Lakialoite biokaasun ja biometaanin verovapaudesta myötätuulessa

 

Suomessa biokaasun/biometaanin liikennekäytön kasvulla on merkittävä vaikutus työllisyyteen, teknologiavientiin ja energiaomavaraisuuteen sekä uusiutuvien liikennepolttoaineiden lisäysvelvoitteen täyttämiseen. Poliittiset ohjauskeinot vaikuttavat voimakkaasti nousevan alan toimintaedellytyksiin ja mahdollisuuksiin kehittyä Suomen menestystarinaksi. Biokaasu on arvokas polttoaine sellaisenaan, mutta siitä ei ole liikennepolttoaineeksi, vaan se pitää jatkojalostaa biometaaniksi. Tuo sana kertoo, että se on valmistettu biokaasusta, eli on kemiallisesti sitä samaa metaania, kuin maakaasu.

Yhteinen lakialoitteeni Juha Miedon (kesk) kanssa  biokaasun ja biometaanini vapauttamisesta polttoaineverosta sai eduskunnan lähetekeskustelussa yksimielistä kannatusta. Lähetekeskustelun jälkeen aloite menee valtionvarainvaliokuntaan käsiteltäväksi. Lakialoitteessa perustellaan biokaasun ja biometaanin verovapautta mm. ympäristöllisistä syistä. Biokaasun ja metaanin käyttö on aina ympäristöteko. Nyt polttoaineverouudistus uhkaa lopettaa puhtaimman ja 100-prosenttisesti kotimaisen biopolttoaineen – biokaasun/biometaanin - liikennekäytön Suomessa. Täysin kotimainen ja uusiutuva biokaasu on nykyään vapautettu liikennepolttoaineiden valmisteverosta.

Polttoaineverouudistus on kuitenkin vireillä. VTT:n esiselvityksessä on esitetty valmisteveron ja/tai käyttövoimaveron asettamista myös kaasumaisille polttoaineille. Tämänsuuntainen ohjauskeino olisi tavoitteiden vastainen. CO2-päästövähennyksien lisäksi verouudistuksen linjauksissa tulisi huomioida biokaasun/biometaanin liikennekäytön huomattavat edut. Biokaasun ja biometaanin verottomuutta puoltaa se, että jokainen laitos tai muu vastaava mikä tuottaa teknisesti biokaasua tai siitä jalostettuna biometaania on ympäristöteko estämällä sen metaanimäärän purkautumista ilmakehään, mikä ilman biokaasun tuottamista tapahtuisi. Verottomuuden pitäisi siis koskea kaikkea sekä biokaasun, että biometaanin käyttöä polttoaineena tai ajoneuvopolttoaineena. Biokaasulla/biometaanilla voidaan kattaa Suomen liikenteen 10 prosentin biopolttoainevelvoite.

Heti laajasti käytettävissä oleva teknologia on mahdollista myös kotimaisesti Suomessa. Maailmalla olevat 10 miljoonaa kaasuautoa ja 16 000 kaasun tankkausasemaa sekä lukuisten automerkkien panostaminen kaasuautoihin kuvastavat alan kehitystä. Tekniikka on täysin vakiintunutta, ja kaasuautojen hinnat ovat nykyisten bensiini- ja dieselautojen tasolla. Kaasun tankkausasemaverkosto rakentuu Suomeen nopeaa vauhtia, ja kaasun tankkausasemilla biokaasun rooli kasvaa lähivuosina merkittävästi. Uusia yrityksiä on jo syntymässä biokaasun tankkausasemaverkoston laajentamiseksi kattamaan koko Suomi.Siksi on tarpeellista ryhtyä toimenpiteisiin biokaasun pitämiseksi vapaana polttoaineverosta kotimaisen ja puhtaan energian käytön sekä alan teknologian ja tuotannon edistämiseksi.

Pääsiäisiltana 2010 Haapamäellä

Kristikunnan pääsiäinen on sateisen sumuisena tummunut illaksi. Aamulla osallistuin keuruun kirkossa ensimmäisen pääsiäisen jumalanpalvelukseen. Pastori Jouni Siviöllä olivat hyvät ajatukset saarnassa, jotka Jumalan Pyhä Henki oli hänelle antanut. Hän liiti pitkäperjantain ristillä kärsivän Kristuksen ylösnousseeseen kuoleman ja kaikki pahan vallta voittaneeseen Kristukseen. Inhimillisesti olemme monin tavoin tietämättömät. Näin olivat nekin, jotka pari paäivää ennen Kristuksen ristinkuolemaa huusivat hänet ristiinnaulittavksi.

 

Tänä aikana ihmiset ovat juuri samassa tilanteessa, tietämättömyys saa liian helposti vallan. Kyse on sisäisestä tietämättömyydestä. Kun ei osata Jumalan sanan pohjalta omantunnon äänen mukaan erottaa oikeaa ja väärää, mennään helposti huutosakin mukaan. Tietämättömiä olivat myös ensimmäisen ylösnousemusviestin kuulijat. Mutta juuri he saivat nähdä myös ylösnousseen Herran, vaikka luulivat häntäensiksi puutarhuriksi. Vasta ylösnnouseen Vapahtajan tunteminen paljasti totuuden, joka on suurin rakkaus ja elämä.

 

Keuruun kirkossa tehtiin kiiton myös keskikoulun luokkatoverilleni Leena Tukialle. Viisi vuotta olimme samalla luokalla. Luokkatoverin menetys kosketti minua syvästi. Yritin etsiä kirkon jälkeen hänen omaisiaan, mutta en löytänyt. Leena teki elämäntyönsä uskollisesti ja esimerkillisesti Keuruun Kalettomalla pioneerivarikolla. Erään joulun alla varikon päällikkö Simo Pajulahti erikoisesti kiitti Leenaa hänen olkitöistään joulunalusajan kahvitilaisuudessa koko varikon henkilökunnan läsnäollessa.

Siunattu olkoon luokkatoverini muisto. Vuonna 1959 Keuruun yhteiskoulun 1A-luokan oppilaista on nyt neljä poistunut keskuudestamme.

 

Viisi vuosikymmentä sitten olimme iloisia ekaluokkalaisia, elämä oli aukenemassa edessäpäin. Luokanvalvojamme pastori Tapani Saarinen on myös poistunut ajasta kuten rehtorimme Jussi Rainio ja monet muutkin aloittaneen luokkamme opettajat. musiikinopettajamme nyt musiikkineuvos Toivo Korhonen on virkeästi elossa ja asuu Vantaalla. Häneltä olen saanut rohkaisua eduskuntatyöhönikin.

 

Haapamäellä osallistuin myös pääsiäispäivän jumalanpalvelukseen tyttäreni Soilen kanssa. Kun suntio Erkki Eerola huomasi moinut kirkon penkistä, hän kutsui ex tampore ehtoollisen jaon avustajaksi. Haluan olla aina käytettävissä. Näin olla myös palvelemassa seurakuntaa, jonka palvelukseen minut on syyskuussa 1975 piispa Yrjö Sariola asettanut. Nyt eduskuntayöni vuoksi ollessani virkavapaalla, haluan aina olla talkoilla auttamassa, jos vain on mahdollista. Eilen olin puhumassa muistotilaisuudessa

Haapamäen seurakuntasalissa ja seurakunnan edustajana minulla oli kunnia tavata syntymäviä viettävää 80-vuotiasta seurakuntamme jäsentä viime maanantaina Keuruulla. Seuraavaksi on kalenterissa ristiäistilaisuuden merkintä.

 

Siunattua pääsiäisaikaa! Nythän se vasta on pääsiäisen koiton jälkeen alkanut!

pääsiäislauantaina 2010

Tänään pääsiäislauantaina tein aamukahdeksan jälkeen pääsiäissiivousta äidilleni Keuruulla. Sen jälkeen oloen käsitellyt sähköpostejani, joita on vielä tältä viikolta käsittelemättä. Kiireelliset olen saanut käsiteltyä, mutta on suuri joukko sähköposteja, jotka vaativat paljon työtä ja eivät ole päivistä kiinni olevia asioita. Ennätin myös hetkeksi hakkaamaan halkojakin. Viime syksyllä toi Multialta kookkaita pyöreitä katkomiani koivupöllejä. Ne eivät ole kaikkein helpompia halottavaksi. Mutta aina on saavutus, kun sellaisen saa käsiteltyä ja lisäksi klapukasa kohoaa kummastikin niistä. Huhtikuun tuulet ja kevätahavat voivat sitten rauhassa kuivatella klapuja kohti tulevanb talven pakkasia.

 

Synnyiseurakunnassani Multialla on perinteisesti pääsiäisyön konsertti kirkossa alkaen kello 22.00. Tavoitteeni on päästä osallistumaan. Olen ostanut myös ruukkunarsisseja, jotka aion viedä isäni haudalle ja sytyttää sinne pääsiäsyöksi kynttilän.

Pääsiäinen on kristikunnan suuri juhla. Jeesus on ylösnossut. Siinä on pääsäisen ajaton mutta todellinen sanoma. Saakoon pääsiäinen kohdata meitä itsekutakin. Siinä kuten joyulussakin on aina elämän antia. Siunattua Pääsiäistä 2010!

 

Viikon vieriessä kohti palmusunnuntaita

Viime lauantaina olin Multialla Metsolan Hovissa vapaaehtoista auttamistyötä Vienan Karjalaan tekevän Kesseli ry:n tilaisuudessa. Minut kutsui multian naapurini ja Kesselin merkittävä kantava voima Anne Paananen avaamaan tilaisuutta. Kiitos Anne Paanaselle!

Kesseli merkitsee tuohikonttia. Se on vertauskuva avusta ihmiseltä ihmiselle. Kaikki menee 100 prosenttisesti perille, kun viejinä ovat ihmiset ilman välikäsiä toisille ihmisille. Siunatkoon hyvä Jumala Kesselin työn.

 

Viime sunnuntain osallistuin Pihlajaveden jumalanpalvelukseen. Pihlajaveden kappeliseurakunnassa jumalanpalvelukset pidetään talvisin seurakuntakodilla, jonka sali on kuin moderni 60-luvun pääkaupunkiseudun lähiöseurakunnan kirkko. Pihlajaveden seurakuntasali on muutoin rakennettukin 1960-luvun lopulla seurakunnan vielä ollessa täysin itsenäinen. Tuolloin vt. kirkkoherra Esko Töyli kannusti seurakuntaa rakentamaan seurakuntasalin. Sama löytyy peilikuvana Alahärmän seurakunnasta, jonne Esko Töyli muutti kirkkoherraksi Pihlajavedeltä. Iloisin lähetysmyyjäisistä Pihlajaveden jumalanpalveluksen jälkeen. Seurakuntasalissa pidettyjen myyjäisten tuotolla tuetaan sitä lähetystyötä, jota Pihlajaveden kappalin papp9ina toiminut Marjo Ihalainen tekee Senegalissa. Ihmiseltä ihmiselle olevasta työstä on tässäkin kyse.

 

Eduskuntaviikon aloitteeni ja kyselyni löytyvät joko eduskunna sivuja tai sivujaa www.laurioinonen.net selailemalla. Puheenvuoroni eduskunnan sivuilta menemällä kansanedustajista sivuilleni. Ensi sunnuntaina on Keuruun kirkossa Rauhanyhdistyksen kirkkopyhä. Haluan osallistua kirkkopyhän jumalanpalvelukseen, kuten useana muunakin vuonna. Valitettavasti seurakuntasalin

tilaisuuteen en ennätä, sillä lähden kunnallisneuvos Olli Haapasen kanssa Toivakan kunnan juhlaan, jossa me maakunnan kansanedustajat viemme myös onnittelumme juhlivalle kunnalle.

 

Talvisodan päättymispäivän illalla 13.3.2010.

Tänään Keuruulla olin saattamassa talvisodan veteraania, 95- vuotiasta Multialla syntynyttä ja Keuruulla työnsä tehnyttä kunniakansalaistamme hänen ajallisesti viimeisellä matkallaan. Talvisodan veteraaneja on enää vähän. He ovat jo yli 90-vuotiaita.

Heille kaikki kunnia ja arjen hoiva parhaimmalla mahdollisella tavalla. Edesmennyt isäni oli jo talvisodan sotainvalidi haavoituttuaan Ulismaisissa 6.3.1940, jonne Marokon kauhun, Aarne Juutilaisen komppania oli siirretty Kollaanjoelta korpisotaan. Räjähtävä kranaatti puussa aiheutti isäni haavoittumisen. Tuollaiset kranaatit olivat kansainvälisillä sopimuksilla kiellettyjä, mutta Neuvstoliitto ei kielloista välittänyt.

 

Ehdotan näin blogissani talvisodan päättymispäivää 13.3. vuosittaiseksi liputuspäiväksi. Harkitsen myös asiasta aloitetta tai kyselyä eduskunnassa. Täömä historiamme merkittävä päivä, jos mikä ansaitsisi siniristiliput salkoon. Taistelu kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta on tuottanut kaikkeen tähän meillekin mahdollisuuden. Hyvältä on juuri nyt tuntunut kuulla, että väärin tuomitut sotasyyllisyystuomiot takautuvasti kaikki kumottaisiin. Se olisi oikein. Ne, joilla oli vastuu tekivät tuolloin juuri sen, mitä tarvittiin. Nyt olisi aika tehdä maamme puolesta heille oikeutta ja vanhurskautta.

 

Huomenna on se sunnuntai paastonajassa, jota kutsutaan leipäsunnuntaiksi. Aiheena on elämän leipä. Keuruun kirkosssa on menneen toissaviikon hiihtolomarippikoulun konfirmaatio. Näiden nuorten nuoruuden pyhin juhla. Haluan olla läsnä kirkon penkissä ja käydä vuorollani ehtoollispöytään, elämän leivän äärelle. Siunattua isänmaan iltaa 13.3.2010 ja kevätaikaa kohti kristikunnan pääsiäistä!

Vaahtokuusta maaliskuuhun

Helmikuusta on kansan parissa käytetty nimityksiä vaahtokuu ja toinen tammikuu. Nämä molemmat ovat hyvin kuvaavia nimityksiä. Kun katsoo tänä talvena helmikuun maisemia, niin nehän ovat täynnä lumivaahtoa kaikkialla. Tänä talvena myös nimitys toinen tammikuu on sikäli osuva, jos ajatellaan tammikuun pakkasia ja lumia, näitä on ollut helmikuussa entisaikojen talven mukaan.

 

Henkilökohtaisesti pidän puhetta ilmaston selvästä lämpenemisestä hieman hömppänä. Jopa koko Kööpenhaminan ilmastokokouksen pääagenda viime vuoden lopulla on kyseenalaisella pohjalla. Saastuminen on otettava vakavasti ja nimenomaan väestömiljoonia käsittävien metropolikaupunkien yllä. On järkyttävää nähdä vaikkapa Delhin tai Mexico Cityn yllä pilvet joiden läpi ei erota, kun kyse on pilvistä, jotka eivät kuuman kuivuudenkaan keskellä anna virvoittavaa sadevettä. Nämä ovat ongelma. Mutta meiltä suomalaisilta vaaditaan liian kovaa hintaa ilmastonmuutoksen merkeissä.

 

Olemme ilmeisesti menossa kohti kylmempiä aikoja. Auringon pilkut ovat lämmön suuri lähde auringossa. Nyt on niiden vaihtelussa hiljaisempi kausi ja se tietää kylmempiä vuosia. Auringon pilkkujen vaihteluväli on neljästä yhteentoista vuotta, joten alkanut vuosikymmmen on pakkastalvien ja lumisten aikaa. Tämä lienee todennäköisin ilmastonmuutos ainakin täällä Pohjolassa.

Kun vielä on toista tuntia helmikuuta, niin mistä sitten se helmikuu tulee?

 

Ilmeinen selitys ovat kylmän aikaan koskissa ja puroissa jääkiviin syntyneet jäähelmet. Talven keskeltä käymme kohti kevättä, hyvää alkavaa maaliskuuta! Maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kevättä ja sitä kestää vain neljännesvuotta, sitten onkin jo kesä!

Junien suuret myöhästelyt eivät saa toistua

Olen hyvin valittunut viime öisistä yöpikajunien pahoista myöhästymisistä. Toistaiseksi minulla on tiedossa vain uutisten välittämät viestit ja VR:n toimitusjohtajan Aron tekstiviesti. Jotenkin tuntuu pahalta, että ei ole osattu riittävästi ennakoida junien myöhästymisiä. Kun sääennusteet kertoivat uhkakuvasta, joka todettiin perjantaiaamulla kello 9 alkaneessa VR:n hallintoneuvoston kokouksessa, olisi operatiivisissa toiminnoissa tullut tehdä varautumistoimia.

 

Henkilökuntaa olisi ilmeisesti ollut hälytettävä vapaavuoroilta ja olisi ollut tehtävä vara-aikatulut junien myöhästymisistä. Tällöin olisi voitu selkeästi tiedottaa junan olevan esim. kaksi tuntia myöhässä. Tällöin asiakkaat olisivat voineet osaksi varautua tilanteeseen. Samalla pakkassäällä olisi pitänyt pitää huolta, että ihmiset voivat odottaa sisällä kaikilla asemilla. Tiedottaminen ei olisi saanut näyttötauluilla keskeytyä, kuten tiettävästi ainakin Helsingin asemalla tapahtui jossain vaiheessa iltaa. Epäkohtia on paljon, joista nyt on vain otettava opiksi. Valitettavinta on huono imago, jota nyt tuli junankäytölle. Pienille lapsille ja koululaisille voi iskostua koko elämän ajaksi epämiellyttävät muistot junamatkasta. Tätä en haluaisi.

 

Ennen VR oli kokonaisuus asemarakennuksineen ja asemaravintoloineen ja henkilökuntaa oli paikalla. Nyt toiminnot on pilkottu ja ulkoistettu. Ravintola menee kiinni, asemien odotussalit suljetaan virkavaltaisesti vartiointiliikkeiden toimesta ja ihmiset ajetaan pihalle ja vielä valot sammutetaan. Nyt ei ole kokonaisvaltainen toiminta ollenkaan ajan tasalla. Poikkeuksiin force majeure-syistä olisi oltava mahdollisuudet. Pitkä miinus virkavaltaisuudelle ja tilanteen huomiomattomuudelle. Kokemuksista on otettava nyt nöyrästi opiksi. Kansan on voitava luottaa siihen, että juna kulkee sillonkin, kun kaikki muu liikenne ja tiet takkuilevat. Näin oli kunniakkaana höyryveturien valtakautena, liikenne toimi, asemaravintoloihin pääsi läpi yön sisälle ja henkilökuntaa oli paikalla.

Luulen muuten, että kuusi tuntia nyt lähdössä myöhään jääneet jääneet yöpikajunat olisivat lähteneet ihan ajoissaan, jos veturina olisi ollut uljas pikajunien höyryveturi Ukko-Pekka tai raskaan tavaraliikenteen Risto. Lumi ei näitä pidätellyt!