"Kohta poissa on veljet"

Sunnuntaina 1.11.2009 olin Suolahdessa saattamassa haudan lepoon isäni Sulo Oinosen serkkua Olavi Ensio Oinosta. Hän oli 84-vuotias ja nuorukaisena hän oli osallistunut hyvin raskaaseen työhön kaatuneiden huollossa. Aikoinaan Olavi Oinonen oli toiminut

myös Suolahden sotaveteraanit ry:n puheenjohtajana. Elämäntyönsä hän teki metsäalalla Konnevedellä työnjohtajana.

 

1800 luvun puolivälissä syntyneen Otto Oinosen rantasalmelaisen tuon ajan suurperheen jälkeläisistä nyt hautaan saatettu isäni serkku oli viimeinen viime sotien veteraani. Aikanaan heitä on ollut paljon. Nyt viimeinenkin on poissa. Tämä oli sykähdyttävä toteaminen. Viime sotien isäni suvin veteraanisukupolven uljas ohimarssi elämän tiellä on päättynyt. Siunauspuheessaan kirkkoherra Kuparinen toi esille kristillisen näkemyksen poisnukkuneiden läsnäolosta Jumalan todellisuudessa. Siksi myös surevilla momaisilla on toivo riemullisesta jälleennäkemisestä pisnukkuneiden rakkaittensa kanssa. Tästä muistutti myös nyt viettämämme pyhainpäivän sanoma.

 

Sotavetaraanit ja -invalidit ansaitsevat kaikeen ajallisen hyvinvoinnin. Se on meidän itsenäisessä Suomessa elävien kansalaisten kunniatehtävä heille, jotka ovat taisteleet vapaan isänmaan meidän hyväksemme.