FW: Uuno Niemelän muistolle

Vaimoni isän poistuminen on merkinnyt minulle enemmän kuin vaimoni ja muut saattavat arvatakaan. osaltani surun kohtaamiseksi olen tehnyt tälle palstalle mukana olevan tekstin.
Kirjoitan tänään sunnuntaina 22.4.2012 tämän kansallisen veteraanipäivän jo lähestyessä. "Kohta poissa on veljet".

Uuno Armas Niemelän muistolle

Kuhmoisten Sappeen Yrjölän talon entinen isäntä Uuno Armas Niemelä kuoli 94 vuoden ikäisenä 29.3.2012 Kuhmoisten terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän oli syntynyt Kuhmalahden Vehkajärvellä Vierulan talossa 1.8.1917. Ikäluokkansa miesten tavoin Uuno Niemelä osallistui sekä talvi- että jatkosotaan ja oli eräs pitäjän viimeisimpiä talvisodan veteraaneja. Kunnianosoituksena tästä allekirjoittanut ojensi hänelle 15.8.2007 sotaveteraanien jäsenmitalin.

Sotien jälkeen vastuu Yrjölän talosta muiden sisarusten mennessä muualle toisiin tehtäviin tuli Uuno Niemelälle ja hänen vaimolleen Kirstille os. Kangasjärvi. Kuhmoisissa kerrotaan sanotun:"Se Yrjölän isäntä on sitten kova työmies". Tämän toki tiesin, mutta aivan uusi ulottuvuus sanoille tuli kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahden muistohetkessä kertomasta. Syyskyntöjen ja joulun välisenä aikana Yrjölän isäntä oli tehnyt 800 tukkirunkoa kuorituiksi tukeiksi eli noin 2500 yksittäistä tukkia. Välineet olivat tuolloin pokasaha, justeeri ja kirves sekä petkele kuorintaan. Myöhäissyksyn päivät olivat lyhyitä ja siksi kuorintavaiheen aikana tarvittiin lyhdyn valoa.

Yrjölän talossa oli eräs pitäjän ensimmäisiä traktoreita, Ferguson. Sillä Uuno Niemelä teki kylän monien naapurien peltotyöt ja laajemmaltikin ja vasta sitten tulivat vuoroon omat pellot usein yön tunteina. Laulu antoi voimia arjen työhön. Vehkajärveltä kerrottiin, että ensin kuului Uunon laulu ja vasta sitten Fergusonin ääni, kun hän tuli työhön Vierulan pelloille. Kovaa työtä tarvittiin, jotta neljä tytärtä voitiin lähettää ja kustantaa Orivedelle kouluun. Tuolloin lukukausimaksut, matkat, ruoka, kirjat ja asuminen vieraalla paikkakunnalla olivat vanhempien kustannettavat. Nuorimman lapsen, talon nykyisen isännän Hannun aikana tuli sitten jo ilmainen peruskoulu.

Lummene-järvi talon pihasta lähtien antoi kalaa, virkistystä ja sisimmän lepoa työn ohella. Talon emännän Kirstin kuoltua 49 vuoden iässä syksyllä 1969 oli isännän vastuu entistä suurempi arjen asioista. Rinnalle löytyi Aune vaimoksi. Koneita tuli avuksi talon ja emännän töihin ja niin jäi aikaa mm. kirkkokuorolle, järjestötoiminnalle, matkoihin ja harrastuksiinkin. Kellot ja muut käden työt ovat tuolta ajalta muistona. Korkean iän myötä pariskunnan elämä siirtyi kirkonkylään Iltaruskoon lähelle Niemelän suvun aiempia maisemia. Raskas asia oli, kun sairaus vei Aune-puolison erilleen muutamaksi vuodeksi ja vasta juhannuksen suvessa viime kesänä Uuno pääsi puolisoaan lähelle Päijännekotiin.

Myöhäissyksyn tuuli korjasi kypsää viljaa pyhäinpäivän aikoihin Aune-puolison ajallisen matkan päättyessä. Kaipaus ja suru vei aviomiehenkin voimia. Uutterat ja voimakkaat miehen käsivarret vaipuivat ja niin Taivaan Isä pääsiäisen lähestyessä kutsui Uuno Niemelän työntäyteisen elämän jälkeen lepoon. Kiitos ja kunnia veteraanisukupolvelle sotien ja rauhan ajan työstä.

Lauri Oinonen
Uuno Niemelän vävy
Keuruu

Keliriokkoaikana tieasioista

Kevätkelirikot koettelevat juuri nyt kaikkia sorateitä, joista tienkäyttäjien tunnelmia oli Liesjärven tien vaikutuspiiristä keskiviikon lehdessä. Suomen valtiolle näyttää olevan tärkeämpää antaa rahaa eurooppalaisille pankeille pohjattomiin kaivoihin, kuin sijoittaa sitä investointeina kotimaisiin infrakohteisiin ja yritysten työllistämismahdollisuuksiin. Jo vuosia eduskuntayöni puitteissa varoitin eläkerahastojen sijoittamisia ulkomaille ja kannustin sijoittamaan kotimaisiin kiinteisiin kohteisiin. Minun ajatustani pidettiin etelän lehdissäkin naiivina ja sanottiin, että ulkomailtahan ne korkeat tuotot tulevat. Varoitin, että huonon ajan tullessa ei tule tuottoja ja eikä saa edes pääomiakaan takaisin. Nyt voi jokainen jo nähdä, miten on käynyt ja mitä suomalaisille veronmaksajille eurooppalaisten pankkien pelastaminen maksaa.

Tässä taustaa, miksi maaseudun teiden kunnostamisrahoitus on niukkaa. Pohjoismaiden Neuvoston työskentelyssä pari vuotta sitten olin vaikuttamassa siihen, että nyt on käytettävissä NECL 2 (NorthEastCargoLinK) rahaa Keskipohjolakäytävään ja nimenomaan valtatien 18 Ähtäri-Multia osuuden ja maantien 621, Liesjärventien suunnitelmien päivittämiseen. Nämä alkavat olla jo valmiina ja tulevat vuoden 2012 aikana osayleiskaavaehdotuksina valtuustoihin.

Keskipohjola-käytävän tiimoilta olen järjestämässä kuntien ja eri kansanedustajien kanssa seminaaria tiistaina 24.4.2012 eduskunnassa. Haapamäki-Virrat-Parkano-Pori radan kunnostaminen ja käyttöönottaminen koko osuudeltaan on esillä Porissa 4.5.2012 Porin satamajohtaja Jaakko Nirhamo on ideoinut tästä itä- ja pohjois-Suomen kuljetustarpeita varten poikittaisyhteyttä Suomen teollisuus- ja transitoradaksi Länsirannikon jäättömiin satamiin, joista laivat lähtevät puolityhjinä. Asioita on pidettävä esillä vaihtoehtoina eteläisen Suomen ruuhkautumiselle.

Ähtäri-Multia välin suunnittelu Keuruun alueen osalta on etenemässä lähes aiempaa reittiä. Multian puolella on nousemassa aiotun linjauksen vaihtoehdoiksi kaksi muuta ympäristökysymysten ja lukuisten liito-orava havaintojen ja potentiaalisten liito-orava-alueiden vuoksi. Nämä pidentäisivät reittiä ja saattaisivat lisätä suunniteltuja kustannuksia. Vaikka suunnitelmat saadaan päivitettyä, on itse rakentamisrahoituksen saaminen ihan eri asia. Tänä aikana kokonaisrahoitus siirtynee arvaamattomiin, valtakunnan tasolla puoltajat nyt puuttuvat. Suunnitelmien ansioista kokonaishanke ei ole kuitenkaan kuollut, kuten muutoin jo olisi tilanne.

Pääsiäisen jälkeen 2012

 Pääsiäisen juhlasta on kulunut jo toista viikkoa. Viime lauantaina saatoimme haudan lepoon Kuhmoisissa vaimoni isän Uuno Niemelän. Hän oli oman sisarsussarjansa vanhin 94-vuotias ja viimeinen elossa ollut puolen tusinan joukosta. Uuno Niermelä oli syntynyt Kuhmalahden Vehkajärvellä Vierulan talossa. Elämäntyönsä hän teki Kuhmoisten Sappeessa Yrjölän talon työteliäänä isäntänä. siunauksen toimitti Kuhmoisten kirkkoherra  Erola ja hänen vaimonsa toimi kanttorina. Kirkkoherra Erola on myös Ruoveden rovastikunnan lääninrovasti.

Kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahti piti muistotilaisuudessa puheen, jonka sanoman tulen muistamaan koko ikäni. Hän sanoi kerrotun, että se "Yrjölän isäntä on sitten kova työmies". sitä mitä suurimmassa määrin Uuno Niemelä todella oli. Hänen kerrotaan tehneen syyskyntöjen ja joulun välillä 800 tukkirunkoa kuorituiksi tukeiksi aikana, jolloin ei ollut moottorisahoja. Tukit kaadettiin justeerilla tai pokasahalla kuten katkottiinkin. Karsinta tapahtui kirveellä tai vesurilla ja kuorinta petkeleellä. Jäisen puun kuorinta joulun alla on taitoa vaativa teko. Yksittäisä tukkeja tämä merkitsee noin 2500 vähintäinkin. Kaikki nostamiset ja lähisiirrot tietenkin tukkisaksilla ja kangilla ihmisvoimin.

En tiedä ketään toista, josta olisi kerrottu vastaavaa. Käsivarsissa on ollut voimaa. Nyt virren sanoin "käs´varret uutterimmat on kerran vaipuneet" Uuno Niemelän kohdalla. Kiitos ja kunnia elämän työstä hänelle rauhan vuosikymmnien ajalta ja sotiemme veteraanille, joka oli myös talvisodan veteraani. Heitä ei enää kovin montaa Kuhmoisissakaan. Kiitos myös Kuhmoisten Sotaveteraanien edustajille kunnianosoituksesta arkun äärellä siunaustilaisuudessa niiden minuuttien aikana kun kanttori soitti virren "Siunaa ja varjele meitä" säveliä. Pääsiäisen aika on ollut nyt perheessämme aikaa, jolloin on oltu lähellä sen sanomaa  Kristuksen ylösnousemuksesta. Kun Jeesus on ylösnoussut ovat Hänen omansa tästä osalliset ja siksi surun äärellä on myös ihmeellisen suuri toivo.

Pitkäperjantaina 2012

Tänään pitkäperjantaina osallistuimme vaimoni ja vanhimman tyttäreni kanssa kanssa pitkäperjantain sananjumalanpalvelkukseen Haapamäen kirkossa. Mustiin verhoiltu alttari on puhutteleva. Näin varsinkin nykyään, kun tätä näkee vain kiirastorstain jumalanpalveluksen päätöksestä ja pitkäperjantaina. Menneinä aikoina kirkon alttarit oli puettu mustaan jo koko paastonajaksi. Jo nelisen vuosikymmentä käytössä olleet liturgiset värit oivat paastonaikaan violetin, katumuksen ja parannuksenteon värin, musta jäi silloin vähälle käytölle.

Kun tulin Haapamäelle vt. kappalaiseksi 1972, sanoi silloinen suntiomme Kalle Kosonen:"Ei pidä hylätä mustaa". Tätä nyt jo edesmeneen työtoverini ajatusta olen muistyanut ja pääsääntöisesti olen käyttänyt mustaa stoolaliinaa hautaansiunaamistoimituksissa. Koen sen perustelluksi, koska saattoväkikin on pukeutunut mustaan ja muutoinkin tummiin asuihin. Tänää oli puoliltapäivin pientä lumisadetta, nyt iltapäivällä paistaa aurinko ja on muutama plusaste sulattelee lumen valkaisemat tiet suliksi. Päivän evakeliumitekstissä on paljon sanottavaa. Jeesuksen kuolinhetkellä myös maa vavahteli ja monet haudat aukenivat ja poisnukkuneita pyhiä nousi ylös haudoistaan. He ilmestyivät pyhässä kaupungissa monille Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Vain Matteus kertoo tästä. Tässäkin evankeliumin kertomassa tapahtumassa on paljon ajateltavaa. Turhaan se ei ole Raamatussa.

Kiirastorstyaina 2012

On kiirastorstain iltapäivä. Kävin päivällä Multialla. Oli mieluista nähdä koululaisten käyvän Multian kirkkoon ennen pääsiäislomaa. Kirkonkellojen sointi myös yli kirkonkylän kertoi tästä tapahtumasta. Uskon sen jäävän monen koululaisen mieliin jopa koko elämänajaksi. Illalla olen keuruun kirkossa kello 19.00 alkavassa kiirastorstain illan jumalanpalveluksessa avustajana ehtoollisen jaossa.

Teen tuon vapaaehtoistyön hyvin mielelläni. Haluan osaltani antaa panostani kotiseurakuntamme hyväksi. Siunattua Pääsiäisen aikaa jokaiselle! Käykäämme kirkkoihin hiljentymään suuren sanoman äärelle, sillä Jumala haluaa kohdata meitä, juuri sillä tavalla, jonka Hän itse kunkin kohdalla hyväksi näkee.

Uuno Niemelän kuolinpäivänä 29.3.2012

Tänään torstaiaamuna nukkui tästä ajasta Herramme hyvään huomaan vaimoni isä entinen maanviljelijä Uuno Niemelä 94 vuoden ikäisenä. Hän sairastui tämän talvikauden influenssaan, mikä nopeasti johti keuhkonkuumeeseen ja huolimatta hoitotoimisto vei tajuttomuuteen ja ajallisen matkan päähän tänä aamuna Kuhmoisten terveyskeskuksen vuodeosastolla. Uuno Niemelä menetti syksyllä pyhäinpäivän aikaan vaimonsa Aune Niemelän. Kristillisen uskomme mukaan he molemmat ovat nyt perillä.

Kotonamme palavat kynttilät ulkoeteisessä ja sisällä eri paikoissa. Huomenna käymme tyttäreni Soilen kanssa katsomassa Soilen isoisää Uunoa Kuhmoisten terveyskeskuksen kappelissa. Lauantaina hänet puetaan viimeiselle matkalle ja saatetaan lepäämään arkkuun, jossa ei ole enää kipua eikä sairautta matkalla kohti taivasta. Kristittyinä saamme joka hetki tietää, vaikka aina emme muistaisikaan, että olemme täällä vajavaisessa vaelluksessamme sittenkin pyhien matkasaatossa kohti taivasta. Emme oman vaelluksen tähden, vaan Kristuksen ansion tähden. Täällä ovat matkavaatteet monin tavoin synnin tahrimat, mutta silti matkaa tekevät Kristuksen armosta taivastien kulkijat.

Uuno Niemelä oli raskaan työn tekijä työn vuosikymmeninä. Nyt koittanut lepovuoro ja suuri sunnuntai on edessä ihmeellinen sunnuntai ylösnousemuksen aamunkoitossa. "Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa!" "Siellä riemun maassa taivaan, alta vaivan, päästyä sua kiitetään!"

Sana sunnuntaille 18.3.2012

Jeesus on elämän leipä

Ensi sunnuntain aiheena on elämän leipä. Suomessa olemme tottuneet siihen, että kauppojen hyllyillä on erilaisia leipiä runsaasti tarjolla. Monet ovat palauttaneet aiempien sukupolvien leivontataitoja käyttöön. Meilläkin juurisaavi odottaa ruistaikinaansa. Monet muistavat myös leivän puutteen. Nykyäänkin on suuri joukko ihmisiä, joille avustuksena saatavan ruuan leipäjonot hyvinvoinitivaltioksi kutsutussa maassa ovat ravinnon saannin todellisuutta. Onneksi sentään jonon päässä on ruokaa tarjolla.

Aiempien sukupolvien nälkävuosien aikana ruokaa ei löytynyt naapurimaakunnistakaan. Maapallon toisella puolella tapahtuneet suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttivat ilmaston muutoksen, joka tuntui täällä lyhyinä ja kylminä kesinä. Halla vei sadot eikä juuri ollut siemenviljaakaan. Siksi Suomessa ryhdyttiin pitäjiin rakentamaan viljamaksiinit. Nämä ovat rakennuksina jäljellä niin Keuruulla, Multialla kuin Pihlajavedelläkin. Ajallisen leivän turvaamiseksi Suomessa on jo kauan ollut viljan varmuusvarastointi. Tästä pidämme kiinni, vaikka olemmekin ainoa maa maailmassa, jolla on tämä käytäntö.

Leipä ja elämä kuuluvat yhteen. Jokapäiväisen ruuan saanti vaikkakin ihmisen työn kautta perustuu yksin Luojamme antamiin elämän mahdollisuuksiin. Jeesuksen opettaman Isä Meidän rukouksen sanat:"Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme" kätkevät kaikki elämän tarpeemme. Jumala kyllä tietää nämä ilman pyyntöämmekin. Rukouksen kautta elämämme avautuu Jumalan läsnäolon todellisuus. Jumala on yksityisen ihmisen kanssa. Tämä on yksi ulottuvuus, minkä Isä meidän rukous avaa.

Päivän evankeliumissa Joh.6: 48-57 Jeesus sanoo"Minä olen elämän leipä". Hän jatkaa edelleen:" Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti." Nämä sanat avaavat uskon ulottuvuuden ja Jumalan iankaikkisen elämän todellisuuden katoavaisuuden keskelle. Ajallinen leipä ravitsee tässä ajassa. Jeesuksen sanat ovat elämän leipä sielullemme jo nyt mutta niissä iankaikkinen elämä jokaiselle, joka tahtoo ottaa hänen sanansa vastaan. Jeesuksessa on elämä nyt ja iankaikkisesti.