Pitkäperjantaina 2012

Tänään pitkäperjantaina osallistuimme vaimoni ja vanhimman tyttäreni kanssa kanssa pitkäperjantain sananjumalanpalvelkukseen Haapamäen kirkossa. Mustiin verhoiltu alttari on puhutteleva. Näin varsinkin nykyään, kun tätä näkee vain kiirastorstain jumalanpalveluksen päätöksestä ja pitkäperjantaina. Menneinä aikoina kirkon alttarit oli puettu mustaan jo koko paastonajaksi. Jo nelisen vuosikymmentä käytössä olleet liturgiset värit oivat paastonaikaan violetin, katumuksen ja parannuksenteon värin, musta jäi silloin vähälle käytölle.

Kun tulin Haapamäelle vt. kappalaiseksi 1972, sanoi silloinen suntiomme Kalle Kosonen:"Ei pidä hylätä mustaa". Tätä nyt jo edesmeneen työtoverini ajatusta olen muistyanut ja pääsääntöisesti olen käyttänyt mustaa stoolaliinaa hautaansiunaamistoimituksissa. Koen sen perustelluksi, koska saattoväkikin on pukeutunut mustaan ja muutoinkin tummiin asuihin. Tänää oli puoliltapäivin pientä lumisadetta, nyt iltapäivällä paistaa aurinko ja on muutama plusaste sulattelee lumen valkaisemat tiet suliksi. Päivän evakeliumitekstissä on paljon sanottavaa. Jeesuksen kuolinhetkellä myös maa vavahteli ja monet haudat aukenivat ja poisnukkuneita pyhiä nousi ylös haudoistaan. He ilmestyivät pyhässä kaupungissa monille Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Vain Matteus kertoo tästä. Tässäkin evankeliumin kertomassa tapahtumassa on paljon ajateltavaa. Turhaan se ei ole Raamatussa.