Uudenvuoden yönä koti vuotta 2010

Kiitos nyt päättyvästä vuodesta 2009. Tätä kirjoitettaessa runsaan tunnin kuluttua on Suomessa jo siirrytty vuoteen 2010. Alkaneen kolmannen vuosituhannen kulku on käynyt nopeasti. Tänään on tilinpäätöksen hetki kuluneesta vuodesta. Minulle uudenvuodenpäivän jumalanpalvelus on merkinnyt tuota. Nyt valitettavasti Haapamäen kirkossa ei ole uudenvuodenpäivän jumalanpalvelusta. Kiinni olevaa kirkkoa "uutena jouluna" ei ole koskaan ennen ollut Haapamäellä.

 

Pidän hyvin ajattelemattomana Keuruun seurakunnan ratkaisua supistaa Haapamäen ja Pihlajaveden jumalanpalveluksia. On suorastaan skandaali, että kotiseurakuntani menettelee näin loukkaavasti niitä seurakuntalaisiaan kohtaan, jotka asuvat joko Haapamäen seurakuntapiirissä tai Pihlajaveden kappeliseurakunnassa. Samoin on menetelty eräissä muissakin kirkoissa maassamme. Tällä kirkko ikävä kyllä tuhoaa omaa kivijalkaansa paljon enemmän kuin lyhtnäköisiä päätöksiä tehtäessä on aavistettukaan.

 

Jumalanpalvelus on seurakunnan perustoiminto, josta lähdetään arjen viikkoon. Kun kirkkojen ovia suljetaan seurakuntien itse tekemillä mielestäni hyvin tyhmillä ja suorastaan myös tuhmilla päätöksillä, tehdään osaltaan tyhjäksi myös viime sotien taistelijoiden syvä tahto puolustaa kotikirkkojaan ja maamme hengellistä elämää. Jos maamme olisi miehitetty, olisi kirkkoja suljettu jo paljon aiemmin.

 

Kun tehdään kuntaliitoksia, joutuvat myös seurakunnat tarkasteluun. Usein perustellaan täysin käsittämättömällä tavallakin seurakuntaliitoksia, että silloin ei enää tarvitse pitää jumalanpalveluksia joka pyhä joka paikassa. Tämä ajattelu on syvä loukkaus

niitä ihmisiä kohtaan, joiden kotikirkoista on kyse. Loukkaava menettely kohdistuu myös yhteisöllisesti ja tämä viilto on syvä.

Ihmiset kokevat, vaikka pappien edessä saattaisivat kohteliaisuudesta toista sanoakin, että kirkkokin on heidät hyljännyt. Kaiken lisäksi tämä kokemus on tosi. Näin voi menetellä sellainen kirkko, joka on hengellisesti kuolemansa partaalla. Valitettavasti joudun

sanomaan tämän omasta seurakunnastani ja omasta kirkostani.

 

Pappina olen halunnut toimittaa mielelläni yhdelle tai kahdelle osallistujallekin täydellisen jumalanpalveluksen. Ja nämä ovat olleet osallistujilleen hyvin merkittävät. Jumalanpalveluksen arvo ei riipu osallistujien määrästä. Jos seurakunta kokee osallistujia olevan vähän, eikö olisi aika alituisten ja rasittavien jumalanpalvelusuudistusten asemesta yksinkertaisesti ystävällisesti kutsua ihmisiä kirkkoon. Vaikka kutsuun ei heti vastattaisikaan, kutsu varmasti muistettaisiin ja kantaisi siunauksen satoa ajallaan. Elävä kirkko

on kutsuva kirkko. Kuoleva kirkko sulkee oviaan. Voi, voi, mitä rakas Suomen kirkko on tässä suhteessa tekemässä.

 

Juuri nyt olisi kirkon aika olla läsnä siellä, missä tapahtuu menetyksiä palveluissa ja paikallisidentiteetissä. Vieraannuttaminen, jota myös kirkon ovien sulkeminen näkyvänä tekona merkitsee, on ajallisesti pahinta, mitä kirkolle voi ajatella tapahtuvan, jos kyse on koko kansan kirkosta. Jumalanpalvelusten pito ei maksa sen enempää kuin pitämättä jättäminenkään, koska työntekijät saavat saman palkan, pitivätpä he jumalanpalveluksia tai ei! Kyse on tahdosta ja työjärjestelyistä. Edellä mainitun seurakuntalaiset tajuavat. Ikävä kyllä kirkkojen ovien kiinni pitäminen pyhäpäivän jumalanpalvelusten osalta viestittää seurakuntalaisille kirkon taholta pahaa tahtoa. Sen kokemuksen jälkeen voi olla sananselittelyille todellista tarvetta.

 

Luterilaisen kirkon pappina olen vakavasti murheellinen kirkossa nyt olevasta suuntauksesta. Samalla luterilaisena pappina ihailen

mm. helluntaiseurakuntien ja vapaakirkon seurakuntien aktiivisuutta. Pyhäpäivien kokoontumisista ei tingitä! Supistusten tien tiedän hyvin esimerkiksi junaliikenteen osalta. Kun on vähennetty ns. vähäisen liikenteen ja kannattamattomuuden perusteella junavuoroja, eivät jäljelle jääneetkään junavuorot ole saaneet lisää matkustajia, vaan nekin ovat menettäneet matkustajia. Supistustien tien päässä rautateillä on helposti liikenteen kokonaan lopettaminen. Supistusten tien kulkijat voisivat valita käydä laulamaan oikein hyvin laulua:"Mä tuhon tietä kuljen..." Tätäkö rakas kirkkommekin haluaa?

 

Kovasta kirkkokritiikistäni huolimatta teen sen sydämeni rakkaudesta kirkkoamme ja sen seurakuntalaisia kohtaan ja haluan parannusta. Parannuksen tekijä saa armon ja uuden tulevaisuuden. Siksi niin minulla kuin sinullakin hyvä lukijani on toivoa ja nimenomaan paljon toivoa käydessämme muutaman minuutin kuluttua uuteen vuoteen!

 

Siunausta vuoteen 2010!

Kolmantena joulupäivänä

Tänä vuonna on joulun jälkeinen sunnuntai heti kolmas joulupäivä, joten meillä ovat runsaat joulunpyhät. Olin vaimoni ja vanhemman tyttäreni kanssa Keuruun kirkon jumalanpalveluksessa tänään. Kolmas joulupäivä on apostoli Johanneksen päivä. Kirkkoherra Ossi Poikonen erinomaisen taitavana sanankäyttäjänä loihti päivän sanomasta jouluasuun kaunistetussa Keuruun kirkossa upean esityksen.

 

Suosittelen kaikille niille lukijoilleni, joille on mahdollista, käydän kuuntelemassa Ossi Poikosen saarnoja. Taitavia sanankäyttäjiä muutkin, mutta Ossille on annettu jotain samanakaltaisia lahjoja kuin oli aikanaan virsirunoilijaksikin yltäneellä rovasti Lauri Kallialalla, joka on Keuruun kirkkoherrana sotien aikana ja sen jälkeen aina 1950-luvun puolivälin jälkeen.

 

Hyvää Joulunajan jatkoa jokaiselle lukijalleni!

JOULU ON JO OVELLA

Tänään on tiistai-ilta ja huomenna on jouluaaton aatto. Eilen ollut Tuomaanpäivä oli myös talvipäivän seisaus ja hiljalleen, huomaamatta käyvät päivämme jatkumaan keskellä pimeintä talvisydäntä. Tänä vuonna kautta koko maan on lunta ja pakkastakin.

Valitettavasti lumipyryt tuovat liukkautta. Eduskunta-avustajani Katri mansikka-aho joutui eilen illalla Helsigissä Unioninkadun liikenneympyrässä kolariin. Linja-auto luisui hänen autonsa perään. Auto kärsi vahinkoja, joiden suuruutta arvioidaan, mutta pahemmilta muilta vammoilta säästyi sekä avustajani että kyydissä ollut poikansa. Tosin lääkäriin avustajani kyllä menee ja kuulee sieltä lisää tilanteestaan.

 

Toivon ikäviltä onnettomuuksilta vältyttävän sekä liikenteessä että muutoinkin. Ihailen niitä vapaaehtoisia, jotka ovat mukana perinteisessä operaatio Lumihiutaleessa auttamassa pulaan joutuneita joulun liikenteessä. Kiitos heille jokaiselle! Joulua voidaan valmistaa monilla tavoilla. Operaatio lumihiutale on yksi hyvä tapa tehdä joulua. Jo pelkällä läsnolollaan liikenteessä autoilijoiden vapaaehtoiset auttajat ovat osoitus oikeasta lähimmäisen huomioon ottamisesta.

 

Eduskuntatyö on nyt istuntotauolla. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita lomia, vaikka sellaisillekin olisi ihan lähisukulaisten huomioon ottamisen kannaltakin aihetta. Toki pyhät antavat tähän hyviä mahdollisuuksia. Nyt viime päivät ovat menneet paljolti sähköposteja

käsitellessä ja yksi osa tätä on tämä jouluviikon blogin kirjoittaminenkin. Viime viikko eduskunnassa oli tiivis budjetin käsittelyviikko, jolloin olin talolla useina päivinä 13-14 tuntia. Syyskauden viimeisimmät valiokunta- ja ryhmäkokoukset olivat myös viime viikolla. Valitettavasti työhuonehommiin ei tuntunut jäävän aikaa eroityisesti istuntotyöskentelyltä. Joten joulujen välipäivinä tulen tekemään matkoja Helsinkiin ja puuhaamaan työhuoneen papareiden parissa. Nämä työt jatkuvat myös istuntotauon ajalle pitkälle tammikuuhun. Samaan aikaan on sovittu monia sosryhmätapaamisia maakuntaan.

 

Avustajani on oikeutettu lomaan ja hänelle olen myöntänyt lomaa 7.tammikuuta saakka. Tuona aikana hän käy esiintymässä laulajana Israelissa. Samoin nyt neljännen adventin aikaan hän esiintyi kahdesti Helsingin Paavalin kirkossa. Molemmilla kerroilla

kirkko oli niin täysi, että valitettavasti kaikki eivät mahtuneet sisään. On tavattoman hyvä asia, että joulun aika täyttää ihmeellisen

hyvin kirkkoja myös musiikin merkeissä.

 

Nyt käymme jo joulua kohti. Käykäämme joulukirkkoihin ottamaan vastaan joulun sanomaa! Rauhallista Joulua!

Perintö- ja lahjaveron korotus estettävä

 

 

Vastustan ehdottomasti perintö- ja lahjaverotuksen korotuksia.  Hän ehdottaa aloitteissaan, että perintö- ja lahjavero tulisi saada poistettua lähiomaisten ja muiden ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvien osalta kokonaan Perusteluina asialle hän pitää on mm. sitä, että taloudellisen taantuman aikana tulee luoda taloudellista vakautta ja turvallisuutta. "On tosiasia, että juuri näinä aikoina ns. suurten ikäluokkien kansalaisten siirtyessä eläkkeelle tapahtuu paljon yritysten ja maatilatalouskiinteistöjen sukupolvenvaihdoksia".

Lähiomaisten kesken vanhemman sukupolven omaisuus erityisesti yrityksissä ja maatalouksien sekä asuinkiinteistöjen kohdalla koetaan yhteisenä omaisuutena ja on usein yhteisesti ylläpidettyä, vaalittua ja enennettyä. Siksi perintö- ja lahjaveron maksaminen tuntuu kohtuuttomalta. On tosiasia, että omaisuudesta on aikanaan maksettu jo monia erilaisia veroja ja paljolti on kyse elämänuran aikana työllä ja yrittämisellä hankitusta omaisuudesta, josta aikanaan on maksettu tulo- ja muut vastaavat verot. Taloudellisen laman aikana kaikkinainen taloudellinen vakaus on koettu vahvuudeksi ja on tärkeää juuri nykyisessäkin taloudellisessa tilanteessa ja sen ongelmien voittamisessa.

Olen saanut yhteydenottoja kansalaisilta, jotka kokevat hyvin hämmentävänä ajatuksen korottaa omaisuuden arvon määrittämistä aiempaa ja vakiintunutta käytäntöä tuntuvastikin korkeammaksi juuri perintö- ja lahjaveron osalta lähiomaistenkin kohdalla. Tämä hallinnollinen toimi poistaisi Vanhasen toisen hallituksen tekemät myönteiset perintö- ja lahjaveroratkaisut lähiomaisten ja muiden ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvien osalta lukuun ottamatta verotuksen perintärajaa arvoltaan vähemmäksi jäävää omaisuutta.

 

Itsenäisyyspäivälle 2009

Tätä kirjoitttaessani lauantai ja 5. joulukuuta, itsenäisyyspäivän aatto. vaikka lauantaina ei olekaan eduskunnan istuntoja, läksin aamulla Haapamäen asemalta kello 05.55 kohti eduskuntaa tehdäkseni työhuonepäivän. Paperipinoja on voitava käsitellä ihan rauhassa sellaisena päivänä, jolloin ei istuntoja tai valiokuntia. Tavoitteeni oli saada enemmänkin aikaiseksi kuin näyttää onnistuvan.

 

Koen työni hyvin laaja-alaisesti, ei vain omien valiokuntieni sektoreilta vaan koko elämän laajan kirjon osalta. Kaikki, mitä on koskettas kansanedustajaa tavalla taikka toisella. Illalla on myös eduskuntaryhmäni vastaanotto Kesärannassa ryhmälle ja ryhmän jäsenten puolisoille. Vaimoni Seija on myös jo tullut. Yhteisen tilaisuuden tarkoitus on oppia tuntemaan toisa samassa elämäntilanteessa olevia.

 

Huomenna, joulukuun kuudentena on itsenäisyyspäivä. Menemme vaimoni kanssa ekumeeniseen jumalanpalvelukseen Helsingin tuomiokirkkoon kello 12.00. Pidän velvollisuutena osallistua kansanedustajien penkkirivistössä jumalanpalvelukseen. Muistan sotaväkiajaltani Haminan kirkkoherran Hjalmar Anstenin sanat, että jokainen jumalanpalvelukseen osallistuminen on myös uskosta todistamista. Näin koen asian erityisesti valtakunnallisen ja ekumeenisen itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksen osalta.

 

Tarkoitus on osallistua myös tasavallan presidentin vastaanotolle Olen aina käyttänyt juhla-asuani, joka on papin virkapuku. Näin teen nytkin. Pidän tärkeänä, että saan todistaa minulle uskotun pappisviran kautta minulle tärkeästä elämännäkemyksestäni. vaikka olen virkavapaalla Keuruun kappalaisen virasta, olen silti papiksi vihittynä pappisvirassa, joka jatkuu koko elämän ajan.

Siksi ilman muuta juhla-asunani on papin virkapuku. Tähän kiinnitän ne kunnianosoitukset, joita olen saanut ja niitä esillä pitäen haluan muistuttaa isänmaan palvelemisen ja maanpuolustuksen merkityksestä, ei omista ansioistani. Kyse on minulla on arvoista, joita haluan tälläkin tavalla viestittää.

 

Jos iäkäs äitini olisi jaksanut osallistua Keuruulla Viikinhovissa itsenäisyyspäiväjuhlaan viime sotien lottana, olisin sen halunnut tavalla taikka toisella hänelle järjestää. Hän arvosti suuresti saamaansa Keuruun kaupunginjohtajan ja Pioneerirykmentin komentajan kutsua. Isäni haudalla palaa myöhään eilen illalla sytyttämi kynttilä. Isäni oli itsenäsiyyspänä 1939 Kollaalla itsenäisyyspäivän vastaanotossa, josta häneltä on tallessa valokuva. Siinä lumipukuisena, kivääri kädessä, juoksuhaudassa tarkkana eteen katsoen hän on valmis ottamaan vastaan maahantunkeutujaa. Kuvassa on vielä lumi valkoista ja puut ehjiä, mutta sitä ne eivät olleet kauan. Seuraavina päivinä maa mustui, puut katkeilivat ja sotilaiden veri punasi hankea.

 

Viime sotien veteraanisukupolvelle, jo poissiirtyneille ja vielä joukossamme oleville KIITOS ISÄNMAASTAMME:

Tuomiosunnuntain illalla 2009

Tänään on kirkkovuoden viimeinen pyhäpäivä, tuomiosunnuntai. Tätä kirkkovuotta jatkuu vielä alkava viikko, ensi launtain ehtookellot valmistavat uutta pyhää ja uutta kirkkovuotta, jonka aloittaa ensimmäinen adventtisunnuntai. Tapanani on käydä joka pyhä jumalanpalveluksessa. Tänään kävin synnyinseurakuntani Multian messussa eli ehtollisjumalanpalveluksessa. Minulle ehtoollinen on henkilökohtaisesti tärkeä asia. Siksi haluan, jos van on mahdollista valita, jumalanpalveluksen, jossa on tilaisuus osallistua ehtoolliselle. Se on hyvä eväs aina sekä alkavaan viikkoon että muutoinkin elämässä. Jumalan salattu todellisuus tulee tykömme.

 

Eduskuntatyötäni varten valmistelen nyt viikonloppuna lakialoitetta kotimaisen rokotetuotannon palauttamisesta Suomeen. Yritän saada tämän huoltovarmuuslainsäädäntöön, ellei muuta sopivaa ilmene. Juuri iltaseitsemän uutiset kertoivat, että sairaanhoitopiirien tietojen mukaan näyttäisi siltä kuin sikainfluenssan ensimmäinen aalto olisi laimenemassa. Toivon tätä todella hartaasti. Mutta sotaakaan ei yleensä päätetä yhteen taisteluun ja siksi pelkään pandemien toista aaaltoa. Itse en oikein usko vielä ensimmäisenkään aallon saavuttaneen läheskään huippuaan. Jos näin olisi, Jumala todella olisi vastannut heti heikkoihin rukouksiin pelottavan pandemian pysähtymisestä ja kääntymisestä laskuun. Mikään inhimillinen ei tätä voi selittää. Vaara ohi signaalia en missään nimessä vielä näe aiheelliseksi.

 

Joka tapauksessa varautumisen tulee alkaa seuraavaa uhkavaihetta varten heti. Kotimainen rokotetuotanto on osa kansalaisten turvaa. Nyt nähdään, mihin puutteisiin olemme joutuneet, kun olemme tilattujen ostojen varassa. Toimitukset ovat myöhässä ja toimitusmäärät sovittuja pienempiä. Selittelyjä saa kyllä tästä kuulla ja voivat olla tottakin, mutta tositilanteessa ei tulla toimeen selittelyillä. Rokotetuotannon valmiudet on palautettava ja sama koskee myös infuusionesteiden valmistuksen palauttamista. Jos koko maailmassa on hätä, silloin jaetaan niukkuutta. Nyt tämä on nähty ja toivottavasti tästä otetaan opiksi.

 

Kotimainen huoltovarmuus on kuin henkivakuutus. Silloin on kaikki hyvin, jos sitä ei tositilanteessa täällä tarvita. Mutta maailmalla tarvitaan joka tapauksessa ja Suomi voisi olla kansainvälisen rokote- ja muunkin lääketeollisuuden osaaja maailmassa. Saisimme oman turvallisuuden ohella työ- ja vientituloja maahamme ja samalla voisimme auttaa kärsiviä. Tätä peräänkuulutan valmisteilla olevalla lakialoitteellani, jonka aion jättää nyt alkavan viikon tiistaina tai keskiviikkona, jotta se ehtisi lähetekeskusteluun ennen joulua. Samasta asiasta tein nyt toissapäivänä perjantaina myös kirjallisen kysymyksen ja toimenpidealoitteen. On myös hyvä että edustajakollega Arhinmäki on löytänyt saman asian.

Kinnulassa ja jumalanpalveluksessa saarnaamassa

Tänään valvomisen sunnuntaina olin Kinnulassa, jossa Keskustan paikallisosasto vietti 40-vuotisjuhliaan. Sain kunniatehtävän pitää juhlamessun saarnan kello 10.00 alkaen Kinnulan kirkossa. Kirkkoon oli tullut runsaasti väkeä. Koska Jumala on luonut ja Kristuksessa tarjonnut lunastuksen jokaiselle, varoin sanallakaan puhumasta sanaakaan puoluepolitiikkaa tai mitään siihen vähänkään viittaavaa. Jumalan sanan saarna on koetetettava tehdä niin, että se kestää ajassa ja iankaikkisuutta vartekin. Jokainen saarna tulee pitää niinkuin se olisi pitäjänsä ja kuulijoidensa viimeinen.

 

Minulle on iän myötä tullut yhä keskeisemmäksi koettaa tuoda esille armoa. Armo kestää, omat ajatukseni ovat inhimillisiä. Siksi koetan etsiä aina jotakin sellaista, mikä edustaa kestävää eikä vain tätä hetkeä. Toisaalta saaranan tulisi koskettaa tätäkin aikaa ja omankin persoonan kokemusta. Tässä on haastetta. Kirkon jälkeen rippikoululainen tuli hakemaan nimikirjoitusta paperiin, joka osoittaa hänen käyneen vaadittavia kirkonkäyntejä. Paperissa oli kysymys, mitä jäi saarnasta mieleen? Kysyin asiaa ja arvasin vastauksen:"Ei mitään erikoista". Toivottavasti muita asioita sitten olisi jäänyt mieleen.

 

Tärkeintä ei kuitenkaan olekaan, mitä me muistamme, vaan se, että Jumala muistaa ja armahtaa meitä.