Kinnulassa ja jumalanpalveluksessa saarnaamassa

Tänään valvomisen sunnuntaina olin Kinnulassa, jossa Keskustan paikallisosasto vietti 40-vuotisjuhliaan. Sain kunniatehtävän pitää juhlamessun saarnan kello 10.00 alkaen Kinnulan kirkossa. Kirkkoon oli tullut runsaasti väkeä. Koska Jumala on luonut ja Kristuksessa tarjonnut lunastuksen jokaiselle, varoin sanallakaan puhumasta sanaakaan puoluepolitiikkaa tai mitään siihen vähänkään viittaavaa. Jumalan sanan saarna on koetetettava tehdä niin, että se kestää ajassa ja iankaikkisuutta vartekin. Jokainen saarna tulee pitää niinkuin se olisi pitäjänsä ja kuulijoidensa viimeinen.

 

Minulle on iän myötä tullut yhä keskeisemmäksi koettaa tuoda esille armoa. Armo kestää, omat ajatukseni ovat inhimillisiä. Siksi koetan etsiä aina jotakin sellaista, mikä edustaa kestävää eikä vain tätä hetkeä. Toisaalta saaranan tulisi koskettaa tätäkin aikaa ja omankin persoonan kokemusta. Tässä on haastetta. Kirkon jälkeen rippikoululainen tuli hakemaan nimikirjoitusta paperiin, joka osoittaa hänen käyneen vaadittavia kirkonkäyntejä. Paperissa oli kysymys, mitä jäi saarnasta mieleen? Kysyin asiaa ja arvasin vastauksen:"Ei mitään erikoista". Toivottavasti muita asioita sitten olisi jäänyt mieleen.

 

Tärkeintä ei kuitenkaan olekaan, mitä me muistamme, vaan se, että Jumala muistaa ja armahtaa meitä.