Tarvitsemme yleisen asevelvollisuuden ja laajan reservin

 

Yleinen asevelvollisuus on koettu suomessa voimakkaasti kansaa yhdistävänä asiana. Samoin laaja reservi on uskottavan maanpuolustuksemme takuu, joka yhä useammalta maalta Euroopassa puuttuu. Erittäin merkittävä asia on edelleen se, että asevelvolliset miehet kuten vapaaehtoiset naisetkin menevät havaintojeni mukaan yhä myönteisemmin mielin palvelukseen. On suorastaan yllättävää kuinka motivoitunutta nuorisomme on nykyisin asevelvollisuuden suorittamista kohtaan.
Reservissä oleville suomalaisille on tärkeää tietää tehtävänsä, jos palvelukseen tarvitaan. Monet ovat pettyneitä siihen, jos kutsua kertausharjoituksiin ei ole tullut tai on ennättänyt kulua pitkälti aikaa aiemmista kertausharjoituksista, Koska pääosa kutsuista määräytyy koulutettavan yksikön mukaan eikä niinkään henkilöstä itsestään riippuen, eivät läheskään kaikki saa täten kutsua kertausharjoituksiin. Onneksi vapaaehtoiset kertausharjoitukset jossain määrin ja erityisesti vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kurssit tarjoavat halukkaille mahdollisuuksia nykyisin päästä maanpuolustuskoulutukseen. Tämä on myös naisten parissa koettu hyvin kiinnostavaksi turvallisuusasioiden monipuoliseksi opiskeluksi, josta on paljon hyötyä arkielämässäkin.
Nyt olen hyvin huolestunut niistä ajatuksista, joita ns. Siilasvuon asevelvollisuuden kehittämistä pohtinut työryhmä on keksinyt esittää. En voi pitää yhteiskunnallisesti hyvänä sitä, että yleinen asevelvollisuus muuttuisi ns. valikoivan asevelvollisuuden suuntaan. Sotaväkiaika on nuorille monien mahdollisuuksien aikaa kasvattaen henkilöstä itsestään, työstään, lähimmäisestään vastuuta ottavana kansalaisena. Jos nuorella on aiemmin ollut erehdyksiä elämässään, tarjoaa sotaväki mahdollisuuden kunnostautumiseen. Sotaväki yleisen asevelvollisuuden muodossa on suuri mahdollisuus torjua nuorten syrjäytymistä ja antaa otetta yhteiskunnasta jo osin syrjäytyneille. Valikoiva asevelvollisuus saattaisi vahvistaa syrjäytymistä. Jos ahtaasti ymmärrettynä sotaväki kouluttaisi vain sotilaiksi, menetettäisiin juuri sitä hyvää liian paljon, jota nykyinen yleinen asevelvollisuus yhteiskunnallemme antaa. Juuri tällä hyvällä on suuri merkitys suomalaisen yhteiskunnan eheydelle ja tasa-arvolle. Nämä taas luovat perustaa maanpuolustustahdolle ihmisten parissa. Haluan että sotaväen koulutusta myös määrätietoisesti kehitettäisiin yhä edelleen sellaiseksi, että se auttaisi varusmiehet myönteisesti sen läpi, yhteiskuntaan kunnon kansalaisiksi. Entisenä Keuruun varuskunnan sotilaspappina tiedän tämän näkökohdan merkityksen samalla kun  puolustusvaliokunnan jäsenenä tiedän myös vaativat sotilaallisen koulutuksen tarpeet, jotka tietenkin on täytettävä riittävän hyvin.
Toinen huolenaiheeni liittyy sodan ajan reserviarmeijamme jatkuviin vähentämispyrkimyksiin. En voi hyväksyä tällaista uskottavan maanpuolustuksemme hävittämistä edes ajatuksenakaan. Suomi on pinta-alaltaan laaja maa, jonka uskottava puolustaminen edellyttää laajaa reserviä. On aivan oikein, että tietty osa joukoista varustetaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Näin juuri pitää ollakin. Mutta koko Suomen paikallispuolustusta ei voida näillä iskukykyisimmillä joukoilla edes maakunnallisten erikoisjoukkojen avullakaan taata. Siksi tarvitaan takuuksi myös koko reservin joukot organisaatioineen kotiseutujemme turvaksi. Tämä on lähes ilmaista mutta tärkeää. Näitä kuten muitakaan joukkojamme ei toivottavasti koskaan tarvittaisi tositoimiin. Tämä tavoite voi myös toteutua, kuten on jo 65 vuotta toteutunutkin. Kaikkialla tiedetään se, että Suomeen ei kannata pahoissa aikeissa tulla. Silloin puolustusvoimamme jo pelkällä olemassaolollaan ovat täyttäneet tehtävänsä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Oikeus Oman uskonnon opetukseen perustuu kansainvälisiin sopimuksiin

 

 

 

Suomen perustuslain (731/1999) 11§ sekä Uskonnonvapauslain (453/2003)) keskeinen tavoite on positiivisen uskonnonvapauden toteutuminen. Uskonnonvapauteen kuuluu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnonvapaus on perustuslain mukainen perusoikeus, johon sisältyy oikeus uskontokasvatukseen ja – opetukseen. Oikeus uskonnonopetukseen on kirjattu myös YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (YK 1989, 29. artikla) sekä lukuisiin muihin kansainvälisiin sopimuksiin . Suomalainen uskonnonopetus toteuttaa positiivista uskonnonvapautta, vahvistaa lapsen ja nuoren omaa identiteettiä sekä tunnustaa uskonnon merkityksen osana yksilön ja yhteisön tapakulttuuria.

Uskonnonvapauslain (453/2003) yhteydessä uudistettiin myös Perusopetuslain 13§ (454/2003). Pykälän mukaan oppilaalla on oikeus oman uskonnon opetukseen koulussa, jos tietyt reunaehdot oppilaiden lukumääristä täyttyvät. Nämä reunaehdot täyttävistä uskonnoista opetetaan tällä hetkellä kouluissa pääsääntöisesti kolmea kristinuskon muotoa eli luterilaisuutta, ortodoksisuutta ja katolisuutta sekä ei-kristillistä uskonnoista islamia sekä muita uskontoja yksittäisinä ryhminä lähinnä isoissa kaupungeissa.

Perusopetuslaki velvoittaa kuntia järjestämään kouluissa enemmistön mukaista oman uskonnon opetusta. Oman uskonnon muodossa luterilaiseen opetukseen osallistuu n. 94%.

Luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon rinnalle aloitettiin muiden uskontojen opetus näihin uskontokuntiin kuuluville 1985, jolloin samaan aikaan uskontojenhistorian ja siveysopin opetus korvattiin elämänkatsomustiedon opetuksella. Oppilasmäärät kasvoivat nopeasti elämänkatsomustiedon kohdalla lähelle nykyistä prosenttiosuutta. Pienryhmäisten uskontojen kohdalla muutos on ollut hyvin maltillinen. Muiden uskontojen järjestämis- ja oppilasmäärissä ei ole 1990- ja 2000-luvuilla tapahtunut merkittävää muutosta. Suurin muutos tapahtui vuoden 1998 lainsäädännön määritellessä järjestämisvelvoitteen laskentayksiköksi opetuksen järjestäjän koulun sijaan. Tällöin opetuksen ulkopuolella olevien oppilaiden määrä putosi nykyiseen tasoon.

Edellä olevan perusteella suomalaine uskonnonopetuskäytäntö koetaan kansainvälisesti esikuvaksi ja eri uskontokunnat ovat nykytilanteeseen tyytyväisiä. Myös elämänkatsomustiedon edustajien kannalta nykyinen tilanne on koettu parhaaksi mahdolliseksi. Peruskoulun opetuksen tuntijakotyöryhmän on hyvä tunnustaa nämä lähtökohdat ja jatkaa nykyistä käytäntöä. Uskonnonopetuksen tuntimäärät ovat pudonneet noin 40% 1970-luvun alun tasosta. Nykyinen tuntimäärä on minimi eikä uskonnon-opetusta voida korvata edes osittain etiikan opetuksella. Etiikka ei voi olla relativistista suhteellistavaa, vaan sillä tulee olla oman uskonnon arvopohjaan perustuva lähtökohta, siksi etiikan opetuksen tulee olla kristillistä kristillisiin kirkkoihin kuuluville. Jos eettistä painotusta halutaan lisätä, tulee vastaavasti lisätä oman uskonnon ja elämänkatsomuksen opetuksen tuntimäärää. Suomalainen yhteiskunta perustuu syvälti kristilliseen arvopohjaan ja koko koululaitos on rakentunut alusta lähtien uskonnollisen pohjan perustalle. Tämä täytyy muistaa myös nyt tehtävissä asioiden valmisteluissa ja ratkaisuissa.

 

Lauri Oinonen

Kansanedustaja, Sivistysvaliokunnan jäsen

Äitienpäivän iltana 2010

Äitienpäivä on jo illassa. Päivällä olin mukan Haapamäen kirkossa rovasti Jari Honkakarin saarnatessa ja kanttori Veli-pertti Ahopellon säestäessä pianolla kansanlaulumessua. kitos sen toteuttajille ja Haapamäen kirkkoväelle. Koko päivä on mennyt ystävien kanssa keskustellessa siitä mielettömyydestä, että me suomalaiset joudumme maksamaan muualla Euroopassa tehtyjä

suuria rahallisia tupelointeja. Kyllä kansa tietää - on todella väärin, että me joudumme maksamaan ihan muualla tehtyjä tekoja.

 

Olen lujasti sitä mieltä, että ne, jotka ovat tilanteeseen syyllistyneet pitäsi panna vastuuseen ja maksamaan. Ei voi olla oikein, että täältä oikein tyrkytetään rahaa, että kyllä me maksamme. Se, mikä on ihan varmaa, on se, että rahat menevät taatusti Kankkulan kaivoon. Pitäisi samoin edes vaatia kiinteistövakuudet, jos jotain annetaan lainaksi. Nyt tosin jokainen kadunkulkijakin tietää sen että ikinä ei saada nyt lainattavaksi annettuja rahoja takaisin eikä yhtään korkojakaan. Eikä tällä mitään lamaa torjuta, vaan rahamiehet vain vievät yhä enemään lisää jatkossakin. Ja kansa ja veronmaksajat kärsivät. Jarruja, jarruja tälle meidän verorahojemme kylvämiselle taivaan tuuliin.

 

Ikävää, että äitienpäivänä joudun näin kirjoittamaan. Tämä tilanne oli aavisteltavissa, kun Suomi vietiin EU:hun ja ennen kaikkea euroon. Nyt Suomen markka olisi tosi kova sana! Se olisi ollut sitä jo aiemminkin. Meille ei olisi tullut taantumaa nykymitoissakaan, tuskin edes sellu- ja paperitehtaita sekä sahoja vaneritehtaitakaan olisi tarvinnut sulkea ainuttakaan? Ei euro ole ollut kun onnettomuudeksi. Kaikilla naapurimaillamme ovat omat rahansa ja nyt heidän ei tarvitse osallistua Kreikan talouden auttamiseen lainkaan. Ketkä veivät meidät euroon, se olisi nyt hyvä muistaa. Keskusta olisi halunnut säilyttää Suomen markan, se olsi nyt kovaa valuuttaa!

Vappuiltana 2010

Vappu on joutunut jo iltaan. Päivällä olin puhumassa Haapamäen eläkeliiton perinteisessä vappujuhlassa Haapamäen Suojalla. Oli jälleen hienoa kaikki se ohjelma, mihin oman kylän osaajat pystyvät. Puheessaani en käsutellyt politiikkaa, en edes ensi vuonna tulevaa takuueläkettäkään, vaikka se onkin kaikkein pienituloisimmille eläkeläisille merkittävin parannus vuosikymmeniin. Eläke tulee olemaan minimissään yli 860 euroa kuussa. Eihän sekään ole paljoa, mutta on tavattoman monia minunkin lähipiirissäni, jotka eivät nyt saa läheskään tätä.

 

Puheeni käsitteli vapun taustaa kirkilloisena pyhänä, Valpurin muistopaivänä aina 1700-luvulle asti. Samoin otin esille vapun historiaa laajemmaltikin ja myös toin sekä eurooppalaista että amerikkalaista taustaa vapunpäivälle. Toki valotin suomalaisenkin vapun olemusta kevään juhlana, johon maamme eteläisimmillä ja lounaisimmilla seuduilla liittyi karjan uloslaskeminen. Toki ei maisemissa tuolloin paljon vihreää varmaankaan ollut, mutta jos heinät olivat loppu, oli pakko laskea karja ulos.

 

Kun meillä Multialla oli karjaa, se laskettiin ulos vasta toukokuun lopulla ja joskus vasta ihan kesäkuun alussa, koska koulun loputtua olin ennättänyt laittaa aidat kuntoon ja valvoa äitini kanssa uloslaskettua karjaa. Illan suussa kävin kuntoilunkin merkeissä vesomassa pajuja pellon ojista. En paljoa tulosta saanut, mutta olipahan kuntoilua osaltani.

 

Huomenna 4. pääsäisen jälkeisenä sunnuntaina olen hartaushetken puhuja Kuoreveden kirkossa kello 15.00. Tämä on samalla Keski-Suomen Keskustan maakunnallinen kirkkopyhä. Pidän arvokkaana tämän kirkkopyhäkäytännön vaalimista. Elämme edelleen pääsiäisaikaa. Sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta kuuluu yhä.

Lakialoite biokaasun ja biometaanin verovapaudesta myötätuulessa

 

Suomessa biokaasun/biometaanin liikennekäytön kasvulla on merkittävä vaikutus työllisyyteen, teknologiavientiin ja energiaomavaraisuuteen sekä uusiutuvien liikennepolttoaineiden lisäysvelvoitteen täyttämiseen. Poliittiset ohjauskeinot vaikuttavat voimakkaasti nousevan alan toimintaedellytyksiin ja mahdollisuuksiin kehittyä Suomen menestystarinaksi. Biokaasu on arvokas polttoaine sellaisenaan, mutta siitä ei ole liikennepolttoaineeksi, vaan se pitää jatkojalostaa biometaaniksi. Tuo sana kertoo, että se on valmistettu biokaasusta, eli on kemiallisesti sitä samaa metaania, kuin maakaasu.

Yhteinen lakialoitteeni Juha Miedon (kesk) kanssa  biokaasun ja biometaanini vapauttamisesta polttoaineverosta sai eduskunnan lähetekeskustelussa yksimielistä kannatusta. Lähetekeskustelun jälkeen aloite menee valtionvarainvaliokuntaan käsiteltäväksi. Lakialoitteessa perustellaan biokaasun ja biometaanin verovapautta mm. ympäristöllisistä syistä. Biokaasun ja metaanin käyttö on aina ympäristöteko. Nyt polttoaineverouudistus uhkaa lopettaa puhtaimman ja 100-prosenttisesti kotimaisen biopolttoaineen – biokaasun/biometaanin - liikennekäytön Suomessa. Täysin kotimainen ja uusiutuva biokaasu on nykyään vapautettu liikennepolttoaineiden valmisteverosta.

Polttoaineverouudistus on kuitenkin vireillä. VTT:n esiselvityksessä on esitetty valmisteveron ja/tai käyttövoimaveron asettamista myös kaasumaisille polttoaineille. Tämänsuuntainen ohjauskeino olisi tavoitteiden vastainen. CO2-päästövähennyksien lisäksi verouudistuksen linjauksissa tulisi huomioida biokaasun/biometaanin liikennekäytön huomattavat edut. Biokaasun ja biometaanin verottomuutta puoltaa se, että jokainen laitos tai muu vastaava mikä tuottaa teknisesti biokaasua tai siitä jalostettuna biometaania on ympäristöteko estämällä sen metaanimäärän purkautumista ilmakehään, mikä ilman biokaasun tuottamista tapahtuisi. Verottomuuden pitäisi siis koskea kaikkea sekä biokaasun, että biometaanin käyttöä polttoaineena tai ajoneuvopolttoaineena. Biokaasulla/biometaanilla voidaan kattaa Suomen liikenteen 10 prosentin biopolttoainevelvoite.

Heti laajasti käytettävissä oleva teknologia on mahdollista myös kotimaisesti Suomessa. Maailmalla olevat 10 miljoonaa kaasuautoa ja 16 000 kaasun tankkausasemaa sekä lukuisten automerkkien panostaminen kaasuautoihin kuvastavat alan kehitystä. Tekniikka on täysin vakiintunutta, ja kaasuautojen hinnat ovat nykyisten bensiini- ja dieselautojen tasolla. Kaasun tankkausasemaverkosto rakentuu Suomeen nopeaa vauhtia, ja kaasun tankkausasemilla biokaasun rooli kasvaa lähivuosina merkittävästi. Uusia yrityksiä on jo syntymässä biokaasun tankkausasemaverkoston laajentamiseksi kattamaan koko Suomi.Siksi on tarpeellista ryhtyä toimenpiteisiin biokaasun pitämiseksi vapaana polttoaineverosta kotimaisen ja puhtaan energian käytön sekä alan teknologian ja tuotannon edistämiseksi.

Pääsiäisiltana 2010 Haapamäellä

Kristikunnan pääsiäinen on sateisen sumuisena tummunut illaksi. Aamulla osallistuin keuruun kirkossa ensimmäisen pääsiäisen jumalanpalvelukseen. Pastori Jouni Siviöllä olivat hyvät ajatukset saarnassa, jotka Jumalan Pyhä Henki oli hänelle antanut. Hän liiti pitkäperjantain ristillä kärsivän Kristuksen ylösnousseeseen kuoleman ja kaikki pahan vallta voittaneeseen Kristukseen. Inhimillisesti olemme monin tavoin tietämättömät. Näin olivat nekin, jotka pari paäivää ennen Kristuksen ristinkuolemaa huusivat hänet ristiinnaulittavksi.

 

Tänä aikana ihmiset ovat juuri samassa tilanteessa, tietämättömyys saa liian helposti vallan. Kyse on sisäisestä tietämättömyydestä. Kun ei osata Jumalan sanan pohjalta omantunnon äänen mukaan erottaa oikeaa ja väärää, mennään helposti huutosakin mukaan. Tietämättömiä olivat myös ensimmäisen ylösnousemusviestin kuulijat. Mutta juuri he saivat nähdä myös ylösnousseen Herran, vaikka luulivat häntäensiksi puutarhuriksi. Vasta ylösnnouseen Vapahtajan tunteminen paljasti totuuden, joka on suurin rakkaus ja elämä.

 

Keuruun kirkossa tehtiin kiiton myös keskikoulun luokkatoverilleni Leena Tukialle. Viisi vuotta olimme samalla luokalla. Luokkatoverin menetys kosketti minua syvästi. Yritin etsiä kirkon jälkeen hänen omaisiaan, mutta en löytänyt. Leena teki elämäntyönsä uskollisesti ja esimerkillisesti Keuruun Kalettomalla pioneerivarikolla. Erään joulun alla varikon päällikkö Simo Pajulahti erikoisesti kiitti Leenaa hänen olkitöistään joulunalusajan kahvitilaisuudessa koko varikon henkilökunnan läsnäollessa.

Siunattu olkoon luokkatoverini muisto. Vuonna 1959 Keuruun yhteiskoulun 1A-luokan oppilaista on nyt neljä poistunut keskuudestamme.

 

Viisi vuosikymmentä sitten olimme iloisia ekaluokkalaisia, elämä oli aukenemassa edessäpäin. Luokanvalvojamme pastori Tapani Saarinen on myös poistunut ajasta kuten rehtorimme Jussi Rainio ja monet muutkin aloittaneen luokkamme opettajat. musiikinopettajamme nyt musiikkineuvos Toivo Korhonen on virkeästi elossa ja asuu Vantaalla. Häneltä olen saanut rohkaisua eduskuntatyöhönikin.

 

Haapamäellä osallistuin myös pääsiäispäivän jumalanpalvelukseen tyttäreni Soilen kanssa. Kun suntio Erkki Eerola huomasi moinut kirkon penkistä, hän kutsui ex tampore ehtoollisen jaon avustajaksi. Haluan olla aina käytettävissä. Näin olla myös palvelemassa seurakuntaa, jonka palvelukseen minut on syyskuussa 1975 piispa Yrjö Sariola asettanut. Nyt eduskuntayöni vuoksi ollessani virkavapaalla, haluan aina olla talkoilla auttamassa, jos vain on mahdollista. Eilen olin puhumassa muistotilaisuudessa

Haapamäen seurakuntasalissa ja seurakunnan edustajana minulla oli kunnia tavata syntymäviä viettävää 80-vuotiasta seurakuntamme jäsentä viime maanantaina Keuruulla. Seuraavaksi on kalenterissa ristiäistilaisuuden merkintä.

 

Siunattua pääsiäisaikaa! Nythän se vasta on pääsiäisen koiton jälkeen alkanut!

pääsiäislauantaina 2010

Tänään pääsiäislauantaina tein aamukahdeksan jälkeen pääsiäissiivousta äidilleni Keuruulla. Sen jälkeen oloen käsitellyt sähköpostejani, joita on vielä tältä viikolta käsittelemättä. Kiireelliset olen saanut käsiteltyä, mutta on suuri joukko sähköposteja, jotka vaativat paljon työtä ja eivät ole päivistä kiinni olevia asioita. Ennätin myös hetkeksi hakkaamaan halkojakin. Viime syksyllä toi Multialta kookkaita pyöreitä katkomiani koivupöllejä. Ne eivät ole kaikkein helpompia halottavaksi. Mutta aina on saavutus, kun sellaisen saa käsiteltyä ja lisäksi klapukasa kohoaa kummastikin niistä. Huhtikuun tuulet ja kevätahavat voivat sitten rauhassa kuivatella klapuja kohti tulevanb talven pakkasia.

 

Synnyiseurakunnassani Multialla on perinteisesti pääsiäisyön konsertti kirkossa alkaen kello 22.00. Tavoitteeni on päästä osallistumaan. Olen ostanut myös ruukkunarsisseja, jotka aion viedä isäni haudalle ja sytyttää sinne pääsiäsyöksi kynttilän.

Pääsiäinen on kristikunnan suuri juhla. Jeesus on ylösnossut. Siinä on pääsäisen ajaton mutta todellinen sanoma. Saakoon pääsiäinen kohdata meitä itsekutakin. Siinä kuten joyulussakin on aina elämän antia. Siunattua Pääsiäistä 2010!