Isänpäivän aikaan 2009

Isänpäivä on kalenterissa paljon nuorempi kuin äitienpäivä. Launtaina, isänpäivän aattona sytytin Multian Sinervän hautausmaalla kynttilälyhtyyn viitisen vuorokautta palavan öljykynttilän isäni Sulo Oinosen haudalle. Hän olisi täyttänyt 100 vuotta 15.2009. Mutta Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelmissa hänen matkansa oli määrätty päättymään 9.8.1962. Itse täytin seuraavana päivänä 15 vuotta. Tuona päivänä laitoimme isäni arkkuun Multian Riuttakoskella, jossa hän kodissaan äkkiarvaamatta kuoli lääkärin arvion mukaan keuhkoveritulppaan.

 

Isäni oli viime sotien veteraani. Hän oli mukana jo YH-vaiheessa Hyrsylän mutkan maisemissa, jossa kohtasi aamuhämärissä 30.11.1939 talvisodan todellisuuden. Se jatkui Kollaan taisteluissa aina haavoittumiseen saakka 6.3.1940 Ulismaisissa. Sotasairaalasta ei voinut haavoittunut toipilas päästä kotiaan evukoimaan. Nyt olisi kysyttävää, kuinka tuo tapahtui? Kukaan vain ei ole kertomassa. Koko isäni sisarusparvi, veljet ja sisaret ovat kuolleet. Samoin kaikki Karjalan Lumivaaran Ihalan kylän lähinaapurit.

 

Jatkosodassa isäni oli Tornionjokilaakson evakon jälkeen taisteluissa Sallan suunnalla kohti Kiestinkiä. Tällöin hän toimi hyvin raskaassa tehtävässä etulinjan taistelevan joukon lääkintämiehenä. Monta kertaa oli vaikeasti haavoittunut haettava linjojen välistä

taistelukentältä. Jatkosodan loppuviheissa hän oli Kannaksella panssarintorjuntataisteluissa. Sodan jälkeen hän oli kotijoukoissa

aina marraskuun loppupuolella 1944 ihan yllättävästi Haapamäellä tapahtuneeseen kotiuttamiseen joutuen. Haapamäki risteysasemapaikkakuntana toi Karjalan miehen tuohon elämänvaiheeseen. Mikä ihmeellisintä vielä aivan samoihin maisemiin, jossa tätä blogiani kirjoitan.

 

Isäni tie vei Haapamäeltä ehkä jo seuraavalla junalla evakuoinitipaikkakunnalle Ylivieskaan Pohjanmaalle, jossa sitten parin vuoden kuluttua kohtasi tulevan vaimonsa äitini. vasta sitten 1.5.1947 tie toi Multian Riuttakoskelle karjalaisen siirtoväen korvaustilan raivaajaksi, rakentajaksi ja viljelijäksi. Tätä tehtävää isäni hoiti ahkerasti kuolemaansa saakka. Vuosi 1962 oli oli hyvin sateinen. Heinänkorjuu tuotti siksi paljon ongelmia, viljat eivät joutuneet kunnolla. Varmasti tuokin tuotti tunnolliselle viljelijälle murheita. Isäni kuoleman jälkeen, kiitos hyvien naapureiden, sato saatiin korjattua loppusyksyyn mennessä. Kaura ei oikein joutunut, se niitettiin osin suoraan pellolta lehmien rehuksi.

 

Nytt kynttilä palaa isäni haudalla. Se tekee kunniaa henkilölle, joka sata vuotta sitten oli pieni poikavauva. Elämänmatka on ollut aruhan ja sodan aikoina kovaa työtä isäni kohdalla. Hyvin vaikeista oloista itsenäiseksi viljelijäksi kulki hänen tiensä. Hän halusi lähettää aikanaan kustannuksia säästämättä minut oppikouluun, jonka aloitin syksyllä 1959 Keuruun yhteiskoulussa. Isäni tahtoi

koulun kautta avata minulle tietä puolustamaan heikompien asioita eduskunnassa. Hän näytti toisena pääsiäispäivänä 1959 Helsingin asemalta eduskuntataloa isoisäni hautajaismatkalla ja kehoitti minua pyrkimään näyttämäänsä taloon työhön. Siksi minulle työ kansanedustajana ei ole mikään kevyt asia. Olen lähetetty tehtävään ja näin haluan asian kokea.