Metsien merkeissä

Vuosi 2011 on joutanut jo pitkälle, valo voittaa pimeää lumen ja pakkasten keskellä tammikuussakin. Helmikuun lopulla vaikka ympärillä onkin talvi alkavat avautua puiden soluissa ns. ensimmäiset kasvulukot alkavat avautua puiden soluissa ns. ensimmäiset kasvulukot ja metsä valmistautuu kohti kevään kasvua. Luojamme ihmettä on se että puiden solut aistivat valon tulokulman ja avautuvat ja sulkeutuvat sen mukaan oikeaan aikaan. Siksi vierailta leveysasteilta tuodut puukannat eivät tahdo oikein menestyä metsissämme Keski-Suomessa. Metsässä toimivat suuremmat lait kuin ihmisen säätämät lait ovat. Ajalliset lait ovat myös paitsi vajavaisia mutta katoavaisia. Näin tapahtui valitettavasti myös puun myyntiveron huojennukselle vuoden vaihteessa. Viime vaalikaudelta lähtien olen voimakkaasti toiminut myyntiveron huojennuksen puolesta ja tämä toteutui tällä vaalikaudella Vanhasen toisen hallituksen aikana.

Pääministeri Matti Vanhanen antoi minulle eduskuntaryhmämme kokouksessa 2008 tästä kiitoksen. Olin sitkeästi ajanut puun myyntiveron huojennusta puumarkkinoiden, puunhuollon, kone- ja kuljetusyrittäjien ja muun työllisyyden, sahojen, tehtaiden toiminnan ja vientitulojen turvaamiseksi. Vaikka ratkaisu ei täsmälleen mennytkään lakialoitteiden mukaisesti mm. sääntömääräaikaisuuden johdosta, väitän huojennuksella kuitenkin olleen ratkaisevan merkityksen sille, että taloudellisen taantuman aikana voitiin vuoden 2007 tasosta alentuneilla hinnoillakin käydä puukauppaa. Tämä turvasi kone- ja kuljetusyrittäjien toiminnan mahdollisuudet, tiedossani ei ole yhtään konkurssia ja tätä pidän vaikeuksien keskellä yhteisenä saavutuksena ja voittona. Jos puukaupat olisivat tyrehtyneet, olisivat seuraukset olleet hyvinkin dramaattiset.

Maaseudulla olisi menetetty perheyrityksiä ikävin seurauksin. Sahoja ja tehtaita olisi jouduttu sulkemaan, nyt suomalaisen puun saatavuuden tai sen hinnan vuoksi ei ole tietoni mukaan jouduttu sulkemaan yhtään sahaa tai tehdasta. Tapahtuneiden sulkemisten syyt ovat ihan muissa tekijöissä. Olen voimakkaasti ajanut myös perustieverkoston, yksityisten ja puutavaran ja metsäenergian kuljetuksille tarpeellisten ratojen kunnostusrahoitusta. Tällä vaalikaudella näihin tarkoituksiin on myös saatu enemmän rahoitusta kuin aiemmin. Koska korjausvelkaa on kertynyt liioin pitkältä ajalta, rahoituksen tarve kuitenkin kasvaa edelleen mm. metsäenergian tarpeen lisääntyvien raskaiden kuljetusten johdosta.

Rahoitusta ei riittänyt kaikkiin kohteisiin. Näin kävi esim. Multialla Riuttakosken yksityistien osalta, jonka varrella syntymäkotini sijaitsee ja olen myös kyseisen yksityistien toimijamies. Toteutimme kyseisen yksityistien kunnostuksen ja 14 metriä pitkän sillan pintarakenteen uudistamien omin kustannuksin ja hyvässä talkoohengessä. Avustusten anominen on myös kohtuuttoman byrokraattista ja kallista. Pelkästään hakemuksiin vaadittavien suunnittelukustannusten hinnalla saimme merkittävän osan sillan kansimateriaaleja ja kun ennalta selvisi että raha ei riitä, emme edes anoneet avustuksia. Pätevä suunnittelu löytyi omasta takaa ilman kustannuksia.