Tammikuun lopun kuulumisia

Hyvä Ystävä!

Yhä enemmän Helmikuun alkaessa ja valon voittaessa päivää haluan tervehtiä muutamalla virkkeellä eduskunnasta. Syksyllä olivat seurakuntavaalit ja nyt aika kiitää kohti eduskuntavaaleja. Monet ovat kysyneet minulta sitä, milloinka aloitan vaalityöni. Tahdon kuitenkin parhaani mukaan paneutua täydellä teholla eduskuntatyöhöni, johon minut on valittu aina vaalikauden päättäjäisiin asti.

Tällä vaalikaudella minulla ei ole ainuttakaan poissaoloa täysistunnoista. Siitä, että olen saanut olla riittävän terveenä, tulisi olla enemmän kiitollinen Luojalle, kuin osaan huomatakkaan. Hänen kädessään olemme niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, antakoon tämä tietoisuus rohkeutta ja voimia arkeen ja elämään.

Kotiseurakuntasi tarvitsee sinua tehtäviin, joita on avautunut ja jotka tarvitsevat muutoinkin tekijäänsä. Monet kysyvät usein, mitä seurakunta antaa minulle? Mutta olisiko hyödyllisempää kysyäkin, mitä minä voin antaa kotiseurakunnalleni ja lähimmäisilleni? Jos asian ajattelee näin, elämä kirkastuu arvokkaammaksi. Toivon, että työni kansanedustajana voisi olla sitä arjen Jumalanpalvelusta, johon Martti Luther kehottaa. Seurakunnan palvelutehtäviin haluan olla talkoilla valmis, seuraavaksi onkin vuorossa kodinsiunaaminen Keuruulla ja pääsiäismessu Multialla. Viime mainittuun tosi lupaus ehdolla, että voin tulla jos olen valittu kansanedustajaksi. Oman seurakunnan virkatehtävät kutsumassa nyt virkavapaalle olevaa kappalaista ja silloin en voisikaan täyttää Multian kirkkoherra seppo Rahkosen toivomusta.

Kristillisen elämännäkemyksen tuominen lainsäädäntötyöhön on peruslähtökohtana eri asioihin ihmisen, lähimmäisen ja maamme puolustus on tavoitteeni globaaliakin näkökulmaa myöten. Tämä on ollut nimenomaan myös Santeri Alkion aatteellinen perusta omakohtaisesti tunnustavana kristittynä, jolle Jeesuksen vuorisaarna oli vankka ajattelun lähtökohta elämää ja yhteiskuntaa varten. Kristillinen arvopohja paljastuu myös useimpien pohjimmaisten keskiryhmiin kuuluvien puolueiden taustalta. Tämän olen todennut Pohjoismaiden Neuvostossa työskennellessäni ja se on myös kirjattu viime vaalikaudella yhteispohjoismaisten Keskiryhmien ohjelmavihkoseen.


Viime vuoden lopulla Keskusta hylkäsi peruskoulun tuntijakouudistuksen ja paljon työtä vaatinut prosessi raukesi. Julkisuudessa taloudellinen kustannusten nousu ja alueellisen eriarvoistumisen uhka olivat Keskustan ratkaisun ja sitä kautta koko Kiviniemen ratkaisun syinä. Syvemmällä syynä sivistysvaliokuntaryhmässämme jonka jäsenenä työskentelen oli se, että oman uskonnon opetusta uhkasi menetys. Tämä uhka torjuttiin tehdyllä ratkaisuilla. Mutta asiassa on oltava määrätietoisen valppaana seuraavalla vaalikaudella ja lisäksi uhka on mitä ilmeisemmin myös lukion uskonnonopetuksen osalta.

Keuruun varuskunta toimii edullisesti

Julkisuudessa on eri yhteyksissä tuotu esille varuskuntien ja joukko-osastojen lakkauttamista erityisesti taloudellisiin kustannuksiin vedoten. Toinen esille tuotu seikka on varusmiespalvelukseen tulevien ikäluokkien pienentyminen, mikä tekijä korostuu, jos palveluksesta vapautettavien osuus edelleen vähenee. Erityisesti puolustusvoimien korkeimman johdon ja puolustusministeriön toimesta on haluttu esittää itsestäänselvyytenä puolustusvoimien rakennemuutosta, mikä on pehmeämpi ilmaisu varuskuntien sulkemisille ja sodan ajan reserviarmeijan supistamiselle.

Mielialavaikutteita tulee meille Länsi- ja Keski-Euroopasta, joissa itse asiassa on jo lähes luovuttu oman maan puolustamisen ajatuksesta ja asevelvollisuudesta ja on haluttu keskittyä kansainväliseen kriisinhallintaan. Tämän ajatuksen voi ymmärtää näiden maiden geopolitiikasta käsin. Tuskin kukaan nykyään kuvittelisi sodan uhkaa Ranskan, Englannin ja Saksan kesken. Myös Tanska ja Ruotsi ovat ajaneet puolustuskykyään alas, vaikka Ruotsissa onkin yhä merkittävä puolustusteollisuus. Koulutettu reservi kuitenkin poistuu aikanaan ja silloin asevelvollisuudestaan luopunut kansa tuskin kykenisi tarvittaessa puolustamaan itseään vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. Maailmantilanteen muuttuessa pahaksi tilanne olisi kohtalokas.

Suomen tie on oman maan ja kansan puolustaminen. Siksi kansa kouluttaa itsensä asevelvollisuuden kautta puolustustaitoiseksi. Tätä varten ovat varuskunnat. Keuruun varuskunta kuuluu koulutustuloksiltaan kärkisijoille ja tätä edellyttävät sille uskotut tehtävätkin. Keurusseudun elinvoimaisuuden kannalta on välttämätöntä se, että Keuruun varuskunta on jatkossakin täyttämässä tehtäviään. Kyse on kolmen maakunnan (Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa) solmukohdassa olevasta ainoasta maavoimien varuskunnasta. Vaikutukset ulottuvat vielä laajemmallekin.Väitän Keuruun varuskunnan myös toimivan todellisuudessa niin kustannustehokkaasti, että yhtään edullisemmin sen tuottamia toimintoja ei voida tehdä missään muuallakaan. Perusteluni tälle ovat tosiasiassa hyvin edulliset kiinteistökustannukset. On kuitenkin täysin väärin, että Keuruulla puolustusvoimat joutuu maksamaan kiinteistöistä valtiolle saman tuottovaatimuksen mukaan kuin pääkaupunkiseudullakin. Vapailla kiinteistömarkkinoilla etu Keuruun hyväksi on ehdottoman selvä.

Etelästä kannattaisi siirtää puolustusvoimien toimintoja Keuruulle, jos säästöjä halutaan etsiä. Palkkakustannusten ollessa vakio kaikkialla samoista tehtävistä, jotka suojelu- ja pioneerialalla jatkossakin tarvitaan ja joihin tarvitaan myös toimitilat, tullaan kiistatta tulokseen Keuruun kustannustehokkuudesta. Yleensäkin puolustusvoimien tarkoituksiin rakennetut kiinteistöt on suunniteltu ja tehty juuri omia käyttötarpeitaan varten, joten laskennallinen tuottovaatimus kuten esim. 7 % niiltä valtion omistamalle Senaatti-kiinteistöyhtiölle on väärä lähtökohta. Eihän omassa käytössä omistusasunnostakaan makseta vuokraa, vaan kulut ja kunnostukset hoidetaan tarpeiden mukaan.

Tällä periaatteella vielä 1990-luvun lopulla meneteltiin puolustusvoimien kiinteistöjenkin osalta. Nyt tulisi palata aiempaan käytäntöön. Silloin paineet varuskuntien sulkemisista kiinteistökuluihin vedoten vähenisivät ja saataisiin työrauha entistä parempaan koulutukseen. Tulen ottamaan tämän näkökulman eduskunnassa esille aloitteen ja kirjallisen kysymyksen kautta.

Kannattaako asua pääkaupunkiseudulla vai Keski-Suomessa?

Maaseutu ja maakunnat tarvitsevat voimakasta puolustusta, jotta pääkaupunkiseutu riistä kaikkea kasvua ja elinvoimaa itselleen. Vuoteen 2025 mennessä on jopa eduskunnan ympäristövaliokunnan lausunnossa vuodelta 2008 ennakoitu Helsingin seudun väestömäärän kasvavan 300 000 hengellä. Tällaisen muutoskasvun on laskettu tapahtuvan jopa 15 vuodessa. Ilman muuta vapaassa maassa saavat kansalaiset liikkua vapaasti ja yrittäjät saavat valita itse toimintapaikkakuntansa. Tätä en tietenkään vastusta.

Kysyn kuitenkin, onko se oikein, jos poliittisilla ja muilla ratkaisuilla ohjataan ihmiset ja eri toiminnot pääkaupunkiseudulle? Asuminen on jo pitkään ollut tavallisille työssäkäyville ihmisille ja lapsiperheille tuloihin nähden kohtuuttoman kallista pääkaupunkiseudulla. Tämän kovan ja kalliiksi käyvän todellisuuden ovat kohdanneet monet Keski-Suomestakin pääkaupunkiseudulle töihin muuttaneet nuoret aikuiset ja lapsiperheet. Äskettäin esitettiin laskelmia siitä, että 52 neliömetrin asunnon asuntovelan maksaminen, joka tapahtuu Oulussa tai Jyväskylässä 10 vuodessa vie Helsingissä 30 vuotta. Tämän ajan nuori perhe on asuntovelan vanki. Lisäksi tulevat usein opintolainojen takaisinmaksut, perheen ja kodin perustamiskustannukset. Monet joutuvatkin kokemaan sen, että tavallisella palkalla ei vain tahdo tulla niukastikaan toimeen. Lasten varttumisen kannalta olisi parasta, että äiti tai isä voisi olla kotona lasten varhaisvuosien aikana. Taloudellinen toimeentulo ei kuitenkaan mahdollista tätä nykyisillä kotihoidon korvauksilla. Vastaavaa tilannetta kokevat myös omaisiaan hoitavat.

Onko mitään järkeä harjoittaa sellaista politiikkaa, joka keskittää ja ohjaa pääkaupunkiseudulle ja samalla unohdetaan maakuntien ja maaseudun mahdollisuudet? Ohjataanko valtion rahojen käytöllä, yhteiskuntasuunnittelulla ja kaavoitusratkaisuilla pääkaupunkiseudun kasvua? Ovatko ajatukset Helsingin ydinkeskustan maantietunnelista ja maanalaisesta Pisara-radasta tarpeellisia kun samaan aikaan maaseudun tiet ja radat rappeutuvat? Viime mainittua on perusteltu Helsingin ratapihan ahtaudella. Mielestäni maanalaisia tunnelissa kulkevaa Pisara-rataa halvempi ja toimivampi ratkaisu olisi lunastaa aiempaa VR: n aluetta takaisin kolmen raideparin verran ja asiat sujuisivat.

Tapahtuiko uuden yliopistolain myötä se, että Aalto yliopisto vie sponsorirahat ja niitä vastaavat 2,5 kertaiset valtion lisärahat maakuntien yliopisto ohjautuvat kuihtumisen tielle? Sen sijaan että toimintoja ohjataan suunnittelulla pääkaupunkiseudulle tulisikin käydä suunnitellusti ja määrätietoisesti kehittämään koko maata. Ei pidä suoraan hyväksyä sitä, että nyt suunniteltu kehitys ohjaisi 350 000 ihmistä 15 vuoden aikana vapaaehtoisesti siirtymään pääkaupunkiseudulle. Sen sijaan pitäisi luoda politiikkaa joka antaa mahdollisuuden jotta ihmiset ja yritykset voisivat vapaaehtoisesti valita maakunnat ja maaseudun tai siirtyä muualle maahan pääkaupunkiseudulta.

Liikenteen ja tietoliikenteen verkostot ovat koko maan elinvoimaisuutta luovaa suonistoa. Tarvitaan erityisesti poikittaista rakennetta eri suuntiin, jotta syntyisi elinvoimaa luovaa verkostoa. On tärkeää päästä Jyväskylästä esim. Joensuuhun, Ouluun tai Vaasaan pääkaupunkimme lisäksi. Suomen kestävä kasvu hyvinkin edellyttää sitä että tätä tapahtuu koko maassa. Keski-Suomella on hyvät mahdollisuudet kehittyä maakuntien kasvun generaattoriksi keskeisen sijaintinsa vuoksi. Yhdessä maakunnat ovat enemmän kuin mitä pääkaupungista käsin halutaan tai voidaan nähdä.

Metsien merkeissä

Vuosi 2011 on joutanut jo pitkälle, valo voittaa pimeää lumen ja pakkasten keskellä tammikuussakin. Helmikuun lopulla vaikka ympärillä onkin talvi alkavat avautua puiden soluissa ns. ensimmäiset kasvulukot alkavat avautua puiden soluissa ns. ensimmäiset kasvulukot ja metsä valmistautuu kohti kevään kasvua. Luojamme ihmettä on se että puiden solut aistivat valon tulokulman ja avautuvat ja sulkeutuvat sen mukaan oikeaan aikaan. Siksi vierailta leveysasteilta tuodut puukannat eivät tahdo oikein menestyä metsissämme Keski-Suomessa. Metsässä toimivat suuremmat lait kuin ihmisen säätämät lait ovat. Ajalliset lait ovat myös paitsi vajavaisia mutta katoavaisia. Näin tapahtui valitettavasti myös puun myyntiveron huojennukselle vuoden vaihteessa. Viime vaalikaudelta lähtien olen voimakkaasti toiminut myyntiveron huojennuksen puolesta ja tämä toteutui tällä vaalikaudella Vanhasen toisen hallituksen aikana.

Pääministeri Matti Vanhanen antoi minulle eduskuntaryhmämme kokouksessa 2008 tästä kiitoksen. Olin sitkeästi ajanut puun myyntiveron huojennusta puumarkkinoiden, puunhuollon, kone- ja kuljetusyrittäjien ja muun työllisyyden, sahojen, tehtaiden toiminnan ja vientitulojen turvaamiseksi. Vaikka ratkaisu ei täsmälleen mennytkään lakialoitteiden mukaisesti mm. sääntömääräaikaisuuden johdosta, väitän huojennuksella kuitenkin olleen ratkaisevan merkityksen sille, että taloudellisen taantuman aikana voitiin vuoden 2007 tasosta alentuneilla hinnoillakin käydä puukauppaa. Tämä turvasi kone- ja kuljetusyrittäjien toiminnan mahdollisuudet, tiedossani ei ole yhtään konkurssia ja tätä pidän vaikeuksien keskellä yhteisenä saavutuksena ja voittona. Jos puukaupat olisivat tyrehtyneet, olisivat seuraukset olleet hyvinkin dramaattiset.

Maaseudulla olisi menetetty perheyrityksiä ikävin seurauksin. Sahoja ja tehtaita olisi jouduttu sulkemaan, nyt suomalaisen puun saatavuuden tai sen hinnan vuoksi ei ole tietoni mukaan jouduttu sulkemaan yhtään sahaa tai tehdasta. Tapahtuneiden sulkemisten syyt ovat ihan muissa tekijöissä. Olen voimakkaasti ajanut myös perustieverkoston, yksityisten ja puutavaran ja metsäenergian kuljetuksille tarpeellisten ratojen kunnostusrahoitusta. Tällä vaalikaudella näihin tarkoituksiin on myös saatu enemmän rahoitusta kuin aiemmin. Koska korjausvelkaa on kertynyt liioin pitkältä ajalta, rahoituksen tarve kuitenkin kasvaa edelleen mm. metsäenergian tarpeen lisääntyvien raskaiden kuljetusten johdosta.

Rahoitusta ei riittänyt kaikkiin kohteisiin. Näin kävi esim. Multialla Riuttakosken yksityistien osalta, jonka varrella syntymäkotini sijaitsee ja olen myös kyseisen yksityistien toimijamies. Toteutimme kyseisen yksityistien kunnostuksen ja 14 metriä pitkän sillan pintarakenteen uudistamien omin kustannuksin ja hyvässä talkoohengessä. Avustusten anominen on myös kohtuuttoman byrokraattista ja kallista. Pelkästään hakemuksiin vaadittavien suunnittelukustannusten hinnalla saimme merkittävän osan sillan kansimateriaaleja ja kun ennalta selvisi että raha ei riitä, emme edes anoneet avustuksia. Pätevä suunnittelu löytyi omasta takaa ilman kustannuksia.

Suomalainen maaseutu on pidettävä asuttuna

En voi hyväksyä kokoomusministereiden tulkintaa valtioneuvoston periaatepäätöksestä koskien alueiden käytön tavoitteita. Periaatepäätöksen mukaan aluerakennetta tulee eheyttää. Kokoomuksen mukaan tämä tarkoittaa maaseudulla asumisen ja sinne rakentamisen rajoittamista.

Ilmastonmuutos keppihevosena ollaan nyt monissa maakunnissa ja kunnissa lähdettykin keskittävän kehityksen tielle. Teknokraatit ovat kammioissaan päätelleet, että etäämmällä asuminen olisi jotenkin ympäristön kannalta turmiollisempaa kuin kaupungin ruutukaava-alueella. Tämä käsitys on totaalisesti väärä. Maaseudulla asuminen on monilla tavoin hyvin ekologista. Liikkuminen muodostaa vain osan ilmastopäätöksistä. Selvästi merkittävämpiä ovat asuminen ja erityisesti asuntojen lämmitys.

Maaseudulla rakentaminen on pääosin ilmastoystävällistä puurakentamista. Lämmitysjärjestelmät maaseudulla perustuvat pitkälti uusiutuvaan energiaan toisin kuin esimerkiksi Helsingissä, missä vieläkin hiili tupruaa. Liikkumisen ilmastopäästöt taas vähenevät koko ajan, kun olemme siirtyneet vähäpäästöisiin autoihin ja uusiin liikennepolttoaineisiin. Maaseudulla myös ruoka on usein todellista lähiruokaa. Näiden seikkojen vuoksi maaseudun asumisen rajoittaminen ilmastosyihin vedoten on keinotekoista politikointia.

Suomalaiset haluavat asua maaseutumaisissa oloissa. Meillä on Suomessa erinomaiset mahdollisuudet oikealla suunnittelulla toteuttaa tätä ihmisten haluamaa asumismallia. Meillä on tilaa ja maata ja luonnonläheisyyttä. Näitä arvostavat ihmiset niin meillä kuin muullakin. Tilasta ja luonnonrauhasta on maailmalla tulossa yhä niukempi hyödyke. Kaavoittajien tulisi nyt erilaisten rajoitusten miettimisen sijaan pohtia uusia maaseudulle sopivia rakennusratkaisuja. Maaseudulle muuttoa tulee päinvastoin edistää ja se tulee olla myös kuntien ja maakuntien kaavoituksessa mahdollista.

Tällä periaatteella vielä 1990-luvun lopulla meneteltiin puolustusvoimien Suomi tarvitsee maaseutua. Maaseutu on kestävä vastauksemme ilmastonmuutoksen haasteisiin. Kotimainen energia ja ruoka lähtevät maaseudulta ja näiden kysyntä kasvaa maailmalla koko ajan. Siksi on välttämätöntä, että maaseutua kehitetään niin asumisen kuin yrittämisen sijaintialueena.