VL: uudenvuoden hartauskirjoitus

 

 

Jumalaan luottaen uuteen vuoteen

 

Elämme kalenterivuoden vaihtumisen aikaa. Aloitamme 2000-luvun toista vuosikymmentä. Olemme näköalapaikalla, voimme katsoa kuluneeseen vuoteen ja suunnata odotuksemme uuteen. On aihetta hetken pysähtymiseen ja hiljentymiseen. Minulle näköaloja avaa erityisesti Psalmi 121. Tämä alkaa:” Minä nostan silmäni vuoria kohti:

mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.”

 

Talviaikaan voimme nähdä ympärillämme Jumalan luomistekoja esimerkiksi lumivalkeassa vaipassa olevissa puissa ja pensaissa, talvisen päivän sään ja maiseman muutoksissa sekä erityisesti tähtikirkkaiden öiden tähtitaivaan katselemisessa. Nykyisin tähtitaivas jää valitettavasti liian monilta näkemättä ympärillä olevien valojen vuoksi. Minulle tähtitaivas todistaa mitä suurimmassa määrin Luojastamme. Hän on koko maailmankaikkeuden Luoja. Hänen käsialaansa ovat kaikki tähdet, ne jotka voimme nähdä silmin, kaukoputkin tai tunnistaa muilla tavoin. Hänen luomaansa on myös se, mitä emme näe tai havaitse. Maan ja taivaan Luojan ja hänen tekojensa suuruus on valtava

 

Lumikide sisältää luomisen taidokasta viisautta pienessä. Vesi on luotu oikeisiin elämää ylläpitäviin ominaisuuksiinsa kaikissa olomuodoissaan. Jumala on luonut pienet ja suuret asiat tarkoituksenmukaisesti. Elämme luomistekojen puhuttelevien tosiasioiden keskellä. Me emme voi nähdä Jumalaa, mutta voimme nähdä kaikessa hänen tekojaan. Psalmissa kahdeksan ovat sanat: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” Todellakin, Luomisen Jumala on läsnä meillekin elämän antajana ja ylläpitäjänä juuri tässä ja nyt.

 

Vaikka vuodet vaihtuvat, on turvallista tietää, että Jumala on kanssamme aina. Jumalalla ovat omat aikamittansa maailmankaikkeudessa, mutta meille hän on antanut vuorokaudet ja vuodet. Jumala on iankaikkinen, ääretön, kaikkivaltias. Hän salattu. Hän myös ilmoitettu. Hän kohtaa meitä luomistekojensa, oman elämme ja kansojen vaiheiden kautta. Erityisesti Jumala kohtaa meidät Pyhän Raamatun sanomassa, joka on pelastusilmoitusta jokaiselle henkilökohtaisesti ja kaikille yhteisesti yli maan piirin sukupolvesta kaikkiin sukupolviin.

 

Joulun sanoma kertoo vuodenajasta riippumatta sitä, että Jeesus syntyi Vapahtajaksemme jokaista varten. Jumalan tahto on rakkaus kaikkien ihmisten ja kaikkien kansojen kesken. Jumala haluaa kaikille hyvää. Tämän tahtonsa toteuttamiseksi Jumala on luonut ihmiset tekemään hyvää. Jokaisen ihmisen elämälle on annettu jalo tarkoitus. Kukaan ei ole vähäarvoinen, vaan jokainen on tärkeä. Syntiinlankeemuksen todellisuus rikkoo Jumalan hyvää suunnitelmaa. Mutta juuri tämän vuoksi, Jumala antoi Jeesuksen synnin, kuoleman ja pimeyden valtojen voittajaksi.

 

Jeesuksessa on yksityisen ihmisen elämä ja toivo tulevaan aikaan. Hän on kuohuvan ajan keskellä nytkin kaikkien kansojen toivo. Saamme elää turvallisin mielin. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti (Hepr.13:8). Antakoon Jumala siunauksensa alkavaan vuoteen meidänkin

Kristillinen sanoma kuuluu koulun jouluun

 

 

KRISTILLINEN SANOMA KUULUU KOULUN JOULUUN

 

 

Näinä päivinä on vietetty peruskouluissa ja lukioissa koulujen joulujuhlia. Samoin lasten päivähoitopaikoissa on jo pitkäänkin valmisteltu joulua monin eri tavoin. On askarreltu, piirretty, opeteltu lauluja ja leikkejä sekä harjoiteltu näytelmiä. Kaikkea tätä mahtui myös omaan kouluaikaani Multialla kansakoulussa ja edelleen Keuruun yhteiskoulussa niin keskikoulun kuin lukionkin aikana. Vaikka jouluohjelmat olivat monipuolisia, oli myös selvää joulun kristillinen sanoma Vapahtajamme syntymäjuhlana.

 

Joulujuhliin, joita kansakouluaikani kutsuttiin myös kuusijuhliksi ja teinikunnan tilaisuuksia puurojuhliksi, kuului aina jouluevankeliumi, jouluvirsiä ja kristillisen joulusanoman mukaisia näytelmiä, runoja ja lauluja. Oppikouluajan joululoman aloittanut koko koulun joulujuhlan päiväohjelma sisälsi evankeliumin ja uskonnon opettajan pitämän hartauspuheen, jouluvirren ja rukouksen. Koulun joulu oli selkeästi kristillinen. Joulu odotus alkoi juhla-aikana jo ensimmäisestä adventista Hoosiannan ja adventtivirsien myötä. Jouluun käytäessä kristillisen sanoman sisältävät joululaulut olivat esillä musiikkitunneilla ja aamuhartauksissa.

 

Oma kokemukseni koulun valmistautumisesta kristilliseen jouluun teki jo pikkupojalle joulun ajasta juhlaa koulutyössä. Silloin jaksoi kävellä pakkasaamujen kuutamossa kuuden kilometrin koulumatkaa, kun tiesi vaikeiden oppituntien lisäksi päivän ohjelmaan kuuluvan jotain sellaista., mikä oli erilaista ja miellyttävää. Uskon monien muidenkin muistelevan omaa kouluaikaansa samantapaisesti. Ainakin omien luokkatovereittemme kanssa koemme näin nytkin, vaikka kouluvuosista on aikaa vierähtänytkin. Joulu merkitsi koululaiselle eri ikävuosien mittaan koulussakin tuttua ja turvallista odotettua asiaa.

 

Miten on nyt? Olen huolestunut siitä, että monista kouluista kristillinen joulun sanoma on kadonnut perin ohueksi ellei pääkaupunkiseudulla ihan kokonaankin. Tällaisia viestejä olen kuullut monilta huolestuneilta vanhemmilta. He ovat olleet joulujuhlissa läsnä isinä ja äiteinä ja hämmästyneet siitä, että sanoma Jeesuksen syntymäjuhlasta puuttui. Näitä viestejä ei ole minulle kerrottu Keski-Suomesta enkä itse ole tällaista onneksi kokenut. Keuruulla iloitsen siitä, että koulujen oppilaat käyvät kirkossa joululoman aloittavana päivänä. Kuitenkin olen eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä huolestunut asiasta ja olen ryhtynyt ottamaan selvää, miksi koulun joulusta on monilla paikkakunnilla joulun kristillinen sanoma ohentunut tai jopa suorastaan kadonnut. Näin kerrotaan tapahtuneen mm. Helsingin Kaisaniemen ala-asteella, jossa aikanaan harjoittelin oppituntien pitoa.

 

Uskonnonvapauslain mukaan ja perustuslain mukaan on täysi oikeus selkeän kristillisen joulun valmistautumiseen ja joulujuhliin kouluissa. Tämä saa myös olla paljon enemmän kuin pari säkeistöä hienoa Martti Lutherin jouluvirttä "Enkeli taivaan". Tuntuu kuin jostain kumman syistä olisi tultu liian varovaisiksi tuomaan esille omaa kristillistä sanomaamme. Tätä on joskus perusteltu maahanmuuttajilla ja monikulttuurisuudella. Tämä ajattelu on kuitenkin vailla pohjaa. Suomeen tulevista maahanmuuttajista on 75 prosenttia kristittyjä.

 

Tämä maahanmuuttajien enemmistö on ihmetellyt sitä, että he ovat luulleet Suomeen muuttaessaan saapuvansa kristittyyn maahan, mutta he eivät olekaan tätä tavanneet. Ei-kristityt maahanmuuttajat puolestaan ymmärtävät oikein hyvin sen, että Suomessa on oma kristillinen uskonto. Heille riittävät uskonnonvapauslain suomat oikeudet ja mahdollisuudet oikein hyvin. Kukaan heistä ei ole vaatinut suomalaisia luopumaan omasta uskonnostaan tai sen harjoittamisesta kouluissa tai missään muuallakaan pienimmässäkään määrin. Jotta voidaan kohdata muita kulttuureja, on hyödyllistä se, että meillä on ensiksi oma kulttuurimme.

 

Siksi odotan esimerkiksi Opetushallitukselta selkeitä ohjeita siitä, että Suomessa on oikeus omaan uskontoon kouluissamme myös luterilaisen kristillisen näkemyksen mukaan, johon ns. vapaat suunnatkin yhtyvät. Ortodoksit ja katoliset ovat oman uskontonsa arvon aina tajunneetkin. Haluan koulun joulun antavan myös tämän ajan koululaisille ja oppilaille sitä samaa tuttua ja turvallista kristillistä kokemusta, jonka omana kouluaikanani koin hyväksi ja joka on yhä tärkeämmäksi tullut niin minulle kuin entisille luokkatovereillenikin. Hyvää joulunaikaa jokaiselle!

 

 

 

 

 

Näkemyksiä Hetemäen työryhmän johdosta

 

 

 

Hetemäen työryhmän esitys sisältää pahoja ongelmia

 

 

 

Hetemäen työryhmän esitykset sisältävät ongelmakohtia, joihin tulee puuttua jatkokäsittelyssä. Oman asunnon korkovähennysten alentaminen ja aikanaan suunniteltu poistaminen olisi isku erityisesti nuorille aikuisille ja lapsiperheille, jotka ovat hankkineet oman kodin. Laskelmat ovat lainaa otettaessa sisältäneet myös nykyisen korkojen verovähennyksen ja täten nyt suunniteltu korkomenojen verovähennyksen poistuminen tulisi tuomaan paljon ongelmia. Tätä en voi hyväksyä.

 

Metsätalouden kannalta pääomaveron korotus tulisi olemaan jarru puukaupoille ja synnyttäisi ongelmia puuhuoltoon, kone- ja kuljetusyrittäjille, sahoille ja paperitehtaille sekä metsäenergian saannille. Seuraukset voisivat kohtalokkaita myös vientitulojen osalta. Juuri nyt vielä vuoden loppuun asti voimassa oleva huojennuksen ansiosta puukauppa käy tarjonnan osalta hyvin, koska myyntivero on nyt 24 prosenttia, sen nostaminen 30 prosenttiin tulisi vaikuttamaan koko metsäklusteriin ja kansantalouteen kielteisesti.

 

Arvonlisäverojen nosto olisi ongelma pienyrittäjille, koska kysyntä vähenisi hintojen nousun myötä. Pienituloiset, eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat esimerkiksi tulivat kärsimään arvonlisäveron aiheuttamasta hintojen noususta. Vaikutukset kotimarkkinoihin olisivat pelkästään kielteisiä ja Suomi joutuisi entistä kohtalokkaammin kokemaan Euroopan ja maailmantalouden heittelyjä.

 

Kotitalousvähennys on synnyttänyt yllättävän paljon yrittäjyyttä ja työpaikkoja. Näiden kannalta alennukset kotitalousvähennyksiin vaikuttaisivat kielteisesti, koska kysyntä saattaisi vähentyä. Seurauksena tulisi olemaan toimintojen lopettamisia ja yrittäjätyöpaikkojen menetyksiä nyt alkaneen myönteisen kehityksen taantuminen.

Itsenäisyyspäivänä 2010 eduskunnassa

Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle Lukijani!

 

Tervehdys Helsingin tuomiokirkon itsenäisyyspäivän ekumeenisesta juhlajumalanpalveluksesta, jossa sain olla kansanedustajien penkeissä. Minä olen kansanedustajana halunnut olla joka kerta mukana jumalanpalveluksessa, koen sen todistajan paikaksi uskomme ja isänmaamme puolesta. Piispa Repo piti selkeän saarnan, jossa oli kehotusta minunkin työhöni. Sitä vastoin minulle tuli paha mieli, että liturgipappi esirukouksessa otti esille sanan "homofobia". Tämä oli mielestäni outoa ja myös sopimatonta ekumeeniseen jumalanpalvelukseen, jossa ovat läsnä mm. ortodoksit ja katoliset ja näiden kanta on tunnetusti toinen kirkkomme liberaalien. Kiistanalaiset eivät minun mielestäni kuulu jumalanpalveluksen liturgiaan.

 

Onneksi mukana oli Isä Meidän rukous. Kerrotaan vanhan karjalaismummon opetus lähimmäiselleen, joka oli arvostellut papin saarnaa, että niin kauan kuin Isä meidän rukous luetaan kirkossa, hän käy kirkossa. Tällä ajatuksella lähdin jumalanpalveluksen pois kirkosta ja odottelin talven viimassa vaimoani, joka tuli kirkosta ulos hieman myöhemmin. Jumala siunatkoon itsenäisyyspäivämme kodeissamme, sairaaloissa, vanhainkodeissa ja kaikkialla. Hän tekee myös virheellisen oikeaksi ja puutteellisen täydelliseksi, jos tahdomme kulkea elämäämme nöyrällä mielellä.

 

Olen tällä hetkellä eduskunnan työhuoneessani ja kirjoittamisen ohella katsoen näyttötaululta Tuntematonta sotilasta. Toivon, että tämä olisi aina ohjelmatarjonnassa tulevinakin vuosina, jotta havainnollisesti muistaisimme vapautemme hintaa ja sen velvoittavuutta tämän ajan tehtävissämme. Kansanedustajan tehtävä isänmaamme puolesta on hyvin helppoa verrattuna siihen, mitä isäni viime sotien invalidi ja jo vuonna 1962 edesmennyt veteraani teki. Hän kertoi itsenäisyyspäivänä 1939 siirrytyn Kollaanjoelle, jonne pikaisesti kaivettiin puolustuslinjoja.

 

Legendaarinen valokuva hänestä lumipuvussa kivääri kädessä valkean lumisen juoksuhaudan äärellä kertoo valmiudesta kohdata uhka, jota Kollaa kesti talvisodan loppuun asti. Valkea lumi vaihtui pian mustaksi veren tahrimaksi taistelukentäksi valokuvan ottamisen jälkeen. Kannustakoon tämä päivä minuakin eduskuntatyössäni toimimaan toimimaan päättäväisesti ja määrätietoisesti kodin, uskonnon isänmaan puolesta. Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla haluan tänä vuonnakin käyttää papin virkapukua. Haluan sillä kertoa arvoperustastani. Koen eduskuntatyöni sekä etuoikeudeksi että velvollisuudeksi, jossa myös pappina saa tässäkin ajassa toimia.

 

 

Oman Kristillisen uskonnon opetus säilytettävä

Suomen koulutoiminta on rakentunut kristillisen kasvatuksen ympärille kautta vuosisatojen. Oman kristillisen uskonnon opetus tämän ajan kouluissamme on entistä tärkeämpää antamaan muuttuvassa ajassamme myös tulevaisuuteen kestävän arvopohjan eri ikäisten oppilaiden peruskoulun 1-9 luokilla elämänkäsityksen muotoutumiseen.

Valtiosihteeri Risto Volanen on keväällä 2010 todennut mm. Kotimaa-lehdessä 2010 kiteytetysti että demokraattisen valtion tehtävä on tarjota kouluissa oman uskonnon opetusta, jonka sisältöön valtion ei kuitenkaan tule puuttua.

Peruskouluun siirtymisestä lähtien uskonnon opetuksen määrä on vähentynyt noin 40 prosenttia. Tämän vähentymisen seurauksena voivat näkyä lasten ja nuorison henkinen pahoinvointi, koulukiusaaminen ja väkivalta. Siksi on entistä tärkeämpää opettaa elämän oikean ja väärän erottamista kristillisen uskon arvopohjalta. Tälle perustalle voivat rakentua myös yhteiskunnan kestävät arvot.

Kansainvälistyvässä ja muuttuvassa maailmassa tarvitaan nimenomaan kaikkea sitä, mitä nykyinen oma uskonnonopetus kristilliseen ja kansalliseen perustaan rakentuen tarjoaa. Ongelmana uskonnon opetuksessa on ollut vähäinen tuntimäärä peruskoulussa, mikä haittaa varsinkin suurissa opetusryhmissä opettajan persoonallisen kontaktin saamista oppilaisiinsa varsinkin yläasteella on vaikeutta tuntea oppilaita edes nimiltään. Samoin vähäinen tuntimäärä tuottaa jo nyt ongelmia opettajien virkojen muodostamiseksi ja opetuksen tason ja laadun saavuttamiseksi. Myös näistä syistä on välttämätöntä, että oman kristillisen uskonnon opetuksen tuntimäärät säilyvät vähintäänkin nykyisellään.



Lauri Oinonen

kansanedustaja/kesk

Sivistysvaliokunnan jäsen

Eläkeläisten taloudellista asemaa parannettava

Olen esittänyt merkittävän toimenpidelistan eläkeläisten aseman parantamiseksi. Edellytän hallitukselta toimia seuraavien epäkohtien parantamiseksi:
- kansaneläkkeen pohjaosan palauttaminen
- ns. taitetun indeksin korjaaminen vastaamaan nykyistä enemmän ansiotasoa
- eläkkeiden maksun määräytymiseksi maksettujen eläkemaksujen mukaan
- viime sotiemme veteraanien ja invalidien eläkkeiden korottamiseksi
- kotirintamalottien eläkkeiden maksamiseksi
- sotainvalidi- ja veteraanipolitiikan suunnitelman kehittämiseksi vuosiksi 2010-2015 ottaen huomioon, että kaikki kyseiset henkilöt ovat jo yli 84 vuotiaita poistaen täten sotainvalidien vammaisuusasteiden prosenttirajat sekä alentaen avo- ja laitoshoidon sekä sairausapulisän prosenttirajat 10 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.
- tulevan takuueläkkeen korottaminen poistaen eläkeläisten köyhyyttä sekä vähentäen monien muiden tukien ja byrokratian tarvetta vielä tehokkaammin kuin tulevan takuueläkkeen euromäärä tekee

Löydätte toimenpidealoitteeni piakkoin kotisivuiltani www.laurioinonen.net

Lauri Oinonen, kansanedustaja

Kuluttajan oikeus suomalaiseen ruokaan on turvattava

 

EU:ssa on väläytelty uhkaavasti päätöksellä, joka asettaisi Suomen erittäin huonoon asemaan maataloustukien saajana. Kun Suomessa harkittiin aikanaan EU jäsenyyttä, maataloustuottajat suhtautuivat kielteisesti jäsenyyteen juuri sen takia, että oli tiedossa tilanne Suomen elintarviketuotannon kustannuksien huomattavasti korkeammista kustannuksista kuin esim. Etelä-Euroopan maissa ja Suomen epäedullisesta asemasta hintakilpailussa. Siksi EU-jäsenyyden jouduttamiseksi Suomelle luvattiin maatalous-tukea, jolla tasataan mahdollisuus suomalaisille maatalous ja elintarviketuottajille tasavertainen kilpailukyky muiden EU-maiden elintarviketuottajien kanssa. Tähän vedoten Suomen tuleekin pitää tiukasti kiinni sovituista ratkaisuista EU:n kanssa ja nämä sovitut ratkaisut tulee säilyttää jatkossakin, jotta turvataan koko elintarvikeketju. Tähän kokonaisuuteen kuuluu maatalouskoneiden valmistajat, meijeri- ja maitojalostusteollisuus, lihateollisuus, myllyt, leipomot ja myös elintarvikepakkauksien valmistajat ja kuljetusala. Koko elintarviketeollisuus on laaja verkosto erilaisia toimijoita ja näiden kaikkien toimijoiden työpaikkojen luku on vähintäänkin 200 000 työpaikkaa.

 

Keski-Suomessa korostuu maidon tuotannon ohella erityisesti naudanlihan tuotanto. Maakunnassamme on monia lihakarjakasvatukseen erikoistuneita tiloja. EU:n sopimuksen muuttaminen uhkaa puhaltaa hallan kylmä tuuli pelloille ja sisälle navettoihin.

 

Samalla on puhuttava siitä, että EU-sopimuksien ja tukien huonontuminen vaikuttaisi kauppatasapainoon epäedullisesti ja Suomen elintarvikeala olisi epävarmojen ja häilyvien tuontimarkkinoiden varassa ja myös huoltovarmuus vaarantuisi. On myös todettava, että tulevaisuudessa maailman markkinoilla ruuan hinta tulee nousemaan. Keski-Suomessa oli 10 vuotta sitten ns. reikäleipätoimikunta jossa olivat mukana MTK:n, teollisuus- ja kaupan alan ammattiyhdistysliike. Jo tuolloin nähtiin kansallisen elintarviketuotannon välttämättömyys.

 

Maailmassa valtaa on sillä, jolla on ruokaa, energiaa ja vettä. Suomessa nämä inhimillisen elämän perusasiat ovat olemassa. Haasteiden kovetessa suomalainen elintarviketuotanto ja teollisuus on pidettävä iskukykyisenä kaikissa olosuhteissa. Se edellyttää, että kaikki puolueet ymmärtävät oman elintarviketuotannon merkityksen ja ovat siitä myös valmiita huolehtimaan. Elintarviketalouden pärjääminen vaatii myös entistä enemmän tutkimus- ja tuotekehittelyä.

 

Omavaraisuus elintarviketuotannossa on kansalliseen turvallisuuteen vaikuttava asia. Jos maailmalla tapahtuisi jotain, joka aiheuttaisi kuljetusten ja elintarvikkeiden tuotannossa katkoksen, olisi kriisi käsillä, mikäli omat viljavarastomme olisivat tyhjillään. Olenkin tuonut tätä kantaa esille vahvasti kotimaisen ruuan tuotantoa koskevissa keskusteluissa. Yksi tärkeä asia koskien suomalaisen ruuan tulevaisuuden turvaamista on se, että me suomalaisina kuluttajina ostamme kotimaista ruokaa. Tällä tavoin turvaamme oman puhtaan ruuan tulevaisuuden. 

 

Opintoetuuksiin luvassa parannuksia

 

 

 

Koulutuksen saavutettavuuden parantamiseksi hallituksen esityksessä ehdotetaan koulumatkatukioikeuden laajentamista myös näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen peruskoulutukseen ja eräisiin muihin ammatillisiin koulutuksiin sekä koulumatkatuen myöntämiseen liittyviä eräitä muita rajoituksia väljennettäväksi.

 

Esitys liittyy vuoden 2011 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä elokuuta 2011. Ehdotettujen muutosten tavoitteena on vahvistaa opintotuen kannustavuutta päätoimiseen opiskeluun. Koulumatkatukeen ehdotettujen muutosten tarkoituksena on edistää koulutuksen saavutettavuutta.

 

Mutta toisaalta taloudellisen tuen tarpeessa olevalta opiskelijalta edellytettäisiin jatkossa nykyistä sitoutuneempaa ja säännöllisempää opiskelua. Tällöin opintotuen riittävyyden parantaminen mahdollistaisi päätoimisen opiskelun opintotuen turvin.

 

Kokonaisuutena opintotuki on nyt korkeampi kuin koskaan, mutta hieman lainapainotteisempi kuin opintotukijärjestelmän uudistuttua perusteellisesti 1990-luvun alussa. Opintotuen enimmäismäärä itsenäisesti asuvalla täysi-ikäisellä korkeakouluopiskelijalla on noin 800 euroa kuukaudessa ja muussa oppilaitoksessa opiskelevalla 748 euroa kuukaudessa.

 

Pääasiallisena syynä opintolainan alhaiseen käyttöön ovat sekä monien mahdollisuudet ansiotyöhön sekä pelko epävarmasta työmarkkina asemasta ja lainanmaksukyvystä tutkinnon suorittamisen jälkeen. Opintotuen myöntämiskäytäntöä ehdotetaan nyt muutettavaksi siten, että tuki myönnettäisiin erikseen ensin alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen, jos opiskelija on otettu suorittamaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa. Kaksiportainen tukiaikamalli ohjaa opiskelijaa suorittamaan sekä kandidaatin- että maisterintutkinnon näiden tutkintojen tavoitteellisessa suoritusajassa. Se sisältää myös tukiajan joustoa, jonka opiskelija voi tarpeen mukaan käyttää joko alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisvaiheessa. Sivistysvaliokunta korostaa yliopistojen vastuuta järjestää opetus siten, että opinnot on mahdollista suorittaa tavoiteajassa.

 

Koulumatkatuen tarkoituksena on tukea koulutuksen saavutettavuutta sekä korvata koulumatkoista aiheutuvia kustannuksia. Muutoksilla on iso taloudellinen merkitys niille opiskelijoille, jotka ovat nyt koulumatkatuen ulkopuolella koulutuksen järjestämistavan vuoksi tai eivät saa yhdeksän kuukauden rajoituksen vuoksi koulumatkatukea lukuvuosittaisen opintojen kokonaiskeston ajalle.

Sivistysvaliokunta painottaa, että opintotukijärjestelmän kehittämistä on välttämätöntä jatkaa. Päätoimisen opiskelun mahdollistamiseksi tuen tason on oltava riittävä ja järjestelmän perusteiltaan selkeä. On tärkeää, että opintotuen rakenteellisen kehittämisen johtoryhmän ehdotukset opintorahan indeksisidonnaisuudesta ja huoltajakorotuksesta sekä johtoryhmän laatima toisen asteen opintotuen kehittämisohjelma toteutetaan asteittain valtiontaloudellisten edellytysten mukaisesti.

 

 

 

Lauri Oinonen

 

kansanedustaja/kesk

sivistysvaliokunnan jäsen

Nykyisestä väestönsuojavalmiudesta ei tule luopua

Liittyen hallituksen pyrkimykseen supistuu väestönsuojaverkostoamme, olen esittänyt kirjallisen kysymyksen ja toimenpidealoitteen hallitukselle, jotta nykyisestä järjestelmästä ei luovuta, vaan pikemminkin pyritään laajentamaan. Nykyisen järjestelmän muutosta ei tue rakennuskustannukset, koska väestönsuojien rakentamisen todellinen lisäkustannus on noin 20 € per kerrosneliö. Näin valtaosa yksityisistä kiinteistönomistajista on valmis maksamaan tämän oman turvallisuutensa vuoksi. Samoin Suomen väestönsuojateknologia on ainutlaatuinen vientituote. Suomi saa vuositasolla 10 - 15 M€ vientitulot väestönsuojalaitteiden ja suunnittelukonsultoinnin viennistä ulkomaille.

Samoin katson, että suomalaisen järjestelmän alasajo merkitsisi vakavaa takaiskua tämän erityisalan vientiponnisteluille, sillä sen vientiyrityksillä on oltava toimiva kotimarkkina ja vahva alaan erikoistuneiden suomalaisten tutkimuslaitosten tuki takanaan. Samalla katson, että vaarannetaan Suomessa rakennettujen väestönsuojien ylläpito, joiden arvo on noin 4 miljardia euroa. Samoin tuon esiin, että vielä nytkään kaikki suomalaiset eivät saa nykyisen perustuslain takaamaa väestönsuojaa ja väestönsuojien rakentaminen on osa kokonaismaanpuolustusta, eikä voimassa olevissa uhka-arvioissa ei ole viime aikoina tapahtunut mitään sellaisia muutoksia, jotka perustelisivat rakennettavien uusien suojien tai suojapaikkojen määrän merkittävää vähentämistä.

Lisäksi tuon esiin, että väestönsuojien rakentaminen on pitkäjänteistä toimintaa ja, jos väestönsuojat rakennetaan muun rakentamisen yhteydessä, niille saadaan myös tehokkain normaaliolojen käyttö.

Täten edellytän hallitukselta toimia, jotta väestönsuojien perustana olevaa nykyistä lakia ja käytäntöä ei muuteta sekä hallitus asettaa tavoitteeksi väestönsuojavalmiuden rakentamisen jokaiselle kansalaiselle myös yleisten väestönsuojien avulla.

Toimenpidealoitteeni ja kirjallisen kysymykseni näette pian kotisivuiltani:
http://www.laurioinonen.net

Lauri Oinonen, kansanedustaja

Keski-Suomesta ei saa enää poistaa valtion virastoja

Olen kysynyt kirjallisessa kysymyksessään hallitukselta, miksi valtionvarainministeri vastoin Keski-Suomen Liiton ja palvelualueidensa kuntien ja kaupunkien lausumia pitää kiinni Keuruun ja Äänekosken verovirastojen sulkemisesta. Samoin kyseenalaistan, onko kuntien ja jopa maakuntaliiton lausumilla mitään merkitystä, kun valtionvarainministeriö tekee päätöksiä Helsingissä.

Mikäli nämä lakkautukset toteutuvat katson, että tuloksena seudullisten valtion palvelutaso laskee ja elinkeinoelämän kehittyminen vaikeutuu merkittävästi Äänekosken ja Keuruun seutukunnissa. Verotoimistojen palvelu on kuitenkin paljolti vuorovaikutteista neuvontaa, joka toteutuu parhaiten paikan päällä.

Samassa kirjallisessa kysymyksessä edellytän hallitukselta toimia, jotta Jämsän ja Saarijärven maistraatteja uhkaavat lakkausuhat peruttaisiin, koska maistraattien lakkautukset merkitsisivät valtionhallinnon seutukunnallisten työpaikkojen menetyksiä. Samoin maistraattien palvelutoimipaikkojen menetys etäännyttäisi fyysisesti palvelujen tarvitsijoita asiointipaikoista ja tämä merkitsisi pidentyviä asiointimatkoja. Valtion hallinnon toimipaikat ovat myös osa seutukuntien imagoa itse palvelujen tarjonnan ohella.. Liittyen maistraattien lakkautusuhkiin olenkin tehnyt myös toimenpidealoitteen näiden uhkien poistamiseksi.

Kansanedustaja Lauri Oinonen

Onko kirkko television orja?

Kirjoitus löytyy kolumnina uudistetulta kotisivuiltani www.laurioinonen.net.

Muutama viikko sitten lähetetty televisio-ohjelma aiheuttanut vilkkaan keskusteluryöpsähdyksen ja ehkä osin provosoidunkin kirkosta eroamiskampanjan. Media on antanut runsaasti tilaa nyt tähän asti käydylle homokeskustelulle verrattuna moniin muihin ja paljon merkittävimpiin asioihin ajassamme.

Mitä todennäköisimmin teeman ympärille rakennetut ongelmien asettelut ja keskustelut nousevat ihan muilta tahoilta kuin niiltä sukupuolivähemmistöjen tahoilta, joiden nimissä sanan peistä taitetaan ja kirkosta eroamisilmoituksia jätetään. On myös kerrottu, että sukupuolisen käyttäytymisen vähemmistöihin kuuluvien kansalaisten taholta oltaisiin keskustelun kuohunnasta vaivautuneita

Itse olen joutunut ihmettelemään medioissa esiintyneiden eräiden kirkon ja seurakuntien edustajien kannanotoista, jotka saattavat olla sekä hätiköityjä että kuvitellun mielipidepaineen ohjailemia. Kannattaisi ajatuksissa palata pari kuukautta taaksepäin, aikaan ennen televisiossa ollutta kohuohjelmaa. Silloin ei ollut mitään niitä kysymyksiä ongelmina esillä, joista nyt keskustellaan ja joiden merkeissä seurakuntavaalejakin käytäneen ja joista ilmeisesti nousevat kirkolliskokouksenkin uutisiin pääsevät aiheet ikään kuin mitään muuta ei tapahtuisikaan.

Onko kirkko nyt joutunut television orjaksi? Luullaanko, että myötäilemällä televisio-ohjelmaa ja kulkemalla sen perässä, kirkko olisi edelläkävijä tai seuraisi aikaansa?

Näin joudun hämmentyneenä kyselemään, kun monet kirkkomme eri tasojen edustajat lupailevat vihkiä tai siunata avioliittoon tai parisuhteeseen samaa sukupuolta olevia tai sitten vain rukoilla heidän suhteensa puolesta. Jos kirkko näille teille erehtyisi lähtemään, olisivat edessä monet ongelmat ja jopa hajaannukset: Näitä kansankirkkomme tuskin kestäisi ja vahinko olisi koko kansakunnan yhteinen.

Kirkkomme aina kestävä olemus nousee Pyhästä Raamatusta ja uskontunnustuksistamme. Ajankohtaisuutta edustaa kirkkovuosi ja sen sanoma. Televisio-ohjelmat tai lehtien otsikot eivät kirkossa edusta ajankohtaisuutta. Niitä myötäilemällä kirkko kadottaa suuntansa ja on varmasti silloin ajastaan jäljessä muiden vietävänä.

Kirkon ja seurakuntien edustajien työtä tarvitaan ihmisten arjessa ja elämässä ihan muiden ja todellisempien asioiden parissa kuin niissä, joista nyt synnytettyä ongelmakeskustelua on käyty. Kirkossa ja seurakunnissa tehdään todellista työtä ja sitä ihmiset tarvitsevat

Lauri Oinonen
kansanedustaja (kesk)
Keuruun 1. kappalainen

Veteraaneista huolehdittava parhaimmalla mahdollisella tavalla

Kirjoitus löytyy pitempänä kolumnina uudistetulta kotisivuiltani www.laurioinonen.net.

Suomen on huolehdittava kunniakansalaisistaan

Keski-iältään 87-vuotiaille veteraaneille sekä heidän puolisoilleen kotona selviytymistä tukevien arkipäivän palvelujen saaminen on turvattava. Samalla lunastamme lupausta hoitaa sotiemme veteraanit erityisryhmänä ja kunniakansalaisina.

Lisäksi, mikäli haluamme toteuttaa kunniavelvollisuutemme, toimenpiteillä on kiire johtuen kyseisten henkilöiden korkeasta iästä. Suhteutettuna Suomen väestöön asia on myös merkittävä. Tänä vuonna 85 vuotta täyttäneistä ja sitä vanhemmista miehistä yli 90 %:lla on rintamasotilastunnus jalähes 20 %:lla samanikäisistä naisista on rintamapalvelustunnus.

Tavoitteena tulee olla veteraaniemme ennenaikaisen laitoshoitoon estäminen ja taata heille hyvät asumisolot sekä kotona että laitoshoidossa. Täten edellytän hallitukselta toimenpiteitä seuraavasti:

- kaikille veteraaneille tulee tehdä vuosittain kuntoutus- ja palvelutarpeen arviointi kotona tai oman kunnan terveyskeskuksen vastaanotolle ja arvioinnissa esille tulleet palvelut tulee turvata veteraaneille

- kuntoutusmuotoa valittaessa tulee ottaa huomioon veteraanin oma toive ja aviopuolison tulee aina saada osallistua kuntoutukseen, erityinen painopiste tulee kohdistaa kotikuntoutuksen lisäämiseen ja uusissa toimintamalleissa tulee tukeutua tutkimuksista saatavaan tietoon

- Kelan hoitotuki ja kotona selviytymistä tukevat kunnalliset palvelut tulee ulottaa kaikille rintamatunnuksen omaaville sotaveteraaneille

- ylimääräistä rintamalisää ja Kelan korotettua tai ylintä hoitotukea saavalle veteraanille veteraanilisä tulee nostaa 200 euroon kuukaudessa

- veteraanin tulee voida päästä jaksottaiseen tai osa-aikaiseen hoitoon sairas- ja veljeskodeissa, valinta tulee tehdä terveydellisin perustein

Näillä toimenpiteillä katson, että Suomen valtio varmistaa ikääntyvälle veteraanille ja hänen puolisolle sosiaalisen turvallisuuden sekä arkipäivän palvelut kotona selviytymiseen. Näin tuemme veteraanin kotona selviytymistä ja estämme laitoshoitoon ennen aikaisen joutumisen. Tämä on kansallinen velvollisuutemme.


Lauri Oinonen /kesk

Puhdasta suomalaista ruokaa kiitos!

 

Terveellisen ja kotimaisen ruuan säilyttäminen on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista puhuttaessa Suomalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä. Kuten on jo todettu, suomalainen ruoka on maailman puhtainta ja sen tuottaminen ansaitsee kaiken tuen.  Myös valtaosa nykyisistä suomalaisista lapsista saa koulussa ilmaisen lounaan. Maksuton koululounas on tarjoiltu suomalaisille lapsille ja nuorille jo vuosikymmenien ajan. Nyt edusta nauttii noin 900 000 koululaista joka arkipäivä.

 

Suomalaiseen ruokaperinteeseen kuuluu luonnollisesti maito. Maito sisältääkin kasvavalle lapselle hyvin tärkeitä ravintoaineita ja on erittäin hyvä kivennäisaineiden lähde. Jopa venäläiset ovat hätääntyneet ja yrittävät rajoittaa suomalaisten elintarvikkeiden tuontia venäjälle niiden valtavan suosion takia.

 

Jos Berlusconi ei ruuistamme tykkää, se on hänen ongelmansa! Omat tilastomme ja kokemuksemme kertovat, että suomalainen ruoka on hyvää ja terveellistä ja tästä saamme olla ylpeitä.

 

Suomessakin on nähty nälkää aivan itsenäisyyden alussa, ja hyvin kriittisiä aikoja on ollut myös viime sotien aikana. Ei ihme, että Suomessa määrätietoisesti itsenäisyyden alun myötä ja jo sitä ennen tahdottiin raivata peltoa, jotta pelto tuottaisi ruokaa. Viime sotien jälkeen asutustoiminnan ja pellonraivauksen tuloksina jo 1950-luvun lopulla meillä oli ruokaa omasta takaa, ja pian ryhdyttiin valittamaan ylituotantoa. Ei muistettu, kuinka aivan äskettäisessä lähimenneisyydessä oli ollut puute ruuasta.

 

Omavaraisuus elintarviketuotannossa on kansalliseen turvallisuuteen vaikuttava asia. Jos maailmalla tapahtuisi jotain, joka aiheuttaisi kuljetusten ja elintarvikkeiden tuotannossa katkoksen, olisi kriisi käsillä, mikäli omat viljavarastomme olisivat tyhjillään. Olenkin tuonut tätä kantaa esille vahvasti kotimaisen ruuan tuotantoa koskevissa keskusteluissa. Yksi tärkeä asia koskien suomalaisen ruuan tulevaisuuden turvaamista on se, että me suomalaisina kuluttajina ostamme kotimaista ruokaa. Tällä tavoin turvaamme oman puhtaan ruuan tulevaisuuden ja kehotankin kaikkia kannustamaan toinen toistaan kotimaisen ruuan herkutteluun!

 

 

Lauri Oinonen

kansanedustaja

Keuruu

Oravasaaren liittymä toisi turvallisuutta ja työtä

Nelostien Suomen maantieliikenteen raskaasti liikennöitynä pääväylänä tulee olemaan kaksikaistainen, yksi meno- ja tulosuuntaan. Mikäli nelostiellä tapahtuisi liikenneonnettomuus, joka tukkii kummatkin kaistat, 22 km:n matkalla tieliikenne on sekaisin. Tuolloin hälytysajoneuvojen pääsy onnettomuuspaikalle vaikeutuu ja ihmishenkiä joutuu vaaraan.

Liittymien rakentamatta jättäminen vaikuttaa myös Oravansaaren kylän kehittymiseen. Vanhan 4 tien talvikunnossapito heikentyy nykyiseen tilanteeseen nähden ja uutta 4-tietä ajavat linja-autojen pikavuorot eivät voi suoraan poiketa Oravasaaren kylään. Samoin Oravasaaren kylään suunniteltu liikepaikka tuskin toteutuu. Lisäksi luottaen viranomaisten alustaviin toimiin liittymien rakentamiseksi paikalliset oravasaarelaiset ovat jääneet Oravasaaren kylään, vaikka he käyvät pääosin töissä Jyväskylässä ja kehittäneet määrätietoisesti Oravasaaresta hyvää paikkaa elää. Liittymien rakentamatta jättäminen olisi suuri pettymys ja saattaa ennen pitkää johtaa nyt vireän Oravasaaren kylän kuihtumiseen nykyisessä Jyväskylän kaupungissa, joka oli ennen kuntaliitosta Jyväskylän maalaiskuntaa.

Näillä perustuilla Oravasaaren liittymän rakentaminen valtatiellä 4 takaisi perusedellytykset Oravasaaren kylän kehittymisen mahdollistamiseksi ja liikenteen ohjaamiseen vanhalle valtatie 4:lle, mikäli uusi valtatie 4 tukkeutuu liikenneonnettomuuden tuloksena. Täten edellytän toimia hallitukselta, jotta Oravasaaren liittymän eli Jyväskylään ja sieltä pois rakentaminen valtatiellä 4 etenee Oravasaaren kylän kehittymisen mahdollistamiseksi, ja liikenteen ohjaamiseksi vanhalle valtatie 4:lle, mikäli uusi valtatie 4 tukkeutuu liikenneonnettomuuden tuloksena.

Jyväskylä-Seinäjoki taajamajunaliikennettä ei saa supistaa

Kokouksessaan eilen 19.10. Suomenselän rautatieliikennetyöryhmä tuomitsi jyrkin sanoin VR:n suunnitelmat lakkauttaa kaksi elintärkeää taajamajunaa paikallisesti junavarsien paikkakunnille ja laajemmin ajatellen Pohjanmaan ja Savon radan syöttöliikenteelle. Samoin näitä liikenteen supistamisia ei tue katetuottolaskelmat, vaan ongelmana on pikemminkin, että kaikille radoilla on sama ratamaksu.

Täten olen tehnyt kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn hallitukselta toimia, jotta VR saa riittävän ajoissa tiedon Haapamäen kautta tapahtuvan junaliikenteen säilyttämisestä nykyisen aikataulurakenteen mukaisesti.

Seurakuntien yhteisöveron jako-osuutta korotettava

Evankelis-luterilaisen ja myös ortodoksisen kirkon seurakunnissa on koettu huolta yhteisöverotulojen muuttuvuudesta, mutta myös niiden vähäisyydestä. Ennen nykyistä yhteisöverokäytäntöä 1990-luvun alkuvuosiin saakka seurakunnat saivat verotulot suoraan verovelvollisilta kuten myös yhtiöiltä ja muilta vastaavilta yhteisöiltä kuten kunnallisverotuksessakin. Tätä mahdollisuutta nykyisillä seurakunnilla ei ole nykyisen yhteisöverokäytännön aikana., vaan valtion toimesta päätetään niille tulevasta yhteisöveron jako-osuudesta.

Paikallinen hallintokäytäntö on muodostunut historiallisesti seurakuntien kautta. Täten seurakunnilla on ollut aina huomattavia yhteiskunnallisia tehtäviä hoidettavana. Näitä ovat mm. diakonia-, lapsi- ja nuorisotyö. Samoin paikallisesti seurakunnilla on arvokkaita kiinteistöjä vaalittavana ja seurakunnat vastaavat kansalaisille väestörekisteripalvelujen antamisesta. Täten seurakunnat ovat enemmän kuin sen jäsentensä yhteisöjä ja siksi niiden eri yhteiskunnalliset tehtävät tulee ottaa huomioon myös niiden verotuspohjan muodostumisen osalta.

Edellä kerrotut seurakuntien tunnetut työmuodot osoittavat sen, että seurakuntien yhteiskunnalliset tehtävät ovat paljon suuremmat kuin vain hautausmaiden ylläpito ja hoito, joilla viimeksi perusteltiin seurakuntien yhteisöveroa. Siksi seurakuntien nyt saaman yhteisöveron jako-osuutta tulisi korottaa, jotta se kattaisi edellä lueteltuja muitakin seurakuntien yhteiskunnallisia tehtäviä hautausmaiden ylläpidon ohella.

Samoin Keski-Suomen eri seurakunnista saamani palautteen perusteella on todettavissa, että seurakunnissa todetaan ongelmana, että kirkkoon kuuluvat kirkollisverojen kautta joutuvat osallistumaan hautausmaista johtuviin kustannuksiin yhtä paljon kuin kirkkoon kuulumattomien osalta tapahtuu, jotka eivät maksa kirkollisveroa. Tämä epäkohta korostuu entisestään, jos kirkosta eroavien määrä kasvaa, kuten viime aikoina näyttää tapahtuneen.

Tämän perusteella edellytän hallitukselta toimia, jotta evankelisluterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien saama yhteisöveron saama jako-osuus vastaisi täydellisemmin seurakuntien yhteiskunnalle antamien palvelujen kustannuksia

Dieselverouudistus ei saa nostaa bussilippujen hintoja

Tahdon, että dieselveron korotus ei saa nostaa bussiliikenteen matkalippuja. Muun ammattimaisen henkilö- ja tavaraliikenteen käyttöveron alentaminen ei auta linja-autoliikennettä, koska linja-autoliikenne ei maksa käyttövoimaveroa. Uhkana on, että lisäkustannus jouduttaisiin siirtämään linja-autolippujen hintoihin. Täten katson, että matkalippujen hinnan korotus olisi vastoin hallitusohjelman ja eduskunnan linjauksia, joiden mukaan joukkoliikennettä edistetään ympäristöystävällisenä kulkumuotona. Matkalippujen hintojen kilpailukyvyllä voitaisiin vaikuttaa liikennepalvelujen tarjontaan ja lisätä joukkoliikenteen suosiota. Erityisesti maaseudulla matkalipun hinnankorotus voisi edelleen harventaa linja-autovuorojen tarjontaa.

Täten tekemissäni toimenpidealoitteessa ja kirjallisessa kysymyksessä haluan, että hallitus asettaa työryhmän selvittämään vuoden 2011 aikana, miten dieselpolttoaineen verotuksen aiheuttamat lisäkustannukset voitaisiin kompensoida linja-autoliikenteelle.

Automaattiset voimanlähteet takaamaan puhelinliikenteen

Vaadin hallitusta varmistamaan, että myrskyjen ja muiden ongelmien tullessa puhelinliikenne toimii. Ainoaksi keinoksi katson, että puhelinyhtiöiden linkkitornit varmistetaan tehokkaammalla akkuteholla ja varamoottoreilla, jotka käynnistävät akkujen varauksen vähentyessä automaattisesti sähköä tuottavan aggregaatin toiminnan.

Viime kesän tilanne vaaransi maaseudulla asuvien ihmisten henkiä, koska, jos maaseudulla asuva ihminen olisi tarvinnut hätäapua hälytyskeskuksen kautta, hän ei olisi saanut tätä. Tuloksena olisi voinut olla ihmishenkien menetyksiä, joilta onneksi tällä kertaa vältyimme. Lisäksi maaseudulla toimivat yritykset joutuivat puhelinmottiin, joka vaaransi näiden yritysten toiminnan.

Näin mielestäni puhelinyhtiöt tulee velvoittaa pitämään huolta linkkitornien varustamisesta varajärjestelmillä, jotka kytkeytyvät automaattisesti päälle, kun linkkitornien akut menevät liian heikoiksi toimimaan. Tämä olisi mahdollista linkkimastojen yhteyteen rakennetuilla moottorilla toimivilla aggregaateilla, jotka automaattisesti käynnistyisivät tuottamaan akkuihin sen virran, mitä tarvitaan, kun akut osoittavat riittävän varaustason vähenevän. Vastaavaa tekniikkaa on sairaaloissa ja muissa elintärkeitten toimintojen kohteissa. Linkkimastojen viestiliikenne toimii lisäksi varsin vähäisellä virralla. Näin kyseisen moottoriaggregaatin ei tarvitsisi olla kovinkaan iso. Kyse on yhteiskunnan elintärkeitten toimintojen turvaamisesta. Kansalaiset tarvitsevat viestiyhteyksiä.

Nuorten syrjäytyminen tulee estää

Vaadin hallitukselta toimia 4H toiminnan rahoituksen takaamiseksi, koska 4H toiminta estää hyvin tehokkaasti nuorten syrjäytymistä yhteiskunnasta. Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ennakolta on taloudellisesti, sosiaalisesti ja inhimillisesti monin verroin edullisempaa kuin jälkikäteistoimenpiteet. Samoin 4H-nuorisotyö vastaa työikäisen väestön määrän supistumiseen pitäen mahdollisimman monta nuorta on työkykyisinä ja -haluisina sekä omaten yritteliään elämänasenteen.

Tämän perusteella vaadin hallitukselta lisävaroja 4H toimintaan, koska toiminta estää hyvin tehokkaasti nuorten syrjäytymistä yhteiskunnasta. 4H-nuorisotyö kiteytyy KOLME ASKELTA TYÖELÄMÄÄN –toimintamalliin. Toimintaan tullaan mukaan 4H-kerhojen kautta. Kerhoja on 2 900 kappaletta ja toiminnan piirissä noin 70 000 lasta ja nuorta, kerhokäyntejä on vuodessa 650 000. Kerhotoiminnan käytännön toteutuksesta vastaa 3 500 koulutettua vapaaehtoista. Kerhoissa omaksutaan harkitun pedagogisen menetelmän avulla mm. vuorovaikutustaitoja, viestintää sekä monia käytännön elämän tietoja ja taitoja. Toimintaperiaatteena on tekemällä oppiminen. Harrastajan iän karttuessa nuori osallistuu työelämään valmentavaan koulutukseen.

Koulutusta hyödynnetään käytännössä paikallisen 4H-yhdistyksen toimiessa työnantajana nuoren työskennellä esimerkiksi koti- ja vanhuspalvelussa, lastenhoitajana, taimikonhoitotehtävissä, pihanhoidossa tai eläinten hoitajana. Yhdistyksen asiakkaina ovat kotitaloudet, kunnat, yritykset ja yhteisöt. Toiminta on markkinaehtoista ja nuoret saavat työstään työehtosopimuksen mukaisen palkan. Vuosittain 4H-yhdistykset työllistävät noin 8000 nuorta. Nuori voi perustaa yhdistyksen ja henkilökohtaisen ohjaajan tuella myös oman oikean 4Hyrityksen, jossa ohjatusti turvallisissa olosuhteissa otetaan ensi askeleita aitoon yritystoimintaan.

Lisäksi Eduskunta myönsi vuoden 2010 I lisätalousarviossa 500 000 euroa 4H-toimintaan käytettäväksi nuorten työnhakuvalmiuksien parantamiseen. Määrärahan ansiosta 10 000 nuorta voi suorittaa Ajokortti työelämään – kurssin maksutta. Kurssilla nuori saa perustiedot työnhausta ja työelämän pelisäännöistä sekä asiakaspalvelusta.

Tähän pitää suhteuttaa, että nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ennakolta on taloudellisesti, sosiaalisesti ja inhimillisesti monin verroin edullisempaa kuin jälkikäteistoimenpiteet. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 700 000 euroa kansantulon menetyksenä. Lisäksi tulevat muut julkisvallan kustannusrasitteet. Samoin 4H-nuorisotyö vastaa yhteiskunnan edessä oleviin haasteisiin erinomaisella tavalla. Väestön ikärakenteen muutos johtaa työikäisen väestön määrän supistumiseen. Työvoiman riittämättömyys on suuri uhka vahvalle talouskasvulle ja välttämättömien palvelujen turvaamiselle erityisesti maaseudulla. Tärkeää onkin, että myös mahdollisimman moni nuori on työkykyinen ja -haluinen sekä omaa yritteliään elämänasenteen.

Tämän perusteella olen esittänyt, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin 4H toiminnan riittävän rahoitustason turvaamiseksi kuten ottamalla valtion vuoden 2011 talousarvioon momentille 30.10.55 lisäyksenä 500 000 euroa valtionapuna 4Htoimintaan.

Omaishoitajaa on tuettava työssään

 

Omaishoitaja jää usein hyvin yksin arjessa eikä hänelle ole tarjolla tarvittavaa tukea ja taloudellista apua arvokkaaseen työhönsä. Omaishoitajien tukitoimia olisikin selkeästi kehitettävä ja tukiverkostoja luotava. Tällä hetkellä yhteiskunnan taholta omaishoitajan työtä ei arvosteta tarpeeksi ja tähän on tultava muutos.

 

 

Omaishoito on tärkeä asia, sillä Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa. Kun ajatellaan perheitä, joita tämä koskettaa, niin silloin se määrä, joitten lähipiirissä on omaishoitaja, on todella suuri, ensinnäkin omaishoitaja ja hoidettava. Tämä tekee jo vähintään 600 000 henkilöä, mutta vielä jos lähipiiri otetaan huomioon, niin silloin on todella suuresta joukosta kansalaisia kyse, joita tämä tärkeä asia, omaishoito, hyvin läheltä koskettaa. Minulle oli yllätys, että kunnallisen omaishoidon tuen piirissä on 300 000:sta vain 30 000. Tämähän olisi vain noin 10 prosenttia. On todella ihailtavaa, että näin arvokasta työtä halutaan tehdä ja jaksetaan tehdä tässä määrin. Todella toivon, perusajatus omaishoidon tuen verovapaudesta voisi edetä myönteisellä tavalla.

Omaishoitajan tuki on varsin vähäinen, jos verrataan mihin tahansa ansiotuloon. Usein, omaishoitaja on jo eläkeläinen, mutta kaikki eivät ole sitä, ja silloin tästä omaishoidon palkkiosta verotus vie huomattavan osan. Näkisinkin, että ajatus omaishoidon tuen vertaamisesta vaikka opintotukeen voisi olla hyvinkin perusteltu. Omaishoito on myös sikäli yhteiskunnalle edullista, että yleensä  kotona, missä hoidettava omainen on, on tilat ja kaikki tarvittavat fyysiset valmiudet ja lisäksi on suhteellisen edullista tehdä omaan kotiin ne tarvittavat ratkaisut, joita hoidettavan omaisen hoito vaatii. Tässä on hyvin edullisesta hoitomuodosta kyse. Siksi toivon, että valiokunnassa asiasta syntyy rakentavaa keskustelua ja että tätä kautta vauhditetaan niitä paineita, joita on olemassa omaishoidon edistämiseksi.

 

 

Kuulumisia eduskuntatyön vauhdin keskeltä

Syksy on joutunut jo lokakuulle. Syyskuun aikana keskeinen asia oli talousarvioaloitteiden tekeminen. Ne löytyvät kohta sivuiltani ja eduskunnan sivuilta selailemalla valtiopäivätekojani ja siirtymällä aloitteisiini. Jotkut sanovat, että ei aloitteilla asioita hoideta. Minusta aloitteet ovat kuitenkin mitä olennaisin osa kansanedustajan työtä.

Sitä kautta voidaan tuoda asioita esille. Niille, jotka väheksyvät aloitteita, voin tehdä vastakysymyksen, mitä hyötyä sitten olisi siitä, jos en tekisi aloitteita? Sehän olisi merkki, että korjattavia asioita ei olisi, jos kansanedustaja ei toisi niitä esille. Siksi olen aina tehnyt aloitteita, että asiat ainakin tulisivat esille eduskunnassa.

 

Lokakuun lopulla on torstaina 28.10. 2010 kyselytunnin jälkeen vuoden 2011 budjetin talousarvioaloitteiden lähetekeskustelu. Mielestäni se on yksi eduskuntavuoden tärkeimpiä istuntoja. Siinä voi esitellä niitä asioita, joilla aloitteilla haluan esittää ja viedä eteenpäin. Tänään 7.10.2010 oli lähetekeskustelussa lakialoitteeni myrskyjen metsätuhoalueiden puiden myyntiveron huojennus 50 prosentilla verosta, joka muutoin menisi. Tällä haluan rohkaista niitä, jotka kokivat suurimmat myrskyjen menetykset. Kyse on asiasta, että ellei ole käynyt esim. Konneveden myrskytuhoalueilla, ei voi tietää yhtään siitä, mistä aloitteellani haluan kertoa.

 

Henkilökohtaisesti minulle on huolenaihe äitini syyskuun alkupuolella tapahtunut kaatuminen, jossa häneltä murtui reisiluu. Hänet leikattiin Jyväskylässä ja nyt hänellä on pitkäaikainen toipumisvaihe Keuruun-Multian terveyskeskuksessa sen vuodeosastolla. Olen halunnut käydä mahdollisimman usein tervehtimässä häntä. Se on minun mahdollisuuteni juuri nyt. Mutta työ eduskunnassa vaatii usein iltamyöhään, joten rajoitukseni viikolla tapahtuviin Keuruun terveyskeskuskäynteihin koen henkisenä kipuna. Tiedän, että meillä on hyvä ja tunnollinen henkilökunta terveyskeskuksessamme. Luotan heihin. Mutta silti haluan käydä mahdollisuuksieni mukaan toipuvan äitini vuoteen äärellä.

 

Edellä kertomani perusteella ymmärrän heitä, joilla on läheinen sairaana. Samoin ymmärrän lähimmäisiä, joiden osana on olla sairasvuoteessa. Hoito- ja hoivatyössä tehdään vaativaa ja arvokasta työtä niin Jyväskylässä keskussairaalassa kuin terveyskeskuksissa. Annan tunnustusta myös ensihoidon henkilöstölle niin ambulansseissa kuin pelastuslaitosten ensivasteyksiköissäkin. Talousarvioaloitteissani olen tuonut huoleni lääkärien yöpäivystysten ja ambulanssien saatavuudesta myös maakuntamme seutukunnilla. Apu ei saa etääntyä liian kauas.

eduskuntatyö vauhdissa

Havaitsin juuri, että eräät blogipalstalleni lähettämäni kirjoitukset eivät ole koskaan tänne päätyneet. Siksi tämä on koelähetys ja katsotaan, onnistuuko.

Avioliitto on miehen ja naisen välinen julkinen asia

 

 

Avioliitto on pyhä miehen ja naisen välinen liitto

 

Monet ovat hämmentyneinä seuranneet kesähelteiden keskellä viritettyä keskustelua sukupuolineutraalista avioliitosta. Minäkään en ymmärrä näitä tahoja, jotka ovat keskustelun virittäneet. Suomenkielessä sana avioliitto yksinkertaisesti tarkoittaa miehen ja naisen julkisesti viranomaisen edessä lakien mukaan solmimaa liittoa.  Näin on asia olipa avioliitto solmittu papin, siviilivihkimyksen suorittajan tai muun laillisen vihkimisoikeuden omaavan edessä. Aina on kyse miehen ja naisen yhteiskunnan edessä, joita voi minimissään kaksi todistajaa edustaa, tekemästä lakien mukaisesta liitosta.

 

Evankelis-luterilaisen kirkon Kirkollisten toimitusten kirjasta avioliiton kohdalta löytyvät mm. seuraavat lauseet: ”Avioliitto on pyhä, sillä Jumala on sen asettanut.” ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ` loi heidät mieheksi ja naiseksi ´  ja sanoi: ` Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi ´? Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Hän tahtoo, että mies ja nainen kasvaisivat keskinäisessä rakkaudessa ja toveruudessa. Hän on asettanut avioliiton luodessaan ihmisen mieheksi ja naiseksi”.

 

Nämä lauseet, osin suoraan Raamatusta, kertovat avioliiton ikiaikaisen perustan sekä yhteiskunnallisesti että hengellisesti. Tämän varaan rakentuu yhteiskunta. Jo käsitteenä sukupuolineutraali avioliitto on mahdottomuus, kun ajattelee sitä, mitä sanalla tarkoitetaan. Sanat tarkoittavat aina jotakin. Tiedämme hyvin, mitä ovat esimerkiksi maa, vesi, tuli ja ilma. Jokainen ymmärtää nämä. Olisi outoa käydä pehmentämään esim. käsitettä ja sanaa ” kivi” muutamalla sen merkitystä ” ilmaksi”. Jokaisella sanalla on vastineensa, jota se ilmaisee.

 

Sanan avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä lain mukaista liittoa. Sitä avioliitto on aina merkinnyt, merkitsee ja tulee vastaisuudessakin merkitä. Lakien ei pidä käydä muuttamaan sanojen merkitystä. En voi ymmärtää oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) toimia, kun hänellä ei ole tarvetta puuttua väkivaltarikollisuuteen tai rikoksen uhrien aseman parantamiseen, mutta on kova kiire käydä valmistelemaan esitystä sukupuolineutraalista avioliitosta. Kokoomuksen Jyväskylän taannoisen puoluekokouksen päätöksen asettaa tavoitteeksi sukupuolineutraali avioliitto, haluan nähdä ”työtapaturmana” tai muutoin Kokoomus olisi kehittynyt todella outoon suuntaan.

 

Toivon, että poliittiset puolueet näkisivät sen, että ei kannata lähteä vihreitä edustavan ministerin touhujen perässä juoksemaan ja että mitään muutoksia nykytilaan ei asiassa tarvita. Suuresti ihmettelen edustaja Bjarne Kalliksen (kd)  hätäilyä, että kirkon (ja kirkkojen) pitäisi luopua vihkimisoikeudesta, jos laki sukupuolineutraalista avioliitosta tulisi. Miltään näkökulmalta katsoen en voi yhtyä tähän ajatukseen. Mitkään ongelmat eivät ainakaan tällä ratkeaisi. Ongelmia siirtyisi sitten vihkimisestä

kirkollisen siunauksen kohdalle.

 

Suurta tunnustusta annan ev. lut. kirkkomme johtajille ja Kirkkohallituksen uudelle pääsihteerille, Jukka Keskitalolle selkeistä kannanotoista, että kirkko ei voi kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa. Nyt pitäisi olla poliitikoilla tämä tiedossa, vaikka varmasti uusliberaaleja kantoja yksittäisten kirkon edustajien tahoilta tultaisiinkin kuulemaan. Yhteiskunnan peruspylväitä ei pidä murtaa. Näitä ovat myös koulun uskonnonopetus ja yleinen asevelvollisuus, niitäkään ei saa murentaa.

 

Lauri Oinonen

kansanedustaja (kesk)

Keuruu

 

 

Sormivamma haittaa elämänkulkua

Sormivamman johdosta ovat kirjoitustyöni toistaiseksivaikeutuneet. Toissa viikolla olin niittämässä heinää traktoriniittokoneella kotitilallani Multian Riuttakoskella. haluan pitääehdottomasti pellot peltoina, koska olen nähnyt peltojen raivausta 1950-luvulla. Olen ollut itsekin kokoamassa jo pikkupoikana kannon kappaleita kasoihin, joissa ne poltettiin. Minulle pellot ovat olemukseltaan jotain suorastaan pyhää. Olen imenyt itseeni aidon maahengen jo lapsuudesta lähtien.

 

Olin isäni mukana aina ja hän opetti minulle paljon maatalouden asioita ihan pienestä lähtien. Kun sitten isäni kuoli 9.8.1962, jolloin olin päivää vaille 15-vuotias, olin hyvin perillä maatilan asioista. Kotitilan viljely pientilalla antaa suuresti voimia eduskuntatyöhön sekä henkisesti että edustaa myös hyötyliikuntaa elämässäni. Vahingoilta olen näihin asti täysin välttynyt. Heinäkuun helle vaiko liiallinen kokemus neljän vuosikymmenen ajalta traktoriniittokoneen käytössä sitten aiheuttivat sen, että menin sormella koskettamaan niittokoneen liian löysällä ilmiselvästi olevaa kiilahihnaa.

 

Samassa silmänräpäyksessä hihna kirsityikin käyntiin ja samalla havaitsin oikean käden etusormenpäästä puuttuvan palan. Säikähdin kovasti, vaihdoin nopeasti vaatteita ja sormi suussa syöksyin autoon. Ajoin sata metriä naapuriin, jossa sain ensiapupakkauksesta ensisidonnan ja kyydin Keuruun terveyskeskukseen. Jälleen kerran tuli konkreettisesti esille tarve, että ensiapupäivystysten tulee olla aina mahdollisimman läheltä saatavia mieluiten kaikkina vuorokauden aikoina.

 

Keuulla sain uuden sidonnan vammautuneeseen käteeni ja minulle tilattiin aika Jyväskylään Keski-Suomen keskusssairaalan aamupoliklinikan vastaanotolle. Sain 27.7.2010 asti sairaslomaa ja hoito-ohjeet vamman hoitoon yhteistyössä Keuruun terveyskeskuksen sairaanhoitajien kanssa. Nyt sidettä on vaihdettu useaan kertaan ja näin tulee vielä useita kertoja tapahtumaan.

Odotan hyvältä hoidolta paljon. Kiitän sairaanhoitajia hellävaraisesta ja hyvästä hoidosta. Aikaa myöten on kehittynyt ihan ihmeellisen hyviä sideaineita, jotka eivät tartu haavoihin kiinni niitä irrotettaessa ja vaihdettaessa. Pelkäsin näitä toimia ennakkoon, mutta onneksi se oli aiheetonta.

 

Antibiootein ja kipulääkkein ja terveyskeskuksen hyvän hoidon avulla uskon päästävän siihen hyvään lopputulokseen, mikä voi parhaimmillaan olla mahdollista. Menetin lihaskudosta paljon sormestani. Haluan uskoa ja luottaa kuitenkin pelkäämääni parempaa lopputulokseen aikanaan. Myös kipulääkkeet ovat tehonneet yllättävän hyvin.

 

Saamastani vammasta huolimatta on pakko katsoa niitä asioita, jotka ovat hyvin. Ja näitä asioita on paljon. Ne ovat Jumalan lahjaa, jotka ajallisen luomistyön kautta on minullekin annettu. En ole itse sormiani tehnyt, ne ovat luomistyön lahjaa. Kuivaheinilksi tarkoitetut heinät menivät sadekuurojen pilaamina luomulannoitteeksi. Ne työt, joita olin kesälle ajatellut maatilalla ovat ainakin siirtyneet tai siirtyvät tältä kesältä. En voi nostella tukkeja tai tehdä kunnon metsätöitä enkä kipeytyneen käden kanssa voi mennä katoillekaan hommiin. Nämä ovat pieniä asioita sittenkin, jos voisi saada sormea ja kättä paremmin työkuntoon. Haluan uskoa myönteisesti tulevaisuuteen ja paranemiseen.

Asevelvollisuus ja varuskunnat on säilytettävä

 

 

ASEVELVOLLISUUS JA VARUSKUNNAT SÄILYTETTÄVÄ

 

Kesähelteillä on Sadankomitea julkistanut oman mallinsa tulevaisuuden maanpuolustuksesta. Lähtökohtana on porrastettu nykyisen maanpuolustuksemme asteittainen alasajo. Sadankomitea luonnollisesti esittää yleisestä asevelvollisuudesta luopumista ja rajuja varuskuntien ja joukko-osastojen lakkautuksia sekä luopumista kaikista varikoista. Mielestäni tämän jälkeen maahamme jäisivät jonkinlaiset kuvitteelliset puolustusvoimat, jotka eivät kuitenkaan olisi uskottavia miltään osin. Tavoitteen koko Suomen puolustuksesta saisi myös lähtökohtaisesti unohtaa, jos Sadankomitean mallista käytäisiin oppia ottamaan.

 

Keski-Suomen kannalta  Sadankomitean mallin mukaan toimittaessa menetettäisiin Keuruun ja Hallin varuskunnat sekä kaikki varikot. Tätä en voi pitää miltään osin edes minkäänlaisen keskustelun lähtökohtanakaan. Sadankomitea keskittäisi kaiken maavoimien koulutuksen Kajaaniin, Säkylään ja Kouvolaan, jonne myös siirtyisi Mikkelistä maavoimien esikunta. Merivoimat ja sen esikunta keskitettäisiin Kirkkonummelle. Ilmavoimien toiminta sijoitettaisiin Rovaniemelle ja Tikkakoskelle, jonne jäisi myös sen esikunta. Sadankomitea hylkäisi alue- ja yhteiskuntapoliittiset näkökohdat puolustuspoliittisessa keskustelussa.

 

Sinällään on tärkeää tietää, miltä suunnalta pohjimmiltaan tuulee, kun ajatuksia ja vaatimuksia puolustuksemme vähentämisestä ja varuskuntien ja varikoiden sulkemisista sekä yleisestä asevelvollisuudesta luopumisesta esitetään. Normaalioloissa ja syvän rauhan aikana on kevyttä ja helppoa esittää mitä tahansa. Mutta tilanteet voivat muuttua arvaamattomasti ja yllättävän nopeasti. Näin on käynyt parisen vuosikymmentä sitten Berliinin muurin murtuessa, Saksan yhdistyessä ja suurvaltanaapurimme Neuvostoliiton muuttuessa Venäjäksi ja sen kanssa yhteistyössä oleviksi IVY-maiksi sekä Baltian maiden itsenäistyessä. Kansanvälisen politiikan asiantuntijat ja poliitikot johtotasoillakaan eivät etukäteen edes muutamia kuukausia aiemminkaan osanneet näitä lainkaan ennakoida.

 

Myös sodat ainakin Euroopassa ovat yllättäneet hyvin täydellisesti niin poliitikot kuin asiantuntijatkin. Ne, jotka merkkejä vaaroista ennen sotia näkivät kuten mm. kenraali Mannerheim, vaiennettiin eikä heidän sanojaan haluttu kuulla. Jos uskottava puolustuskyky ja sen valmiudet ajetaan alas rauhan aikana, niin niitä ei ainakaan sodan aikana pystytä takaisin luomaan. Kaikki on oltava valmista niin hyvin koulutetun reservin kuin materiaalinkin osalta, jos todellista käyttöä jouduttaisiin tarvitsemaan. Olemassa oleva puolustusvalmius on jo parasta maanpuolustusta. Se jo pelkällä olemassaolollaan riittää kertomaan, että kenenkään ei kannata pahoissa ajatuksissa

lähteä tulemaan maahamme.

 

Nykyinen varuskuntarakenteemme on optimaalinen ja vastaa hyvin kaikkiin koulutustarpeisiin ja muihin tehtäviin, joita varuskunnille kuuluu. Kun ikäluokat pienevät, se tarjoaa mahdollisuudet kehittää ja antaa entistä parempaa ja myös yksilökohtaisempaakin koulutusta nykyisissä varuskunnissa kuin, jos koulutusta keskitettäisiin massatuotannon tapaisesti suuriin varuskuntiin. Niihin jouduttaisiin rakentamaan lisätiloja ja muualla ainakin maaseudun varuskunnissa tulisi tyhjiä ja vaikeasti hyödynnettäviä ja markkinoinnin kannalta ongelmallisia kiinteistömassoja. Täten valtionkaan kannalta ei mielestäni mitenkään järkevää käydä suunnittelemaan enää varuskuntien sulkemisia. Keuruun ja Hallin varuskunnilla niissä tapahtuvalla erikoiskoulutukselle on vankka sijansa maanpuolustuksemme kokonaisuudessa ja näiden työlle on annettava tuki ja luottamus tulevaisuuteen.

 

 

Lauri Oinonen

kansanedustaja (Kesk)

Puolustusvaliokunnan jäsen

Keuruu

 

 

 

 

 

 

 

 

Heinäkuun yhdentenätoista 2010

Kesä on joutunut nopeasti jo 11. heinäkuuta. Tämä on edesmenneen tätini Elli Järvelän nimipäivä. Muistan kunnioittaen hänen työtään äitini syntymäkodissa Ylivieskan Olmalassa. Hänen huoneessaan valokuvan äärellä kotirintanaisen muistomitali. Se kertoo työstä, jolle kuuluu kunnia ja arvonantoni.

 

Huomenna maanantaina on Hermannin päivä. Maaseudulla se on ollut perinteisesti aiaksi.empien sukupolvien aikana heinänteon aloituksen päivä. Nykyisi kuivaheinan tekoonkin käydään jo paljon aiemmin. Multialla syntymäkodissani on kaatanut heinää kuivumaan ja hellesäillä se tapahtuukin. Tavoitteena on kuivaheina, elleivät sateet pääsi yllättämään. Eilen toimitin Multialla syntymäkotini naapurin hautaansiunaamisen, joten vielä Hermannin päivänäki heinää jäi kaadettavaksi. Loput suosaroista, Lähdeniitty, Ahopelto ja Lummila ovat vuorossa.

 

Kotitilani pelloilla ovat aina ollet nimensä. Ahopelto kertoo kuokkijoistaan Ahosesta ja Peltosesta, jotka 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alun taitteessa olivat isäni apuna pellon raivauksessa. Minulle peltojen pitäminen peltona on arvokysymys. Olen nähnyt varhaislapsuudessa peltojen raivauksen ja itse ollut pienimpiä kantojen osia kokoamassa polttokasoihin. Työtä ja vaivaa toki peltojen hoito vaatii, mutta itse olen katsonut sen arvonsa mukaiseksi. Omalta isältäni jäi hänen kuollessaan 52- vuotiaana vuonna 1962 pellot hyvää kuntoon. Tämän totesi Suur-keuruun Sanomien kuolinuutisen tekijäkin elokuussa 1962. Siksi pellot ovat minulle enemmän kuin vain pellot, ne ovat työn ja hien vuoksi pyhiä peltoja, joilla on myös sanomaa, joka antaa voimia eduskuntatyöhönkin hyvin vahvasti. Tunnen maahengen omakseni.

heinäkuun kolmantena 2010

Tänään on heinäkuun ensimmäinen pyhäpäivä, viides sunnuntai helluntaista, apostolien päivä. On kaunis kesäpäivä ja pyhäpäivän rauha huokuilee ympärillä. Tulin juuri Pihlajaveden vanhan kirkon, erämaakirkon sanan jumalanpalveluksesta. Monet tietävät, että tämä kirkko sijaitsee komean metsän, ikihongikon keskellä. Muita kuin luonnon omia ääniä ei ole ymprillä. Jokainen käynti Pihlajaveden erämaakirkossa, jossa kesäajan jumalanpalvelukset pidetään, on elämys. Näin on aina uudelleen ja uudelleen.

 

Ensimmäisen saarnani pidin tuossa kirkossa jo kesällä 1971 elokuussa. Olin Multian seurakunnan kesäteologi ja esimieheni, Multian kirkkoherra Osmo Tarkki lomitti silloista Pihlajaveden kirkkoherraa Esko Töyliä ja Osmo Tarkki sitten lähetti minut teologian ylioppilaana toimittamaan Pihlajaveden seurakunnan juuri koulujen alkua edeltävän sunnuntain jumalanpalvelusta. Se oli minulle antoisa kokemus, joka antoi voimia heti seuraavana päivänä alkaneeseen uskonnon opettajan tuntiopettajan tehtävään Kiikan-Keikyän yhteiskoulussa. Jokainen myöhempikin käyntini Pihlajaveden erämaakirkossa on ollut voimanlähde elämään, olinpa sitten sanankuulijana tai palvelutehtävässä kirkossa.

 

Eilen Haapamäen surakuntasalilla vietettiin Lähetysavun 25-vuotisen toiminnan juhlaa. Sain olla avaamassa tapahtuman. Sitten heti kiruhdin Jyväskylään Pupuhuhdantielle toimittamaan taannoin Haapamäen lukiosta valmistuneen ylioppilaan ja hänen miehendsä lapsen kastetta. Vaimoni oli virren aloittajana kotikastetilaisuudessa. Kaste avautukoon koko rikkaudessaan jokaisena päivänä meille. Jumala hyväksyy meidät ja tahtoo olla meidän kanssamme. Heinäkuun suvessakin kesän luomisvoiman ja valon keskellä muistakaamme, että Jumala on meidät luonut ja tiemme on alkanut jo kasteessa valaistuna tienä!

 

Tarvitsemme yleisen asevelvollisuuden ja laajan reservin

 

Yleinen asevelvollisuus on koettu suomessa voimakkaasti kansaa yhdistävänä asiana. Samoin laaja reservi on uskottavan maanpuolustuksemme takuu, joka yhä useammalta maalta Euroopassa puuttuu. Erittäin merkittävä asia on edelleen se, että asevelvolliset miehet kuten vapaaehtoiset naisetkin menevät havaintojeni mukaan yhä myönteisemmin mielin palvelukseen. On suorastaan yllättävää kuinka motivoitunutta nuorisomme on nykyisin asevelvollisuuden suorittamista kohtaan.
Reservissä oleville suomalaisille on tärkeää tietää tehtävänsä, jos palvelukseen tarvitaan. Monet ovat pettyneitä siihen, jos kutsua kertausharjoituksiin ei ole tullut tai on ennättänyt kulua pitkälti aikaa aiemmista kertausharjoituksista, Koska pääosa kutsuista määräytyy koulutettavan yksikön mukaan eikä niinkään henkilöstä itsestään riippuen, eivät läheskään kaikki saa täten kutsua kertausharjoituksiin. Onneksi vapaaehtoiset kertausharjoitukset jossain määrin ja erityisesti vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kurssit tarjoavat halukkaille mahdollisuuksia nykyisin päästä maanpuolustuskoulutukseen. Tämä on myös naisten parissa koettu hyvin kiinnostavaksi turvallisuusasioiden monipuoliseksi opiskeluksi, josta on paljon hyötyä arkielämässäkin.
Nyt olen hyvin huolestunut niistä ajatuksista, joita ns. Siilasvuon asevelvollisuuden kehittämistä pohtinut työryhmä on keksinyt esittää. En voi pitää yhteiskunnallisesti hyvänä sitä, että yleinen asevelvollisuus muuttuisi ns. valikoivan asevelvollisuuden suuntaan. Sotaväkiaika on nuorille monien mahdollisuuksien aikaa kasvattaen henkilöstä itsestään, työstään, lähimmäisestään vastuuta ottavana kansalaisena. Jos nuorella on aiemmin ollut erehdyksiä elämässään, tarjoaa sotaväki mahdollisuuden kunnostautumiseen. Sotaväki yleisen asevelvollisuuden muodossa on suuri mahdollisuus torjua nuorten syrjäytymistä ja antaa otetta yhteiskunnasta jo osin syrjäytyneille. Valikoiva asevelvollisuus saattaisi vahvistaa syrjäytymistä. Jos ahtaasti ymmärrettynä sotaväki kouluttaisi vain sotilaiksi, menetettäisiin juuri sitä hyvää liian paljon, jota nykyinen yleinen asevelvollisuus yhteiskunnallemme antaa. Juuri tällä hyvällä on suuri merkitys suomalaisen yhteiskunnan eheydelle ja tasa-arvolle. Nämä taas luovat perustaa maanpuolustustahdolle ihmisten parissa. Haluan että sotaväen koulutusta myös määrätietoisesti kehitettäisiin yhä edelleen sellaiseksi, että se auttaisi varusmiehet myönteisesti sen läpi, yhteiskuntaan kunnon kansalaisiksi. Entisenä Keuruun varuskunnan sotilaspappina tiedän tämän näkökohdan merkityksen samalla kun  puolustusvaliokunnan jäsenenä tiedän myös vaativat sotilaallisen koulutuksen tarpeet, jotka tietenkin on täytettävä riittävän hyvin.
Toinen huolenaiheeni liittyy sodan ajan reserviarmeijamme jatkuviin vähentämispyrkimyksiin. En voi hyväksyä tällaista uskottavan maanpuolustuksemme hävittämistä edes ajatuksenakaan. Suomi on pinta-alaltaan laaja maa, jonka uskottava puolustaminen edellyttää laajaa reserviä. On aivan oikein, että tietty osa joukoista varustetaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Näin juuri pitää ollakin. Mutta koko Suomen paikallispuolustusta ei voida näillä iskukykyisimmillä joukoilla edes maakunnallisten erikoisjoukkojen avullakaan taata. Siksi tarvitaan takuuksi myös koko reservin joukot organisaatioineen kotiseutujemme turvaksi. Tämä on lähes ilmaista mutta tärkeää. Näitä kuten muitakaan joukkojamme ei toivottavasti koskaan tarvittaisi tositoimiin. Tämä tavoite voi myös toteutua, kuten on jo 65 vuotta toteutunutkin. Kaikkialla tiedetään se, että Suomeen ei kannata pahoissa aikeissa tulla. Silloin puolustusvoimamme jo pelkällä olemassaolollaan ovat täyttäneet tehtävänsä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Oikeus Oman uskonnon opetukseen perustuu kansainvälisiin sopimuksiin

 

 

 

Suomen perustuslain (731/1999) 11§ sekä Uskonnonvapauslain (453/2003)) keskeinen tavoite on positiivisen uskonnonvapauden toteutuminen. Uskonnonvapauteen kuuluu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnonvapaus on perustuslain mukainen perusoikeus, johon sisältyy oikeus uskontokasvatukseen ja – opetukseen. Oikeus uskonnonopetukseen on kirjattu myös YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (YK 1989, 29. artikla) sekä lukuisiin muihin kansainvälisiin sopimuksiin . Suomalainen uskonnonopetus toteuttaa positiivista uskonnonvapautta, vahvistaa lapsen ja nuoren omaa identiteettiä sekä tunnustaa uskonnon merkityksen osana yksilön ja yhteisön tapakulttuuria.

Uskonnonvapauslain (453/2003) yhteydessä uudistettiin myös Perusopetuslain 13§ (454/2003). Pykälän mukaan oppilaalla on oikeus oman uskonnon opetukseen koulussa, jos tietyt reunaehdot oppilaiden lukumääristä täyttyvät. Nämä reunaehdot täyttävistä uskonnoista opetetaan tällä hetkellä kouluissa pääsääntöisesti kolmea kristinuskon muotoa eli luterilaisuutta, ortodoksisuutta ja katolisuutta sekä ei-kristillistä uskonnoista islamia sekä muita uskontoja yksittäisinä ryhminä lähinnä isoissa kaupungeissa.

Perusopetuslaki velvoittaa kuntia järjestämään kouluissa enemmistön mukaista oman uskonnon opetusta. Oman uskonnon muodossa luterilaiseen opetukseen osallistuu n. 94%.

Luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon rinnalle aloitettiin muiden uskontojen opetus näihin uskontokuntiin kuuluville 1985, jolloin samaan aikaan uskontojenhistorian ja siveysopin opetus korvattiin elämänkatsomustiedon opetuksella. Oppilasmäärät kasvoivat nopeasti elämänkatsomustiedon kohdalla lähelle nykyistä prosenttiosuutta. Pienryhmäisten uskontojen kohdalla muutos on ollut hyvin maltillinen. Muiden uskontojen järjestämis- ja oppilasmäärissä ei ole 1990- ja 2000-luvuilla tapahtunut merkittävää muutosta. Suurin muutos tapahtui vuoden 1998 lainsäädännön määritellessä järjestämisvelvoitteen laskentayksiköksi opetuksen järjestäjän koulun sijaan. Tällöin opetuksen ulkopuolella olevien oppilaiden määrä putosi nykyiseen tasoon.

Edellä olevan perusteella suomalaine uskonnonopetuskäytäntö koetaan kansainvälisesti esikuvaksi ja eri uskontokunnat ovat nykytilanteeseen tyytyväisiä. Myös elämänkatsomustiedon edustajien kannalta nykyinen tilanne on koettu parhaaksi mahdolliseksi. Peruskoulun opetuksen tuntijakotyöryhmän on hyvä tunnustaa nämä lähtökohdat ja jatkaa nykyistä käytäntöä. Uskonnonopetuksen tuntimäärät ovat pudonneet noin 40% 1970-luvun alun tasosta. Nykyinen tuntimäärä on minimi eikä uskonnon-opetusta voida korvata edes osittain etiikan opetuksella. Etiikka ei voi olla relativistista suhteellistavaa, vaan sillä tulee olla oman uskonnon arvopohjaan perustuva lähtökohta, siksi etiikan opetuksen tulee olla kristillistä kristillisiin kirkkoihin kuuluville. Jos eettistä painotusta halutaan lisätä, tulee vastaavasti lisätä oman uskonnon ja elämänkatsomuksen opetuksen tuntimäärää. Suomalainen yhteiskunta perustuu syvälti kristilliseen arvopohjaan ja koko koululaitos on rakentunut alusta lähtien uskonnollisen pohjan perustalle. Tämä täytyy muistaa myös nyt tehtävissä asioiden valmisteluissa ja ratkaisuissa.

 

Lauri Oinonen

Kansanedustaja, Sivistysvaliokunnan jäsen

Äitienpäivän iltana 2010

Äitienpäivä on jo illassa. Päivällä olin mukan Haapamäen kirkossa rovasti Jari Honkakarin saarnatessa ja kanttori Veli-pertti Ahopellon säestäessä pianolla kansanlaulumessua. kitos sen toteuttajille ja Haapamäen kirkkoväelle. Koko päivä on mennyt ystävien kanssa keskustellessa siitä mielettömyydestä, että me suomalaiset joudumme maksamaan muualla Euroopassa tehtyjä

suuria rahallisia tupelointeja. Kyllä kansa tietää - on todella väärin, että me joudumme maksamaan ihan muualla tehtyjä tekoja.

 

Olen lujasti sitä mieltä, että ne, jotka ovat tilanteeseen syyllistyneet pitäsi panna vastuuseen ja maksamaan. Ei voi olla oikein, että täältä oikein tyrkytetään rahaa, että kyllä me maksamme. Se, mikä on ihan varmaa, on se, että rahat menevät taatusti Kankkulan kaivoon. Pitäisi samoin edes vaatia kiinteistövakuudet, jos jotain annetaan lainaksi. Nyt tosin jokainen kadunkulkijakin tietää sen että ikinä ei saada nyt lainattavaksi annettuja rahoja takaisin eikä yhtään korkojakaan. Eikä tällä mitään lamaa torjuta, vaan rahamiehet vain vievät yhä enemään lisää jatkossakin. Ja kansa ja veronmaksajat kärsivät. Jarruja, jarruja tälle meidän verorahojemme kylvämiselle taivaan tuuliin.

 

Ikävää, että äitienpäivänä joudun näin kirjoittamaan. Tämä tilanne oli aavisteltavissa, kun Suomi vietiin EU:hun ja ennen kaikkea euroon. Nyt Suomen markka olisi tosi kova sana! Se olisi ollut sitä jo aiemminkin. Meille ei olisi tullut taantumaa nykymitoissakaan, tuskin edes sellu- ja paperitehtaita sekä sahoja vaneritehtaitakaan olisi tarvinnut sulkea ainuttakaan? Ei euro ole ollut kun onnettomuudeksi. Kaikilla naapurimaillamme ovat omat rahansa ja nyt heidän ei tarvitse osallistua Kreikan talouden auttamiseen lainkaan. Ketkä veivät meidät euroon, se olisi nyt hyvä muistaa. Keskusta olisi halunnut säilyttää Suomen markan, se olsi nyt kovaa valuuttaa!

Vappuiltana 2010

Vappu on joutunut jo iltaan. Päivällä olin puhumassa Haapamäen eläkeliiton perinteisessä vappujuhlassa Haapamäen Suojalla. Oli jälleen hienoa kaikki se ohjelma, mihin oman kylän osaajat pystyvät. Puheessaani en käsutellyt politiikkaa, en edes ensi vuonna tulevaa takuueläkettäkään, vaikka se onkin kaikkein pienituloisimmille eläkeläisille merkittävin parannus vuosikymmeniin. Eläke tulee olemaan minimissään yli 860 euroa kuussa. Eihän sekään ole paljoa, mutta on tavattoman monia minunkin lähipiirissäni, jotka eivät nyt saa läheskään tätä.

 

Puheeni käsitteli vapun taustaa kirkilloisena pyhänä, Valpurin muistopaivänä aina 1700-luvulle asti. Samoin otin esille vapun historiaa laajemmaltikin ja myös toin sekä eurooppalaista että amerikkalaista taustaa vapunpäivälle. Toki valotin suomalaisenkin vapun olemusta kevään juhlana, johon maamme eteläisimmillä ja lounaisimmilla seuduilla liittyi karjan uloslaskeminen. Toki ei maisemissa tuolloin paljon vihreää varmaankaan ollut, mutta jos heinät olivat loppu, oli pakko laskea karja ulos.

 

Kun meillä Multialla oli karjaa, se laskettiin ulos vasta toukokuun lopulla ja joskus vasta ihan kesäkuun alussa, koska koulun loputtua olin ennättänyt laittaa aidat kuntoon ja valvoa äitini kanssa uloslaskettua karjaa. Illan suussa kävin kuntoilunkin merkeissä vesomassa pajuja pellon ojista. En paljoa tulosta saanut, mutta olipahan kuntoilua osaltani.

 

Huomenna 4. pääsäisen jälkeisenä sunnuntaina olen hartaushetken puhuja Kuoreveden kirkossa kello 15.00. Tämä on samalla Keski-Suomen Keskustan maakunnallinen kirkkopyhä. Pidän arvokkaana tämän kirkkopyhäkäytännön vaalimista. Elämme edelleen pääsiäisaikaa. Sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta kuuluu yhä.

Lakialoite biokaasun ja biometaanin verovapaudesta myötätuulessa

 

Suomessa biokaasun/biometaanin liikennekäytön kasvulla on merkittävä vaikutus työllisyyteen, teknologiavientiin ja energiaomavaraisuuteen sekä uusiutuvien liikennepolttoaineiden lisäysvelvoitteen täyttämiseen. Poliittiset ohjauskeinot vaikuttavat voimakkaasti nousevan alan toimintaedellytyksiin ja mahdollisuuksiin kehittyä Suomen menestystarinaksi. Biokaasu on arvokas polttoaine sellaisenaan, mutta siitä ei ole liikennepolttoaineeksi, vaan se pitää jatkojalostaa biometaaniksi. Tuo sana kertoo, että se on valmistettu biokaasusta, eli on kemiallisesti sitä samaa metaania, kuin maakaasu.

Yhteinen lakialoitteeni Juha Miedon (kesk) kanssa  biokaasun ja biometaanini vapauttamisesta polttoaineverosta sai eduskunnan lähetekeskustelussa yksimielistä kannatusta. Lähetekeskustelun jälkeen aloite menee valtionvarainvaliokuntaan käsiteltäväksi. Lakialoitteessa perustellaan biokaasun ja biometaanin verovapautta mm. ympäristöllisistä syistä. Biokaasun ja metaanin käyttö on aina ympäristöteko. Nyt polttoaineverouudistus uhkaa lopettaa puhtaimman ja 100-prosenttisesti kotimaisen biopolttoaineen – biokaasun/biometaanin - liikennekäytön Suomessa. Täysin kotimainen ja uusiutuva biokaasu on nykyään vapautettu liikennepolttoaineiden valmisteverosta.

Polttoaineverouudistus on kuitenkin vireillä. VTT:n esiselvityksessä on esitetty valmisteveron ja/tai käyttövoimaveron asettamista myös kaasumaisille polttoaineille. Tämänsuuntainen ohjauskeino olisi tavoitteiden vastainen. CO2-päästövähennyksien lisäksi verouudistuksen linjauksissa tulisi huomioida biokaasun/biometaanin liikennekäytön huomattavat edut. Biokaasun ja biometaanin verottomuutta puoltaa se, että jokainen laitos tai muu vastaava mikä tuottaa teknisesti biokaasua tai siitä jalostettuna biometaania on ympäristöteko estämällä sen metaanimäärän purkautumista ilmakehään, mikä ilman biokaasun tuottamista tapahtuisi. Verottomuuden pitäisi siis koskea kaikkea sekä biokaasun, että biometaanin käyttöä polttoaineena tai ajoneuvopolttoaineena. Biokaasulla/biometaanilla voidaan kattaa Suomen liikenteen 10 prosentin biopolttoainevelvoite.

Heti laajasti käytettävissä oleva teknologia on mahdollista myös kotimaisesti Suomessa. Maailmalla olevat 10 miljoonaa kaasuautoa ja 16 000 kaasun tankkausasemaa sekä lukuisten automerkkien panostaminen kaasuautoihin kuvastavat alan kehitystä. Tekniikka on täysin vakiintunutta, ja kaasuautojen hinnat ovat nykyisten bensiini- ja dieselautojen tasolla. Kaasun tankkausasemaverkosto rakentuu Suomeen nopeaa vauhtia, ja kaasun tankkausasemilla biokaasun rooli kasvaa lähivuosina merkittävästi. Uusia yrityksiä on jo syntymässä biokaasun tankkausasemaverkoston laajentamiseksi kattamaan koko Suomi.Siksi on tarpeellista ryhtyä toimenpiteisiin biokaasun pitämiseksi vapaana polttoaineverosta kotimaisen ja puhtaan energian käytön sekä alan teknologian ja tuotannon edistämiseksi.