30.12.2011

Ortopedihoito Keuruulla tulisi ottaa uudelleen käsittelyyn


Ortopedi, toimitusjohtaja Leo Österback tuo kirjoituksessaan Suur-Keuruussa 30.12.2012 esille useita sellaisia asioita, joita ei ollut kaupunginvaltuustolla tiedossaan kokouksessa 21.12.2011. Mahdollisesti asia on sama koko valmisteluprosessin osalta. Kaupuunginvaltuusto tekee ratkaisunsa lautakuntien ja kaupunginhallituksen valmistelun pohjalta ja nyt ilmeisesti valmistelussa on jouduttu liikkeelle vajain tiedoin.

Vaikka ilmeisesti menettely täyttäneekin laillisuuden, eivät oikeudenmukaisuus ja kuntalaisten etu asiassa nyt saatakaan täyttyä. Lisäksi merkittävää on se, että kyseiset tähän asti kuntalaisia hyvin palvelleet ortopedipalvelut ovat koskeneet lähes 600 henkilöä vuodessa. Jo nyt monet kansalaiset ovat antaneet huolestunutta palautetta, kun ortopedin vastaanottoaikoja ei ole annettu Keuruulla vuoden 2012 alusta.

On hyvä, että jotkut erikoislääkäripalvelut toimivat palautteen mukaan erinomaisesti Keuruulla, kuten tähän asti on koettu ortopedian osalta.
Olisiko tältä pohjalta toimintaa laajennettavissa muillekin lääkäripalvelujen sektoreille? Tällaista ainakin lupailtiin seututerveyskeskusratkaisun yhteydessä. Jos näin voisi tapahtua vielä ilman lisäkustannuksia, kuten Österback kertoo ortopedian osalta asian olleen Keskussairaalamme hintoihin nähden, olisi tilanne tavoiteltava.

Esille tulleiden asioiden perusteella haluan kaupunhallituksen palaavan ortopedihoidon saatavuuteen Keuruulla ja saattavan asian uudelleen tältä osin kaupunginvaltuustolle, koska valmistelu ilmeisesti on tapahtunut puutteellisin tiedoin ja myös kuulematta tässä yhteydessä luottamustehtäviin valittuja henkilöitä.


Lauri Oinonen
kaupunginvaltuuston puheenjohta
Keuruu

11.11.11

Mielipiteeni 11.11.11

Suomalaiset eivät saa joutua eurobondien maksajiksi


Eurobondit vierasperäisenä sanana voivat kuulostaa hienolta ratkaisulta Euroalueen kriisin hoidossa. Suomen ja tavallisten kansalaisten kannalta totuus eurobondeista on kuitenkin karmaiseva yksipuolinen maksajan velvollisuus toisten maiden veloista ja kansainvälisten finanssipiirien hyväksi. On hyvä, että Suomen taholta on vastustettu eurobondeja jo lähtökohdissaan. Toivon tälle linjalle vankkaa lujuutta ja erityisesti silloin, kun koetetaan tarjota jollain tavoin  näennäisesti muutettua pakettia samasta asiasta.

Eurobondit markitsevät yksinkertaisesti sitä, että asiansa hyvin hoitaneet joutuvat maksamaan asinasa huonosti hoitaneiden ja huonosti hoitavien velkoja. Suomi on euromaista parhaiten hoitanut asiansa ja siksi EU:n komissio koettaa houkutella yhteisvastuun illuusioon eikä sopimuksiin perustuen Suomeakin maksajien joukkoon. Tähän ei yksinkertaisesti pidä mennä.

Kyse eurobondeissa aivan samasta asiasta kuin on toisen henkilön pankkivelan takuusta ja sen maksamisesta. Vaikka takaajien joukossa olisi mukana kuinka komeita nimiä tahansa, maksu otetaan siltä, jolla on otettavaa. Suomi ja suomalaiset olisivat muiden maiden velkojen maksajia ja kansainvälisten finanssipiirien rahoittajia. Tätä karmaisevaa totuutta eubondit merkitsevät. Pahoin pelkään että ajan oloon ja  piankin Suomi kuitenkin hyväksyy eurobondit joillakin näennäismuutoksilla, mutta maksajan osa ei miksikään muutu.

Raha eurobondien maksuun olisi kerättävä veroina Suomen kansalaisilta ja erityisesti jo nyt on väläytetty arvonlisäveron korostusta keinoksi. Tämä kaikki tulisi jo nyt korkeiden verojen lisäksi ja ja eurobondien maksut olisivat pois kotimaisesta kulutuksesta ja elinkeinoelämän kiertokulusta. Arvonlisäverojen nosto olisi kohtalokasta myös monelle pienyrittäjälle. Tuotteiden tai palvelujen hinta nousisi monen kuluttajan tai palvelujen ostajan ulottumattomiin. Seurauksena menettäisiin yrityksiä, tuloja ja työttömyys kasvaisi.

Eurobondit ovat niin kielteinen asia, että ne on torjuttava Suomen osalta selkeästi nyt ja jatkossakin. Muutoin tätä eurobondien uhkaa ei ole euroalueen ulkopuolella ja näissä maissa talouskasvu on nytkin euroaluetta tuntuvasti parempaa. Aihetta laajempaankin keskusteluun Suomen eurojäsenyyden osalta tulisi rohkeasti avata. Kauanko jaksamme olla muiden tukijoita ja maksajia samalla, kun euroon kuulumattomat maat ja naapurimme kulkevat omia menestysteitään?

Lauri Oinonen
kansanedustaja 1990-2011 (kesk)
Keuruu

"Kohta poissa on veljet",pyhäinpäivän aattona 2011

Tänään 4.11.2011, pyhäinpäivän aattona sain serkultani viestin enoni, Johannes Järvelän kutsusta sotiemme veteraanin viimeiseen iltahuutoon. Taivaan Isä kutsui hänet aamuvarhaisella viid4en aikoihin kotonaan Vantaan Leinikkitiellä. Enoni, viime sotien veteraanin noin 90 vuoden mittainen elämä tässä ajassa päättyi lepoon ja rauhaan puolison tehdessä auttavana enkelinä palvelusta hänelle.

Johannes Järvelän ajallinen matka olisi voinut päättyä jo nuoren miehen rintama-aikana etulinjan kovimmissa paikoissa jatkosodassa. Monet saivat matkansa pään jo tuolloin aivan vieressä, mutta Jumalan suunnitelma oli hänen kohdalla se ajallinen kiviyrittäjän ja rakentajan elämä sekä pitkät ja antoisa eläkevuosien aika, joka hänelle suotiin.

Jäätyään varhennetulle eläkkeelle enoni otti osaa aktiivisesto sotainvalidien toimintaan Vantaalla. Hän sai olla myös tarjotuissa kuntoutuksissa ja tutustua moniin samoja vaiheita kokeneisiin kuten mm. jo edesmenneeseen arkkipiispa Mikko Juvaan Haikon kartanossa uima-altaalla.
Enoni sai tähän syksyyn saakka olla vielä ikä huomioon ottaen suhteellisen hyvässä kunnossa. Vasta nyt lokakuussa muutama viikko sitten, hänen oli annettava terveydellisistä syistä ajokortti pois.

Luopuessaan ajokortistaan hän pukeutui parhaimpiinsa ja meni tammenlehvä rinnassan poliisilaitokselle luovuttamaan ajokorttiaan. Kortin vastaanottaneen komisarion kanssa hän sai käydä hyvät keskustelut rintamakokemuksistaan. Pidän erityisen hienona asiana sitä, että poliisin edustajalla oli aikaa kuunnella viime sotien veteraania. Ajokortin luovuttaminen on todella suurempi asia kuin tajuammekaan. Kyse on aavistuksesta elämän riisumisesta ja senkin luovuttamisesta.

Kiitos ja kunnia enolleni elämäntyöstä rauhan ja sodan aikana. Pyhäinpäivä julistaa mitä suurimmassa määrin elämän sanomaa kuoleman äärellä. Uskon Taivaan Isän kutsuneen Johannes-enoni Kristuksen armossa riemuitsevaan seurakuntaan läheisten rakkaittensa tykö. Kohta poissa ovat veljet, sotiemme veteraanien ja invalidien elämä velvoittaa ja kannustaa meitä, jotka saamme heidän ansiostaan elää rauhan aikaa siniristilipun Suomessa.

Valt.tri Paavo Väyryselle Keuruun varuskunnan merkitys tiedoksi

Puolustusvoimien merkitys Keurusseudulle valt. tri Paavo Väyryselle tiedoksi.

Koko Suomen puolustaminen ja sen vaatiman varuskuntarakenteen turvaaminen tulivat esille Keuruun kaupungin kirjelmässä, jonka allekirjoittajina olin kaupunginjohtaja Timo Lounan kanssa. Jätin kirjelmän launtaina valt.tri Paavo Väyryselle hänen liikkuessaan tulevan presidentin vaalikampajansa merkeissä Keuruun kautta. Kaupungin kirjelmässä korostettiin Keuruun varuskunnan merkitystä Suomen pioneeri- ja suojelualan erikoisosaamisen ja koulutuksen keskuksena. Samoin tuotiin esille laaja eri maakuntiin ulottuva Keuruulle tulevien varusmiesten rekrytointialue.

Toivon mahdollisen tulevan ylipäällikön ottavan huomioon myös aluetaloudelliset vaikutukset, jotka puolustusvoimen suoranaisesti tarjoamien työpaikkojen ja välillisten elinkeino- ja yrityselämän vaikutusten osalta ovat Keurusseudulla poikkeuksellisen merkittävät. Puolustusvoimen rakenneuudistus ja mahdolliset varuskuntajärjestelyt tulevat maaliskuussa tehtäviinsä astuvan uuden tasavallan presidentin, joka on myös Suomen puolustusvoimen ylipäällikkö, toimikauden aikana ratkaistaviksi.

Tämän vuoksi mielestäni on välttämätöntä, että Keuruun kaupunki on valmis antamaan kaikille presidentin tehtävää tavoitteleville
mahdollsimman hyvää tietoutta Keuruulla olevista puolustusvoimen toiminnoista seudulla liikkuessaan. Tutustuessaan Keuruun kaupungin esittämiin asioihin valt.tri Paavo Väyrynen totesi ne perustelluiksi. Hänen mielestään Suomen ei pidä Ruotsin tai länsi-Euroopan maiden mallin mukaan laskea kansallista puolustuskykyään eikä liioin sulkea varuskuntiakaan, sillä kerran menetettyä omaa puolustuskykyä ei voitaisi käytännössä enää palauttaa. Paavo Väyrynen ei katso sotilaallisen liittoutumisen olevan vaihtoehto omalle kansalliselle puolustuskyvyllemme, nykyinen rauhankumppanuus ja yhteistyö sitävastoin ovat muodostuneet luonnollisiksi asioiksi

Haapamäen radat kuntoon ja kovaan käyttöön

Haapamäen radat TEN- radoiksi ja kovaan käyttöön

Olen Suomenselän rautatieliikennetyöryhmän puheenjohtaja ja siinä roolissa olen valmistellut oheisen luonnoksen kannanotoksi liilkenneministeriölle vuosien 2020-2030 liikennepoliittiseen selontekoon. Pienin lähinnä stilistisin muutoksin tämä sitten lähtikin eteenpäin.
TEN-radat ovat TransEuropeanNetworkin ratoja eli pääratoja kansallisesti ja kansainvälisesti sekä henkilöliikenteen että kuljetusten osalta.

Suomenselän rautatieliikennetyöryhmä kaikkien niiden kuntien yhteistyöelin, jotka sijaitsevat Haapamäen kautta kulkevien ratojen varrella.
Kyseiset radat ovat: Haapamäki-Orivesi-Tampere, Haapamäki- Seinäjoki, Haapamäki-Jyväskylä ja Haapamäki-Parkano-Pori.

1.Rataosuus Tampere-Haapamäki-Seinäjoki muodostaa toisen raideparin Pohjanmaan radalle. Tämä tulisi saattaa kokonaan TEN- luokituksen mukaiseksi ja tarjota hyvin toimiva kuljetusten ja henkilöliikenteen reitti pääradan toisena raideparina, joka Haapamäen risteysasemalla tarjoaisi myös sujuvat poikittaisliikenteen yhteydet. Radan varteen ja vaikutuspiiriin kuuluvat Alavuden, Ähtärin, Keuruun, Mänttä-Vilppulan ja Oriveden kaupungit sekä Töysän, Juupajoen ja Kangasalan kunnat talousalueineen.

Rataosuus Tampere-Orivesi on jo osa Suomen TEN-rataverkkoa ja rataosuus Haapamäki-Pihlajavesi on varustettu yhteenhitsatuin kiskoin.
Kokonaisuudessaan rata sisältää pitkiä suoria osuuksia ja TEN- kuntoon saattaminen merkitsisi lähinnä perusrakenteen vahvistamista ja osittaista kiskojen vaihtamista yhteen hitsatuiksi sekä sähköistämistä osuudelle Orivesi-Haapamäki-Seinäjoki. Täten ei tarvittaisi lainkaan uuden radan rakentamista välille Tampere-Parkano-Seinäjoki välille, jossa nykyinen rata voisi keskittyä erityisesti pääradan nopeaan henkilöliikenteeseen, koska kuljetuksia ja osa sen sen henkilöliikenteestä voitaisiin ohjata Haapamäen kautta.

2.Rataosuus Haapamäki-Jyväskylä on osa Suomen pääpoikittaisrataa rataverkkomme alkuperäisen suunnittelun ajalta maamme leveimmällä kohdalla. Kyse on itärajamme eri liikennepaikoilta ja mahdollisesti junaliikenteelle palautettavalta Elisenvaara-Parikkala reitiltä Huutokosken, Pieksämäen ja Jyväskylän kautta Haapamäelle. Täältä tämä reitti jo nyt mahdollistaa liikenteen Seinäjoelle, josta mielekkäät satamayhteydet ovat mm. Kaskisiin ja Vaasaan. Kyse on sekä kansainvälisestä Keski-Pohjolakäytävästä Venäjältä Tyyneltä valtamereltä asti Atlantille että pohjoismaisesta NECL II kuljetuskäytävästä. Toinen vaihtoehto poikittaisreitin jatkoyhteydelle Haapamäeltä on palauttaa kokonaisuudessaan liikenteelle olemassaoleva rata Haapamäki- Parkano-Pori.

Kaikki tämä poikittaisliikenne on myös ajettavissa läpi molempiin ilman veturin kääntöjä risteysasemilla. Jos rataosuudet kokonaisuudessaan sähköistetään on sähköveturien käyttö koko matkalla mahdollista. Pääpoikittaisrata yhdistää toisiinsa vanhan (Haapamäki) ja uuden(Parkano) Pohjanmaanradan, Keski-Suomen radan (Jyväskylä), Savon radan (Pieksämäki) ja Karjalan radan (Parikkala, Joensuu

Suomen leveimmällä kohdalla kulkevan pääpoikittaisradan hyödyntäminen erityisesti teollisuuden ja transitoliikenteen ratana vapauttaisi uusien raideparien rakentamisista Salpausselälle, Riihimäki-Tampere välille, Jyväskylä-Orivesi ja Tampere-Peipohja välille sekä poistaa
Tampereen seudulle suunnitellun uuden tavaraliikenteen järjestelyratapihan tarpeen, koska kaikilta näiltä voidaan sujuvasti ja mielekkäästi ohjata liikennettä ja erityisesti kuljetuksia pääpoikittaisradalle ja siihen liittyville radoille. Merkittävä osa kuljetusten ratapihatoiminnoista voidaan siirtää myös takaisin Haapamäen jo olemassaolevalle ratapihalle.

Suomen kaivos- ja kaivannaisteollisuuden painottuessa suurelta osin itä- ja koillis-Suomeen tarjoaa Haapamäen kautta kulkeva pääpoikittaisrata erittäin mielekkään kuljetusvaihtoehdon Suomen länsirannikon jäistä vapaisiin syväsatamiin, joissa on runsaasti vapaata laiva- ja satamakapsiteettia nykyiselläänkin. Radan osuus Parkanosta suoraan Poriin olisi hyvin mielekäs myös Pohjanmaan radan kuljetusten kannalta kaikkina vuoden aikoina ja erityisesti talvikauden vaikean jäätilanteen aikana. Mikäli em. kaivos- ja kaivaisteollisuuden raskaat kuljetukset merkittävästi kasvavat tulisi harkita myös aikanaan suunnitellun ja päätetyn radan rakentamista Keski-Suomen radalta Saarijärveltä Multian kautta Haapamäelle.

3. Pääpoikittaisradan mahdollisuuksia tulee kehittää myös poikittaisessa henkilöliikenteessä, jotta saataisiin ilman junanvaihtoja junayhteydet
laadukkaalla ja nopealla kalustolla mm. reitille Joensuu/Parikkala-Huutokoski-Pieksämäki-Jyväskylä-Haapamäki-Vaasa/Pori. Osa Pohjanman radan henkilöliikenteestä olsi hyvin mielekästä mm. yöjunien osalta ohjata kulkemaan Haapamäen kautta.

4. Kaikkien Haapamäen kautta kulkevien ratojen kunnostaminen TEN-luokituksen mukaisesti on mielekkäästi toteutettavissa, koska radat alueineen ovat jo olemassa ja mm. Haapamäki-Parkano-Pori radalla tehtävissä lähes ilman liikenteelle tulevia haittoja.

5. Haapamäen kautta kulkevien ratojen henkilöliikennettä tulee lisätä usealla junaparilla, jotta radan vaikutuspiiristä voidaan käydä eri maakuntien oppilaitoksissa ja työpaikoissa kotoa käsin päivittäin kuten esim. Ähtäristä Jyväskylässä ja Tampereella, Vilppulasta ja Keuruulta Jyväskylässä ja Seinäjoella omien maakuntakeskusten ohella. Tämä edellyttää toimivia junanvaihtoyhteyksiä kaikilla junilla Haapamäen risteysasemalla suorien yhteyksien rinnalla. Henkilöliikenne tulee palauttaa myös Haapamäki-Parkano-Pori radalle ja luoda toimivat vaihtoyhteydet Haapamäellä ja Parkanossa. Haapamäen radan henkilöliikenteen vaihtoyhteydet tulee edelleen olla hyvin toimivat eri suuntiin Tampereella, Seinäjoella ja Jyväskylässä kaikkien junien osalta.

Kesähelteiltä mikkelinpäivän syksyyn seurakuntatyössä

Minulle oli tavattoman hienoa aikaa palvella Keuruun seurakunnan vs.2.kappalaisena elo- ja syyskuun ajan. Kaksi kuukautta meni suorastaan kiitäen. Keuruun seurakunnassa on oikein miellyttävä työilmapiiri. Oli ilo toimia tuttujen työtovereiden kanssa ja paljolti myös ennestään tuttujen seurakuntalaisten parissa. samalla oli tietysti ilo tavata uusia tututiksi tulleita ihmisiä.

Kesän helteet olivat vielä elokuun alussa mm. silloin, kun kävimme ihanan viileään Keuruunb vanhaan kirkkoon kuukauden 1. torstain torikirkkoon. Keuruun seurakunnassa on hieno asia monet kontaktit pai9kkakuntamme eri laitoksiin ja kouluhin. Niihin otettiin tervetulleeksi vanhana tuttuna minut lämpimästi vastaan. Kiitos tästä. Monia seurakuntaliisia sain tavata vuosien jälkeen eri yhteyksissä mm. vanhusten hoitolaitoksissa. Ihailen niiden henkilökunnan työpanosta ihmisten parhaaksi.

Aivan uusia kirkollisia toimituksia sain myös kohdata. Tarhialan uusien toimitilojen siunaaminen syyskussa oli tällainen. Kyse on erityisesti iäkkäiden lähimmäistemme hoiva- ja hoitopaikasta. Tuolla osastolla voi tuntea, että kun omat voimat uupuvat, Taivaan Isän käsivarret ja enkelinsä hoitavat. Oli hieno asia, että hoidettavien omaisia oli vuosittaisena omaisten päivänä saapunut runsaastikin pitkistäkin matkoista tapahtumaan.

Toinen uusi tehtävä oli olla mukana kirkkoherra Ossi Poikosen kanssa siunaamassa ulkomaalauksen jälkeen uudelleen käyttöön otettavaa Pihlajaveden kirkkoa. Tämä on merkki koko Pihlajaveden väestölle tulevaisuudesta. Vaikka kesänviettäjät lähtevät ja moni pihapiiri vaipuu syksyn myötä talveen odottamaan uutta kevättä, haluaa kotiseurakunta elää ja olla paikalla olevan väestön kanssa. Prosentuaalisesti väkilukuun nähden Pihlavedellä käydään edelleen varsin runsaasti sanan kuulossa. Tämä olkoon kannustuksena ja esimerkkinä muuallekin!
Kiitos Keuruun kirkkoherra Ossi Poikoselle, työtovereille ja seurakunnalle kuluneesta elo- syyskuun hienosta ajanjaksosta!

Terve itsetunto on Keuruullakin tarpeen

Tarvitsemme tervettä itsetuntoa

Muutamia kommentteja on hyvä esittää tässä Suur-Keuruu lehdessä 23.9. olleen yleisönosasto kirjoituksen johdosta. Keuruu on linjannut suuntaa-antavasti kantaansa kuntaliitoskeskusteluihin sekä kaupunhallituksen kokouksissa että valtuustoseminaareissa. Viimeksi asiaa sivusi19.9. kehityskeskustelu, jossa Sari Saarinenkin oli mukana. Kiteytetysti näissä on muodostunut linjaksi se, että Keuruu niminen kunta on jatkossakin ja jos jokin kunta haluaa liittyä siihen, voimme käydä asiasta myönteisessä hengessä neuvotteluja. Tämä on myös oma kantani. Asiasta ei ole tietenkään ollut mitään äänestyksiä, koska tästä kysymyksestä ei mitään vastauksia kysyttykään.

Virallisesti olemme puolestaan kaupunginhallituksessa nimenneet neuvottelijat eri sektoreilla tapahtuvaa ja mahdollista yhteistyötä varten. Olemme mm. Sari Saarisen kanssa nimetyt samaan tähän joukkoon. Viimeksi kävimme keskustelua ajankohtaisista asioista Jämsässä 16.9, Virtain kanssa neuvottelimme 10.8 Haapamäellä ja Multian sekä Petäjäveden kanssa keskustelimme yhteistyökysymyksistä Keuruulla 24.8. Näissä ovat olleet esillä erityisesti sosiaali-ja  terveystoimen asiat.

Tarkoitus on käydä kaupunginhallituksen päätöksen mukaan neuvotteluja muidenkin naapureiden kanssa ja jatkaa jo käytyjä neuvotteluita, jotta voitaisiin selvittää realistisia yhteistyömahdollisuuksia. Lueteltujen lisäksi sidosryhmien ja kuntien yhteispalaverit ovat olleet tieasioiden merkeissä Petäjävedellä 2.9. ja raideliikenteen merkeissä Keuruulla 19.9. Mm. näissä kaikissa yhtenä kaupungin edustajana mukana olleena en voi ymmärtää kirjoituksen väitettä, että Keuruu olisi haluton keskustelemaan yhteistyöstä.

Miksi Keuruun ei sitten ole aihetta käydä liittämään itseään johonkin itsensä kokoiseen tai suurempaan? Ensinnäkin Keuruun talous kestää vertailun mm. kuntalaisia ja veronmaksajia eniten koskettavan asian eli veroprosentin osalta. Kunnalliskalenterin 2011 mukaan veroprosentit ovat:Keuruu 19,75, Virrat 19,75, Multia 19,75, Petäjävesi 20,00, Mänttä-Vilppula 20,50, Ähtäri 20,75 ja Jämsä 21,00. Halvemman veroprosentin hyöty verotettavista tuloista riippuen voi olla jopa satoja euroja vuodessa monen keuruulaisen perheen hyväksi. Osaltaan sillä voi olla myönteistä vaikutusta ostovoimaan ja yrittäjien tarjoamien palvelujen kysyntään ja työllisyyteenkin. Samaan aikaan pystymme esim. toimittamaan sosiaalitoimen sektorilla vanhuksille arkisin lämmintä ruokaa kotiin, kun nyt mm. Jyväskylässä on luovuttu lämpimän ruuan kotiintoimittamisesta.

Kuntaliitos Keuruun kohdalla ei em. vertailun mukaan helpottaisi taloutta, vaan loisi painetta kuntalaisten verojen korottamiselle. Samalla olisi mahdollisena vaarana palvelujen heikentymistä ja omien vaikutusmahdollisuuksiemme vähentymistä meitä koskeviin asioihin. Keuruu olisi kuntaliitoksissa enemmän antava kuin saava osapuoli. Erityisen tärkeää on myös muistaa sekä Keuruun kaupungin että seurakunnan valtakunnallisestikin merkittävät metsä- ja maaomaisuudet. Yhteinen ja myös tuottava omaisuutemme antaa tiettyä vakautta taloutemme perustaan. Kuntaliitoksessa sekä kaupungin että seurakunnan maat ja metsät menisivät kumppanin tai kumppanien kanssa yhteisiksi.

Täten Keuruun ei mitään aihetta ajaa itseään kuntaliitokseen. Järkevä ja kaikkia osapuolia palveleva yhteistyö on puolestaan luonnollinen asia. Yhteistyön on palveltava ihmisten, kuntalaisten parasta eikä sellaisia kielteisiä ilmiöitä saa tulla, joita monet ovat kokeneet Paras-lain velvoittaman seututerveyskeskuksen eräiden toimintojen osalta.

Muualta Keuruulle muuttanut henkilö neuvoi, että me tarvitsemme Keuruulla tervettä itsetuntoa. Tuota sanontaa kannattaa miettiä. Itsetunto on aivan eri asia kuin itsekkyys.



Lauri Oinonen
kaup.valtuuston pj.
Keuruu

Pihlajaveden kirkon käyttöönotossa ym.

Viime sunnuntaina 18.9.2011 otettiin Pihlajavedeen kirkko käyttöön kesällä tehdyn ulkomaalauksen jälkeen. sain olla avustajana alttaripalveluksessa kirkkoherra Ossi Poikosen vastatessa muun messun toimittamisesta. Pihlajaveden kirkon ulkomaalaus on onnistunut. Jo kaukaa kirkko sateilee vaaleita sävyjään metsämaiseman ja peltojen keskeltä. Pihlajaveden sini loisti kirkkaana puiden lomasta kirkkopihaan, kun metsää oli raivattu maisemasta.

Pihlajaveden noin 140-vuotias "uusi kirkko" omaa Keuruun parhaimman akustiikan ja soveltuu siksi juuri akustiselle musiikille mitä parhaimmin. Saakoon kirkko ennen kaikkea olla lohdituksen ja turvan antaja tulevaisuudessakin. "Kirkkoon kun kellot kutsuvat, suo sinne tieni johtaa". Itse olen kokenut aina saaneeni voimaa elämääni jokaisella käynnilläni Pihlajaveden  kirkoissa.

Lauantaina toimitin Keuruulla Tarhialan uuden hoivaosaston tilojen siunaamisen Kirkkokäsikirjan mukaisessa järjestyksessä. Kiitän, että sain olla ensimmäistä kertaa pappisurallani juuri tällaisessa tehtävässä. Oli ilo, että omaisia oli saapunut runsaasti juhlaan mukaan. Monet olivat tulleet kaukaakin tilaisuuteen tapaamaan omaisiaan Tarhialassa. Tapasin mm. Naantalista saapuneita ja he kokivat tärkeäksi hyvän hoidon ja hoivan antamisen läheisilleen. Tarhialassa on hieno henkilökunta, joka tekee parhaansa hoidettavien ja hoivattavien hyväksi. Jumala siunatkoon työn Tarhialassa.

Syyskuun sateissa

Tämä alkanut syyskuu on ollut sääoloiltaan vaihteleva. Jos olisi viljaa kuivamassa seipäillä, ei niitä näillä keleillä pääsisi puimaan. sama koskee toki nyt vielä pystyssä olevaa kauraani. Mutta sen korjuulla ei ole kiirettä, se kyllä ehditään korjata. On sinällään ollut mielenkiintoista, että Keski-Suomessa ei ole vielä ollut syyshallaa lainkaan. Usein jo elokuun kymmenes päivä, Laurin päivä voi kätkeä yöhalloja alavilla mailla. Nyt ei oloe hallaa ollut vielä syyskuun toiselle viikolle tultaessakaan. Näin kaurani on ennättänyt joutua, vaikka sen kylvö myöhästyi traktorivikojen vuoksi.

Metsien puolukkasato ainakin Multian tutuilla marjamaille on mennyt keväthallojen myötä. Mistähän Keuruullakin marjanpoimintaan tulleet thaimaalaiset löytävät marjoja? Ilmeisesti jostakin kuitenkin, koska he iltojen pimetessä hymyssä suin kokoontuvat Keuruun ABC:lle ostamaan ruokatarpeita. Hyviä sadonkorjuun lopuuaikojen säitäå ja marjakelejä!

Koulukäynnit miellyttäviä

Nyt elokuussa olen saanut käydä kappalaisen viransijaisena Keuruun eri kouluilla. Olen kiitollinen opettajille myönteisestä ja ilahtuneesta vastaanotosta! Mutta olen myös ilahtunut myönteisistä oppilaista. He käyttäytyvät hyvin ja tämä on myönteistä todeta. Olen saanut vierailla myös toisen luokan uskontotunnilla Keusuun Keskustan ala-asteella. Olen myönteisen yllättynyt oppilaiden tarkkaavaisuudesta ja hyvistä kysymyksistä! Koululaisissamme on hyyvä tulevaisuus!

Elokuun loppupuolen kuulumisia

Elokuu on ennättänyt jo 22. päivään ja kesän helteet ovat jo vain muisto. Nämä vähän viilkeämmät säät ovat minusta mukavampia ja kaikin tavoin parempia työkelejä. Tämän elokuun olen ollut ihan virkamääräyksellä Keuruun seurakunnan vs. kappalaisena. Monet työtehtävät ovat kutsuneet. Sain pitää Keuruun ala-asteen ja Haapamäen ala- ja ylakoulun koululaisjumalanpalvelukset. Tulevalle viikonvaihteelle ovat kalenterissani hauntaansiunaaminen, kaste ja vihkiminen muun muassa.

Huomenna tiistaina olen matkalla Lapualle. Piispa Simo Peura on kutsunut muutamia eläkkeelle siirtyneitä puolisoineen läksiäistapaamiseen. Tätä varten vaihdoin kirkkoherra Ossi Poikosen kanssa huomisen Keuruun Kivelän koulun aamunavauksen. Hän menee huomenna ja minä ensi viikon tiistaina Kivelän koululle.

Kunnalliselämässä tapaamme Multian ja Petäjäveden edustajat Keuruun kaupungintalolla yhteispalaverin merkeissä sosiaalitoimen Paras-lain vaatimusten täyttämiseksi. Olemme jo 10.8. tavanneet Viratin edustajat. Koko Paras-laki on mielestäni vain ongelmia täynnä ja se synnyttää suuria ongelmia, joita nyt ei ole. Tulee lisää hallintobyrokratiaa, päätäntä etääntyy valituilta luottamushenkilöiltä ja kunnallisjohtajilta, pelkään kaikkien palvelujen vain heikkenevän mutta kustannukset nousevat. Nykyiset käytännöt ovat toimivia, hallinolla ovat kasvot ja omiin asioihin voi ainakin yrittää vaikutta omassa kunnassa paremmin kuin erilaisissa "kuntakolhooseissa"- Haluan ihmisten peruspalvelut läheltä, toimivina ja siten myös edullisina edelleenkin.

vs. kappalaisena aloitettu

Keuruun kirkkoherra Ossi Poikonen kysyi juhannusviikolla, oletko valmis tekemään elokuun ajan virkaveljen vuosiloman sijaisuutta seurakunnassa. Vastasin myöntävästi. Näin elokuu on alkanut perinteisen tiiviin seurakuntatyön merkeissä. Viime viikolla oli kolme hautaansiunaamista ja niiden muistohetket. Nämä ovat hyvin koskettavia tehtäviä, jotka myös kuluttavat. Näin koen. Haöluan kulkea seurakuntalaisten ja surevien kanssa kappaleen matkaa elämän noissa tilanteissa.

Samoin oli Keuruun vanhassa kirkossa kouluun lähtevien ekaluokkalaisten siunaus, kesän viimeinen torikirkko samassa paikassa, Terveyskeskuksen, Tarhialan, Tuurilakodin ja Päiväkeskuksen viikkohartaudet. Olin joka päivä myös virastopäivystäjänä. Sunnuntaina sain olla ehtoollisen jaossa loppukesän konfirmaatiossa Keuruun kirkossa, Pihlajaveden erämaakirkon kesäjuhlan jumalanpalveluksen liturgina ja Haapamäen viikkomessun toimittajana.

Tänään maanantaina sain olla avaamassa Isohiekassa perhepäivää, tuulinen sää ja sateen uhka ilmeisesti pelottivat tulijoita aluksi, mutta puoleen päivään tultaessa alkoi väkeäkin tulla ihan mukavasti. Virastopäivystyksen jälkeen kävin leirikeskus Pöyhölän rippikoulussa. Olen tuomiokapitulin valtuuttama järjestön rippikoulun valvoja tuolle leirille. Kaikki on leirillä erinomaisen hyvässä ja esimerkillisessä kunnossa, tämä on ilo kertoa aikanaan Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulille annettavassa selostuksessani. Jumala siunatkoon rippikoulun kohti ensi sunnuntain konfirmaatiota kello 14.00 Keuruun kirkossa!

"Hermannilta heinään!"

Tänään on Hermannin päivä. Vanha kansa aloitti silloin menneinä vuosikymmeninä heinänteon. Nykyään heinän korjuun käytännöt ja ajat ovat muuttuneet. Säilörehun teko on mullistanut heinänteon jo muutama vuosikymmen sitten. Jotkut hyvin kasvattavana kesänä ovat korjanneet jo toisen säilörehusadon tähän mennessä. Rehevä kesä on nyt saanut virkistävän vesisateen helteiden jälkeen.

Itse olen synnyintilallani Multialla myös kaatanut heinää parisen hehtaaria ja kolmisen hehtaaria odottaa kaatamista. Tavoitteenani on kuivaheinä. Nyt kaatamani ovat kuitenkin sateen pilaamina jäämämässä luomulannoitteeksi. Jos itsellä olisi karjaa ja heinäntarve, niin silloin olisi tilanne se, että heinät seipaille ja kuivumaan. Mutta ei mitään mieltä sateen vahingoittamia heiniä ajatellakaan myyntiin nykyoloissa.

Viime vuonna oli juuri Hermannin päivä, kun satutin sormeani niittokoneen kiilahihnan tarkistuksessa. Yllättävän hyvin sormi on parantunut, ihan Luojamme ihmettä kohdalleni. Tosin ensimmäinen nivel ei vielä kunnolla taivu eikä sormella vielä tätäkään tekstiä kirjoiteta, mutta päällisin puolin ei outo henkilö heti mitään vahinkoa huomaisi.

Helteiden jälkeen virkistävä kesän sateinen aika tuntuu ihan hyvältä!

Heinäkuun alussa

Jumala on läsnä

Kesä on monien hengellisten juhlien aikaa. Keurusseudulla helluntaiherätyksen juhannuskonferenssi oli jo 20. kerran, kun otamme huomioon  myös vuonna 1978 Pöyhölän maisemissa olleen juhannuskonferenssin. Viime perjantaina olin itse mukana myös Kansanlähetyksen juhlissa Seinäjoella,. Opiskeluaikainen ystäväni pastori Soini Olkkonen kutsui tuonne tapaamaan. Hän on ollut lähetystyössä Papua-UusiGuinealla. Suviseurat olivat Oulun lähellä Lumijoella, olisin halunnut myös sinne, mutta kalenterissa oli esteitä.Tulevassa viikonvaihteessa ovat herättäjäjuhlat Oulussa. Monet ovat uskollisia oman hengellisen kotinsa kesäjuhlille pitemmistäkin matkoista. Raamatussa ovat sanat: "Autuaita ovat ne, joilla on mielessänsä pyhät matkat."

Hengelliset juhlat ovat suuri siunaus yksityisille ihmisille ja kansakunnallemme. Toivoisin, että niiden sanoma saisi runsaamman sijan
suorina lähetyksinä radoissa ja televisiossa ja muutonikin eri medioissa. Silloin olisi tilaisuus osallistua juhlien sanomaan niilläkin, jotka eivät pääse paikalle tapahtumiin. Suurempi merkitys olisi vielä sillä, hyvä sanoma tavoittaisi nykyistä enemmän ihmisiä ja viestittäisi sitä, mikä on siunaukseksi sekä ajallisessa elämässä että kantaisi satoa taivaan valtakuntaan asti.

Jeremian kirjan 6.luvun 16. jakeessa ovat sanat: Näin on Herra sanonut:" Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja ja katsokaa ja kysykää, mikä on hyvä tie ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne." Näillä sanoilla halutaan ohjata Jumalan mielen mukaiseen elämään, lähimmäisenrakkauteen ja armon tielle. Jumala tahtoo hyvää kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. Hänen käskynsä ovat ainutkertaisen elän käyttöohje. Ostetun koneenkin mukana ovat käyttöohjeet, niitä noudattamalla kone toimii.

Elämä on koneita arvokkaampi asia. Siksi elämän käyttöohjeet ovat todella tärkeät. Jumalan sana on sama kaikkina aikoina ja kaikille ihmisille. Maan ja taivaan Luoja haluaa olla meidän puolellamme. Hän haluaa antaa hyvää rajattomasti. Kyse on siitä, haluammeko ottaa tätä vastaan. Kuten Jeremian aikana niin Jumala nytkin kutsuu meitä tahtonsa noudattamiseen. Siihen liittyy siunaus, armo ja anteeksiantamus. Missä nämä ovat, siellä taivas koskettaa maata, Jumala on läsnä.

Juhannuksena 2011

Tervehdys Pihlajaveden kappeliseurakunnan juhannuspäivän messusta. Olin osallistujana, mutta mikäli olisi ollut tarvetta, olisin auttanut ehtoollisen jakamisessa yksin palvellutta rovasti Jari Honkakaria. Pihlajaveden 140-vuotias uusi kirkko on todella oivallinen juhannuksen kirkko. Kymmenisen prosenttia kappeliseurakunnan väestä oli kirkossa eli noin 60 henkilöä, mikä suhteutettuna esim. Keuruun pääkirkkoon merkitsisi, että Keuruulla olisi tullut olla tänään jumalanpalveluksessa noin 1000 henkilöä!

Se määrä olikin lähellä juhannusyön konsertissa eilen iltamyöhällä kello 22.00 alkaneessa Viktor Klimenkon konsertissa. Tämä tapahtuma liittyi Keuruun Ison Kirjan helluntaiherätyksen juhannuskonferenssiin. Mielestäni olisi luotava tästä perinne, joka olisi korrelaatti jouluyön ehtoollismessulle. Näin molempina öinä olisi Keuruun uusi kirkko täynnä ihmisiä. Väki on aina se, mikä kirkon kaunistaa! Jokainen kirkonkäynti kätkee salatun mutta todellisen siunauksen, mikä ylittää vajavaisen ihmisymmärryksemme.

Tänään juhannuspäivänä menen vielä Ison Kirjan juhannuskonferenssiin. Keuruun kaupungin edustajana luovutan konferessisa esiintyvällä ministeri Päivi Räsäselle kaksi kirjelmää. Ei tietenkään ole tarkoitus, että hän pyhäpäivänä tänään näistä vaivautuisi, vaan avaisi kirjeen sanoman pian koittavan ministerin arkisen työn myötä.

 Kannamme kirjelmissä vakavaa huolta ihmisten tärkeiden perustarpeiden rahoituksesta, miä on uhattuna uuden hallituksen valtionosuuksien leikkaussuunnitelmien myötä. Huolen tuomme esille myös Keuruun varuskunnan ja Haapamäen junaliikenteen sekä yleensäkin maaseudun ja erityisesti linja-autoliikenteen tulevaisuudesta. Näihin kaikkiin koemme kohdistuvan aivan lähitulevaisuuderssa vakavia uhkia, jos hallitusohjelman rahoituksen supistuksen toteutuvat.

Hyvää ja siunattua juhannuksen suvea!

Juhannusaatonaattona

Olin eilen illalla Keuruun Isossa Kirjassa Keuruun kaupungin edustajana käyttämässä puheenvuoron kotikaupunkimme esittelynä valtakunnallisilla helluntaiherätyksen juhannuskonferensissa. Tämä tapahuma on ollut Keuruun Pohjoisjärvellä entisen vanhainkoti Heikkilän
mailla jo vuodesta 1993 lähtien.

 Kyse on ainakin Suomen suurimmasta hengellisestä juhannustapahtumasta. Epäilen konferenssin olevan myös Pohjoismaiden ja jopa Euroopankin suurimman hengellisen juhannustapahtuman. Keuruun kaupungin puolesta iloitsen, että väkilukumme nelinkertaistuu juhannuksena raittiin ja vain myönteisen suurjuhlan myötä. Monet muunlaiset juhannustapahtumat tuovat ongelmia, tässä juhlassa niitä ei ole.

Aloitin puheeni Raamatun ajatuksella:"Autuaita ne, joilla on mielessänsä pyhät matkat." Toivotan jokaiselle Hyvää Juhannusta, iloitkaamme keskikesän suuresta juhlasta!

FW: Kesäkuussa helluntain aatonaattona

Kevätkesän juhla helluntai ansaitsee asemansa


Kristikunnan kolmas suuri juhla, helluntai, on ensi sunnuntaina. Yhden pyhäpäivän juhla sunnuntaina jää kansankansan tajunnassa huomaamatta. Helluntain viettoon ei koskaan ole liittynyt sellaista valmistelua tai puhumattakaan kaupallisuutta kuin liittyy jouluun ja pääsiäiseen. Ehkä näin ollut hyväkin. Mutta silloin, kun helluntai oli kahden pyhäpäivän juhla, se huomattiin. Vielä 1970-luvulle saakka oli helluntai sunnuntaina ja maanantai, toinen helluntaipäivä, oli myös kirkollinen juhlapäivä jumalanpalveluksineen.

Sitten käytäntö, jota kesti pari vuosikymmentä, jolloin helluntai oli edelleen kahden pyhäpäivän juhla. Itse helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen juhla 50 päivää pääsiäisen jälkeen oli edelleen oikealla paikallaan, mutta toinen helluntaipäivä siirtyi aattoon launtaille ja siitä kalentrissa käytettiin nimitystä helluntain valmistuspäivä. Muutoinkin työmarkkinapoliittisista 1970-luvulla siirryttäessä viisipäiväiseen työviikkoon,oli muutettu kirkollisten juhlapäivien sijoitusta vuosisataisilta paikoiltaan. Loppiainen, jonka paikka on kuuden tammikuuta,siirtyi launtaille. Joka oli joko kuudes tammikuuta tai sitä seuraava lauantai. Samoin helatostai siirrettiin launtaille kaksi viikkoa ennen helluntaita.

Kirkollisten juhlapyhien siirtoa työmarkkinapoliittisista syistä kritisoitiin jo alusta lähtien ja suomalaiset siirrot 1970-luvulla poikkesivat kansainvälisistä käytännöistä ja siksi paineet juhlapyhien palauttamiseksi perinteisille paikoilleen kasvoivat. Myös elämä kävi jotenkin yksitoikkoiseksi, jossa viisi työtä ja kaksi vapaata seurasivat toisiaan ilman perinteistä juhlapyhien tuomaa vaihtelua. Vain joulu, itsenäisyyspäivä ja vappu toivat vaihtelua, koska ne olivat kalenterissa aiemmilla paikoillaan.

Vihdoin 1990-luvun aikana paineet juhlapyhien sijoittamiseksi perinteisille paikoilleen, tuottivat tulosta. Loppiainen palasi tammikuun kuudennelle ja helatorstai, Kristuksen taivaaseen astumisen päivä, tuli Raamatun pelastushistorian mukaisesti 40 päivää pääsiäisen jälkeen oikealle paikalleen torstaille. Helluntai menetti kuitenkin toisen pyhäpäivänsä, helluntaimaanantai ei palannut. Näin kevätkesän suuri juhla, jolla oli vuosisatojen ajan sijansa suomalaistenkin elämässä, paljolti katosi käytännön elämässä ja kansan tietoisuudessa. Mielestäni tämä on vahinko, joka tulisi korjata.

Vanha raikas sanonta kuului:"Nyt on helluntai, suvisunnuntai, kevät tautisen talven jo voitti!" Haluan, että kevätkesäämme palaisi kahden pyhäpäivän helluntai takaisin. Jumalanpalvelusten tulisi olla molempina päivinä ja keväisessä maisemassa kirkonkellojen äänen soisi kuuluttavan kevätkesän suuren juhlan, helluntain kirkasta juhlasanomaa tulevinakin aikoina.


Lauri Oinonen
Keuruu

Toukokuun kuudentena 2011

Toukokuu on alkanut vauhdilla, on jo kuudens päivä. Menen Multialle Korjaamaan vielä talven lumen ja myrskyjen pelloille kaatamia puita, jotka pääosin ovat koivuja ja kookkaita raitoja. Kevät tuo käärmeet, saa nähdä, onko niitä kuinka paljon jo pellon pientareilla. Kohta pääsen jo vanhalla "majurillakin" ajamaan pelloilla. Voi olla, että akkuja on tarve ladata ennen kuin saa kokoneen koneen käyntiin.
Syntymäkotitilallani on paljon tekemätöntä työtä. Työt suorastaan huutavat tekijäänsä. Täytyy kuitenkin priorioida askeleet eri tehtäviin.
 
Ilomoittauduin juuri Maanpuolustuskurssit 50- vuotta juhlaan Finlandiatalolle 19.5.2011. Itse sain käydä maanpuolustuskurssin vuosituhannen vaihteessa, Millennium-kurssin. Ensi viikolla on myös Helsingin reissu Maaseutu-pisa työryhmän merkeissä, olen puheenjohtajana kyseisessä työryhmässä. Työn iloa toukuun hommiin jokaiselle!

Kappalaisen viran viime tunteina vappuaattona 30.4.2011

Tänään vappuaattona 30.4.2011 kappalaisen virkani viime tunteina annan kiitollisena seurakunnalleni ja seurakuntalaisilleni seuraavan tiedotteen:

"EROAN KAPPALAISEN VIRASTA, MUTTA JATKAN PAPPISVIRASSA"
 
Keuruun seurakunnan 1.kappalaiselle, Haapamäen piiripastori Lauri Oinoselle on myönnetty anomuksesta vapautus virasta Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulissa eläkkeelle siirtymistä varten 1.5.2011 alkaen. Keuruun seurakunnan palvelukseen vt. kappalaiseksi Lauri Oinonen on tullut 1.7.1972 ja vakinaiseksi kappalaiseksi 1.3.1975 alkaen. Keuruun seurakunnan tehtävien ohella Oinosella on ollut annettuina virkamääryksinä tehtävien hoitoa myös Mäntän, Multian, Pohjaslahden, Pylkönmäen, Pihlajaveden ja Petäjäveden seurakunnissa. Virkavapaalla hän ollut vuodesta 1999 alkaen kansanedustajan tehtävien vuoksi. Keuruun varuskunnan sivutoimisena sotilaspastorina hän toiminut vuodet 1993-1990.
 
Nyt huhtikuun lopulla hän on halunnut toimia seurakunnassa, jotta kollegat ovat voineet pitää vuosilomansa. Haluan nyt vapauttaa vakinaisen papin viran haettavaksi, vaikka olisin voinut myös jatkaa virassani useitakin vuosia. Koska pappisvirka eli papin oikeudet ovat elinikäiset, voin palvella pyydettäessä sekä seurakuntia että seurakuntalaisia aina tarpeiden mukaan. Nytkin on siunaustilaisuus ja kaksi vihkimistä kalenterissani, toteaa Lauri Oinonen.
 
Keuruun seurakunnan työilmapiiri on hyvä ja kannustava ja olen kiitollinen tästä niin kirkkoherra Ossi Poikoselle kuin yhtäläisesti jokaiselle työtoverilleni. Seurakuntalaisten parissa on erittäin miellyttävää toimia ja näin on ollut koko työurani ajan. Samoin varuskunta oli hyvä seurakunta, joka antoi papilleen enemmän kuin itse pystyin antamaan tälle tärkeäksi kokemalleni työsaralle, toteaa Lauri Oinonen.
Hyviä muistoja on myös opettajan tehtävien sijaisuuksista sekä Keuruulla että Haapamäellä, näin säilyi aktiivinen tuntemus kouluelämään. Tästä on ollut paljon hyötyä eduskunnan sivistysvaliokunnan 12 vuoden työskentelylleni.
 
Nyt voin omistautua paremmin kaikkiin tekemättömiin töihin ja yhteiskunnallisiin toimintoihin ilman viran tuomaa sidonnaisuutta. Seurakuntalaisiin nähden ei käytännössä mikään muutu virkavapausaikaani verrattuna, toteaa Lauri Oinonen.

Pitkäperjantain iltamyöhällä

Pitkäperjantain iltamyöhällä

 

Tänään on pitkäperjantain ilta. Eilen kiirastorstaina olin avustamassa Keuruun kirkon ehtoollisenvietossa. Kun alttaria puettiin mustaan asuun, luin psalmia 22. Tämä on hyvin vaikuttavaa tekstiä. Kannattaa etsiä Raamatusta. Perheen kanssa kävimme tänään puoliltapäivin Haapamäen kirkon pitkäperjantain sananjumalanpalveluksessa.

Illansuussa kävimme vanhemman tyttäreni kanssa isäni haudalla Multian Sinervän hautausmaalla. Sinervältä käyvän tuulen takia emme koettaneet sytyttää kynttilää haudalle. Nyt illan jo pimennyttyä se, olisi loistamassa kristillisen toivon valoa. Haudalle tuomani kolme narsissia olivat pysyneet koloissaan pystyssä tuulesta huolimatta.

 

Ensimmäisenä pääsiäispäivä toimitan papin osuudet synnyinseurakuntani Multian pääsiäismessussa kello 10.00. Toisena pääsiäispäivänä toimitan vastaavan sananjumalanpalveluksessa Keuruun kirkossa. Tiistaina toimitan hyvän ystäväni director cantus Matti Korkeakosken kanssa pääsiäisen ajan ehtoollisenvietot kolmessa vanhusten hoitokodissa Keuruulla ja Juurikkaniemen sairaalassa samoin Keuruulla. Tulevana torstaina saan olla pappina mukana haapamäen Metsätähdessä Eläkeliiton hengellisen piirin kokoontumisessa.

 

Kristikuntana vietämme pääsiäisen aikaa: Kristus kärsi ja kuoli meidän pelastuksemme tähden, hänet haudattiin ja hautaamisellaan hän pyhitti haudan myös kerran meidän lepopaikaksemme. Pääsiäisen koitto on elämän voitto synnin, kuoleman ja pimeyden valloista. Mikään ei voi tehdä tätä tyhjäksi.

Kiitos äänestäjille ja vaalityötäni avustaneille!

 

 

Kiitän jokaista äänestäjääni ja vaalityössäni mukana olleita. Keurusseudun äänestäjieni antama kannatus on todella suurenmoinen. Valitettavasti se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt valintaani ja nyt jään eduskuntatyöstäni neljän vuoden vuorotteluvapaalle. Palaan Keuruun seurakunnan 1. kappalaisen virkaan, Haapamäen piiripastoriksi.

Keuruulta, vaalipiirin reunalta, on ollut aina vaikeaa saada kansanedustajaa ja näin tapahtui nytkin. Keurusseudun väkiluku ja täten äänestäjien määrä on vähentynyt, mikä lisää kynnystä tulla valituksi.

 

Jatkan Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana Keuruun varuskunnan ja Haapamäen junaliikenteen sitkeää puolustamista. Eduskuntatyön vuorotteluvapaalta seuraan tiiviisti ihmisille tärkeiden asioiden seuraamista ja tulen ottamaan kantaa napakasti asioihin.

 

Puun myyntiveron nousu tuottaisi työttömyyttä

 

 

 

 

Puun myynnin vero ei saa nousta

 

Hetemäen työryhmä esitti korotuksia pääomaverotuloon. Kaikki puolueet populistisesti vaalien alla ovat hyväksymässä tämän. Metsänomistajien kannalta tilanne on kuitenkin hyvin paha, sillä puun myyntitulot ovat verotetut pääomatuloina. Jo nyt puun myyntiä ikään kuin rangaistaan 28 prosentin myyntiverolla, vaikka tukkipuut ovat kasvaneet jo kertaalleen verotettuina pinta-alaverokäytännön aikana. Valitettavasti vuoden vaihteessa menetettiin ne veroedut, joita eduskunta-aloitteillani olin ajanut ja joiden avulla turvattiin maan puuhuolto taantuman aikana. Nyt kynnys puukauppoihin olisi nousemassa, jos pääomaverotuloa korotetaan.

 

Ongelma koskettaisi myös koneurakoitsijoita, kuljetusalaa ja ennen kaikkea koko metsäteollisuutta, jos maan puuhuolto verotuksellisista syistä vaikeutuisi. Tähän ei ole varaa. Korotettu vero lisäisi myös paineita puun hintoihin, jotka olisivat kustannustekijä puun jalostajille. Vientimarkkinoilla ei auttaisi selitellä, että sahatavara ja paperi maksaakin nyt enemmän, kun Suomen valtio lisäsi puun myynnin veroa.

 

Runsas kuukausi sitten tein eduskunnassa lakialoitteen, että muusta pääomatulosta ylisukupolvisena toiminta määriteltäisiin ihan oma verokanta puun myyntituloille. Esitin, että se olisi 50% kulloisestakin pääomaverokannasta. Tämä olisi hyvin yksinkertainen toteuttaa verotusmenettelyssä toisin kuin mahdolliset palautukset tai muut anottavat huojennusjärjestelmät, joista jo pelkällä olemassaolollaan tulisi hidasteita puukauppoihin byrokratian. Lakialoitteessani ei ole byrokratiaa. Sitä haluan ajaa lujasti läpi seuraavalla vaalikaudella, jos saan valtakirjan edelleen eduskuntaan. Metsäkaupat, metsien hoito, työllisyys ja vienti eivät saa pysähtyä, vaan niille on annettava lisää vauhtia myönteisellä menet

Keurusseudun uhat ja mahdollisuudet

 

 

 Uhat poistettava ja mahdollisuudet käyttöön

 

Tulevan vaalikauden aikana nyt valittava eduskunta joutuu tekemään monia ratkaisuja, joilla on poikkeuksellisen suuria vaikutuksia Keurusseudulle. On olemassa sekä pahoja uhkia kuin myös löydettävissä olevia mahdollisuuksia, joilla taas voi olla suuriakin myönteisiä vaikutuksia. Pahin uhka on puolustusvoimien toimintojen kohdalla ja uhka koskee edelleen myös junaliikennettämme. Ennakkoarvioiden mukaan on valmisteilla seitsemän varusmiehiä kouluttavan varuskunnan lakkauttaminen ja rajut sulkemiset varikkojen osalta.

 

Jotta Keuruu on ei ole näiden menettäjien joukossa, on löydettävä varuskunnalle ja varikolle tulevaisuudessakin tarpeelliset ja nimenomaan juuri Keuruuseen sitovat tehtävät. Periaatteeni on, ”joka tahtoo se, etsii keinot”. Vaikka kuvaannollisesti joutuukin menemään purjeveneellä myrskyssä rajuun vastatuuleen, uskon mahdollisuuksiin.

 

Suomen puolustuksen suuret peruskysymykset liittyvät asevelvollisuuden tulevaisuuteen, reservin määrään ja siihen aiotaanko vastaisuudessa puolustaa koko Suomea.

Seuraava eduskunta joutuu linjaamaan kantansa edellä lueteltuihin kolmeen asiaan, jotka vaikuttavat toisiinsa. Oma kantani on yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen, laaja reservi ja näiden mahdollistamana koko maan puolustaminen. Näistä perusasioista en tule tinkimään.

 

Rautateiden ja junaliikenteen osalta vaihtoehdot ovat ”voitto tai kuolema” Nykyinen junaliikenteemme er suuntiin Haapamäeltä on torjuntavoitto. Tämä ei kestä kauan. VR:n on suostuttava muuttamaan kustannustensa laskentapolitiikkaa realistiseksi, vain liikenteestä todella aiheutuneiden kulujen mukaiseksi. Nyt kustannukset lasketaan saman hinnan mukaan kuin pääradoilla ja pendoliinoilla ajettaessa. Katetuottolaskenta tekisi junaliikenteestämme selvästi kannattavaa. Tämä laskentatapa olisi perusteltua tilanteessamme, jossa vaihtoehtona liikenteelle ovat ratojen arvon nollaantuminen käyttämättömänä ja kiskobusseja lukuun ottamatta liikennekaluston romutusarvo 

 

Seuraava eduskunta joutuu linjamaan kantansa uusien ratojen ja raideparien rakentamisista sekä miljardin euron Pirkkalaan suunnitteilla olevan Suomen tavaraliikenteen nyt Tampereella olevan järjestelyratapihan rakentamisesta. Jopa VR:n taholta on vilautettu ajatusta, että järjestelyratapiha tulisi Haapamäellä halvemmaksi kuin ratkaisut Tampereen ympärillä. 1970- luvulle asti pääosa nykyisistä Tampereen toiminnoista tehtiinkin juuri Haapamäellä, jonka sijainti maan kartalla on myös keskeisempi.

Järjestelyratapihan ei tarvitse olla suurkaupungissa. Radat Haapamäelle ovat olemassa, ne tulisi vain kunnostaa ja sähköistää. Tämä olisi vain murto-osa uusien ratojen ja raideparien hinnoista. Samalla saisimme sen ”voiton”, joka turvaisi ratojemme henkilöliikenteen tulevaisuutta seuraavalta vuosikymmeneltä eteenpäin.

 

Ratkaisut maanpuolustuksen ja ratalinjausten osalta ovat selkeästi poliittisia, jotka eduskunta päättää. Sama koskee suuria linjoja maantieratkaisuissakin, joista esimerkki on seudullamme valtatie 18 Multia – Ähtäri osana kokonaisuutta Jyväskylä – Vaasa. Suuria asioita ei voida heti saavuttaa, mutta ne voidaan kylläkin hetkessä menettää. Samoin väärät linjaratkaisut voidaan tehdä napin painalluksella. Saavutusten tavoittelemiseksi sitä vastoin on tehtävä sisukkaasti ja sitkeästi asiaan uskoen työtä väsymättä ja pitkäjänteisesti.

 

 

Äidin 95-vuotispäivänä

Tänään 1.päivänä huhtikuuta 2011 äitini Selli Maria Oinonen os. Järvelä sai täyttää 95 vuotta. Syntymäpäiviään hän vietti kotonaan Keuruulla ilman juhlia. Silti useat henkilöt halusivat muistaa häntä sekä kukkasin, kortein että onnitteluadressein. Hänen pöydällään on kukkia joskus kukkakaupassa ennen tukkukaupan auton käyntiä. iloitsen siitä, että näinkin monet ovat halunneet häntä muistaa, vaikka monet ikätoverit ovat jo poistuneet.

 

Äidilläni on tavallaan kaksi syntymäpäivää. isoisäni Heino Järvelä oli kirjoittanut perheraamattuun äitini syntymän 31.3.1916, mutta kastepappi oli merkinnyt kirkonkirjoihin

1.4.1916. Näin näistä päivistä voi käytännössä valita sitten sen, mikä paremmalta tuntuu tai viettää molempina! Näin nytkin, kutsuin eilen Keuruun seurakunnan kappalaisen, virkaveljen, Jari Honkakarin antamaan äidilleni kotiehtoollisen. Näin vaatimaton asunto oli kirkko ja rollaattorin etulava alttaripöytä. Herramme Jeesus Kristus oli sanansa mukaan läsnä. Voiko arvokkaammin syntymäpäivää viettääkään?

 

Tänään Keuruulla vieraili pääministeri Mari Kiviniemi eduskuntavaalien merkeissä. Pyysin häneltä onnittelunimikirjoituksen vaaliesitteeseeni, jonka vein sitten äidilleni. Näin hänen syntymäpäivään liittyi myös pääministerin tervehdys. Raskaan talonemännän ja isäni kuoleman jälkeen myös naisena isännän työvuosikymmenten juhlapäivä sai korkean tason muistamisen. Sen hän myös koko viime sotien ajan lottatyötä tehneenä mielestäni todella ansaitsee. Uskossa Jumalaan saamme jokainen jatkaa elämäämme arjessa ja juhlassa.

Tosiasioita Keuruun varuskunnan tulevaisuuden osalta

 

 

VARUSKUNTAA PUOLUSTETAAN VARTIOPAIKALTA

 

Nimimerkki ”Eläkekortti” kirjoitti huolenaiheensa Keuruun varuskunnan tulevaisuuden osalta. Eduskunnan puolustusvaliokunnassa kolmen vaalikauden aikana olen saanut selkeät käsitykset sekä uhasta, joka on todellinen, että myös mahdollisuuksista, jotka ovat todellisia. Nämä on tiedostettava rauhallisesti ja on toimittava taitavasti.

Paniikinomainen nousu barrikaadeille olisi tässä vaiheessa ehkä varmin tappion tie, ja näyttäisi koko maalle yhden lakkautettavan varuskuntapaikkakunnan mahdollisesti seitsemän poistettavan joukosta.

 

Tuleva eduskunta ja hallitus joutuvat kohta ensi töikseen ottamaan linjaa puolustusvoimien muutosten osalta ja tähän liittyen varuskuntien sulkemisesityksistä. Tuolloin on mielestäni paras tapa rakentaa yhtälö Keuruun varuskunnan turvaamiseksi sen vahvuuksista. Tätä työtä olen tehnyt jo pitkään ja asian luonteen vuoksi ilman julkisuutta, joka taatusti pilaisi asian ja minä saattaisin samalla vaarantaa valiokuntatyön sitoumukset vaiteliaisuusmääräyksistä. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja siksi olen ilmaissut tahtoni seuraavallekin vaalikaudelle. Jokaisella varuskuntaseudulla on ollut oma edustajansa valittuna valiokunnassa, joten asiat on tajuttu kaikkialla.

 

Avoin ja julkinen asia on se, että Keuruun varuskunta on suojelu- ja pioneerialan osaamiskeskus. Tämä on meille juuri nyt ajankohtainen mahdollisuus, kun maailman tapahtumat osoittavat selvät tarpeet. Olen varma, että suojeluosaamiseen panostetaan maassamme entistä enemmän. Meille puolestaan on tärkeää, että tämä tapahtuisi Keuruulla. Suojelualan koulutus ja tutkimus puolustusvoimissa tulisi keskittää kokonaisuudessaan Keuruulle ja integroida mahdollisimman hyvin sisäministeriön alaisiin vastaaviin toimiin ja kansainvälisiin yhteyksiin. Tämä on helposti sanottu, mutta toteutuakseen vaatii erittäin paljon sitkeää työtä.

 

Kun eduskunta viime viikolla käsitteli pelastuslakia, toin esille sen tosiasian, että mitkään uhat eivät ole poistuneet maailmasta. Kaikkinainen valmistautuminen pahan varalle on tehtävä, kun se normaalioloissa vielä voidaan tehdä. Inhimilliset erehdykset ja irrationaaliset tekijät voivat aiheuttaa ei-toivotun todellisuuden hyvinkin yllättäen missä tahansa jopa lähellä Suomea tai ihan Suomessakin. Vaikka nykyisin ei ydinaseiden uhasta juuri puhutakaan, ne ovat yhä olemassa olevaa kovaa todellisuutta.

Siksi kaikki toiminnot, joita Keuruun varuskunnassa tehdään ovat tarpeellisia tai entistä enemmän tarpeellisia.

 

Tahtotilani on se, että nämä tarpeelliset tehtävät tulee tehdä jatkossakin ja keskitetymmin siis nimenomaan Keuruulla. Tähän katson voivani vaikuttaa, jos olen päätösten teon parissa eduskunnassa. Jos olisin muutaman viikon kuluttua entinen kansanedustaja, joutuisin vain kuuntelemaan uutisia lakkautettavista varuskunnista. Toki tekisimme käynnit kaupungin puolesta päättäjien pakeille. Saisimme tuolloin seuraavat vastaukset, ”Tehän olette sieltä varakkaasta ja luonnonkauniista Keuruusta, jolla menee hyvin verrattuina muihin nykytilanteessakin, mutta me emme voi mitään välttämättömille puolustusvoimien rakenteellisille muutoksille ja Keuruun osalta on vain nyt ollut pakko tehdä se mikä monen muunkin osalta on jouduttu tekemään. Mutta Keski-Suomen osaltahan tilanne on hyvä, teillehän jää maakuntaan kasvava Tikkakosken varuskunta. Me toki ymmärrämme huolenne, mutta kasvava maakuntakeskus antaa varmaan virkeyttä teillekin.”

 

En halua joutua kuvaamiani selittelyjä kuuntelemaan. Siksi haluan vaikuttaa siellä, missä toissa kesänä saimme voitettua varuskunnille ja viime syksynä varikoille jatkoaikaa tämän vaalikauden ajaksi. Tuo prosessi oli hyvä preliminääri, mutta nyt on tosi koitos edessä. Olen siihen valmis. Vartiopaikalta ei livistetä, vaan taistellaan.

Joka tahtoo, se etsii keinot!

 

 

 

Voimaa ylisukupolvisuudesta!

 

 

Isovanhemmat ovat kansallinen voimavaramme

 

Menneiden sukupolvien aikana on ollut luonnollinen se, että perheeseen on kuulunut isä ja äiti, heidän lapsensa , mummu ja pappa ja vieläpä isomummu ja isovaarikin.

Ylisukupolvisuus on ollut mitä luonnollisin asia. Viime sotien jälkeen tilanteeseen tuli muutoksia kaupungistumisen ja maalta muuton seurauksina. Nuoret lähtivät työn ja opiskelun vuoksi kaupunkeihin, perustivat siellä perheen ja vanhemmat ja isovanhemmat jäivät maalle. Lasten kontaktit isovanhempiin alkoivat rajoittua loma-aikojen vierailuihin ja luonnollinen päivittäinen yhteinen elämä kolmen sukupolven paljolti katkesi.

 

Eri sukupolvien välinen jokapäiväisen elämän yhteys välitti juuri sitä, mitä me nykyisin kutsumme hiljaiseksi tiedoksi. Tätä ei parhainkaan kouluopetus voi korvata. Omat isovanhemmat liittävät lastenlapset suvun kokemukselliseen ja henkiseen perintöön. Tämä tapahtuu vielä siten, että isovanhemmat luontaisesti osaavat välittää kokemansa ja sanomansa lastenlasten ikäkausiin sopivilla tavoilla. Mitenkä arvokasta onkaan, kun omille vanhemmilleen kapinoiva murrosikäinen nuori haluaa yleensä olla tottelevainen isovanhemmilleen. Tämä kasvattaa nuorten omaa elämänkäsityksen arviointia hienolla tavalla.

 

Nykyisin perhe- ja sukusiteet saattavat vahingoittua vanhempien tien erotessa joko avioliiton tai useammin avoliiton särkyessä. Tuolloin hyvin helposti yhteydet omiin isovanhempiin vähentyvät tai jopa katkeavat käytännössä. Tämän tilalle tulee nuorten oma kaveripiiri ja muut oheisvaikuttajat ja valitettavan usein vähemmän myönteisillä tavoilla. Vanhempien avioliittojen eheyden ja kestävyyden ihanteen puolesta tulisi tehdä työtä yhteiskunnassa. Voi olla, että liian helposti puolisot päätyvät eroon. Silloin kriisin opetukset ja vahvistavat vaikutteet jäävät saamatta. Maaseudulla kotitilan ollessa yhteinen ja toimeentulon lähde ei ollut niin helppoa erota. Puolisot oppivat riitelemään ja sopimaan ja kokemuksista rikkaampina jatkamaan yhteistä elämäänsä.

 

Kun aikoinaan suurperheessä aviopari riiteli ja syysiltana vanha isäntä komensi riitelevän nuoren parin ulos tuvasta nukkumaan yönsä aitassa, oli kyseessä parasta perheterapiaa. Yön kylmyys pakotti pariskunnan yhdessä etsimään lämmintä samojen vällyjen alta kylmässä aitassa ja aamulla tuskin enää riideltiin, elämä jatkui yhtä kokemusta onnellisempana. Saattoipa talon tuleva isäntäkin saada alkunsa tämän yön sovittelukulun seurauksena.

 

Vaikka yhteiskunta on muuttunut, ei pidä menettää uskoa ylisukupolvisuuden voimaan. Meidän tulisi määrätietoisesti vaalia mahdollisuuksiemme mukaan läheisiä siteitämme. Olen jopa toiveikas, sillä ns. suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle, meille muodostuu entistä hyväkuntoisempi ja elinvoimaisempi isovanhempien ja isoisovanhempien joukko ja silloin mahdollisuudet sukusiteiden vaalimiseen ovat ehkä entistä paremmat. Hienoa on ollut havaita ylisukupolvisten kontaktien luomisen halua myös yleisellä tasolla, vaikka sukulaissiteitä ei olisikaan. Vanhan neuvot ja kokemukset ovat aina lapsille ja nuorille arvokkaita muiltakin kuin omilta sukulaisilta.

Viime sotien veteraanit ovat keskuudessamme entistäkin suuriarvoisempi voimavara.

 

 

 

 

 

sunnuntaina 27.2.2011

Tämän sunnuntaipäivän aloitin osallistumalla Keuruun kirkon messuun kirkon penkissä. Pyhäpäivä ei tunnu pyhäpäivältä, jos ei kävisi kirkossa ja siksi haluan käydä jumalanpalveluksessa joka pyhä. Mikäli mahdollista koetan päästä sellaiseen jumalanpalvelukseen eli messuun, jossa vietetään ehtoollista. Näin oli tänään Keuruulla. Yleensä kirkossa on aina aika runsaasti väkeä. Mutta lienevätkö hiihtolomat vieneet väkeä matkoille ja niin kirkossa oli ehkä tavanomaista vähemmän väkeä, silti kuitenkin puolensataa henkilöä.

 

Eilen osallistuin Keuruulla yleisönä täällä hiihdettyihin Suomi Cupiin ja Scandinavia Cupiin maastoliikuntakeskuksessamme. Samalla eduskuntavaaleihin liittyen olin paikalla Keskustan pystyttämällä teltalla. Yleisöä riitti itse kisatapahtumaankin niukalta, vaikka kyse olikin merkittävästä kisasta. Lienee johtunut Holmenkollenin samanaikaisuudesta ja yleisö seurasi sitä kotoaan käsin. keskustalla teltalla kävi silti muutamia henkilöitä ja meillä oli hyviä tapaamisia.

 

 Keuruulla on huippuhienoa osaamista ja rutiinia parhaimmillaan vaativien kisatapahtumien hoitamiseksi. Kiitos kaikille tästä ja Onnea hiihtoihin osallistuneille eri maista!

KESTÄVIÄ EVÄITÄ EDELLEEN ELÄMÄÄN

 

Peruskoulu on suomalaisen yhteiskunnan, opettajien ja oppilaiden yhteisen ponnistelun suuri saavutus. Suomalaisina voimme olla tästä aidosti tyytyväisiä. Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä olen saanut tutustua koulutyöhön eri maissa, joista voi ottaa eri ideoita käytännön työhön, koulun on aina voitava kehittyä tärkeiden tehtävien toteutumiseksi.

 

Pidän arvokkaana sitä, että koko maassa halutaan antaa tasapuoliset mahdollisuudet oppimiseen. Opettajan työ on vaativaa kaikkialla ja eri luokka-asteilla, siksi luokkakoot eivät saa kasvaa. Tarvitaan edellytykset työrauhalle ja oppilaan yksilöllisyyden huomioon ottamiselle. Siihen pienet yksiköt antavat mielestäni ihanteellisia mahdollisuuksia. Onnistuneelle koulutyölle on tärkeää vahvistaa kodin ja koulun yhteistyötä entisestään. Tähän yhteistyöhön haluaisin liittää jollain tapaan nuorten vapaa-ajan vaikuttajat. Tässä olisi yhteisen työn haastetta kuntien, seurakuntien ja laajan järjestösektorin kesken.

 

Tavoite ja ihanne tulisi olla, että nuori ei vapaa-ajallaan putoaisi sivuun väärien asioiden pariin. Miten tämä onnistuisi jokaisen kohdalla ei olekaan helppo kysymys. Ajattelen, että kannustaminen niissä asioissa, joissa lapsi ja nuori menestyy, auttaisi menestymään muussakin. Tunnustus ja rohkaisu ovat vahvoja asioita lapsuudesta lähtien elämässä. Onneksi jokaisesta löytyy aina positiivisia asioita, mutta niitä ei voi huomata suurissa luokissa ja opetusryhmissä. Luokanopettajat ovat kuitenkin monitaitoisuuden mestareita ja he voivat toivottavasti onnistua oppilaidensa yksilöllisessä kannustamisessa ja rohkaisemisessa.

 

Haluan koulun antavan Suomessa selkeän kristilliseen ja suomalaiseen arvopohjaan perustuvan kasvatuksen ja koska siihen kuuluu muidenkin huomioonottaminen, silloin myös maahanmuuttajien on parempi elää tässä maassa. Siksi haluan kirkkaasti kristillishenkisiä aamunavauksia Raamatun otteiden, virsien ja rukousten kera kouluihimme. Jos lainsäädännössä tai asetuksissa tarvittaisiin tähän selkeyttä, haluan sitä tehdä. Virsikirja on paljon laajempi kuin vain "Enkeli taivaan" ja suvivirsi, olisi suuri rikkaus, jos sen sisältöä tunnettaisiin laajemmalti. Maahanmuuttajistamme on muutoin 75 % kristittyjä. Tämän enemmistön taholta on ihmetelty koulujemme kristillisen kasvatuksen "vähäverisyyttä" ja siitä syystä maahanmuuttajien lapsista monet ovatkin yksityisten kristillisten koulujen oppilaita.

 

Oma tavoitteeni on, että  suomalainen koulu yleensä olisi kristillinen koulu jo lähtökohtaisesti uskonnonvapauslain hengessä. Mainittu laki näet ensi sijaisesti antaa myönteisen mahdollisuuden sekä uskonnon opetukseen että kristilliseen kasvatukseen. Samalla kyseinen laki antaa myös mahdollisuuden olla näihin osallistumatta.

Selkeä suomalainen arvopohjamme laajalti ymmärrettynä on kestävä lähtökohta kohdata muita kulttuureja. Jos meillä ei olisi omaa kulttuuriamme ja arvopohjaamme, me olisimme myös kykenemättömiä keskustelemaan muiden kanssa.

 

Peruskoulusta kestäviä eväitä elämään

 

 

---

Lähettäjä: Oinonen Lauri
Lähetetty: 20. helmikuuta 2011 14:40
Vastaanottaja: SPOSTI/Maaseudun Tulevaisuus/Toimitus
Aihe: peruskoulutekstiä/Lauri Oinonen/Kesk

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maaseudun Tulevaisuuden arvoisa toimitus!

 

Lähetän mielipidekirjoitustani vapaasti käyttöönne.

 

 

 

KESTÄVIÄ EVÄITÄ EDELLEEN ELÄMÄÄN

 

Peruskoulu on suomalaisen yhteiskunnan, opettajien ja oppilaiden yhteisen ponnistelun suuri saavutus. Suomalaisina voimme olla tästä aidosti tyytyväisiä. Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä olen saanut tutustua koulutyöhön eri maissa, joista voi ottaa eri ideoita käytännön työhön, koulun on aina voitava kehittyä tärkeiden tehtävien toteutumiseksi.

 

Pidän arvokkaana sitä, että koko maassa halutaan antaa tasapuoliset mahdollisuudet oppimiseen. Opettajan työ on vaativaa kaikkialla ja eri luokka-asteilla, siksi luokkakoot eivät saa kasvaa. Tarvitaan edellytykset työrauhalle ja oppilaan yksilöllisyyden huomioon ottamiselle. Siihen pienet yksiköt antavat mielestäni ihanteellisia mahdollisuuksia. Onnistuneelle koulutyölle on tärkeää vahvistaa kodin ja koulun yhteistyötä entisestään. Tähän yhteistyöhön haluaisin liittää jollain tapaan nuorten vapaa-ajan vaikuttajat. Tässä olisi yhteisen työn haastetta kuntien, seurakuntien ja laajan järjestösektorin kesken.

 

Tavoite ja ihanne tulisi olla, että nuori ei vapaa-ajallaan putoaisi sivuun väärien asioiden pariin. Miten tämä onnistuisi jokaisen kohdalla ei olekaan helppo kysymys. Ajattelen, että kannustaminen niissä asioissa, joissa lapsi ja nuori menestyy, auttaisi menestymään muussakin. Tunnustus ja rohkaisu ovat vahvoja asioita lapsuudesta lähtien elämässä. Onneksi jokaisesta löytyy aina positiivisia asioita, mutta niitä ei voi huomata suurissa luokissa ja opetusryhmissä. Luokanopettajat ovat kuitenkin monitaitoisuuden mestareita ja he voivat toivottavasti onnistua oppilaidensa yksilöllisessä kannustamisessa ja rohkaisemisessa.

 

Haluan koulun antavan Suomessa selkeän kristilliseen ja suomalaiseen arvopohjaan perustuvan kasvatuksen ja koska siihen kuuluu muidenkin huomioonottaminen, silloin myös maahanmuuttajien on parempi elää tässä maassa. Siksi haluan kirkkaasti kristillishenkisiä aamunavauksia Raamatun otteiden, virsien ja rukousten kera kouluihimme. Jos lainsäädännössä tai asetuksissa tarvittaisiin tähän selkeyttä, haluan sitä tehdä. Virsikirja on paljon laajempi kuin vain ”Enkeli taivaan” ja suvivirsi, olisi suuri rikkaus, jos sen sisältöä tunnettaisiin laajemmalti. Maahanmuuttajistamme on muutoin 75 % kristittyjä. Tämän enemmistön taholta on ihmetelty koulujemme kristillisen kasvatuksen ”vähäverisyyttä” ja siitä syystä maahanmuuttajien lapsista monet ovatkin yksityisten kristillisten koulujen oppilaita.

 

Oma tavoitteeni on, että  suomalainen koulu yleensä olisi kristillinen koulu jo lähtökohtaisesti uskonnonvapauslain hengessä. Mainittu laki näet ensi sijaisesti antaa myönteisen mahdollisuuden sekä uskonnon opetukseen että kristilliseen kasvatukseen. Samalla kyseinen laki antaa myös mahdollisuuden olla näihin osallistumatta.

Selkeä suomalainen arvopohjamme laajalti ymmärrettynä on kestävä lähtökohta kohdata muita kulttuureja. Jos meillä ei olisi omaa kulttuuriamme ja arvopohjaamme, me olisimme myös kykenemättömiä keskustelemaan muiden kanssa.

 

 

helmikuun 15.päivän illalla

Tänään tiedotusvälineet ovat kertoneet suruviestin Afganistanista. Suomalainen rauhanturvaaja on menehtynyt täyttäessään tehtäväänsä meille etäisen maan ihmisten ja heidän ihmisoikeuksiensa puolesta. En tunne uhrinsa antanutta enkä hänen läheisiään, mutta ajatuksin haluan olla omaisten tukena. Jumala antakoon tuen ja lohdutuksen, jota he tarvitsevat.

 

Jokainen rauhanturvaajamme kuolemantapaus on puhutteleva asia monilla tavoilla. Joudumme myös kyselemään, kuinka kauan suomalaiset voivat olla vielä Afganistanissa. Pelkään, että tilanne on käymässä suuntaan, jossa sotilaiden läsnäololla ei voida asioita ratkaista. Toisaalta mitkään avustustyöntekijät eivät voi toimia maassa, jossa tulisi vallitsemaan talebanien laki, jos sotilaat lähtevät. Kristillisille lähetystyöntekijöille Afganistan on ollut aina hengenvaarallinen paikka, jossa menneinä vuosikymmeninä suomalaisiakin on menehtynyt.

 

Puolustusvaliokunnan jäsenenä syvä kunnianosoitukseni itsensä uhriksi antaneelle rauhanturvaajallemme ja surunvalitteluni sisimmästäni omaisille.

Kynttilänpäivän iltamyöhällä Haapamäeltä

Tänään on ollut kynttilänpäivä. Sanonta ”kevättä kynttelistä” jopa sopi tähän lähes suojasään päivään. Toinen kansan sanonta on: ”Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauka Paavalina, niin ei ole kelpoa kesästä”. Kyllä nyt on jo joulun pakkasten myötä ollut niin paljon pakkasia, että eiköhän vain odoteta kelpoa kesää, vaikka nyt ei Paavalina paukkunutkaan eikä kylmänyt kynttelinä kuin asteen, parin, kolmen verran täällä Haapamäellä.

 

Kynttilänpäivä on viimeinen joulupiirin sunnuntai. Joulupiiri juhlajaksossa jatkuu vielä ensi lauantain kello 18.00 ehtookellojen soittoon asti, sitten alkaa koittaa jakso kohti pääsiäistä, vaikka se tänä vuonna onkin varsin myöhällä huhtikuussa, viikko eduskuntavaalien jälkeen. Tänään ei Haapamäellä ollut jumalanpalvelusta, minusta on tosi outoa ja väärin, että jumalanpalveluksista on käyty tinkimään. Tämä vaara on seurakuntaliitosten myötä olemassa. Kiinni olevat kirkot jumalanpalvelusaikaan eivät lupaa hyvää. Vaikka kirkossa olisi vain muutama henkilö, on se aina seurakunnan kokoontuminen, jossa Vapahtajamme on sanansa mukaan läsnä. Juuri siinä on jumalanpalveluksen arvo ja se ei todellakaan ole tyhjä asia.

 

Toki tänään illalla oli Haapamäen kirkossa tosi upea sellokonsertti, jossa olimme vaimoni kanssa mukana. Selloduo Anna-Maaria ja Olli Varonen soittivat arvokasta sellomusiikkia. Minulle läheisintä olivat A.Järnefeltin Kehtolaulu ja J.Sibeliuksen Soi kunniaksi Luojan monen muun esityksen rinnalla. Kiitokset esiintyjille! Teidän upeassa musiikissanne loisti kynttilänpäivän valkeus!

Tammikuun lopun kuulumisia

Hyvä Ystävä!

Yhä enemmän Helmikuun alkaessa ja valon voittaessa päivää haluan tervehtiä muutamalla virkkeellä eduskunnasta. Syksyllä olivat seurakuntavaalit ja nyt aika kiitää kohti eduskuntavaaleja. Monet ovat kysyneet minulta sitä, milloinka aloitan vaalityöni. Tahdon kuitenkin parhaani mukaan paneutua täydellä teholla eduskuntatyöhöni, johon minut on valittu aina vaalikauden päättäjäisiin asti.

Tällä vaalikaudella minulla ei ole ainuttakaan poissaoloa täysistunnoista. Siitä, että olen saanut olla riittävän terveenä, tulisi olla enemmän kiitollinen Luojalle, kuin osaan huomatakkaan. Hänen kädessään olemme niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, antakoon tämä tietoisuus rohkeutta ja voimia arkeen ja elämään.

Kotiseurakuntasi tarvitsee sinua tehtäviin, joita on avautunut ja jotka tarvitsevat muutoinkin tekijäänsä. Monet kysyvät usein, mitä seurakunta antaa minulle? Mutta olisiko hyödyllisempää kysyäkin, mitä minä voin antaa kotiseurakunnalleni ja lähimmäisilleni? Jos asian ajattelee näin, elämä kirkastuu arvokkaammaksi. Toivon, että työni kansanedustajana voisi olla sitä arjen Jumalanpalvelusta, johon Martti Luther kehottaa. Seurakunnan palvelutehtäviin haluan olla talkoilla valmis, seuraavaksi onkin vuorossa kodinsiunaaminen Keuruulla ja pääsiäismessu Multialla. Viime mainittuun tosi lupaus ehdolla, että voin tulla jos olen valittu kansanedustajaksi. Oman seurakunnan virkatehtävät kutsumassa nyt virkavapaalle olevaa kappalaista ja silloin en voisikaan täyttää Multian kirkkoherra seppo Rahkosen toivomusta.

Kristillisen elämännäkemyksen tuominen lainsäädäntötyöhön on peruslähtökohtana eri asioihin ihmisen, lähimmäisen ja maamme puolustus on tavoitteeni globaaliakin näkökulmaa myöten. Tämä on ollut nimenomaan myös Santeri Alkion aatteellinen perusta omakohtaisesti tunnustavana kristittynä, jolle Jeesuksen vuorisaarna oli vankka ajattelun lähtökohta elämää ja yhteiskuntaa varten. Kristillinen arvopohja paljastuu myös useimpien pohjimmaisten keskiryhmiin kuuluvien puolueiden taustalta. Tämän olen todennut Pohjoismaiden Neuvostossa työskennellessäni ja se on myös kirjattu viime vaalikaudella yhteispohjoismaisten Keskiryhmien ohjelmavihkoseen.


Viime vuoden lopulla Keskusta hylkäsi peruskoulun tuntijakouudistuksen ja paljon työtä vaatinut prosessi raukesi. Julkisuudessa taloudellinen kustannusten nousu ja alueellisen eriarvoistumisen uhka olivat Keskustan ratkaisun ja sitä kautta koko Kiviniemen ratkaisun syinä. Syvemmällä syynä sivistysvaliokuntaryhmässämme jonka jäsenenä työskentelen oli se, että oman uskonnon opetusta uhkasi menetys. Tämä uhka torjuttiin tehdyllä ratkaisuilla. Mutta asiassa on oltava määrätietoisen valppaana seuraavalla vaalikaudella ja lisäksi uhka on mitä ilmeisemmin myös lukion uskonnonopetuksen osalta.

Keuruun varuskunta toimii edullisesti

Julkisuudessa on eri yhteyksissä tuotu esille varuskuntien ja joukko-osastojen lakkauttamista erityisesti taloudellisiin kustannuksiin vedoten. Toinen esille tuotu seikka on varusmiespalvelukseen tulevien ikäluokkien pienentyminen, mikä tekijä korostuu, jos palveluksesta vapautettavien osuus edelleen vähenee. Erityisesti puolustusvoimien korkeimman johdon ja puolustusministeriön toimesta on haluttu esittää itsestäänselvyytenä puolustusvoimien rakennemuutosta, mikä on pehmeämpi ilmaisu varuskuntien sulkemisille ja sodan ajan reserviarmeijan supistamiselle.

Mielialavaikutteita tulee meille Länsi- ja Keski-Euroopasta, joissa itse asiassa on jo lähes luovuttu oman maan puolustamisen ajatuksesta ja asevelvollisuudesta ja on haluttu keskittyä kansainväliseen kriisinhallintaan. Tämän ajatuksen voi ymmärtää näiden maiden geopolitiikasta käsin. Tuskin kukaan nykyään kuvittelisi sodan uhkaa Ranskan, Englannin ja Saksan kesken. Myös Tanska ja Ruotsi ovat ajaneet puolustuskykyään alas, vaikka Ruotsissa onkin yhä merkittävä puolustusteollisuus. Koulutettu reservi kuitenkin poistuu aikanaan ja silloin asevelvollisuudestaan luopunut kansa tuskin kykenisi tarvittaessa puolustamaan itseään vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. Maailmantilanteen muuttuessa pahaksi tilanne olisi kohtalokas.

Suomen tie on oman maan ja kansan puolustaminen. Siksi kansa kouluttaa itsensä asevelvollisuuden kautta puolustustaitoiseksi. Tätä varten ovat varuskunnat. Keuruun varuskunta kuuluu koulutustuloksiltaan kärkisijoille ja tätä edellyttävät sille uskotut tehtävätkin. Keurusseudun elinvoimaisuuden kannalta on välttämätöntä se, että Keuruun varuskunta on jatkossakin täyttämässä tehtäviään. Kyse on kolmen maakunnan (Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa) solmukohdassa olevasta ainoasta maavoimien varuskunnasta. Vaikutukset ulottuvat vielä laajemmallekin.Väitän Keuruun varuskunnan myös toimivan todellisuudessa niin kustannustehokkaasti, että yhtään edullisemmin sen tuottamia toimintoja ei voida tehdä missään muuallakaan. Perusteluni tälle ovat tosiasiassa hyvin edulliset kiinteistökustannukset. On kuitenkin täysin väärin, että Keuruulla puolustusvoimat joutuu maksamaan kiinteistöistä valtiolle saman tuottovaatimuksen mukaan kuin pääkaupunkiseudullakin. Vapailla kiinteistömarkkinoilla etu Keuruun hyväksi on ehdottoman selvä.

Etelästä kannattaisi siirtää puolustusvoimien toimintoja Keuruulle, jos säästöjä halutaan etsiä. Palkkakustannusten ollessa vakio kaikkialla samoista tehtävistä, jotka suojelu- ja pioneerialalla jatkossakin tarvitaan ja joihin tarvitaan myös toimitilat, tullaan kiistatta tulokseen Keuruun kustannustehokkuudesta. Yleensäkin puolustusvoimien tarkoituksiin rakennetut kiinteistöt on suunniteltu ja tehty juuri omia käyttötarpeitaan varten, joten laskennallinen tuottovaatimus kuten esim. 7 % niiltä valtion omistamalle Senaatti-kiinteistöyhtiölle on väärä lähtökohta. Eihän omassa käytössä omistusasunnostakaan makseta vuokraa, vaan kulut ja kunnostukset hoidetaan tarpeiden mukaan.

Tällä periaatteella vielä 1990-luvun lopulla meneteltiin puolustusvoimien kiinteistöjenkin osalta. Nyt tulisi palata aiempaan käytäntöön. Silloin paineet varuskuntien sulkemisista kiinteistökuluihin vedoten vähenisivät ja saataisiin työrauha entistä parempaan koulutukseen. Tulen ottamaan tämän näkökulman eduskunnassa esille aloitteen ja kirjallisen kysymyksen kautta.

Kannattaako asua pääkaupunkiseudulla vai Keski-Suomessa?

Maaseutu ja maakunnat tarvitsevat voimakasta puolustusta, jotta pääkaupunkiseutu riistä kaikkea kasvua ja elinvoimaa itselleen. Vuoteen 2025 mennessä on jopa eduskunnan ympäristövaliokunnan lausunnossa vuodelta 2008 ennakoitu Helsingin seudun väestömäärän kasvavan 300 000 hengellä. Tällaisen muutoskasvun on laskettu tapahtuvan jopa 15 vuodessa. Ilman muuta vapaassa maassa saavat kansalaiset liikkua vapaasti ja yrittäjät saavat valita itse toimintapaikkakuntansa. Tätä en tietenkään vastusta.

Kysyn kuitenkin, onko se oikein, jos poliittisilla ja muilla ratkaisuilla ohjataan ihmiset ja eri toiminnot pääkaupunkiseudulle? Asuminen on jo pitkään ollut tavallisille työssäkäyville ihmisille ja lapsiperheille tuloihin nähden kohtuuttoman kallista pääkaupunkiseudulla. Tämän kovan ja kalliiksi käyvän todellisuuden ovat kohdanneet monet Keski-Suomestakin pääkaupunkiseudulle töihin muuttaneet nuoret aikuiset ja lapsiperheet. Äskettäin esitettiin laskelmia siitä, että 52 neliömetrin asunnon asuntovelan maksaminen, joka tapahtuu Oulussa tai Jyväskylässä 10 vuodessa vie Helsingissä 30 vuotta. Tämän ajan nuori perhe on asuntovelan vanki. Lisäksi tulevat usein opintolainojen takaisinmaksut, perheen ja kodin perustamiskustannukset. Monet joutuvatkin kokemaan sen, että tavallisella palkalla ei vain tahdo tulla niukastikaan toimeen. Lasten varttumisen kannalta olisi parasta, että äiti tai isä voisi olla kotona lasten varhaisvuosien aikana. Taloudellinen toimeentulo ei kuitenkaan mahdollista tätä nykyisillä kotihoidon korvauksilla. Vastaavaa tilannetta kokevat myös omaisiaan hoitavat.

Onko mitään järkeä harjoittaa sellaista politiikkaa, joka keskittää ja ohjaa pääkaupunkiseudulle ja samalla unohdetaan maakuntien ja maaseudun mahdollisuudet? Ohjataanko valtion rahojen käytöllä, yhteiskuntasuunnittelulla ja kaavoitusratkaisuilla pääkaupunkiseudun kasvua? Ovatko ajatukset Helsingin ydinkeskustan maantietunnelista ja maanalaisesta Pisara-radasta tarpeellisia kun samaan aikaan maaseudun tiet ja radat rappeutuvat? Viime mainittua on perusteltu Helsingin ratapihan ahtaudella. Mielestäni maanalaisia tunnelissa kulkevaa Pisara-rataa halvempi ja toimivampi ratkaisu olisi lunastaa aiempaa VR: n aluetta takaisin kolmen raideparin verran ja asiat sujuisivat.

Tapahtuiko uuden yliopistolain myötä se, että Aalto yliopisto vie sponsorirahat ja niitä vastaavat 2,5 kertaiset valtion lisärahat maakuntien yliopisto ohjautuvat kuihtumisen tielle? Sen sijaan että toimintoja ohjataan suunnittelulla pääkaupunkiseudulle tulisikin käydä suunnitellusti ja määrätietoisesti kehittämään koko maata. Ei pidä suoraan hyväksyä sitä, että nyt suunniteltu kehitys ohjaisi 350 000 ihmistä 15 vuoden aikana vapaaehtoisesti siirtymään pääkaupunkiseudulle. Sen sijaan pitäisi luoda politiikkaa joka antaa mahdollisuuden jotta ihmiset ja yritykset voisivat vapaaehtoisesti valita maakunnat ja maaseudun tai siirtyä muualle maahan pääkaupunkiseudulta.

Liikenteen ja tietoliikenteen verkostot ovat koko maan elinvoimaisuutta luovaa suonistoa. Tarvitaan erityisesti poikittaista rakennetta eri suuntiin, jotta syntyisi elinvoimaa luovaa verkostoa. On tärkeää päästä Jyväskylästä esim. Joensuuhun, Ouluun tai Vaasaan pääkaupunkimme lisäksi. Suomen kestävä kasvu hyvinkin edellyttää sitä että tätä tapahtuu koko maassa. Keski-Suomella on hyvät mahdollisuudet kehittyä maakuntien kasvun generaattoriksi keskeisen sijaintinsa vuoksi. Yhdessä maakunnat ovat enemmän kuin mitä pääkaupungista käsin halutaan tai voidaan nähdä.

Metsien merkeissä

Vuosi 2011 on joutanut jo pitkälle, valo voittaa pimeää lumen ja pakkasten keskellä tammikuussakin. Helmikuun lopulla vaikka ympärillä onkin talvi alkavat avautua puiden soluissa ns. ensimmäiset kasvulukot alkavat avautua puiden soluissa ns. ensimmäiset kasvulukot ja metsä valmistautuu kohti kevään kasvua. Luojamme ihmettä on se että puiden solut aistivat valon tulokulman ja avautuvat ja sulkeutuvat sen mukaan oikeaan aikaan. Siksi vierailta leveysasteilta tuodut puukannat eivät tahdo oikein menestyä metsissämme Keski-Suomessa. Metsässä toimivat suuremmat lait kuin ihmisen säätämät lait ovat. Ajalliset lait ovat myös paitsi vajavaisia mutta katoavaisia. Näin tapahtui valitettavasti myös puun myyntiveron huojennukselle vuoden vaihteessa. Viime vaalikaudelta lähtien olen voimakkaasti toiminut myyntiveron huojennuksen puolesta ja tämä toteutui tällä vaalikaudella Vanhasen toisen hallituksen aikana.

Pääministeri Matti Vanhanen antoi minulle eduskuntaryhmämme kokouksessa 2008 tästä kiitoksen. Olin sitkeästi ajanut puun myyntiveron huojennusta puumarkkinoiden, puunhuollon, kone- ja kuljetusyrittäjien ja muun työllisyyden, sahojen, tehtaiden toiminnan ja vientitulojen turvaamiseksi. Vaikka ratkaisu ei täsmälleen mennytkään lakialoitteiden mukaisesti mm. sääntömääräaikaisuuden johdosta, väitän huojennuksella kuitenkin olleen ratkaisevan merkityksen sille, että taloudellisen taantuman aikana voitiin vuoden 2007 tasosta alentuneilla hinnoillakin käydä puukauppaa. Tämä turvasi kone- ja kuljetusyrittäjien toiminnan mahdollisuudet, tiedossani ei ole yhtään konkurssia ja tätä pidän vaikeuksien keskellä yhteisenä saavutuksena ja voittona. Jos puukaupat olisivat tyrehtyneet, olisivat seuraukset olleet hyvinkin dramaattiset.

Maaseudulla olisi menetetty perheyrityksiä ikävin seurauksin. Sahoja ja tehtaita olisi jouduttu sulkemaan, nyt suomalaisen puun saatavuuden tai sen hinnan vuoksi ei ole tietoni mukaan jouduttu sulkemaan yhtään sahaa tai tehdasta. Tapahtuneiden sulkemisten syyt ovat ihan muissa tekijöissä. Olen voimakkaasti ajanut myös perustieverkoston, yksityisten ja puutavaran ja metsäenergian kuljetuksille tarpeellisten ratojen kunnostusrahoitusta. Tällä vaalikaudella näihin tarkoituksiin on myös saatu enemmän rahoitusta kuin aiemmin. Koska korjausvelkaa on kertynyt liioin pitkältä ajalta, rahoituksen tarve kuitenkin kasvaa edelleen mm. metsäenergian tarpeen lisääntyvien raskaiden kuljetusten johdosta.

Rahoitusta ei riittänyt kaikkiin kohteisiin. Näin kävi esim. Multialla Riuttakosken yksityistien osalta, jonka varrella syntymäkotini sijaitsee ja olen myös kyseisen yksityistien toimijamies. Toteutimme kyseisen yksityistien kunnostuksen ja 14 metriä pitkän sillan pintarakenteen uudistamien omin kustannuksin ja hyvässä talkoohengessä. Avustusten anominen on myös kohtuuttoman byrokraattista ja kallista. Pelkästään hakemuksiin vaadittavien suunnittelukustannusten hinnalla saimme merkittävän osan sillan kansimateriaaleja ja kun ennalta selvisi että raha ei riitä, emme edes anoneet avustuksia. Pätevä suunnittelu löytyi omasta takaa ilman kustannuksia.