Uudenvuoden yönä koti vuotta 2010

Kiitos nyt päättyvästä vuodesta 2009. Tätä kirjoitettaessa runsaan tunnin kuluttua on Suomessa jo siirrytty vuoteen 2010. Alkaneen kolmannen vuosituhannen kulku on käynyt nopeasti. Tänään on tilinpäätöksen hetki kuluneesta vuodesta. Minulle uudenvuodenpäivän jumalanpalvelus on merkinnyt tuota. Nyt valitettavasti Haapamäen kirkossa ei ole uudenvuodenpäivän jumalanpalvelusta. Kiinni olevaa kirkkoa "uutena jouluna" ei ole koskaan ennen ollut Haapamäellä.

 

Pidän hyvin ajattelemattomana Keuruun seurakunnan ratkaisua supistaa Haapamäen ja Pihlajaveden jumalanpalveluksia. On suorastaan skandaali, että kotiseurakuntani menettelee näin loukkaavasti niitä seurakuntalaisiaan kohtaan, jotka asuvat joko Haapamäen seurakuntapiirissä tai Pihlajaveden kappeliseurakunnassa. Samoin on menetelty eräissä muissakin kirkoissa maassamme. Tällä kirkko ikävä kyllä tuhoaa omaa kivijalkaansa paljon enemmän kuin lyhtnäköisiä päätöksiä tehtäessä on aavistettukaan.

 

Jumalanpalvelus on seurakunnan perustoiminto, josta lähdetään arjen viikkoon. Kun kirkkojen ovia suljetaan seurakuntien itse tekemillä mielestäni hyvin tyhmillä ja suorastaan myös tuhmilla päätöksillä, tehdään osaltaan tyhjäksi myös viime sotien taistelijoiden syvä tahto puolustaa kotikirkkojaan ja maamme hengellistä elämää. Jos maamme olisi miehitetty, olisi kirkkoja suljettu jo paljon aiemmin.

 

Kun tehdään kuntaliitoksia, joutuvat myös seurakunnat tarkasteluun. Usein perustellaan täysin käsittämättömällä tavallakin seurakuntaliitoksia, että silloin ei enää tarvitse pitää jumalanpalveluksia joka pyhä joka paikassa. Tämä ajattelu on syvä loukkaus

niitä ihmisiä kohtaan, joiden kotikirkoista on kyse. Loukkaava menettely kohdistuu myös yhteisöllisesti ja tämä viilto on syvä.

Ihmiset kokevat, vaikka pappien edessä saattaisivat kohteliaisuudesta toista sanoakin, että kirkkokin on heidät hyljännyt. Kaiken lisäksi tämä kokemus on tosi. Näin voi menetellä sellainen kirkko, joka on hengellisesti kuolemansa partaalla. Valitettavasti joudun

sanomaan tämän omasta seurakunnastani ja omasta kirkostani.

 

Pappina olen halunnut toimittaa mielelläni yhdelle tai kahdelle osallistujallekin täydellisen jumalanpalveluksen. Ja nämä ovat olleet osallistujilleen hyvin merkittävät. Jumalanpalveluksen arvo ei riipu osallistujien määrästä. Jos seurakunta kokee osallistujia olevan vähän, eikö olisi aika alituisten ja rasittavien jumalanpalvelusuudistusten asemesta yksinkertaisesti ystävällisesti kutsua ihmisiä kirkkoon. Vaikka kutsuun ei heti vastattaisikaan, kutsu varmasti muistettaisiin ja kantaisi siunauksen satoa ajallaan. Elävä kirkko

on kutsuva kirkko. Kuoleva kirkko sulkee oviaan. Voi, voi, mitä rakas Suomen kirkko on tässä suhteessa tekemässä.

 

Juuri nyt olisi kirkon aika olla läsnä siellä, missä tapahtuu menetyksiä palveluissa ja paikallisidentiteetissä. Vieraannuttaminen, jota myös kirkon ovien sulkeminen näkyvänä tekona merkitsee, on ajallisesti pahinta, mitä kirkolle voi ajatella tapahtuvan, jos kyse on koko kansan kirkosta. Jumalanpalvelusten pito ei maksa sen enempää kuin pitämättä jättäminenkään, koska työntekijät saavat saman palkan, pitivätpä he jumalanpalveluksia tai ei! Kyse on tahdosta ja työjärjestelyistä. Edellä mainitun seurakuntalaiset tajuavat. Ikävä kyllä kirkkojen ovien kiinni pitäminen pyhäpäivän jumalanpalvelusten osalta viestittää seurakuntalaisille kirkon taholta pahaa tahtoa. Sen kokemuksen jälkeen voi olla sananselittelyille todellista tarvetta.

 

Luterilaisen kirkon pappina olen vakavasti murheellinen kirkossa nyt olevasta suuntauksesta. Samalla luterilaisena pappina ihailen

mm. helluntaiseurakuntien ja vapaakirkon seurakuntien aktiivisuutta. Pyhäpäivien kokoontumisista ei tingitä! Supistusten tien tiedän hyvin esimerkiksi junaliikenteen osalta. Kun on vähennetty ns. vähäisen liikenteen ja kannattamattomuuden perusteella junavuoroja, eivät jäljelle jääneetkään junavuorot ole saaneet lisää matkustajia, vaan nekin ovat menettäneet matkustajia. Supistustien tien päässä rautateillä on helposti liikenteen kokonaan lopettaminen. Supistusten tien kulkijat voisivat valita käydä laulamaan oikein hyvin laulua:"Mä tuhon tietä kuljen..." Tätäkö rakas kirkkommekin haluaa?

 

Kovasta kirkkokritiikistäni huolimatta teen sen sydämeni rakkaudesta kirkkoamme ja sen seurakuntalaisia kohtaan ja haluan parannusta. Parannuksen tekijä saa armon ja uuden tulevaisuuden. Siksi niin minulla kuin sinullakin hyvä lukijani on toivoa ja nimenomaan paljon toivoa käydessämme muutaman minuutin kuluttua uuteen vuoteen!

 

Siunausta vuoteen 2010!

Kolmantena joulupäivänä

Tänä vuonna on joulun jälkeinen sunnuntai heti kolmas joulupäivä, joten meillä ovat runsaat joulunpyhät. Olin vaimoni ja vanhemman tyttäreni kanssa Keuruun kirkon jumalanpalveluksessa tänään. Kolmas joulupäivä on apostoli Johanneksen päivä. Kirkkoherra Ossi Poikonen erinomaisen taitavana sanankäyttäjänä loihti päivän sanomasta jouluasuun kaunistetussa Keuruun kirkossa upean esityksen.

 

Suosittelen kaikille niille lukijoilleni, joille on mahdollista, käydän kuuntelemassa Ossi Poikosen saarnoja. Taitavia sanankäyttäjiä muutkin, mutta Ossille on annettu jotain samanakaltaisia lahjoja kuin oli aikanaan virsirunoilijaksikin yltäneellä rovasti Lauri Kallialalla, joka on Keuruun kirkkoherrana sotien aikana ja sen jälkeen aina 1950-luvun puolivälin jälkeen.

 

Hyvää Joulunajan jatkoa jokaiselle lukijalleni!

JOULU ON JO OVELLA

Tänään on tiistai-ilta ja huomenna on jouluaaton aatto. Eilen ollut Tuomaanpäivä oli myös talvipäivän seisaus ja hiljalleen, huomaamatta käyvät päivämme jatkumaan keskellä pimeintä talvisydäntä. Tänä vuonna kautta koko maan on lunta ja pakkastakin.

Valitettavasti lumipyryt tuovat liukkautta. Eduskunta-avustajani Katri mansikka-aho joutui eilen illalla Helsigissä Unioninkadun liikenneympyrässä kolariin. Linja-auto luisui hänen autonsa perään. Auto kärsi vahinkoja, joiden suuruutta arvioidaan, mutta pahemmilta muilta vammoilta säästyi sekä avustajani että kyydissä ollut poikansa. Tosin lääkäriin avustajani kyllä menee ja kuulee sieltä lisää tilanteestaan.

 

Toivon ikäviltä onnettomuuksilta vältyttävän sekä liikenteessä että muutoinkin. Ihailen niitä vapaaehtoisia, jotka ovat mukana perinteisessä operaatio Lumihiutaleessa auttamassa pulaan joutuneita joulun liikenteessä. Kiitos heille jokaiselle! Joulua voidaan valmistaa monilla tavoilla. Operaatio lumihiutale on yksi hyvä tapa tehdä joulua. Jo pelkällä läsnolollaan liikenteessä autoilijoiden vapaaehtoiset auttajat ovat osoitus oikeasta lähimmäisen huomioon ottamisesta.

 

Eduskuntatyö on nyt istuntotauolla. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita lomia, vaikka sellaisillekin olisi ihan lähisukulaisten huomioon ottamisen kannaltakin aihetta. Toki pyhät antavat tähän hyviä mahdollisuuksia. Nyt viime päivät ovat menneet paljolti sähköposteja

käsitellessä ja yksi osa tätä on tämä jouluviikon blogin kirjoittaminenkin. Viime viikko eduskunnassa oli tiivis budjetin käsittelyviikko, jolloin olin talolla useina päivinä 13-14 tuntia. Syyskauden viimeisimmät valiokunta- ja ryhmäkokoukset olivat myös viime viikolla. Valitettavasti työhuonehommiin ei tuntunut jäävän aikaa eroityisesti istuntotyöskentelyltä. Joten joulujen välipäivinä tulen tekemään matkoja Helsinkiin ja puuhaamaan työhuoneen papareiden parissa. Nämä työt jatkuvat myös istuntotauon ajalle pitkälle tammikuuhun. Samaan aikaan on sovittu monia sosryhmätapaamisia maakuntaan.

 

Avustajani on oikeutettu lomaan ja hänelle olen myöntänyt lomaa 7.tammikuuta saakka. Tuona aikana hän käy esiintymässä laulajana Israelissa. Samoin nyt neljännen adventin aikaan hän esiintyi kahdesti Helsingin Paavalin kirkossa. Molemmilla kerroilla

kirkko oli niin täysi, että valitettavasti kaikki eivät mahtuneet sisään. On tavattoman hyvä asia, että joulun aika täyttää ihmeellisen

hyvin kirkkoja myös musiikin merkeissä.

 

Nyt käymme jo joulua kohti. Käykäämme joulukirkkoihin ottamaan vastaan joulun sanomaa! Rauhallista Joulua!

Perintö- ja lahjaveron korotus estettävä

 

 

Vastustan ehdottomasti perintö- ja lahjaverotuksen korotuksia.  Hän ehdottaa aloitteissaan, että perintö- ja lahjavero tulisi saada poistettua lähiomaisten ja muiden ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvien osalta kokonaan Perusteluina asialle hän pitää on mm. sitä, että taloudellisen taantuman aikana tulee luoda taloudellista vakautta ja turvallisuutta. "On tosiasia, että juuri näinä aikoina ns. suurten ikäluokkien kansalaisten siirtyessä eläkkeelle tapahtuu paljon yritysten ja maatilatalouskiinteistöjen sukupolvenvaihdoksia".

Lähiomaisten kesken vanhemman sukupolven omaisuus erityisesti yrityksissä ja maatalouksien sekä asuinkiinteistöjen kohdalla koetaan yhteisenä omaisuutena ja on usein yhteisesti ylläpidettyä, vaalittua ja enennettyä. Siksi perintö- ja lahjaveron maksaminen tuntuu kohtuuttomalta. On tosiasia, että omaisuudesta on aikanaan maksettu jo monia erilaisia veroja ja paljolti on kyse elämänuran aikana työllä ja yrittämisellä hankitusta omaisuudesta, josta aikanaan on maksettu tulo- ja muut vastaavat verot. Taloudellisen laman aikana kaikkinainen taloudellinen vakaus on koettu vahvuudeksi ja on tärkeää juuri nykyisessäkin taloudellisessa tilanteessa ja sen ongelmien voittamisessa.

Olen saanut yhteydenottoja kansalaisilta, jotka kokevat hyvin hämmentävänä ajatuksen korottaa omaisuuden arvon määrittämistä aiempaa ja vakiintunutta käytäntöä tuntuvastikin korkeammaksi juuri perintö- ja lahjaveron osalta lähiomaistenkin kohdalla. Tämä hallinnollinen toimi poistaisi Vanhasen toisen hallituksen tekemät myönteiset perintö- ja lahjaveroratkaisut lähiomaisten ja muiden ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvien osalta lukuun ottamatta verotuksen perintärajaa arvoltaan vähemmäksi jäävää omaisuutta.

 

Itsenäisyyspäivälle 2009

Tätä kirjoitttaessani lauantai ja 5. joulukuuta, itsenäisyyspäivän aatto. vaikka lauantaina ei olekaan eduskunnan istuntoja, läksin aamulla Haapamäen asemalta kello 05.55 kohti eduskuntaa tehdäkseni työhuonepäivän. Paperipinoja on voitava käsitellä ihan rauhassa sellaisena päivänä, jolloin ei istuntoja tai valiokuntia. Tavoitteeni oli saada enemmänkin aikaiseksi kuin näyttää onnistuvan.

 

Koen työni hyvin laaja-alaisesti, ei vain omien valiokuntieni sektoreilta vaan koko elämän laajan kirjon osalta. Kaikki, mitä on koskettas kansanedustajaa tavalla taikka toisella. Illalla on myös eduskuntaryhmäni vastaanotto Kesärannassa ryhmälle ja ryhmän jäsenten puolisoille. Vaimoni Seija on myös jo tullut. Yhteisen tilaisuuden tarkoitus on oppia tuntemaan toisa samassa elämäntilanteessa olevia.

 

Huomenna, joulukuun kuudentena on itsenäisyyspäivä. Menemme vaimoni kanssa ekumeeniseen jumalanpalvelukseen Helsingin tuomiokirkkoon kello 12.00. Pidän velvollisuutena osallistua kansanedustajien penkkirivistössä jumalanpalvelukseen. Muistan sotaväkiajaltani Haminan kirkkoherran Hjalmar Anstenin sanat, että jokainen jumalanpalvelukseen osallistuminen on myös uskosta todistamista. Näin koen asian erityisesti valtakunnallisen ja ekumeenisen itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksen osalta.

 

Tarkoitus on osallistua myös tasavallan presidentin vastaanotolle Olen aina käyttänyt juhla-asuani, joka on papin virkapuku. Näin teen nytkin. Pidän tärkeänä, että saan todistaa minulle uskotun pappisviran kautta minulle tärkeästä elämännäkemyksestäni. vaikka olen virkavapaalla Keuruun kappalaisen virasta, olen silti papiksi vihittynä pappisvirassa, joka jatkuu koko elämän ajan.

Siksi ilman muuta juhla-asunani on papin virkapuku. Tähän kiinnitän ne kunnianosoitukset, joita olen saanut ja niitä esillä pitäen haluan muistuttaa isänmaan palvelemisen ja maanpuolustuksen merkityksestä, ei omista ansioistani. Kyse on minulla on arvoista, joita haluan tälläkin tavalla viestittää.

 

Jos iäkäs äitini olisi jaksanut osallistua Keuruulla Viikinhovissa itsenäisyyspäiväjuhlaan viime sotien lottana, olisin sen halunnut tavalla taikka toisella hänelle järjestää. Hän arvosti suuresti saamaansa Keuruun kaupunginjohtajan ja Pioneerirykmentin komentajan kutsua. Isäni haudalla palaa myöhään eilen illalla sytyttämi kynttilä. Isäni oli itsenäsiyyspänä 1939 Kollaalla itsenäisyyspäivän vastaanotossa, josta häneltä on tallessa valokuva. Siinä lumipukuisena, kivääri kädessä, juoksuhaudassa tarkkana eteen katsoen hän on valmis ottamaan vastaan maahantunkeutujaa. Kuvassa on vielä lumi valkoista ja puut ehjiä, mutta sitä ne eivät olleet kauan. Seuraavina päivinä maa mustui, puut katkeilivat ja sotilaiden veri punasi hankea.

 

Viime sotien veteraanisukupolvelle, jo poissiirtyneille ja vielä joukossamme oleville KIITOS ISÄNMAASTAMME:

Tuomiosunnuntain illalla 2009

Tänään on kirkkovuoden viimeinen pyhäpäivä, tuomiosunnuntai. Tätä kirkkovuotta jatkuu vielä alkava viikko, ensi launtain ehtookellot valmistavat uutta pyhää ja uutta kirkkovuotta, jonka aloittaa ensimmäinen adventtisunnuntai. Tapanani on käydä joka pyhä jumalanpalveluksessa. Tänään kävin synnyinseurakuntani Multian messussa eli ehtollisjumalanpalveluksessa. Minulle ehtoollinen on henkilökohtaisesti tärkeä asia. Siksi haluan, jos van on mahdollista valita, jumalanpalveluksen, jossa on tilaisuus osallistua ehtoolliselle. Se on hyvä eväs aina sekä alkavaan viikkoon että muutoinkin elämässä. Jumalan salattu todellisuus tulee tykömme.

 

Eduskuntatyötäni varten valmistelen nyt viikonloppuna lakialoitetta kotimaisen rokotetuotannon palauttamisesta Suomeen. Yritän saada tämän huoltovarmuuslainsäädäntöön, ellei muuta sopivaa ilmene. Juuri iltaseitsemän uutiset kertoivat, että sairaanhoitopiirien tietojen mukaan näyttäisi siltä kuin sikainfluenssan ensimmäinen aalto olisi laimenemassa. Toivon tätä todella hartaasti. Mutta sotaakaan ei yleensä päätetä yhteen taisteluun ja siksi pelkään pandemien toista aaaltoa. Itse en oikein usko vielä ensimmäisenkään aallon saavuttaneen läheskään huippuaan. Jos näin olisi, Jumala todella olisi vastannut heti heikkoihin rukouksiin pelottavan pandemian pysähtymisestä ja kääntymisestä laskuun. Mikään inhimillinen ei tätä voi selittää. Vaara ohi signaalia en missään nimessä vielä näe aiheelliseksi.

 

Joka tapauksessa varautumisen tulee alkaa seuraavaa uhkavaihetta varten heti. Kotimainen rokotetuotanto on osa kansalaisten turvaa. Nyt nähdään, mihin puutteisiin olemme joutuneet, kun olemme tilattujen ostojen varassa. Toimitukset ovat myöhässä ja toimitusmäärät sovittuja pienempiä. Selittelyjä saa kyllä tästä kuulla ja voivat olla tottakin, mutta tositilanteessa ei tulla toimeen selittelyillä. Rokotetuotannon valmiudet on palautettava ja sama koskee myös infuusionesteiden valmistuksen palauttamista. Jos koko maailmassa on hätä, silloin jaetaan niukkuutta. Nyt tämä on nähty ja toivottavasti tästä otetaan opiksi.

 

Kotimainen huoltovarmuus on kuin henkivakuutus. Silloin on kaikki hyvin, jos sitä ei tositilanteessa täällä tarvita. Mutta maailmalla tarvitaan joka tapauksessa ja Suomi voisi olla kansainvälisen rokote- ja muunkin lääketeollisuuden osaaja maailmassa. Saisimme oman turvallisuuden ohella työ- ja vientituloja maahamme ja samalla voisimme auttaa kärsiviä. Tätä peräänkuulutan valmisteilla olevalla lakialoitteellani, jonka aion jättää nyt alkavan viikon tiistaina tai keskiviikkona, jotta se ehtisi lähetekeskusteluun ennen joulua. Samasta asiasta tein nyt toissapäivänä perjantaina myös kirjallisen kysymyksen ja toimenpidealoitteen. On myös hyvä että edustajakollega Arhinmäki on löytänyt saman asian.

Kinnulassa ja jumalanpalveluksessa saarnaamassa

Tänään valvomisen sunnuntaina olin Kinnulassa, jossa Keskustan paikallisosasto vietti 40-vuotisjuhliaan. Sain kunniatehtävän pitää juhlamessun saarnan kello 10.00 alkaen Kinnulan kirkossa. Kirkkoon oli tullut runsaasti väkeä. Koska Jumala on luonut ja Kristuksessa tarjonnut lunastuksen jokaiselle, varoin sanallakaan puhumasta sanaakaan puoluepolitiikkaa tai mitään siihen vähänkään viittaavaa. Jumalan sanan saarna on koetetettava tehdä niin, että se kestää ajassa ja iankaikkisuutta vartekin. Jokainen saarna tulee pitää niinkuin se olisi pitäjänsä ja kuulijoidensa viimeinen.

 

Minulle on iän myötä tullut yhä keskeisemmäksi koettaa tuoda esille armoa. Armo kestää, omat ajatukseni ovat inhimillisiä. Siksi koetan etsiä aina jotakin sellaista, mikä edustaa kestävää eikä vain tätä hetkeä. Toisaalta saaranan tulisi koskettaa tätäkin aikaa ja omankin persoonan kokemusta. Tässä on haastetta. Kirkon jälkeen rippikoululainen tuli hakemaan nimikirjoitusta paperiin, joka osoittaa hänen käyneen vaadittavia kirkonkäyntejä. Paperissa oli kysymys, mitä jäi saarnasta mieleen? Kysyin asiaa ja arvasin vastauksen:"Ei mitään erikoista". Toivottavasti muita asioita sitten olisi jäänyt mieleen.

 

Tärkeintä ei kuitenkaan olekaan, mitä me muistamme, vaan se, että Jumala muistaa ja armahtaa meitä.

Olen ennakoinut sikainfluenssakatastrofin, valitettavasti

Hyvä Lukijani!

 

En ehdi paljon kirjoittaa blogiani, sillä valmistelen taas kirjallista kysymystä avuttomasti kokonaisuutena hoidetusta sikainfluenssan torjunnasta. Perusvirhe on se, että lukuisista kirjallisista kysymyksistäni huolimatta Suomeen ei ole haluttu saada aikaiseksiomaa kansallista rokotetuotantoa. Asioista vastaavat henkilöt ovat halunneet luottaa ulkomaiseen tuotantoon ja sen saatavuuteen. Nyt nähdään, rokotteita tulee tipoittain sovittuja pienempiä eriä ja aikatauluista myöhässä. Jos haluat selaile eduskunnan sivuiltani kirjallisia kysymyksiäni. Sieltä löytyvät ajatukseni ja asiaa vähättelvät ministerien vastaukset.

 

Tuntematonta lainatakseni:"Nyt en etsi syyllistä, vaan Lahtista ja konekivääriä". Toisin sanoen nyt on mentävä eteenpäin mutta oikein niillä toimilla, millä voidaan edetä. Sikainfluenssan toista ja kolmatta tätä vaarallisempaa sikainfluenssan aaltoa varten on viimeistään nyt palautettava Suomeen oma kansallinen rokotetuotanto. Asiassa ei saa enää töpeksiä. Rokotetuotannon menetelmät on ostettava lisenssillä ja tuotanto täällä käyntiin. Suomesta voitaisiin sitten oman tarpeen jälkeen myydä muuallekin rokotteita. Nyt on kiire.

Isänpäivän aikaan 2009

Isänpäivä on kalenterissa paljon nuorempi kuin äitienpäivä. Launtaina, isänpäivän aattona sytytin Multian Sinervän hautausmaalla kynttilälyhtyyn viitisen vuorokautta palavan öljykynttilän isäni Sulo Oinosen haudalle. Hän olisi täyttänyt 100 vuotta 15.2009. Mutta Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelmissa hänen matkansa oli määrätty päättymään 9.8.1962. Itse täytin seuraavana päivänä 15 vuotta. Tuona päivänä laitoimme isäni arkkuun Multian Riuttakoskella, jossa hän kodissaan äkkiarvaamatta kuoli lääkärin arvion mukaan keuhkoveritulppaan.

 

Isäni oli viime sotien veteraani. Hän oli mukana jo YH-vaiheessa Hyrsylän mutkan maisemissa, jossa kohtasi aamuhämärissä 30.11.1939 talvisodan todellisuuden. Se jatkui Kollaan taisteluissa aina haavoittumiseen saakka 6.3.1940 Ulismaisissa. Sotasairaalasta ei voinut haavoittunut toipilas päästä kotiaan evukoimaan. Nyt olisi kysyttävää, kuinka tuo tapahtui? Kukaan vain ei ole kertomassa. Koko isäni sisarusparvi, veljet ja sisaret ovat kuolleet. Samoin kaikki Karjalan Lumivaaran Ihalan kylän lähinaapurit.

 

Jatkosodassa isäni oli Tornionjokilaakson evakon jälkeen taisteluissa Sallan suunnalla kohti Kiestinkiä. Tällöin hän toimi hyvin raskaassa tehtävässä etulinjan taistelevan joukon lääkintämiehenä. Monta kertaa oli vaikeasti haavoittunut haettava linjojen välistä

taistelukentältä. Jatkosodan loppuviheissa hän oli Kannaksella panssarintorjuntataisteluissa. Sodan jälkeen hän oli kotijoukoissa

aina marraskuun loppupuolella 1944 ihan yllättävästi Haapamäellä tapahtuneeseen kotiuttamiseen joutuen. Haapamäki risteysasemapaikkakuntana toi Karjalan miehen tuohon elämänvaiheeseen. Mikä ihmeellisintä vielä aivan samoihin maisemiin, jossa tätä blogiani kirjoitan.

 

Isäni tie vei Haapamäeltä ehkä jo seuraavalla junalla evakuoinitipaikkakunnalle Ylivieskaan Pohjanmaalle, jossa sitten parin vuoden kuluttua kohtasi tulevan vaimonsa äitini. vasta sitten 1.5.1947 tie toi Multian Riuttakoskelle karjalaisen siirtoväen korvaustilan raivaajaksi, rakentajaksi ja viljelijäksi. Tätä tehtävää isäni hoiti ahkerasti kuolemaansa saakka. Vuosi 1962 oli oli hyvin sateinen. Heinänkorjuu tuotti siksi paljon ongelmia, viljat eivät joutuneet kunnolla. Varmasti tuokin tuotti tunnolliselle viljelijälle murheita. Isäni kuoleman jälkeen, kiitos hyvien naapureiden, sato saatiin korjattua loppusyksyyn mennessä. Kaura ei oikein joutunut, se niitettiin osin suoraan pellolta lehmien rehuksi.

 

Nytt kynttilä palaa isäni haudalla. Se tekee kunniaa henkilölle, joka sata vuotta sitten oli pieni poikavauva. Elämänmatka on ollut aruhan ja sodan aikoina kovaa työtä isäni kohdalla. Hyvin vaikeista oloista itsenäiseksi viljelijäksi kulki hänen tiensä. Hän halusi lähettää aikanaan kustannuksia säästämättä minut oppikouluun, jonka aloitin syksyllä 1959 Keuruun yhteiskoulussa. Isäni tahtoi

koulun kautta avata minulle tietä puolustamaan heikompien asioita eduskunnassa. Hän näytti toisena pääsiäispäivänä 1959 Helsingin asemalta eduskuntataloa isoisäni hautajaismatkalla ja kehoitti minua pyrkimään näyttämäänsä taloon työhön. Siksi minulle työ kansanedustajana ei ole mikään kevyt asia. Olen lähetetty tehtävään ja näin haluan asian kokea.

 

"Kohta poissa on veljet"

Sunnuntaina 1.11.2009 olin Suolahdessa saattamassa haudan lepoon isäni Sulo Oinosen serkkua Olavi Ensio Oinosta. Hän oli 84-vuotias ja nuorukaisena hän oli osallistunut hyvin raskaaseen työhön kaatuneiden huollossa. Aikoinaan Olavi Oinonen oli toiminut

myös Suolahden sotaveteraanit ry:n puheenjohtajana. Elämäntyönsä hän teki metsäalalla Konnevedellä työnjohtajana.

 

1800 luvun puolivälissä syntyneen Otto Oinosen rantasalmelaisen tuon ajan suurperheen jälkeläisistä nyt hautaan saatettu isäni serkku oli viimeinen viime sotien veteraani. Aikanaan heitä on ollut paljon. Nyt viimeinenkin on poissa. Tämä oli sykähdyttävä toteaminen. Viime sotien isäni suvin veteraanisukupolven uljas ohimarssi elämän tiellä on päättynyt. Siunauspuheessaan kirkkoherra Kuparinen toi esille kristillisen näkemyksen poisnukkuneiden läsnäolosta Jumalan todellisuudessa. Siksi myös surevilla momaisilla on toivo riemullisesta jälleennäkemisestä pisnukkuneiden rakkaittensa kanssa. Tästä muistutti myös nyt viettämämme pyhainpäivän sanoma.

 

Sotavetaraanit ja -invalidit ansaitsevat kaikeen ajallisen hyvinvoinnin. Se on meidän itsenäisessä Suomessa elävien kansalaisten kunniatehtävä heille, jotka ovat taisteleet vapaan isänmaan meidän hyväksemme.

Haapamäen Maa- ja kotitalousseura 100 vuotta

Sunnuntaina 11.10.2009 vietettiin Haapamäen Maa- ja kotitalousseuran 100- vuotisjuhlia. Ne alkoivat kello 10.00 Haapamäen kirkossa ehtoollisjumalanpalveluksella eli messulla. Kirkkoon oli kokoontunut runsaasti väkeä ja myös nuorta väkeä oli ilahduttavasti mukana. Tämä on merkki siitä, että Haapamäki ja maaseutu elävät.

 

Itse juhla oli entisellä Riihon koululla Riihon kylällä. Agronomi Erkki Peräinen puolisonsa Liisan kanssa oli laatinut juhlivan yhdistyksen historiikin. Aikanaan ne tulevat myös painotuotteena julki laajemmassa muodossa. Riihon kylä on ollut edelläkävijä maatalouden ja erikoistumisen kehityksessä. Historiikki tulee kertomaan sen. Nykyisinkin Riihon kylä Haapamäen taajaman tuntumassa on vankka maatalouden ja osaamisen kylä. Vaissin kaalinjalostus on kautta maan tunnettu asia. Jos Suomessa syö

kaalikääryleen, olipa se minkä merkkinen tahansa ja se ei ole itse tehty, se on todennäköisesti jalostettu Vaissin kaalinjalostamossa.

 

Juhlapuheen pitänyt koneagrologin työstä pian ProAgrialta eläkkeelle jäävä kunnallisneuvos Pekka Mennala totesi suuren muutoksen neljän vuosikymmenen aikana maatilojen rakenteessa. Vuonna 1971 keskimääräinen maidonlähetys meijeriin päivässä oli tilaa kohti 38 litraa, nyt vastaava luku on noin 400 litraa. Tilojen ja karjamäärän koko on kasvanut. Tämä on haaste perheyrittäjille sekä taloudellisesti että jaksamisen kannalta. Haluan tuottajien jaksavan ja menestyvän, muutoin meillä ei ole

suomalaista ruokaa. Tämä pitää muistaa EU-aikanakin

Mikkelinpäivänä 2009

Tänään on ollut mikkelinpäivä. Nimensä päivä on saanut Raamatun arkkienkelinä mainitusta Mikaelista. Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Kyse on Jumalan todellisuudesta, joka on riippumaton meidän ymmärryksestämme. Monilla voi olla omakohtaisia enkelikokemuksia. Kokemukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Jumala usein käyttää myös toista ihmistä enkelinään. Tätä vain emme aina huomaa.

 

Jumala voi käyttää myös eläintä enkelinään. Maria Kajava oli Inkerin kirkon uskollinen sydämen työntekijä silloin, kun Neuvostoliitossa oli vaikeaa elää ja toimia kristittynä. Maria Kajava toimi sydämen uskonsa velvoittamana korkeassa iässäkin auttaen lähimmäisiään. Kerran tuo uskollinen Jumalan palvelija oli tulossa junamatkalle. Mutta junaa ei tullut. Asema oli onneksi auki. Hän pääsi sinne sisälle. Aluksi kaikki meni hyvin, paitsi että asema oli kylmä viileässä syyssäässä.

 

Sitten asemalle tuli ilmeisessä ryöstöaikeissa olevia nuoria miehiä. Maria oli muutoin yksin. Uhkaavasti lähestyvät pahat miehet olivat jo käymässä täysin avuttoman uhrinsa, vanhan ja pienen naisen luokse, silloin aseman ovi aukesi. Sisään astui kookas susikoira. Ketään ei muita ei tullut. Koira tuli Maria Kajavan viereen. Pahojen miesten oli väistyttävä. Kun he yön mittaan yrittivät tulla taas vanhuksen luokse, koira valpastui ja näytti hampaitaan. Aina tuolloin miesten väistyttävä. Viimein he jättivät vanhuksen rauhaan.

 

Tuli aamu ja sen myötä aamujuna. Miehet olivat poistuneet. He eivät olleet matkalle lähtemässä. uskollinennoira oli Maria kajavan vieressä tämän junan porteille nousemiseen saakka ja kun juna lähti, koira vielä katseella hyvästeli suojattiaan. Tämän tosikertomuksen kertoi minulle Keuruun aiempi kirkkoherra Pekka Panula. Jumalan enkelit voivat toimia ihmeellisessä muodossa, jos Hän niin hyväksi näkee. Enkeleitä sinunkin tiellesi alkavaan viikkoon.

 

Kiitos myös Haapamäen kirkon mikkelinpäivän saarnasta pastori Jouni Sirviölle, minulle siinä oli hyvää evästä arkiviikkoon.

Reserviläisten kirkkopyhässä ja veteraanien juhlassa

Tänään sunnuntaina olin kello 10.00 alkaneessa jumalanpalveluksessa saarnaajana Haapamäen kirkossa. Kyse oli Keski-Suomen Reserviläisten 50-vuotisjuhlajumalanpalveluksesta. Pidän minulle uskottua tehtävää suurena luottamuksen osoituksena. Pyhäpäivän oli 17.helluntain jälkeisenä sunnuntaina:Jeesus antaa elämää". Kyse oli "syksyn pääsiäisestä", kuten pyhäpäivää on hyvin nimetty. Ihailtavan monet olivat tulleet kaukaakin maakunnasta Haapamäen kirkkoon. Kiitos mukanaolijoille ja tapahtuman järjestäjille! Päiväjuhla oli sankarihaudoilla käynnin jälkeen Haapamäen Suojalla.

 

Haapameltä kiiruhdin heti Multian seurakuntakodille, jossa oli Keuuun, Petäjäveden ja Multian sotainvalidien ja veteraanijärjestöjen seutukunnallinen kirkkopyhä. Seurakuntakodilla Multian Martat järjestivät aterian ja kahvit. Kiitos näistä! Minun osuuteni oli hyvän ohjelman lomassa juhlapuhe.

 

Puheessani kerroin kuulumisia eduskunnan puolustusvaliokunnan työskentelystä ja erityisesti vuoden urakasta, joka päättyi juhannusviikolla tutrvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon hyväksymiseen. Siinä on mielestäni kolme keskeistä toisiaan seuraavaa kulmakiveä. Nämä ovat koko maan puolustaminen, joka tapahtuu yleiseen asevelvollisuuteen perustuen ja tämä puolestaan tarvitsee nykyisen optimaalisen varuskuntarakenteen. Vaikka ikäluokat tulevina vuosina pienenevät, ei pidä käydä sulkemaan varuskuntia, vaan tulee toteuttaa entistä parempaa koulutusta hieman pienemmissä koulutusryhmissä. Täten voisi ajatella autettavan niitäkin selviytymään sotaväestä, joille nykyisin on suurissa yksiköissä vaikeuksia.

Talousarvioaloitteet loppurutistuksessa

Vuoden 2010 talousarvioon tehtävien aloitteiden jättöaika päättyy huomenna perjantaina 25.9.kello 12.00. Niiden parissa on mennyt reilu kuukausi akiken muun eduskuntatyön ohella. Vaikka monet haluavat vähätellä telousarvioaloitteita, koska niiden eduskuntatie on hyvin kivinen, niin siitäkin huolimatta pidän niitä tärkeinä. Haluan tuoda niiden kautta asioita esille.

 

Oma maakunta ja paikallisuus ovat talousarvioaloitteilleni tyypillisiä piirteitä. Mielestäni talousarvioaloite voi olla kansanedustajalle väline esitää asiaa myös muilla foorumeilla eduskunnan rinnalla asioita. Kun asiat ovat kirjoitetut, silloin ne faktisesti olemassa työvälineinäni. Ennen kaikkea ne voivat virkamiesvalmisteluun suuntaa-antavia signaaleja. Tätä nimenomaan pidän aloitteitteni keskeisimpänä tavoitteena.

 

Tänään luonnostelin talousarvioaloitetta Keuruun varuskunnan kehittämiseksi kaikkien nykyisteb toimintojen rinnalla myös pohjoismaiseksi tai jopa enemmänkin kansainväliseksi suojelualan ja räjähteiden ja miinojen purkamisen koulutus- ja osaamiskeskukseksi: Suomi voisi kouluttaa maailmalle miinakenttien ja räjähteiden purkajia! Se olisi todellista rauhantyötä ja se nimenomaan myös osataan Pioneerirykmentissä!

Budjetti puhuttaa, työttömien ja pienyrittäjien edustajat vieraina eduskunnassa

Kuluvan viikon teema eduskunnassa ensi vuoden budjetti. Valmistelen yleispuheenvuoroani, jonka uskon saavani torstaina tai perjantaina. Kaikkein ajankohtaisinta ovat talousarvioaloitteet. Niiden valmistelu on avustajani kanssa kovassa käynnissä. Hän on varmaan näissä asioissa ahkerin avustaja ryhmässämme! Työmme kohdistaa sekä aiempiin aloitteiden teemoihin  että uusiin ja ajankohtaisiin asioihin. Talousarvioaloitteet on jätettävä perjantaihin 25.9. 2009 kello 12.00 mennessä. Kun ne on jätetty, ne tulevat myöhemmin myös eduskunnan sivuille.

 

Tämän vuoden toisen lisätalousarvion osalta aloitteet oli jätettävä tämän viikon tiistaina kello 12.00 mennessä. Avoimille momenteille saatoin tehdä kaksi aloitetta, jotka pitäisi jo olla internetissä. Kyse oli Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisestä ja kahden henkilöjunaparin lisäämisestä likenteeseen. Kun Pohjanmaan päärata tulee huippukuntoon Seinäjoen ja Oulun välille, olisi jo nyt aiheellista huomata se, että jo nyt olemassa toinen raidepari Seinäjoen ja Tampereen välillä, joka kulkee

Haapamäen kautta. Tämä tulisi myös laittaa huippukuntoon raskasta liikennettä varten samassa yhteydessä. Varsinkin kun rataosuus Seinäjoki-Haapamäki on myös osa maan pisintä poikittaisrataa. Samalla investoinnilla tulisi kaksi asiaa kuntoon!

 

Tänään tapasin eduskunnassa sekä Työttömien valtakunnallisen yhdistyksen edustajia että Pienyrittäjien liiton edustajia. Sain heiltä materiaalia tulevia aloitteitani ja puheitani varten. Huomenna torstaina Keski-Suomen työttömien yhdistysväki on edelleen eduskunnassa ja tapaan heitä avustajani kanssa iltapäivällä. Iltapäivällä olen myös istunnon tauolla Pisa-ohjausryhmän kokouksen puheenjohtajana.

Halun valtion yhtiöiden säilyvän kansamme omistamina

Päättyvällä viikolla nousi eduskunnassa keskustelu kolmen valtion yhtiön Destian, Raskonen ja Labtiumin  myyntivaltuuksista. Mielestäni myyntivaltuudet ovat sanakikkailua, kyse on myynnistä ja sen voisi sanoa suoraankin. Kyse on kuitenkin valtion omaisuuden kyseessäollen yhteisesti omistamastamme omaisuudesta. Kaikilla näillä on ollut ja on edelleenkin oma tehtävänsä. Destia ja Raskone ovat entistä TVL:llää ja Labtiumissa on on kyse entisestä Geologisesta tutkimuslaitoksesta.

 

Ei kaikkea pidä myydä edes rahantarpeessakaan. Kyse on myös henkilöstön asemasta, mikä minusta on tärkeä asia, jos aikanaan tulisi pulaa työvoimasta. Hyvästä väestä kannattaa pitää kiinni. Valtion yhtiöinä väitän kaikilla kyseisellä kolmella nyt kansan yhteisesti omistamallamme yhtiöllä olevan tehtäviä, joiden vuoksi tarvitsemme niitä edelleekin yhteisessä valtion omistuksessa haluttiinpa tunnustaa tätä tai ei.

 

Esimerkiksi Labtium valtion omistamana on puolueeton asiantuntija malmikysymyksissä. Pelkään, että valtion ulkopuolisten omistuksessa saattaisi vaarantua asiantunteva puolueettomuus. Tällä on mielestäni merkitystä kaivannaisten valtausten osalta esimerkiksi.

 

Mielestäni myös aika on nyt sellainen, että suurin surminkaan ei pitäisi luopua nykyhinnoilla valtion yhteisesti omistamastamme omaisuudesta. Nyt halvalla myydyt yhtiöt olisivat pian kalliita pörssissä. Aikoinaan Helsingin kauppakorkeakoulun professori Urmas kyseli TV:ssä tuhlaammeko UKK:n perinnön? Silloin meni mm. Sonera. Nyt pitäisi entisistä virheistä ottaa oppia ja luopua tyhmyyksistä. Myydä voi myöhemminkin, mutta takaisin myydyn saaminen onkin jo vaikeampaa. Siksi nyt jäitä hattuun valtion omaisuuden myynnille.

 

Kaikki aiemmin valtion tekemät yritysten myynnit ovat olleet epäonnistumisia yhteiseksi vahingoksemme. Vai mitä ajattelette Telia-Sonerasta, joka purkaa maaseudun lankaliittymiä ja seikkaili Saksaan UMTS- kauppoihin huikeat rahasummat ja perii nyt huippukallita maksuja. Entä Enson myyminen ruotsalaisille Stora-Ensoksi, joka nyt ajaa alas suomalaisia  tehtaita ja tuhoaa työpaikkoja. Entä lannoitetetollisuuden myynti? Mitkä ovat olleet lannoitteiden hinnat tällekin kasvukaudelle tämän seurauksena?

Jos joku löytää onnistuneen valtion yhtiön myyntikaupan, niin pyydän ystävällisesti kertomaan sähköpostiini:lauri.oinonen@eduskunta.fi.  

Sisä-Suomen Sotainvalidien kirkkopyhässä

Tänään sunnuntaina oli Keuruulla Sisä-Suomen Sotainvalidien kirkkopyhä, hengellinen kesäpäivä. Sain osallistua vanhemman tyttäreni ja 93-vuotiaan äitini kanssa kirkkopyhän messuun Keuruun kirkossa. Paikalle oli tullut toista sataa osallistujaa koko maakuntamme alueelta. Saarnassa Keuruun kirkkoherra Ossi Poikonen muistutti, että usein suurimmat teot ovat tehdyt vailla julkisuutta, kukaan ei ole ole kertomassa. Jumala on kuitenkin nähnyt ja hän tietää kaikki nekin hetket, joita viime sotien veteraanisukupolvi kokenut.

 

Kirkosta menimme lyhyeen seppeleenlaskuhetkeen Keuruun vanhan kirkon puistoon. Olen ollut tänäkin vuonna monissa kunnianosoitustilaisuuksissa tuolla paikalla. Seurakuntasalissa nautitun ateian jälkeen oli vuorossa päiväjuhla samassa paikassa. Sain kunnian tuoda keuruun kaupungin tevehdyksen juhlatilaisuuteen. Eduskunnan terveisinä toin turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon saavutukset puolustuspolitiikkamme tavoitteista: 1. koko maan puolustaminen, 2. yleinen asevelvollisuus ja 3. näiden vaatima varuskuntarakenne.

 

Nämä voivat tuntua itsestään selvyyksiltä. Sitä ne eivät kuitenkaan välttämättä aivan kaikille ole ja siksi on hyvä, että ne kirjattu valiokunnan lausunnossa. Jokaisen on hyvä tietää, että hänen kotiseutuaan ja hänen läheisiään puolustetaan. Jotta tämä on mahdollista tarvitsemme uskottavan puolustuskyvyn takaamiseksi yleisen asevelvollisuuden. Pelkällä palkka-armeijalla ei koskaan olisi mitään uskottavutta Suomen puolustamiseksi meikä meillä olisi sellaiseen edes varaa. Kansalaisten laaja ja monipuolinen

osaaminen on asevelvollisuuden kautta puolustuskykymme käytössä. Tätä kadehtivat ne maat, joilla on palkka-armeija.

 

Varuskunnat ovat paikkoja, joissa kansa kouluttaa itsensä maanpuolustustaitoiseksi. Kun kaikki on hyvin tehty, silloin näitä taitoja ei tarvitse käyttää. Silloin puolustuksemme on onnistunut kaikkein parhaiten tehtävässään. Rauhan aika on kuitenkin aina

Jumalan suurin ajallinen lahja. Tervehdyspuheeni päätin sanoihin: "Jumala siunatkoon isänmaatamme".

Tervehdys Eduskuntaryhmästä!

 

Keskustan Eduskuntaryhmä piti kesäkokouksensa Hämeenlinnassa 24.-25.8.2009. Ryhmämme yhteishenki ja mieliala on hyvä. Koen, että Keskustan Eduskuntaryhmässä on myös yksittäisen kansanedustajan hyvä toimia. Jokaisella on tilaisuus sanoa asiansa julki ja ainakin minä pidän tätä hyvänä asiana. Oman piirimme työvaliokunta evästi minua 21.8.2009 Jyväskylässä tuomaan keskisuomalaisten tuen puoluekokouksessa Joensuussa 2008 valitulle johdolle. Koen ryhmämme yhtenäisyyden tässä voimaksi, joka tulee lisäämään kansan luottamusta puoluettamme kohtaan. Yhtenäisinä olemme vahvat selviämään taloudellisen taantuman tai laman haasteista voittajina.

Valtion velka nousee 44 %:n BKT:stä. Nämä ovat haasteellisia lukuja. Hallituksen ja myös Keskustan ministeriryhmän näkemys tämän perustaksi on realistinen arvio talouden tarpeista.

Keskeistä on lisätä kunnille annettavaa rahaa ja tätä varten onkin valmistettu kuntatalouspaketti. Itse Keskustan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana tiedän vaikean tilanteen koittaessamme pitää huolta ihmisten perustarpeista. Vaarana ovat edelleen karsimiset palveluissa ja maksujen korotuksissa. Nämä kohdistuvat palveluja tarvitseviin ihmisiin ja usein jaksamisen rajoilla toimiviin eri sektorien työntekijöihin. Erityisesti hoito- ja hoiva-aloilla paineet ovat suuret työssä jaksamisessa. sen ovat alan työntekijät selvästi kertoneet minulle. Ellen itse olisi kuntapäättäjä, en aidosti tietäisi tuskaa ihmisten lähellä olevien asioiden hoitamisesta.

 

Hallituksen budjettiesitys haluaa tukea taloudellisen tilanteen korjaamiseksi vuoden kasvun edellytyksiä joka puolella Suomea. Tähän kuuluu mm. kotimaisen metsäenergian edistäminen. Investointeja elvyttämällä halutaan luoda työpaikkoja. Työllisyyttä edistävillä toimilla pyritään luomaan ihmisille tuloja ja estää syrjäytymistä. Keskustan tavoite ruuan arvonlisäveron alentamisesta 12 prosenttiin sai myös eduskuntaryhmän kannatuksen huolimatta hallituskumppanien horjumisesta hallitussopimuksen päätöksestä. Myös ravintolaveron arvonlisävero halutaan ryhmämme toimesta samaan 12 % alv-tasoon. Tämä ei ole ehkä oikein selvinnyt median kautta. Media halusi sekoittaa ajatuksia siitä, että Keskusta on nostamassa yleisen alv-tason 22 prosentista 25 prosenttiin. Näin haluttaisiin himmentää Keskustan kirkasta tahtoa ruuan arvonlisäveron alennuksen osalta. Juuri nyt ei kuitenkaan olla nostamassa yleistä arvonlisäverokantaa, pääministeri Matti Vanhanen vain spekuloi siitä tulevaisuudessa vaihtoehtona leikkauksille, joista saatiin kokemuksia Lipposen hallituksen aikana.

 

Hyvät ystävät, tämän kirjeen saapuessa olemme kuulleet uusimmat tiedot hallituksen budjettiriihestä. Keski-Suomen osalta olisin halunnut enemmän rahaa mm. perustienpitoon ja maakuntamme tiehankkeille ja näistäkin asioista tulen muistuttamaan budjetin lähetekeskustelussa. Työ asioiden puolesta ei voi tapahtua hetkessä, tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja yhteistyötä. Siksi toivon myös yhteydenpitoa!

 

Hyvää alkavaa syyskuuta!

elokuun päättyessä

Kävin tänään Haapamäen kirkon ehtoollisjumalanpalveluksessa, joka oli kello 17. Kirkkoherra ossi Poikonen totesi kesäajan kirkkokäytännössä päättyvän ja syyskuun alusta siirrymme Haapamäellä kello 12.00 alkaviin jumalanpalveluksiin. Näin se kesä sitten on joutunut jo elokuun lopulle. Hätkähdyttävän nopeasti aika kuluu ja tuntuu, että mitään ei saa aikaiseksi. Monet työt, joita oli tarkoitus tehdä, odottavat silti tekemistään, vaikka on jotain tehty. Täysin toimetonta tai tarkoituksetonta päivää ei ole kesässäni ollut.

 

Kirkollisia toimituksia olen tehnyt talkoilla liki kymmenkunta. Eilen lauantaina olin Jyväskylässä kävelykadun tapaamistilaisuudessa ministeri Mauri Pekkarisen kanssa Keskustan teltalla. Poikkeuksellisen paljon oli tullut ihmisiä paikalle ja monilla oli varta vasten asiaa. Eläkeläisten ja yksinhuoltajien asiat nousvat mm. esille. Marjanpoimijoita kohtaa yllätykseksi epäsuora verotus, vaikka marjanpoiminnan tulisi olla verovapaata. Näin tilanne onkin, kun marjanpoimija myy marjat käyttäjälle. Mutta jos marjanmyyjä myy marjat kauppaan, onkin kauppis alv-verovelvollinen, joka ei voi vähentää alvtä mistään muusta kuin poimijan saamasta marjanhinnasta. Näin hinnat käytännössä määräytyvät alv:n mukaan alemmalle tasolle.

 

Teen ongelmasta lakialoitteen, joka on jo valmistelussani ja avustajani jatkaa samasta aihepiiristä. tarkoitus on saada arvonlisäverolakiin maininta, että marjat ostanut kauppa tai tuotantolaitos saisi hakemuksesta alv:n palautuksen. Silloin alv:n osuutta ei tarvitsisi ottaa poimijan saamasta hinnasta. Näin toteutuisi vanha periaate marjojen ja sienien poiminnan verovapaudesta.

Hyviä marjakelejä! Minä poimin Multian pensaistani viimeiset mustaherukat ja influenssankin varalta hyödyllinen aine säilötään pakastepulloon. Sienien kanssa kehotan varovaisuuteen. Minä olen niin varovainen, että en sienestä ollenkaan. Hyvää alkavaa syykuuta! Syksy on hienoa vuodenaikaa. Sotaväkiajalta Haminan varuskunnasta jäi soimaan ajatuksiini hieno musiikkikappale, Come september!

Metsäteollisuuden ongelmat saatava kuntoon

Suomessa toimivan metsäteollisuuden supistukset ovat järkyttäviä. Näin ei voi olla hyvä. Suomi on ollut ja on yhä vastakin metsien ja metsäteollisuuden maa. Tämä on ehdoton lähtökohta. Mihin metsätalous joutuu, jos puuta jalostavaa teollisuutta tällä tavoi katoaa Suomesta, kuten uutiset kertovat? Metsät ja metsäteollisuus ovat Suomen talouden selkäranka. Kyse on perusasiasta ja tämä on lyhytnäköistä kvartaalitaloutta enemmän.

 

Stora-Enson tapauksessa valtion tulisi juuri nyt kyetä käyttämään omistajaohjaustaan. Vaikka osake-enemmistö onkin ruotsalaisilla, olisi juuri edes nyt Suomen valtion kyettävä käyttämään merkittävää vähemmistöosuuttaan suomalaisen metsäteollisuuden, suomalaisen työn ja suomalaisen metsätalouden hyväksi. Kysehän on siitä, että ruotsalaiset käyttävät tilannetta hyväkseen suomalaisetn kustannuksella ja vaikutukset ovat pitkäaikaisia ellei suorastaan pysyviä vahingoksemme.

 

Stora-Enso saisi vaikka jakautua kahtiakin. Suomalaiset ottaisivat omansa ja jääköön ruotsalaisille omansa. Se olisi menetyksiä parempi ratkaisu. Jos jäljelle jäävä suomalainen osuus koettaisiin pieneksi, jota se ei suinkaan välttämättä edes olisi, voisi se liittyä joko UPM:ään tai Mrealiin. Työt ja puunkysyntä sekä vientitulot olisivat silloin pelastetut Suomeen. Jos juuri nyt ei olekaan hyvä markkinatilanne vientituotteille, tulee tilanne paranemaan. Lomautuksilla mielestäni mentäsiin pahimman yli ja ikävät irtisanomisetkin olisivat lopettamisiin nähden pienemmät. Kun tehtaat olisivat olemassa, kyllä työtä löytyisi irtisanotuillekin. Oppineethan puhuivat työvoimapulasta ennen taantumaa!

 

Nyt olen sitä  mieltä, että omistajaohjauksesta vastaavan ministerin ja hallituksen tulisi käyttää omistajan ääntä suomalaisen työn. metsätalouden ja vientimme turvaamisen puolesta.

Isäni Sulo Oinonen 100-vuotta 15.8.2009

Launtaina 15.8.2009 olisi 9.8.1962 kuollut Sulo Oinonen täyttänyt 100 vuotta, jos hänelle olisi ollut elonpäiviä tässä ajassa. Isäni oli syntynyt Israel ja Edla os.Ahokas avioparille esikoisena Jaakkiman Ihalan kylässä nyt luovutetun Karjalan alueella. Myöhemmin perheeseen syntyivät Otto. Svante, Arvo, Emil, Anna Elma ja Toivo. He ovat jo kaikki kuolleet. Arvon osana oli pienenä eksyminen metsään ja menehtyminen sinne. Huolimatta tuon ajan suuretsinnästä, jossa myös Lahdenpohjan varuskunta oli mukana, löysi isoäitini Edla lapsensa vasta viikkojen päästä metsästä. Tämä kokemus oli isoäidilleni, jota en ole koskaan nähnyt, raskas koko loppuelämänsä ajaksi. Hän oli viemässä nuorinta lastaan pappilaan kastettavaksi, kun Arvo oli päässyt lähtemään äitinsä perään ja eksynyt metsään kohtalokkain seurauksin.

 

Isäni lapsuudessa elämä oli kovaa, myös nälkä oli todellisuutta. Hän oli joutunut myös kerjäämään pienenä leipää ja poliisi Jaatisen rouva oli ollut valmis antamaan. Tästä on ollut siunaus Jaatisen suvulle. Isäni opetti minulle leivän pyhyyttä elämän arjessa. Elämänsä viimeisinä päivinä isäni muisteli edellissuntain saarnaa Multian kirkossa. Rovasti Risto Ruskokivi oli puhunut erään miehen vanhasta tuohikontista, joka oli tälle miehelle rakas esine jota hän ei tahtonut hävittää, koska hän oli kerjännyt siihen leipää. Rovastin saarna oli jäänyt koskettamaan isäni ajatuksia sille viikolle, jonka torstaipäivänä hän nukkui keuhkoveritulppaan menehtyneenä kodissamme Multian Riuttakoskella 52 täyden vuoden ikäisenä.

 

Isäni elämäntyö tuli tuolloin täytettyä. Hänelle tuli lepo ja sunnuntai työn ja elämän arjen jälkeen. Tästä levosta puhui rovasti Ruskokivi myös siunauspuheessaan haudalla 26.8.1962. Vaikka noista ajoista on jo kulunut 47 vuotta, ne ovat silti hyvin lähellä.

Olen hankkinut isäni haudalle sinivalkoisen maljakkokukkakimpun, johon liittyvät sinivalkoiset nauhat ja niissä on teksti " Sulo Oinonen, 100 vuotta". Kun isäni täytti 50 vuotta, päivää vietettiin arkisen työn, ohran leikkuun merkeissä. Nyt viljelijälle ja viime sotien veteraanille ja invalidille on tullut juhla ja sunnuntai Jumalan saleissa ikuisen rauhan isänmaassa.

Vihkimässä Keuruulla ja Aaro Linnaa kuulemassa Multian kirkossa

Eilen lauantaina olin 8.8.09 vihkimässä nuorta paria Keuruun uudessa kirkossa, joka tosin on jo 117 vuoden ikäinen. Vihkipari oli kysellyt jo talvella seitsemää pappia, mutta kenellekään ei ollut sopinut. Kun kuulin tämän, sanoin:Tämähän laitetaan onnistumaan!" ja niin me eilen teimme. Onnea espoolaiselle vihkiparille!

 

Tänään sunnuntaina oli sananjumalanpalveluksessa kuulijana Multian kirkossa, jossa jumalanpalveluksen toimitti eläkkeellä oleva Pylkönmäen kirkkoherra, rovasti Aaro Linna. Hänen saarnassaan oli paljon sanottavaa juuri minulle. Sain saarnasta juuri niitä voiman ja sitkeyden aineksia, joita tarvitsen eduskuntatyössäni. Vaikka on istuntotauko, niin tämä on tiivistä eduskuntayötä. Huomenna maanantaina lähden Haapamäen asemalta 05.55 liikenne- ja viestintävaliokunnan maakuntamatkalle, joka suuntautuu

Lahden ja Padasjoen Keuruulle mm. Haapamäen höyryveturipuistoon. Esitin valiokunnan kokouksessa talvella kohteeksi Keuruuta ja nimenomaan Haapamäen risteysasemaa. Silloin kollegani tietävät, mistä puhun anminitessani sanan Haapamäki. Tervetuloa valiokunta!

 

Minä oloen tosin kahdessa roolissa, sekä valiokunnan työssä mukana olevana että Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana

Keuruun osuudessa. Täältä jatkamme Jyväskylään, jossa yövymme. Tiistaina ovat vuorossa Jyväskylästä eteenpäin rataa myöten Suolahti ja Äänekoski ja sittemmin ilmailun kysymykset Tikkakoskella. Hienoa, että tärkeä valiokyunta tulee Keski-Suomeen.

 

Aaro Linnan saarna antoi sitten aihetta erityisesti keskiviikon ohjelmaan, jolloin teen toimistopäivän eduskunnnassa ja jätän kaksi kirjallista kysymystä. Niistä kerron tuonnempana lisää. Toinen koskee hätätilaa, joka on edessä sikainfluenssan johdosta. Immuniteetti-ja rokotesuoja puuttuvat koko väestöltä jua taudin jälkisairaudet voivat olla keuhkonkuume ja aivokalvontulehdus. Ne ovat vaarallisia täysin terveillekin saatika riskiryhmille. Siksi minulla on hätä ja erittäin kiireistä viestiä ministerille.

 

Tänään 9.8.09 tuli 47 vuotta isäni Sulo Oinosen kuolemasta. Sytytin kolmen vuorokauden kynttilän lyhtyyn hänen haudalleen.

Nyt illan pimennyttyä, kynttilä loistaa valoaan viime sotien veteraanin ja invalidin sekä rauhan ajan raivaajan, rakentajan ja viljelijän haudalla Multian Sinervän hautausmaalla. Kristityllä on aina usko ja toivo, jota mikään ei voi ottaa pois. Haluan yksinäisen kynttilän julistavan juuri tätä.

Työpaikkavierailuilla Jyväskylässä

Tänään torstaina 6.8.2009 sain käydä tutustumassa työpaikkoihin kahdessa yrityksessä Jyväskylässä. Toinen oli leluja valmistava puutuotealan yritys. Yrittäjät toimivat jo kolmannessa sukupolvessa. Ihailin hyvää henkeä yrityksessä. Monet työntekijöistä ovat työskennelleet jopa 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Kyse on molemminpuolisesta uskollisuudesta. Tänä aikana tämä erittäin arvokasta.

 

Toinen vierailuni kohde oli puolestaan metallialan yritys, jolla myös ovat pitkät perinteet. Samalla ote on lujasti kiinni ajan vaatimassa kehityksessä aivan kärkitasolla osaamisalallaan maassamme. Myös tämän yrityksen työntekijät ovat monet tehneet elämäntyössään pitkän rupeaman saman työnantajan palveluksessa. Kun yrityksen johdolla ovat "kasvot" toimipaikkakunnalla, se on perusta näille hienoille saavutuksille. Onnea, työniloa ja menestystä!

painovirhe yhteystiedoissani

Hei, juuri lähetin blogiini yhteystiedot palautetta varten. Huomasin painovirheen sähköpostiosoitteessani ja korjasin, mutta blogisivuille näkyi menneen silti virheellisenä. Oikea sähköpostiosoitteeni on, kuten jokainen saattaa arvatakin:lauri.oinonen@eduskunta.fi. Pidetään yhteyksiä! Kiitos!

elokuun kolmantena 2009

Elokuu on alkanut, on jo kolmas päivä. Keskisuomalaisessa oli tänään artikkelia meidän kansanedustajien nettisivustoista. Aina kaikki lähettämäni blogikirjoitukseni eivät ole vielä jostakin kumman syystä menneet perille, vaikka mielestäni olen oikeisiin osoitteisiin ne lähettänyt. Palaute blogeistani on tullut pääosin eri tapaamisteni yhteydessä.

 

Jostakin syystä palaute ei tunnu tulevan perille minulle sähköisesti muutoin kuin sähköpostin kautta. joten sähköisen palautteen eri asioista pyydän ystävällisesti lähettämään: lauri.oinonen2eduskunta.fi. Kiitos

Eduskuntaterveisiä heinäkuussakin

Eilen 22.7.2009 jätin eduskunnassa neljä kirjallista kysymystä. Kiireisin huoli minulla on yhä edelleen arvoitukselliset ominaisuudet omaavan sikainfluenssan eli virustaudin H1N1 torjumisesta. Uudistin tavoitteeni kotimaisen lääke- ja rokotetuotannon välittömästä toimeenpanosta asian suhteen. Haluan lääkkeet ja aikanaan rokotteet jokaiselle ja minä en luota ulkomaisiin toimituksiin. Oma apu olisi aina paras apu.

 

Edelleen vaadin turhan voimakkailtakin tuntuvia rajoituksia, joilla voitaisiin ehkäistä sikainfluenssan leviämistä, jotta voitettaisiin aikaa rokotteen keksimiselle, tekemiselle ja lääkkeiden valmistukselle. Samoin toivoin ilmaisia lääkkeitä jokaiselle, tällaisessa tapauksessa lääkkeet eivät saa olla rahasta kiinni. Kyse on mielestäni vakavammasta taudista, kuin julkisuuteen toisaalta ymmärrettävistä syitä sinänsä halutaan antaa kuvaa. Keiken aikaa tauti on kehittynyt suuntiin, joihin sen, ei julkisuuteen annettujen aiempien tietojen mukaan olisi pitänyt kehittyä. Ts. kansaa tarkoituksella halutaan rauhoitella.

 

Vaikka kansalle halutaan "hyssytellä", pitäisi silti toimia sitäkin tehokkaammin. Joissakin asioissa näin tehdäänkin, mutta ei mielestäni perusasioissa. Näitä perusasioita ovat taudin rajoittaminen, leviämisen hidastaminen, kotimainen lääketuotanto ja valmius välittömään rokotteiden valmistukseen heti, kun rokote on jossakin keksitty. Kyse on hengenvaarallisesta taudista, johon maailmalla joka 300. henkilö on kuollut ja taudin toisen vaiheen ennakoidaan olevan bvalitettavasti nykyistä taudin muotoa vakavamman, kuten oli aikanaan espanjan taudissakin. Se tappoi enemmän ihmisiä kuin 1. maailmansota. Jatkan taisteluani ihmisten terveyden puolesta tässä asiassa lujasti. Nyt liian lujiltakin tuntuvat toimet ovat parempi kuin liian heikot toimet.

hengellisten kesäjuhlien aikaa

Kesä on monien kristillisten kesäjuhlien aikaa. Viime viikonvaihteessa olivat Rauhanyhdistysten suuret suviseurat Oripäässä. Samoin evankeliumijuhlat Kristiinankaupungissa. Tässä viikonvaihteessa olivat vuorossa Seinäjoella herättäjäjuhlat. Monet sidonnaisuudet ja kiireet ovat estäneet yllättävästikin omaa osallistumistani tänä kesänä. Sain kuitenkin kuulla radiosta Seinäjoelta

herättäjäjuhlien sanomaa kuten viikko sitten suviseurojakin.

 

Haluaisin hengellisille kesäjuhlille enemmän näkyvyyttä mediassa. Esimerkiksi uutisissa ne ovat olleet aina kovin vähän esillä. Kun kaikki menee hyvin, ei mukamas ole uutisarvoa. Olen kuitenkin toista mieltä, hengelliset kesäjuhlat ansaitsevat esilläpitoa. Olisi ihan paikallaan, että sieltä tulisi suoria lähetyksiäkin enempi. Television ohjelmat ovat kovin kevyttä sisällöltään. Miksi ei lähetettäisi suoria ohjelmia niiltä hengellisiltä kesäjuhlilta, jotka haluaisivat antaa juhlistaan ohjelmia käyttöön.

 

Nyt on vaarana, että suuri yleisö ei saa sitä hyvää sanomaa, mitä juhlilla todella on. Juhlat ovat liiaksi jäämässä vain omalle piirille, vaikka ovat avoimia kaikille tulijoille. Mutta kuinka ihmiset osaavat tulla, ellei jostakin saa ennakkovirikkeitä ja ihan aidosti herätystä asiaa kohtaan. Hengelliset kesäjuhlat vaalivat kansakuntamme kannalta kaikkein tärkeimpiä asioita. Niiden sanoman tulisi olla kirkkaana esille laajoille joukoille eri medioissa. Voisiko asiaintilaan suunnitella parannusta?

Valkjärvi juhlissa Keuruulla

Tänään sunnuntaina osallistuinj Keuruulla Valkjärvijuhliin. Ensinnäkin olin seurakunnan pyytämänä avustajana ehtollisenjaon avustaja Keuruun kirkon kello 10.00 alkaneessa messussa. Toiseksi karjalaissukuisena, isäni oli syntyisin Jaakkimasta ja sitteemmin hänellä oli maatila Lumivaarassa, oli luonnollista osallistua juhlaan. Kolmanneksi olin läsnä myös Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Halusin tällä kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa osoittaa kunnioitustamme 62. Valkjärvijuhlille ja Valkjärviseuran 50-vuotisjuhlaan.

 

Pidän mukana oloa luonnollisena asiana. Iloitsin siitä, että mukana mielestäni huomattavan paljon nuorta väkeä jo jumalanpalveluksesta alkaen. Lukiolaiset olivat tekstien lukijoina ja kolehdin kantajina kirkontäyteiseltä seurakunnalta. Sotilaspappiurani aikainen luutnantti Martikainen piti Keuruun vanhan kirkon puistossa kunnianosoituksen yhteydessä puheen, jossa hän kertoi oman sukunsa läheisiä siteitä entisille kotisijoilleen. Paljon ovat asiat muuttuneet vajaan kahden vuosikymmenen aikana.

 

Ensi vuonna Valkjärvijuhlat on tarkoitus järjestää Karjalassa ihan Valkjärvellä. Keuruulla oli tänään läsnä myös venäläinen Valkjärven alueen nykyinen kunnanjohtaja, joka toivotti väen tervetulleeksi. Samoin hän toivoi Valkjärvelle kirkkoa, joka tietenkin olisi ortodoksinen, mutta olisi samlla myös sija siellä käyville luterilaisillekin. Hyvä, ikiaikojen Jumala siunatkoon tämän hankkeen.

Koen, että siinä on kyse kokoaan suuremmasta asiasta.

Kesäterveiset Pohjoismaiden Neuvostosta!

Tervehdys Torniosta, pohjoismaiden Neuvoston valiokunta ja Suomen valtuuskunnan kokouksesta!

Elinkeinovaliokunnassa käsiteltiin liikenneverkoston ohella myös suurpetojen suojelua. Omana kantanani toin esille sen, että suurin osa suomalaisista kokee suurpedot vaarana asuin,- työ-, ja vapaa-ajan ympäristössään. Luonnon todelliset ystävät eivät petovaaran vuoksi uskalla enää liikkua luonnossa. Lapset ja nuoret vieraantuvat luonnosta yhä enemmän. Vaikka petopelko kiistettäisiinkin, niin silti se on jo nyt rajoittanut ihmisten halua liikkua luonnossa yhä useampien kohdalla.

Monet tekevät myös työtä metsissä, joissa pedot ovat vaaratekijä mm. metsänraivaajille, metsätaloussuunnittelijoille ja esim. tuulenkaatopuita korjaaville ihmisille. Pehmeät ja ekologiset metsätyöt vaarantuvat petovaaran vuoksi. Ihmiset vieraantuvat hälyttävästi omistamistaan metsistä. Tämä ei ole hyväksi metsien hoidolle ja metsätaloudelle.

 

Petojen suojelu tulisi vaaran ja pelon välttämiseksi toteuttaa vain suljetuilla suojelualueilla ja eläintarhoissa. Ihmisten asuin- ,työ-, ja vapaa-ajan ympäristöt tulisi tehdä pedoista vapaaksi, kuten asia on ollut aiemmin. Siksi suurpetoja olisi voitava metsästää aseenkäsittelylakien mukaan vapaasti. Näin oli asia ennen eikä silloin ollut petojen tekemiä vahinkoja eikä petovaaraa. Jätin asiasta kirjallisen lausunnon Pohjoismaiden Neuvoston elinkeinovaliokunnan pöytäkirjaan.

Työmatkakuluista täydellinen verovähennys

 

 

Julkisuudessa on ilmennyt huolestuttavia kannanottoja siitä, että työmatkakulujen verovähennysoikeutta tulisi kaventaa. Pidän  tätä kielteisenä asiana maaseudun ja kylien kehitykselle. Jo nyt on kylille tullut paljon uutta rakentamista ja nuoria perheikäisiä perheitä on siirtynyt asumaan maaseudulle. Olen esittänyt aloitteessani, että todelliset työmatkakulut tulisi saattaa täydellisen verovähennysoikeuden piiriin. Yleinen reittiliikenne on maaseudulla vähentynyt merkittävästi tai kadonnut jopa kokonaan. Tämän vuoksi yksityisautojen käyttö on monille työssäkäynnin kannalta täysin välttämätöntä.

 

On otettava huomioon, että myös autoilun kustannukset ovat jatkuvasti kasvussa. Maaseudun julki sen liikenteen harveneminen ja alasajo ovat aiheuttaneet ylimääräisiä ja ylimittaisia kustannuksia niille, jotka ovat käyttäneet työmatkoihinsa julkista liikennettä. Nyt useiden aiemmin toimineiden bussi- ja junavuorojen puuttuessa työssäkävijät joutuvat turvautumaan oman auton käyttöön tai muihin järjestelyihin, jotka aiheuttavat aiempaa suurempia kuluja. Olisi vähintäänkin kohtuullista ottaa huomioon verotuksessa ne, joilla on julkisen liikenteen puuttumisen takia suuremmat matkakulut työmatkoistaan.

 

Työvoiman saatavuutta voitaisiin myös parantaa ja työvoiman liikkumista edistää.

Myös työvoimatoimistojen työssäkäyntialueet ovat kasvaneet ja ovat yhä laajempia

ja useat ammatit asettavat myös isoja haasteita ajankäytölle. On todellista, että useat joutuvat olemaan työttömänä kohtuuttomien työmatkakulujen takia ja tämä osaltaan aiheuttaa kansantaloudelle työtulojen menetystä ja yhteiskunnalle verotulojen menetyksiä kansalaisten työtulojen vähetessä.

 

 

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko aiheena

Tänään tiistaina 16.6.2009 eduskunta keskusteli turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Keskustan ryhmäpuheenvuoron käytti Tanja Karpela. Pelkäsin ja jännitin Tanjan sanoja, koska Tanja on mediassa esittänyt asevelvollisuuteen liittyen keskustalaisesta näkemyksistä poikkeavia kantoja. Mutta ryhmäpuheenvuoro oli korrekti ryhmän ajatuksille, siitä tunnustus Tanjalle.

 

Itse käytin useita puheenvuoroja. Olennaista ovat koko maan puolustaminen, yleinen asevelvollisuus ja näiden edellyttämä varuskuntarakenne. Kyse on siitä, että jokainen tietää kotiaan ja läheisiään puolustettavan. Asevelvollisuuden avulla kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi. Kun vielä on "kättä pitempää", on Suomi 2 % väkimäärällä Euroopassa maa, jolla on asiantuntijoitten mukaan 10 % Euroopan puolustuskyvystä. Täten meidän ei tarvitse hävetä muiden rinnalla.

 

Luotan myös Suomen nuorisoon. Entistä enemmän on entistä fiksumpia ja osaavampia nuoria. Tämä unohtuu liian usein. Pitää muistaa hyvätkin asiat. Nuorillekin tärkein periaate on muutaman viikon sotaväkikokemuksella "veljeä ei jätetä". Siksi luotan nuoriin ja Suomen tulevaisuuteen.

Maakunnat ja maaseutu tarvitsevat vahvan puolustuksen EU:ssa

 

 

 

Euroopan Unioniin tarvitaan nyt vahvaa maakuntien ja maaseudun ääntä. Suomen etuja on valvottava parhaimmalla tavalla myös Euroopan Unionissa, jonne olemme myös selvä nettomaksaja. EU:n direktiivit eivät saa muodostua meille rasitteiksi. Meidän on voitava vaikuttaa enemmän omiin asioihimme. Siksi on varottava EU:n kehittymistä liittovaltioksi, jossa muut sanelisivat meitä koskevat ratkaisut. Ei voi olla esimerkiksi oikein, että EU:hun vedoten meille määrätään se, kuinka paljon suurpetoja on suvaittava asuin, -työ- tai vapaa-ajankäytön ympäristössämme.

Eurovaaleissa meille tarjotaan mahdollisuutta äänestää haluamamme aatesuunnan puolesta. Mielestäni äänestäminen ja ihmisten ohjaaminen äänestämään vielä nyt eurovaalien loppupuolella on tärkeää. Vaalipäivän aamulla vielä ilmeisesti kolme henkilöä neljästä on äänestämättä. Erityisesti maaseudun ja maakuntien äänet ovat äärettömän tärkeitä. Jokaine ääni maaseutua puolustaville ehdokkaille on kuin rahaa pankkiin. Äänestämättä ei kannata olla, se ei ole kenenkään etu. Yhteiskunnallinen aktiivisuus maakunnissa vaikuttaa tulevaisuuteemme ja oikeuksiimme EU:ssa.Haluan siis, että EU:n parlamentti saa vahvan maaseudun ja maakunnallisia Se voidaan saada vain annettujen äänien perusteella.

Olen istunut Suomen edustajana eräässä kokouksessa taannoin, EU:n Brysselin parlamenttisalin tuolilla ja tiedän, kuinka suuri joukko on muiden maiden edustajia ympärillä. Mutta silti käytin puheenvuoroja ja näin myös aktiiviset ja osaavat MEP:itkin voivat toimia. Rohkaisen jokaista vaaliuurnille ja myös kehottamaan vaikutuspiirissään äänestysaktiivisuuden puolesta.  

 

 

2.6.2009 - liput puolisalossa

Tänään on tiistai ja kesäkuun toinen päivä, joka on jo ehtinyt iltahetkeensä. Eduskunnan liput ovat vielä puolisalossa. Kansanedustajakolega Susanna Haapoja on lauantaina poistunut keskuuudestamme. Olin menossa ystäväperheen ylioppilasjuhlaan Haapamäellä entiselle Riihon koululle, kun puhelimeeni tuli eduskuntaryhmämme kansliasta viesti Susanna Haapojan äkillisestä kuolemasta. Suruviesti tuli keskelle onnellisten ihmisten ilonjuhlaa. En voinut olla kertomatta ystävilleni surun sanomaa, vaikka vaimoni pyysikin olemaan siitä hiljaa, jotten pilaisi toisten iloista juhlaa.

 

Eduskuntarymämme vietti muistohetken aamupäivällä. Puheenjohtaja Timo Kalli piti muistopuheen lämminhenkiselle ja yhteistä sopua edistäneelle kollegallemme. Mikko Alatalo lauloi puutarha-aiheisen laulun, jossa oli syvällinen sisältö. Aion ottaa Mikolta selvää laulun sanoittajasta ja taustasta. En ollut aiemmin kuullut tuota laulua. Siinä olivat Susannalle hyvin sopivat sanat.

 

Eduskunnan istunto puolestaan alkoi varapuhemies Seppo Kääriäisen muistosanoilla ja yhteisellä hiljaisella hetkellä, jonka jälkeen istunto keskeytettiin kolmeksi minuutiksi ennen välikymyskeskustelun arkea. Perjantaina täysistunnon alkaessa kyselin Susannan vierustovereilta salissa sitä, tietävätkö he, missä on Susanna? Kenelläkään ei ollut tietoa. Tuolloin jo ilmeisesti Susannan matka oli kohti Tampereen yliopistollista keskussairaalaa. Kun Susanna Haapoja oli tullut kuusi vuotta sitten eduskuntaan, hän esitteli lehteriltä vanhampansa. Oli ilon aika, tytär oli päässyt kansanedustajaksi.

 

Nyt vanhemmilla on surun aika. Talo on vailla ainutta lasta, joka oli jo sukupolvenvaihdoksen jälkeen jatkaja. Nyt on varmasti monia kysymyksiä. Jumala on kuitenkin rakkaus, vaikka suru olisi kuinka syvä tahansa. Susannan elämä oli taivasta varten. Hän pyysi kuusi vuotta sitten minua pitämään Jyväskylässä Keskustanaisten vuosijuhlassa helluntain jumalanpalveluksen ennen valtakunnallisen kokouksen alkua. Muutama viikko sitten avustajani haastatteli Susannaa hengelliseen englanninkieliseen ohjelmaan, uskon todistus on tallella.

 

Pian kesäillan tummansinistä taivasta puolisalossa vielä liehuvat Suomen valtioliput lasketaan alas. Eduskunta ja sitä kautta Suomen kansa on kunnioittanut Susanna Haapojan muistoa. Surusaaton askeleet ovat omaisilla keskikesän aikana edessä, mutta

askeleet kirkkomaalla ovat myös askelia kohti taivasta ja Jumalan kirkkautta.

Keski-pohjola käytävä yhdistämään Pohjoismaita

 

 

Nyt on toimittava sen puolesta, että Keskipohjola-käytävä saadaan EU:n prioriteettilistalle yhdistämään.

Pohjoismaita uutena prioriteettihankkeena osana Euroopan laajuista TEN-T liikenneverkostoa. Jätin asiasta toimenpidealoitteen ja kirjallisen kysymyksen eduskunnassa perjantaina 29.5.

Aloitteissa toin ehdotuksen edistää kestävää kehitystä ja kasvua Keskipohjolassa, perustuen yhteiseen aluekehittämistahtoon. Rajat ylittävässä yhteistyössä korostetaan mm. itä-länsi liikenneyhteyksien kehittämistä niin kutsutulla Keskipohjolan kehityskäytävällä. Valtatie 18 on kehittämistyöstä huolimatta edelleen heikoin lenkki Keskipohjola-käytävällä.

Suora yhteys Pietariin ja Atlantille tarjoaa paljon mahdollisuuksia alueen matkailulle ja muulle elinkeinotoiminnalle. Tämä puolestaan luo menestymisen edellytyksiä näiden maakuntien alueella sekä kansallisessa että globalisoituvassa toimintaympäristössä. Kasvavan Pietarin talousalueen vaikutus ulottuu myös Länsi-Suomeen ja koko Keskipohjolan alueelle.

Keskipohjola-yhteydet tulisi suunnitella ja toteuttaa kussakin maassa sekä maantie- että rautatiereitteinä. Tämä aktivoisi elinkeinoelämän, koulutuksen, kulttuurin ja matkailun toimintoja Keskipohjolassa kaikkien maiden osalta.

Nyt on saatava viesti perille siten,että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin rakentamalla aktiivista Keskipohjolan liikenneinfrastruktuurin rakentamista ja sen suunnittelua, jossa olennaista ovat erityisesti meriyhteydet Suomen ja Ruotsin välillä kokonaisuuden kannalta. Keski-pohjola käytävä tulee saattaa kolmea pohjoismaata maiden kesiosien kautta Venäjältä Atlantille ulottuvaksi uudeksi prioriteettihankkeeksi ja osaksi TEN-T Euroopan laajuista liikenne verkostoa.

 

Helatorstaina Haapamäellä

Hyvää helatorstaita! Tulin juuri vaimoni kanssa kotikirkkomme, Haapamäen kirkon helatorstain messusta. Haapamäen kirkon torni on nyt kunnostöiden merkeissä hupun verhoama kuten Helsingin aseman tornikin. Haapamäen ilmapommituksista muistuttavat

sotien jälkeen rakennettuun rapattuun tiikirkkoon ulkoseiniin ja tornin seinin laitetut mustat liuskekivet ovat joidenkin havaitsemina irtoamisvaarasssa ja siksi torni on kunnostuksen kohteena.

 

Kysyin muutamalta nuorelta aikuiselta, miksi vietämme helatorstaita? Hämmästykseni oli suuri, kun edes uskovaksi tunnustautuva henkilö ei tiennyt helatorstain kristillistä erityissanomaa. Onko koulun uskonnonopetus todella jo tavoitteiltaan ja tuntimäärältään niin supistettua kristityssä maassa, että ei edes aikanaan kiitettävän uskontonumeron saanut henkilö tiennyt helatorstain sanomaa?

 

Siksi minulla on vakava huoli koulun kristillisen uskonnonopetuksen puolesta. Tarvitaan tietoa omasta kristillisestä uskostamme. Kun vanhemmat ovat itse uskonnollisen kasvatuksen osalta ymmällä ja epävarmoja, tarvitaan juuri koulun osuutta entistä enemmän. Helatorstai on Kristuksen taivaaseen astumisen muistopäivä, 40 päivää pääsiäisen jälkeen. Kymmenen päivää tästä on aika helluntain!

Kristillisyys on osa kansallista identiteettiämme

 

 

 

Kristillisen sanoman ja kristillisen identiteetinopetus kouluissa parhaillaan ehkäisee syrjäytymistä, sillä kristillisyyden sanomassa on aina esillä elävä toivo, joka kantaa yli elämän myrskyjenkin.

Monet syrjäytymisuhan alla olevat nuoret ovat menettäneet otteensa unelmista ja siksi kristillisen sanoman tulisi elää vahvasti osana koulukasvatusta rohkaisten nuoria jaksamaan elämän haasteissa ja tilanteissa.

Suomi on edelleen virallisesti kristitty maa ja kristillisyys on osa kansallista identiteettiämme ja kulttuuriamme.

Tulisikin pitää huolta siitä, että nuoret sukupolvet saavat kasvatuksessaan kasvaa tähän identiteettiin vahvasti. Kristillisyys ja evankeliumi pitää sisällään toivon ja rakkauden sanoman joka myös on armollinen ihmistä

kohtaan. Raamatun sanoma tuo esille selkeästi myös muukalaisten ja vieraiden arvokkaan ja rakkaudellisen kohtelun. Siksi on aivan väärin, että monet vetoavat kristillisen kasvatuksen vähentämisen puolesta tuomalla esille sen, että näin kunnioitettaisiin muiden uskontojen edustajia. Tällaisten vetoomusten tekijät ovat vieraantuneet kauaksi kristillisestä sanomasta ja identiteetistä.

 

Emme saa menettää tärkeää osaa kansallista identiteettiä rajusti maalistuvan ja materialisoituvan

yhteiskunnan vauhdin kierteessä. Jos nuorille ja lapsille ei anneta selkeitä kristillisiä arvoja perhekasvatuksessa ja koulujen uskontokasvatuksessa, joutuvat he rajusti kasvaneen ja hallitsemattoman mediamaailman vaikutteille

alttiiksi. Meidän tulee puolustaa nuorta sukupolvea tämän kovan ja kylmän maailman haittavaikutuksilta. Nuoret ovat maamme tulevaisuus ja säilyttäkäämme Suomi kristillisenä ja kristillisten arvojen kotimaana vastaisuudessakin.

 

Oheisessa kirjoituksessa on ajatuksia, jotka toin esille puheessani yhteiskristillisessä äitienpäivätapahtumassa 10.5. Keuruulla

 

 

 

 

 

Ennen oli siten, nyt on paremmin mutta toivo tuo tulevaisuuden!

Maanantaina 4.5 sain pitää erityisiä kunniavieraita. Oman kotikaupunkini Keuruun Yläasteen peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset tulivat vieraakseni Eduskuntaan. Minulle vieraat toivat monia muistoja omista kouluajoistani, jotka vietin tuossa samaisessa koulussa. On aina ilo ja kunnia nähdä oman kuntansa nuoria ja saada vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan! Nuorissa on Suomen tulevaisuus! Haluan vielä näin kiittää Keuruun peruskoulun yläasteen yhdeksäsluokkalaisia; teillä on edessänne uusia tuulia ja toivotankin jokaiselle menestystä valitsemalla tiellään.

Haluan rohkaista ja innostaa uskomaan unelmiin ja kannustan tavoittamaan nuo unelmat joita elämässänne kannatte. Kiitos myös kaikille mukana olleille opettajille siitä, että sain pitää teitä vieraanani. Teette opettajina valtavan arvokasta työtä. Muistelin omia kouluaikojani ja kerroin nuorille siitä, kuinka "toisin oli ennen", koulun käynti oli maksullista ja kouluruoka kuin kirjatkin olivat maksullisia. On välillä hyvä pysähtyä toteamaan se, että saamme edelleen nauttia monista etuoikeuksista tänä päivänä. Suomalaisten koulutus onkin kaikkina aikoina ollut tiemme menestykseen ja maksuton koulutus on edelleen valttikorttimme myös kansainvälisesti.

Jotkut ovat väläytelleet tulevaisuutta, jossa koulutuksesta tulisi jälleen maksullista. Tämä uhkaisi yhteiskunnallista tasa-arvoa ja kansallista turvaamme. Opiskelijoiden ja koululaisten hyvinvoinnista on pystyttävä pitämään huolta nyt ja tulevaisuudessa. Kouluruokailu ja opiskelijaterveydenhuolto ovat asioita, joiden parantamisessa riittää selkeää työsarkaa. Olenkin perännyt aloitteillani sitä, että kouluterveydenhuollossa otetaan huomioon myös mielenterveystyö. Monissa kouluissa ei ole riittävää terveydenhuollon valmiutta ja tähän on tultava muutos. Vaikka puhummekin ja näemme selkeästi taloudellisen laman vaikutuksia, ei nuoret ja heidän tulevaisuuden turvaamisensa saa olla säästöjen kohteena. Itse kuntapäättäjänä tiedän tuon raskaan vastuun, kun todetaan, että säästöjä on tehtävä kun verotulot laskevat. Siitä haluan kuitenkin pitää huolen, että kouluruoka säilyy ennallaan, eikä lasten ruuasta tingitä.

Toivotankin kaikille tätä lukeville valoisaa ja toivorikasta keväänkulkua!Valo tuo luontoon kauneutta ja väriä, olkoon myös mielemme valoinen tulevaisuuden suhteen. Antaa toivon ja ilon kukkia!

Vappuna 2009

Kirjoitan tätä vappuiltana. Viime päivinä olen tehnyt kovasti töitä estääkseni niillä mahdollisuuksilla, joita kansanedustajana on sikainfluenssapandemian tuloa Suomeen. Ennalta tai pienenä sammutettu tulipalon sammutus on onnistunein. Palon syttyminenkin on koetettava estää. Jos palo syttyy, se pitää sammuttaa mahdollisimman pienenä. Ei pidä jäädä odottamaan, että palo valtaa koko ja vasta sitten ryhdyttäisiin sammuttamaan.

 

Nyt pandemiauhan edessä näyttä siltä, että haluttaisiin jäädä odottamaan pandemian tuloa ja vasta sitten käytäisiin toimimaan.

Ei noin, vaan pandemian tulo Suomeen on koetettava estää. Kyse on H5N1 viruksen kohdalla tappavasta taudista, joka jättää myös siitä selviytyneisiinkin pysyviä kehkokudosten tuhoja, jos tauti saapuu ärhäkkänä tai normaalina. Lieväänkin pandemiaan menehtyy aina ihmisiä. Valitettavinta on se, että rokotesuojaa ei ole missään. Rokotteen keksiminenkin vie kuukausia, ehkä puoli vuotta ehkä enemmän. Rokote influenssoihin on ennalta oleva suoja, joka lieventää tautia eikä välttämättä estä sitä. Suomessa olevat 1,3 miljoonaa Tamiflu-tablettia riittäisivät vain osalle kansaa. Osa jäisi ilman. Tällä ei tosin suurta merkitystä, sillä lääke ei varsinaisesti tehoa tautiin, vaan voisi enintään lieventää sen oireita.

 

Yhdensänkymmentä vuotta sitten ns. espanjantautiin kuoli Suomessa ainakin 50 000 henkilöä. Sama vaara on nytkin olemassa.

Onneksi näyttää, että tauti on saattanut lieventyä. Onneksi tauti on Meksikossa myös ilmeisesti rajattu alueellisesti ja valtiovallan ohjein tässä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Meillä pitäisi olla valtion pakkotoimina matkustusrajoituksia niihin maihin, joissa tautia on ja maahantulijoiden käsien desinfiointi. Näillä toimilla olisi edellytyksiä rajata tauti pois Suomesta ja myös koko Pohjolasta. Yksittäiset tapaukset eivät vielä ole pndemia. Onneksi.

Pääsiäisenä 2009

Aurinko tekee laskuaan keväiseksi kääntyneessä pääsiäisillan maisemassa. Vielä ovat keski-Suomen järvet jäässä ja pilkkijöitäkin näkee vielä Keurusselän jäällä. Olen osallistunut pääsiäisajan jumalanpalveluksiin kiirastorstaina ja pitkäperjantaina Haapamäen kirkossa. Tänään ensimmäisenä pääsiäspäivänä olin ehtoollisenjaon avustaja Keuruun kirkossa. Meitä oli neljä pappia kirkon alttarilla. Uskonnonopettajana minullekin aikanaan toimineen teol. tri Hannu Välimäen kanssa olimme talkoolaisina avustamassa työssä olevia pappiskollegoja. Keuruun kirkkokuoro oli jälleen tuonut raikkaan pääsiäismusiikin kirkkoon. Kiitos tästä!

 

Iltapäivällä toimitin kotikasteen Jyväskylän Nenäinniemessä. Lapsen isän olin aikaan kastanut kuten vihkinyt hänen vanhempasakin avioliittoon Multian kirkossa lähes päivälleen 28 vuotta sitten. Iloitsen siitä, että sukulaiset ja omaiset olivat runsaslukuisesti tulleet kutsuttuina mukaan kastejuhlaan. Jokainen kirkollinen toimitus on myös kolminaisuuteen alussa ja lopussa suljettu jumalanpalvelus. Kyse oli täten kasteen yhteydessä kahta sukua yhdistävästä kotijumalanpalveluksesta.

 

Kautta kristikunnan pääsiäinen kuuluttaa jälleen kuolemasta ylösnousseen Vapahtajamme voiton sanomaa. Kristus on maailman toivo. "Hätä ja tuska maailman on suurempi kuin aavistan", runoilee virrensanoittaja. Jumalan sanassa on aina toivo. Tämä koskettaa tätä ahjallista ja arkista elämää, mutta myös elämää, jonka Vapahtajamme on meille uhrikuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voittanut. Pääsiäisen sanoma kannattaa omistaa, uskoa ja elää todeksi. vanha miesten raamattu-ja keskustelupiiriläisten ohje Haapamäeltä on hyvä:" Lue, niinkuin on kirjoitettu. Usko niin kuin on kirjoitettu, niin myös tapahtuu niiin, kuin on kirjoitettu."

Palmusunnuntain aikaan 2009

Tänään on palmusunnuntain aattoilta. Aamulla toimitin Haapamäen kirkossa ystäväni Raimo Lehdon hautaansiunaamisen. Hän oli aina aikaisin aamulla ahkerasti liikkeellä ja niin oli myös 55 vuotiaan ystäväni siunaustilaisuuskin. Ystävieni joukossa on Raimon kohdalla tyhjä paikka. Lähestyvän pääsiäisen sanoma olkoon kuitenkin voiman ja toivon lähde erityisesti omaisille.

 

Iltapäivällä olin Jyväskylässä GMO-vapaan viljelyn paneelikeskustelun puheenjohtajana. Asiantuntijat toivat esille hyvin huolestuttavia osin jo tiedetyistä mutta vielä tieteen tuntemattomista vaaratekijöistä, joita geenimuunteluun liittyy. Puheenjohtaja avasin toivomuksen tilaisuuden lukemalla Raamatun alusta luomiskertomuksen. Se sanoma kestää. Jumala voi käytää evoluutiotakin työkalunaan. Mitään ristiriitaa tieteellisen maailmankuvan ja Raamatun luomissanoman välillä ei ole. Tieteen tehtävä on hahmottaa ihmisen mitoilla asioita. Raamattu ilmoittaa Luojan ja Hänen tahtonsa.

 

Huomenna palmusunnuntaina menen aamulla Keuruun kirkkoon kuulemaan jumalanpalveluksen sanomaa ja annan kyytiä 93-vuotiaalle äidilleni, jos hän jaksaa lähteä kirkkoon. Sitten tapaan edesmenneen ystäväni Keuruun kaupunginhallituksen puheenjohtaja aiemmin toimineen ystäväni Topi Lähteenmäen omaisia lähestyvän siunauksen merkeissä. Olimme Topin kanssa samaan aikaan Keuruulla puheenjohtajina. Hän hallituksessa ja minä valtuustossa. Minun työni eivät ole vielä tehdyt, mutta Topin työt on Luojamme katsonut määrämittaansa tehdyksi ja siksi ystäväni on saanut levon. Jumalalla on mitta elämällemme, kun sen vain jaksaisimme nähdä ja hyväksyä.

 

Huomenna olen myös Keski-Suomen karjalaisten kirkkopyhän juhlatilaisuudessa puhujana Haapamäellä. Puheen aiheita olen miettinyt ja eiköhön aamulla puhe ole koossa. Karjalaissukuisena arvostan Karjala-seurojen toimintaa.

Porvoon valtiopäivät 200 vuotta

Olen osallistunut launataina 27.3. 2009 Porvoon valtiopäivien 200-vuotistilaisuuteen Porvoon tuomiokirkossa. Tapahtuma halusi muistuttaa tasan 200 vuotta sitten Venäjän keisarin Aleksanteri ensimmäisen koolle kutsumista maapäivistä, joille kutsuttiin neljän säädyn edustajat. Nimitys valtiopäivät tuli tapahtumalla vasta myöhemmin Suomen kansallisen heräämisen aikaan. Kaikki säätyjen edustajat eivät kuitenkaan olleet mukana. Joko poisjääneet eivät halunneet tai uskaltaneet tulla ajan epävakaissa oloissa, jolloin Suomen sota oli vielä päällä vaikkakin miehittäjä jo piti hallussaan lähes koko Suomea. Myös muita syitä on voinut olla poisjäänteihin.

 

Valtiopäivät eli silloin maapäivät kuitenkin pidettiin ajan oloissa loistokkain järjestelyin ja keskeisin paikka oli Porvoon tuomiokirkko.

Keisari myös majoittui Porvoossa. Nyt korostetaan voimakkaasti tapahtumaa Suomen itsenäisyyden alkuna yllättäen tuolloin saavutetun autonomian myötä. Mikä oli Yrjö Sprentportenin osuus todellisuudessa jää minulle kysymykseksi, johon haluan historian kirjoista etsiä lisävastauksia. Ruotsin kuningas Kustaa kolmanteen pettynyt upseeri oli loikannut ulkomaan pakomatkansa jälkeen Venäjän puolelle. Nyt esitetty juhlaohjelma teki hänestä ja vapaaherra Mannerheimista autonomian läpiajamisen sankareita. Näin voi olla, vai onko näin? Tätä olisi mielenkiintoista selvittää enempikin. Oliko Suomen kohtalo osana Ruotsia todella niin paljon tuon ajan eurooppalaisen politiikan kohtalonkäänteitä, kuin nyt halutaan selvittää, on myös mielenkiintoinen kysymys. Voi olla näinkin. Mutta toisaalta Venäjällä oli edellisellä vuosisadalla jo kolmeen otteeseen tavoitteena vallata Suomi ja se oli tavoite oli onnistunutkin Kymijokeen asti. Oliko nyt 200 vuotta sitten tätä tavoitetta ja missä määrin?

 

Joka tapauksessa eri syiden seurauksena Suomi sai autonomian 200 vuotta sitten. Tämä merkitsi jopa suurempaa itsenäsiyyttä kuin Suomen nykytila EU:n jäsenenä, ainakin näin voi väittää. Talonpoika sai vapaasti raivata peltonsa ja viljellä niitä vapaasti, entiset Ruotsin vallan lait olivat voimassa. Keisari oli kuitenkin ylin, mutta Aleksanteri ensimmäisen aikana myönteinen vallankäyttäjä. Tosin hän siirsi myöhemmin pääkaupungin Turusta Helsinkiin, kuten yliopistonkin. Hän antoi myös Karjalan eli aiemmin Venäjän sodissa voittaman ns. Vanhan Suomen takaisin nyt autonomisen Suomen yhteyteen. Kyse oli ainutkertaisesta ja historiallisesta Karjalan palautuksesta, joka tapahtui rauhan aikana. Mielestäni tämä muutama vuosi Porvoon valtiopäivien jälkeen tapahtunut asia on hyvin merkittävä.

 

Keisari Aleksanteri ensimmäinen kohteli Suomea hyvin. Näin ei ollut menettely esimerkiksi Puolan kohdalla. Miksi Suomi oli todella myönteisesti eri asemassa? Tätäkin sopii kysyä, välttämättä kaikki historia ei ole vielä kirjoitettua. Mikä oli inhimillisten tekijöiden osuus? On merkittävää, että Suomen sodan tappio, kääntyi autonomian aluksi eikä orjuudeksi. Samoin Suomi piirtyi historiallisesti kartalle omana kokonaisuutenaan. Tutkijoilla on vielä paljon ammennettavaa ajasta 200 vuotta sitten.

 

Itse muistelen nyt aikaa 50 vuotta sitten. Tein isäni kanssa ensimmäisen Helsingin matkan tasan 50 vuotta sitten. Olimme isoisäni

Israel Oinosen hautajaismatkalla. Hänet siunattiin Honkanummen hautausmaalla tuolloin ensimmäisenä pääsiäispäivänä 29.3.1959 aurinkoisen sään loistaessa lumivalkeille hangille  Siunauksen toimitti avoimen haudan äärellä pastori Kauli Kallioniemi. Hän oli tunnettu valtiopäivien jumalanpalvelusten liturgi ja isäni muun hautajaisväen ohella muisti kiitollisena hänen laulutaitoaan. Hän oli myös mukana isoisäni muistohetkessä setäni Svanten kodissa Ruskeasuolla Maskuntie 10:ssä. Saattoväki arvosti pastori Kallioniemen mukanaoloa.

Marianpäivänä Haapamäellä

Tänään on jo marianpäivän ilta. Yhdeksän kuukuden päästä olemme jälleen aivan joulun alla. Vanhastaan marianpäivä on ollut 25.päivä maaliskuuta eli tasan 9 kuukautta ennen joulua. Samoin juhannus on ollut 25.päivä kesäkuuta eli tasan puoli vuotta ennen joulua. Nyt ulkona valo voittaa pimeän pohjoisella pallonpuoliskolla. Vielä ovat hiihtokelit ja keski-Suomessa ainakin erittäin hyvätkin. Pian ladut ja lumet sulavat ja kevään vihreä verhoaa luontoa. Nyt vielä voimme nauttia talvesta ja sen raikkaista ilmoista.

 

Tänään olin vaimoni kanssa Haapamäen kirkon marianpäivän jumalanpalveluksessa. Haapamäellä marianpäivänä on vietetty vanhusten kirkkopyhää Lions Club Haapamäki tarjoaa kirkkokyytejä tarvitseville ja Ladyleijonat ovat kattaneet jo yli 30 vuoden ajan kirkkokahvit seurakuntasaliin. Kiitos näistä! Marianpäivänä 1976 samana vuonna, jolloin Lapuan patruunatehdas räjähti, lausui edesmennyt konduktööri Viljo Lankinen juhlapyhän kyytien ja kahvien tarjoajille: "Te teette siunattua työtä!" Näin on asia nytkin.

 

Pieneltä tuntuvat asita merkitsevät monelle ihmiselle suuria asioita. Huolenpito ja ystävällisyys ovat suuria asioita pienissäkin tilanteissa. Kunpa tämän muistaisimme paljon useammin sekä minä itse että toivon mukaan mahdollimman moni muukin. Tärkeintä on myös tilaisuus päästä kirkkoon ja ehtoollisen osallisuuteen. Ehtollisen sakramenttia, kristityn matkaevästä, jota tulisi Vapahtajamme sanan mukaan "usein" nauttia, on kutsuttu myös kuolemattomuuden lääkkeeksi. Siihenkin sanaan saamme uskoa ja uskaltaa ihan yksinkertaisella lapsen luottamuksella. Elämä on Jumalan ihmettä syntymässä ja sitä se on siinä syntymisessä, mikä tapahtuu aikanaan ylösnousemuksessa. Hyvää aikaa kohti kristikunnan pääsiäistä jäljellä olevan paastonajan kautta.

Maaliskuun puolivälissä

Hyvä Lukijani, olen lähettänyt monia tälle palstalle aiottuja kirjoituksia, mutta ne eivät ole kirjautuneet. Katsotaan, kuinka tämän käy?

Maaliskuu on tiivistä aikaa parhaimmillaan edustajan työssä. Valiokunnat iskevät täysteholla alusuntoja ja mietintöjä. Ennen kuin näihin päästään, on kuultava asiantuntijoita. Puolustusvaliokunnassa on meneillään asiantuntijakuulemiset turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta muiden asioiden ohella.

 

Sivistysvaliokunnassa yliopistolaki on kuuma kysymys. Nyt on kuultu ministeriä ja ministeriötä. Kiitettävän monet kansalaiset ottavat asioissa yhteyttä erityisesti sähköpostilla. Ammattikorkeakoululaki jää liian paljon yliopistolain varjoon, mutta seuraa sitä lähiaikoina.

Lasten suojaaminen haitallisilta kuvaohjelmilta on myös ajankohatinen asia. Eilen kuulimme mm. lapsiasianvaltuutettu Maria-Kaisa Aulaa, joka asuu Keski-Suomessa ja toimii Jyväskylästä.

 

Alkavalla viikolla on myös Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunnan kokous, jossa mm. valmistelemme huhtikuun Kööpenhaminassa pidettäviuä valiokuntakokouksia. Tekemäni aloitteet ja kirjalliset kysymykset vastauksiineen löytyvät selailemalla eduskunnan sivuja.

 

Eilen oli talvisodan päättymisen 69. vuosipäivä. Mietin sitä, mitä mahtoi Kollaan Ulismaisissa haavoittunut isäni ajatella sotasairaalassa 69 vuotta sitten. Ei voinut päästä edes menetettyä kotia evakuoimaan Lumivaaran Ihalasta. Sodan todellisuus on ollut kova rauhan tultuakin. Meillä on sittenkin taloudellisessa taantumassakin toisella tavalla helppoa noihin oloihin nähden, joissa monet keskuudessamme elävät joutuivat kohtaamaan arjen 69 vuotta sitten.

Hyvää ystävänpäivää

Valtiopäivät 2009 ovat olleet jo vauhdissa pari viikkoa. Kirjalliset kysymykset ennen tätä kuluvan vuoden tammikuun aikana ovat vielä kuuluneet edellisen vuoden 2008 valtiopäiville, vaikka ovatkin jätetyt tämän vuoden aikana. Siellä on monia asioita, joita voi katsoa sivuiltani valtiopäivätoimista ja edelleen kirjallisista kysymyksistä.

 

Tänään 13.2.2009 tein toimenoidealoitteen veteraanitunnusasian selvittämisestä vielä niiden osalta, jotka kokevat, että heille tunnus kuuluisi. Voi olla monia monia syitä siihen, että 1990-luvulla on jäänyt useita vaille veteraanitunnusta eri syistä. Mielestäni olisi oikeus ja kohtuus selvittä asiat. Jos havaitaan, että veteraanitunnus kuuluu, se tulisi myöntää. Tähän tähtään toimenpidealoitteellani.

 

Tänään on Sulon nimipäivä. Edesmennyt isäni oli Sulo ja kaunis kiitos kuulukoon hänen elämäntyölleen, Karjalan miehelle, viime sotien etulinjan taistelijalle ja rauhan ajan raivaajalle, rakentajalle ja viljelijälle. Meidän työmme on kaikissa oloissa helppoa rauhan aikana, "kun ei tule kranaatteja". Tähän nähden meillä on hyvin.

 

Hyvää Ystävänpäivää!

Puolustusvoimien kirkkojuhlassa ja sotilaspappien kanssa eduskunnassa

Eilen torstaina olin Puolustusvoimien kirkkojuhlassa Helsingin Johanneksen kirkossa. Kirkkosali oli lähes

täynnä. Kaartin soittokunta vastasi musiikillisesta annista sotilasmusiikin osalta. Ukko-Paavon sanoma tuli esille Jorma Hynnisen laulamassa Kalastajan aariassa ja virressä "Sinuhun turvaan Jumala".

 

Kenraaliluuutnantti Herranen, Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö piti tervehdyspuheen, jonka ajatusten toivoisi saavan sijaa julkisuudessa. Hän totesi mm. että, poutapäivänä yksilöllisyys ja moniarvoisuus saattavat tuntua hyviltä, mutta ukkossateen ja myrskyn tullen niistä paljastuvat itsekkyys jua välinpitämättömyys. Tänä aikana kuitenkin eriyisesti kaivattaisiin yhteisvastuuta ja huolenpitoa lähimmäisestä.

 

Tänään perjantaina minulla oli vieraanani eduskunnassa kymmenen sotilaspappia, jotka edustivat ilma- ja merivoimia. Joukossa oli myös heitä, jotka olivat tutuiksi jo oman 18-vuotisen sotilaspappiurani aikana, jonka sain palvella keuruun varuskunnassa. Tänään oli ajankohtainen asia turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko. Saimme perehtyä siihen valiokuntaneuvos Heikki Savolan opastuksella.

Mielestäni selonteko täyttää tehtävänsä. Oma itsenäinen ja uskottava yleiseen asevelvollisuuteen edelleen perustuva puolustus on Suomen ratkaisu myös edessä olevan selonteon kaudella. Näin on hyvä.