämaan tietäjät. Olin eilen loppiaisaattona Turussa Länsi-Suomen läänin maaherran vastaanotolla. Taisin olla ainut keskisuomalaisista kansanedustajista, joka oli päässyt tuonne. Maakunnastamme oli toki väkeä. Pihtiputaalta oli ihan runsas osallistuminen. Äänekosken Konginkankaalta olevan pariskunnan kanssa keskustelimme tovin ja asia synnyttänee jatkossa kaksi lakialoitetta metsäveroepkohtien korjaamiseksi.

 

Leivonmäeltä oli hyvä edustus Pekka Hytösen muodossa läsnä. Keuruulta oli kaupunginkutsulla mukana kaupunginjohtajamme Timo Louna: juhlatilat olivat täynnä lähempää ja kauempaa saapuneita. Tapasin monia tuttuja ja tulin tuntemaan myös uusia henkilöitä. Arvostan sitä, että maaherra kutsuu ja haluan noudattaa, jos vain mahdollista kutsua. Olen saanut olla maaherrojen Jämsenin, Sipposen ja Kivistön kutsuilla mukan Keski-Suomen läänin aikana ja nyt Länsi-Suomen läänin aikana sekä maaherra Kosken että nyt Rauno Saaren kutsuilla olen ollut mukana. Koin tärkeäksi, että edustin ilmeisesti ainoana Keski-Suomen kansanedustajia. Ei antaisi hyvää kuvaa, jos kukaan ei olisi mukana. Samoin kuntien osallistuminen on myös kunnan aktiivisuuden merkki.

 

Vaimoni Seija ei tällä kertaa ollut mukana, koska matkasta tulee aina kuluja ja oma rasituksensa. Palasin Turusta vielä eilen illalla Pääkaupunkikiin, jossa yövyin kämpälläni ja jatkoin aamulla 07.06 junalla kohti kotia Haapamälle. Tampereella jäi tunti aikaa junanvaihdossa ja kävi yhdeksän jälkeen yksityisesti hiljentymässä vielä jouluisessa Kalevan kirkossa. Olen vihkinyt siellä oppikouluajan luokkatoverini Mikko Linnan avioliittoon puolisonsa Soilen kanssa. Koin silloin kuten nytkin kirkon juhlavaksi ja puhuttelevaksi paikaksi. Myös ihmiset olivat ystävällisiä. he olisivat halunneet minutkin jumalanpalvelukseen kello 10 ja sen jälkeen läehetyusaiheisen juhlapyhän lähetyslounaalle, mutta minun junayhteyteni lähti Haapamäelle kello 10.05 jatkuen kotiasemalle. Ennätin vaimoni kanssa Haapamäen kello 12.00 alkaneeseen jumalanpalvelukseen, jossa pastori Jouni Sirviö pyysi minut ex-tempore ehtoollisen jaon avustajaksi. Lähden mielelläni tuohon tehtävään.

 

Loppiaisen tervehdys teille lukijani sekä Kalevan että Haapameän kirkoista. Illalla saatan mennä kirkkokonserttiin Keuruun kirkkoon.

Uudenvuoden aattoiltana

Tänään uudenvuoden aattona kävin multialla tarkistamassa naapurini kanssa syntymäkotini ja naapurini Kattilaniemen rajapyykit. Tulevana kevätkesänä tehdään ilmakuvaus ja valkoiset ristikjot on pyydetty laittamaan rajapyykkien paikoille.

Tiesin, missä rajapyykit ovat, vaikka ruoho ja Multianjoen kevät tulvat tuovat aina lietettä rajapyykkien päälle. Kyseessä ovat oikein vanhanajan kivirauniopyykit, jollaisia joskus 1900-luvun alussa ja aiemmin on rajojen nurkkamerkeiksi rakennettu.

 

Joen pehmeällä rannalla ja tulvien tuodessa maata isokin kiviraunio vuosikymmenten saatossa vajoaa maahan ja joki tuo uutta maata tilalle. Mutta rautakangella koettaen pyykit löytyivät. Tästä jää muisto naapurilleni Ahti Papinaholle ja minulle vuosikymmenten päähän uudenvuodenaatosta 2007 käytäessä vuoteen 2008. Vastaava muisto on koulupoika-ajoilta 1960, jolloin rakennettiin Riuttakosken yhteistä maitolaituria. Tuolle maitolaiturille oli kolme tilaa lähettämässä maitoja. rakennettu työ palveli 1980-luvulle saakka. Tuhansiin nousevat ne kerrat, kun toin käsikärryillä kotimme navetan maitohuoneesta tonkkia maitolaiturille. Äitini on on tuonut vielä useammin aina vuoteen 1978 , jolloin meillä oli lypsykarjaa. Tuolloin äitini pääsi ansaitsemalleen, mutta kovin pienelle MYEL-eläkkeelle. Itse asiassa naispuoliselle viljelijälle, joka leskenä vei taloa eteenpäin olisi hyvinkin perustellusti kuulunut isännän eläke. Mutta perin pieneksi emännän eläkkeeksi tulos jäi. Näissä asioissa olisi paljon korjattavaa.

 

Olen Multialla koettanut tehdä raivaushommia moottorisahan kanssa laitumena palvelleen pellon reunalla. Tietenkin pellon laidassa on piikkilanka-aita "siellä jossakin".Vaikka aika hyvin pystyn piikkilangat paikantamaan, on moottorisahan terä hyvä "piikkilangan etsijä"!

 

Nyyt uudenvuodenaattona päättyy minun asevelvollisuusurani reservissä. Vuodet ovat joutuneet tähän määrään minulla ja muillakin 1947 syntyneillä. Hetki sitten olimme kutsunnoissa ja sitten kohta alokkaita ja varusmiehiä. Mihin ihmeeseen onkaan aika joutunut? Tätäkin pohtiessa on eräänlaisella rajapyykillä. Työni maanpuolustuksen hyväksi jatkuu erityisesti eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenenä. Huomenna uudenvuodenpäivänä osallistun Helsingissä puolustusministerin uudenvuoden vastaanotolle. Yleensä olen kohdannut siellä monia Keuruun varuskunnan aiempia komentajiakin. Tilaisuudessa on mukana puolustusvoimien komentaja ja ylipäällikkökin sekä heidän edeltäjiään.

 

Uudenvuoden pamaukset paukkuvat jo kuuloetäisyydellä. Hyvää vuotta 2008 Sinulle Lukijani!

Tapaninpäivän iltahetkenä

Joulu on tapaninpäivän illassa. Osallistuin jouluaaton kirkkoon Haapamäellä sanakuulijana äitini, vaimomoni ja vanhemman tyttäreni kanssa. Nuorempi tytär laittoi joulupöytää iltaa varten kodissamme Haapamäellä. Olin joulun profetian ja epistolatekstin lukijana Keuruun kirkon yömessussa samoin avustin siinä ehtoollisenjaossa. Kyse on mitä ilmeisimmin Keuruun seurakunnan vuoden suurimmasta jumalanpalveluksesta osallistujamäärällä mitattuna. Joulupäivänä olin mukana Haapamäen joulukirkossa.

 

Kaikissa edellämainituissa sai myös kohdata monia tuttuja ihmisiä. Tulin Keuruun seurakunnan papiksi vuonna 1972. Monet muistot veivät jouluun 35 vuotta sitten. Silloinkin oli ns. musta joulu. Tosin Keuruulla oli hivenen lumen härmää maassa, mutta sitä ei ollut enää Mäntässä. Toimin sielläkin osa-aikaisesti pappina seurakunnan virallisena apulaisena. Joulukirkot olivat Mäntässäkin hyyvin täynnä. Ensimmäisenä pappisvuotena kirkkovuoden kierto jäi hyyvin ytksityiskohtiaankin myöten mieleen. Muistot ovat hyviä edelleen.

 

Eduskunnan joulunalusviikon ilta- ja yöistunnot vaativat myös välttämätöntä lepoa nyt pyhien aikana. Sen huomasi selvästi. Samoin kotona oli työhuone laitettava jonkinlaiseen joulukuntoon sekin, koska äitini majoittui siinä. Jouluksi olen saanut vastaanottaa eri tavoin monia jolutervehdyksiä, parhain kiitokseni niistä. Kirkkokäsikirja tuntee myös kolmannen ja neljännen joulupäivän niille annettuine teksteineen. On evankelista Johanneksen päivä ja viattomien lasten päivä. Näitä ei kovin monissakaan seurakunnissa vietetä, mutta ne ovat silti Kirkkokäsikirjassa niille annettuine Raamatun teksteineen.

 

Vaikka itse joulu on nyt juhlan osalta ohi, on varmasti joulun sanomalla suuri siunaus kaikessa, jos haluamme rakastaa lähimmäisiämme arjessa, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Näin voi toteutua joululaulun ajatus joulun elämisestä joka päivä uudelleen.

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Eduskunnan vuoden 2007 istuntokausi päättyi Tuomaanpäivänä 21.12. Ennätin vielä iltajunalle kohti Haapamäkeä. Tämä kello 21.34 Haapamäelle saapuva kiskobussi oli varsin täynnä väkeä Haapamäelle astikin. Mitään perusteita ei ole sen kulun lopettamiseksi Vilppulaan, kuten VR on esittänyt. Tämän uhan torjumiseksi tein 21.12.2007 päivätyn toimenpidealoitteen, jossa esitin junayhteyden jatkumista Keuruulle, kuten asia oli vuoden 2006 syksyyn asti. Samalla vastaiskuna lakkautusuunnitelle esitin kahta junavuoroa lisää Haapamäeltä kaikkiin liikennöityihin suuntiin Tulen 2.1.2008 tekemään asiasta vielä kirjallisen kysymyksen eduskunnassa asianomaisen ministerin vastattavaksi.

 

Vaikka istunnot keskeytettiin, eduskunta laitoksena toimii. Siksi voin jättää ministerille kysymyksen istuntotauon aikanakin.

Samalla on paljon työtä työhuoneessa, jota ei kerkiä tekemään "istunto- ja valiokuntaputken" aikana, vaikka tyypillinen työssäoloaikani eduskuntatlossa on päivittäin 11-13 tuntia. Valiokunnat taustatiejen etsimisineen työllistävät, kuten pitääkin.

 

Tuomaanpäivänä tein yös kirjallisen kysymyksen siitä ongelmasta, joka on bioenergiakattiloita valmistavilla yrittäjillä. He joutuvat lomauttamaan väkeä, kun laitteiden kauppa ei käy. Syynä on esitetty tukiaratkaisujen ongelmia ostajilla. Jos Suomi haluaa täyttää bioenergiavelvoitteensa, ongelmista tulee päästä eroon.

 

Kolmas asia oli toimenpidealoite pohjoismaisen biodieseliä valmistavan laitoksen sijoittamisesta esimerkiksi vapautuneisiin

Tiwin teollisuusalueen tyhjiin tiloihin ja tyhjentyneille tonteille. Toinen harkitsemiskelpoinen paikka olisi Haapamäen risteysasemayhdyskunta hyvien junakuljetusten äärellä. Myös Tiwin tehdasalue on aivan radan vieressä. Kuljetukset ovat tärkeä asia tässä yhteydessä. Tiwin aluetta kohdanneitten työpaikkamenetysten vuoksi on erittäin perusteltua sijoittaa biodiesellaitos esittämälläni tavalla.

 

Työhuone kotona kaipaa paljon aikaa, jotta sinne saapuisi joulu. Juhla Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymän merkeissä on kuitenkin edessä. Juhla saa tulla nytkin arkeen. Niin se tuli kerran ensimmäisenäkin jouluna Beetlehemissä.

Todellisen joulun tekee meidän Jumalamme. Älkäämme antako joulustressin ahdistaa, vaan eläkäämme todeksi evankeliumin vapautta. Hyvää ja Siunattua Joulua Sinulle Lukijani ja kaikille niille, jotka ovat Sinulle tärkeitä lähellä tai kaukana!

 

 

3.adventtisunnuntaina

Joulua valmistava aika kristikunnassa on adventtiaikaa. Se on tarkoitettu hiuljentymisen ja vakavoitumisen ajaksi. Siksi kirkkovuoden väri on violetti, katumuksen ja parannuksen teon väri kirkkojen alttareilla. Kuinkahan me muistamme tämän?

Luin parin viikon takaista Sana- lehteä. Siin nykyinen edustajakollega Juha Mieto kertoi uskostaan jo nuoruudestaan lähtien. Oli hyvin mielenkiintoista lukea, kuinka paljolti samanlainen on näkemyksemme ollut uskonasioiden kohdallakin jo nuoruudestamme lähtien. Urheilukilpailumatkoillakin Juha Mieto suuntais askeleet muutaman kaverin kanssa myös kirkkoon.

Tämä on oikein hyvä tieto.

 

Kirkossa kannattaa koettaa käydä säännöllisestikin. Jokainen kirkonkäynti antaa kävijälleen. kaikkein eniten juuri ne käynnit, joiden eteen on pitänyt hieman ponnistella, että on tullut lähdetyksi. Muistan 3. adventtisunnuntain lukioajoiltani. Oli lumipyry, mutta halusin lähteä polkupyörällä ajamaan Multina kirkkoon. Jotkut luulivat, että minua pakotettiin äitini toimesta. Näin ei tehty. Minä halusin mennä kirkkoon juuri silloinkin, kun luulin, että kovin monet eivät lähde. Muistan yli 40 vuoden takaa melko hyvin vielä tuon sunnuntain saarnankin ajatuksia. Kolmas adventtisunnuntai on "tientekosunnuntai"  Joulun Herralle. Johannes Kastaja peloton erämaan profeetta kehottakaa meitäkin tekemään tietä Herralle elämässämme käydessämme jouluun. Kyse on elämässä tärkeästä asiasta, kikä ei saa jäädä muiden hyvien ja ehkäpä tarpeellstenkin varjoon. Hyvää adventtiaikaa kohti joulua!

Itsenäisyyspäivän jälken

Joulukuun kuudes oli Suomen 90-vuotisen itsenäisyyden juhlapäivä. Itse olen halunnut olla kansanedustajana aina mukana Helsingin tuomiokirkon ekumeenisessa juhlajumalanpalveluksessa. Näin nytkin. Koen, että tämä on osoitus arvopohjasta, jolle haluan eduskuntatyöni rakentaa. Vastaanotto tasavallan presidentin linnassa on jo yhdeksännellä kerralla jonkinlaista rutiinia. Tuskinpa enää kukaan tuttukaan on kiinnostunut juuri vaimoni Seijan tai minun näkemisestä, kuten oli ensi kerroilla. Minä haluan pukeutua papin virkapukuun, koska se on merkki elämän kutsumuksesta myös kansanedustajana. Pidän tärkeänä, että papin virkapukua nähdään muidenkin piispojen yllä tapahtumassa. Vaimoni haluaa pukeutua yksinkertaisen vaatimattomasti. Puvuilla esittäytyminen on hänelle vierasta, asiallisuus tilanteen mukaan on riittävää.

 

Oma isäni vietti joulukuun kuudetta Kollaalla talvisodan aikana. Suomalaiset olivat vetäytyneet taistellen Hyrsylän mutkasta Suojärveltä Näätäjoen kautta ja nopea pikalinnoittaminen oli tehtävissä juoksuhautojen kaivamisella Kollaanjoen maastoon. Taistelukuvaaja otti legendaarisia kuvia lumipukuisista miehistä, Näitä kuvia on nyttemmin esillä. Eräässä niissä on isänikin ihan edessä. Tilanne kuvassa on vielä rauhallinen, mutta seuraavina päivinä sota jälleen jatkui. Kollaan rintama kesti talvisodan loppuun asti 13.3.1940 saakka kovien uhrausten kautta. isänkin haavoittui 6.3.1940 Ulismaisissa.

 

Me saamme tehdä työtä rauhan aikana isänmaan hyväksi. Yrittäkäämme parhaamme.

30.11.2007, talvisodan alkamisesta 68 vuotta

Tänään 30 marraskuuta 2007 on tullut 68 vuotta talviodan alkamisesta. isäni Sulo Oinonen oli tuolloin suojajoukoissa itärajan pinnassa Aarne Juutilaisen, "Marokon kauhun" komppaniassa. Heti aamuhämärissä he joutuivat kohtaamaan rajan ylittäneen hyökkääjän joukot. Yksi miehistä oli sanonut: "Eihän sitä hentiä ihmistä ampua" ja noussut ylös ikäänkuin pysäyttämään hyökkääjiä. Heti tämän jälkeen hän oli kaatunut kuolleeksi ammuttuna maahan. Asetovereilla ei ollut epäselvää, kuinka menetellä. Jokaisen taisteltava niillä aseilla, mitä oli annettu.

 

Karjalan miehet olivat aivan etulinjassa. Heidät oli kutsuttu jo lokakuussa ylimääräisiin kertausharjoituksiin, jotka 68 vuotta sitten muuttuivat sodaksi. Kaikki eivät enää uskoneet sodan mahdollisuuteen, siksi jo evakuoituja siviili-ihmisiä oli päästetty kotiseuduilleen. Tämä oli monille kohtalokasta, Hyrsylän mutkassa useita aina pariin tuhanteen siviiliin asti jäi hyökkääjien vangiksi. kovien vaiheiden jälkeen he pääsivät vapaiksi vasta talvisodan jälkeen.

 

Kunnia viime sotien veteraaneille. Tänään laskettu seppele Mannerheimin ratsastajapatsaan äärellä teki kunniaa viime sotien sukupolvelle.